Tekemällä oppii

Tervetuloa käsitöiden ihmeelliseen maailmaan! Tykkään kaikesta käsintehdystä. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat luoda kaunista ja käytännöllistä omin käsin.

En ole itse mikään käsityöihminen. Ihan oikeasti. Jos olen jotain luonut, se on yrityksen ja erehdyksen kautta, verta, hikeä ja kyyneleitä vuodattaen. Niinpä laitan käsitöilleni realistisen teemakuvan (yllä). Nämä nuppineulat kärsivät uuden vuoden lahjoja valmistellessa. Valmista tuli, vaikka moni nuppineula sai elämänsä siihen uhratakin, ja laitan niistäkin valmiiksi tulleista patalapuista tännekin kohta kuvia.

Innostun monesti tekemään jotakin ihme työtä, jota minun taidoillani ei oikeasti pitäisi edes aloittaa. Vieläkin on muistissa seiskaluokalla aloittamani takki. Takinpalat on vieläkin tallessa, koska en raaski heittää niitä pois. Ja ehkä, ehkä se tulee joskus tehtyä valmiiksi (kierii lattialla ja nauraa vatsansa kipeäksi)!

Aloitin viime kesänä tytöilleni kauniit kesämekot. Nyt toivon, että kun kevät tässä koittaa, lapset eivät ole kasvaneet niin, etteivät mahtuisi mekkoihinsa. Se jäi siitä vetoketjusta kiinni...pitäisikö laittaa vaan napit...Ja oli siinä kanttinauhan tekemisessä oma hommansa!

Niinpä kun jotakin saan sitten oikeasti tehtyä ja loppuun asti valmiiksi, esittelen luomuksiani ylpeänä täällä. En aio siloitella ja peitellä virheitä ja kummatuksia, vaan toivon, että moni saa niistä oppia. Tämä on käsin- ja kotonatehtyä! Ja sitten vielä loppuun tsemppaus: jos minä teen käsitöitä, sinäkin voit! Hmmm...se kuulostaa niin paljon paremmalta englanniksi "If I can do it, you can do it!"

Osallistuin feisbuukissa käsityötempaukseen; jos kommentoit, teen sinulle jotain käsin. Tässä on tämä ensimmäinen, jonka piti olla valmiina vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta mehän mennään keski-aasialaisessa ajassa... Siskolleni meni tummansini-valkoiseen makuuhuoneeseen tämä tilkkutyynyliina...

Tilkkutöissähän ajatus on se, että kangas saksitaan pikku palasiksi (tilkuiksi), ja sitten ne ommellaan sopivasti sommitellen taas yhteen. Tein yläasteella ensimmäisen tilkkutyöni: sini-violetin tilkkupeiton. Se oli oikeastaan ihan kiva! Sen jälkeen olen tehnyt esikoiselle vauvapeiton. Pikkukakkosen vauvapeitto on vielä pikku palasina pussissa odottamassa, ja kuopukselle en edes aloittanut mitään...

Tässä on palasia.

Mallin otin ostamastani tilkkutyökirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt", Lise Bergene. Kirjassa tämä oli peitto, mutta nappasin siitä vain kulman ja tein tyynyliinan. Ajatuksena on käyttää "vaaleampia" ja "tummempia" kolmioita, ja sommitella niitä vuorotellen kivaksi kuvioksi.

Kirjassa oli kaavaimet kolmioihin, ja leikkasin paksusta paperista mallit. Sitten käytin kangasleikkuriani kankaanleikkaamisen. Huomaamatta höyläsin samalla mallipaperista siivuja pois, ja ompeluvaiheessa huomasin, että jotkut tilkut ovat liian pieniä. Niinpä piti alkaa leikkaamaan uusia kaavaimia ja uusia tilkkuja, ja siinä vaiheessa luovuin kahden tyynyliinan teosta (sori, sisko!).

Vielä ei valunut veri ja kyyneleet, mutta hiki kylläkin.

Pähkäilyä aiheutti myös palasien sommittelu. Että ei tulisi samat kankaat yhteen reunaan...saisi jotenkin leviteltyä tasaisesti pitkin työtä.

Tätä ei auttanut se, että jouduin keräämään työtä aina välillä pois tieltä. Siksi otin kuvia sommitteluista, että voisin kuvasta katsomalla nopeasti löytää missä olin menossa.

Ompelua...

Kun päällinen oli valmis, leikkasin täytteeksi jotain vanua jota mulla oli pussien kätköissä. Sitten laitoin takakankaaksi vaaleansinisen vanhan lakanan palan.

Olin jostain lukenut, että käsin tikkaamalla tulee pullea jälki, ja aloin tikata käsin. Päätin jo silloin, että tikkaan vain keskipalat käsin ja loput koneella. Tilkkutöiden tikkaus kannattaa muuten aloittaa keskeltä, ettei kangas ryppyynny ja ala vetämään jostain kulmasta. Ja kuten kirjoitin kuvaan, leikkaa takapala vähän isommaksi. Silloin, jos työ kiertyy johonkin suuntaan, sinulla on saumanvaraa vaikka joutuisin leikkaamaankin taustakangasta "suoraksi". Sanon vaan...

Koneella tikkausta...

En tikannut jokaista saumaa, katselin sopivat kohdat suurinpiirtein silmäillen.

Ja tyynyliinan takaosa. Tein sinne kätevän kolon, josta tyynyä voi laittaa sisälle ja ulos. En vaan ommellessani hoksannut, että ensiksi ommeltu takapala tulee valmiissa työssä päälle. Oli siis tarkoitus laittaa tuo pienempi pala (vasemmalla) alle ja oikealla oleva isompi pala päälle.

Tehkää te sitten viisaammat tuo kohta "oikein".

Se on siinä.