June 21, 2012

Karkkiomenat

Pitänee aloittaa uusi jatkis nimeltä Ameriikan Herkut!

Täällähän nimittäin niitä herkkuja riittää ja ollaan jo nautiskeltu vaikka mitä.  Aina ei ole kamera mukana tai sitten se saapuu rikospaikalle liian myöhään (burp).  

Päivänä muutamana olin shoppailemassa ja pienemmät lapset jäi kotiin.  Tuliaiseksi tarttui mukaan karkki-omenat pienestä jäätelöbaarista.  Olivat niin kauniita:



Ajatushan on perin yksinkertainen: omenaan tökkäistään tikku ja se kuorrutetaan.
Valkosuklaata ja toffeeta on näissä.  



Täytyy sanoa, että nämä koristeet on kyllä syötävän makean näköisiä: ihania nonparilleja! 




Olin aina jotenkin ajatellut, että nämä omenat on kuumennettu...en ymmärrä mistä mulle on jäänyt sellainen mielikuva.  Omena kypsennetään ja kuorrutetaan?  Sehän hajoaisi kun se kuumetessa pehmenee...


m&m on sekin täältä kotoisin oleva karkki. 


Koekaniini saa iskeä hampaansa omenaan...



...tai kuorrutteeseenhan ne hampaat jäi kiinni.


Lapsille taisi olla mieluisempaa jyystää tahmea karkkitahna suuhun ja jättää terveellinen omena syömättä.  Äitiinsä tulleet, paitsi olen allerginen omenalle, joten mulla on lääkärin lupa jättää se syömättä!  



Herkullista Juhannusta!!!

June 10, 2012

Yllätyksiä tiellä (kirjaimellisesti)!

Vaikka automatkat voivatkin Keski-Aasiassa olla hyvin erikoisia, sujuvat ne yleensä ihan tavallisesti.  
Tässä meidän viimeinen automatka ennen kesälomaa.  


Kaikki vieraamme ihmettelevät näitä raitaisia kukkuloita.  Nyt keväällä ne ovat vihreän ruohon peitossa, joten raidat erottuvat erityisen hyvin.  Ilman mitään tieteellisiä perusteluja sanoisin, että raidat ovat polkuja, jotka tuhannet pikkusorkat ovat talloneet kukkulalle.  Alin raita on ihan varmasti polku ja enpä usko muuta selitystä olevan.  Mitään sinne ei ole koskaan istutettu, joten se ei ole kerrostettu puutarha tms.  Hauskan näköinen yksityiskohta automatkalla...siitä on napattu monta kuvaa.  




Kevätsää on tapansa mukaan hyvin vaihteleva.  Rankkasade...


Oli jopa vaikea nähdä tietä kun vesi syöksyi taivaalta suurella voimalla.  



Vauhti hidastuu ja hidastuu...


...ja sitten koko liikenne pysähtyy. 
 Lammaslauma? Onnettomuus? Hääkulkue (ei kai nyt sentään tällaisessa säässä)? 


Täältä löytyy syy: 



Jotain siellä kukkuloilla on tapahtunut kun kaikki vesi virtaa sivutietä pitkin kuin joenuomassa konsanaan, suoraan päätielle ja sen yli.
Ruskea "joki" riehui sellaisella voimalla tiellä, ettei sinne ollut autoilla asiaa. 
Ja koko ajan sataa lisää.


Aika moni takana tullut päätti ohittaa pysähtyneet autot ja käydä omin käsin toteamassa, että pakko on odottaa.  Vettä oli liian syvästi ja laajasti, jotta siitä pääsisi turvallisesti yli. 
Varmaan puolet näistä autoista ovat takseja, jotka kuljettavat asiakkaita pääkaupunkiin.  


Mutta luonnonvoimien edessä on kiireisimmänkin asiakkaan tyydyttävä odottamaan...jopa rekka-autot päättivät pysähtyä.  


Kuopus oli nukahtanut ja meillä oli ihan mukavaa lämpimässä autossa.  Olin jopa ottanut mukaan naposteltavaa, joten lapset jaksoivat paremmin.  Vettä satoi välillä rankemmin, välillä vain tihuutteli.  Muutama kuski nousi verryttelemään...osa otti kengät pois ennen kävelylenkkiä.  


Aika vilkas tämä tie on...autoja kertyi pitkät jonot.  


Viereinen kylä sateen harmaantamana. 


Välillä tuli jopa rakeita aikamoisella voimalla.  Yksi rae jäi tuohon peiliin.  Ei onneksi mitään isompia kuitenkaan.  


Yrittänyttä ei laiteta, mutta on ihan eri asia, jos tästä yrittää rekka (joka pääsi yli)...


...tai pieni kiinalainen pakettiauto, joka meilläkin on.  Vesi pyöräytti auton poikittain ja sinne se jäi.  
Varmistus meille: emme edes ajattele "joen" ylittämistä!


Vähitellen sade lakkasi.  


Kuski yritti saada autoaan liikkeelle...mutta ei se onnistunut.  Kastuiko moottori? 


Kanssamatkaajia monesta maasta.  


Onko vedensyöksy tielle rauhoittumaan päin?


Olimme odottaneet melkein yksi ja puoli tuntia.  Keski-Aasian sateet ovat monesti rankkoja, mutta lyhyitä.  Ja onneksi ei ollut kiire minnekään!  Tien varressa kasvava ruoho näyttää veden kulkusuunnan.  Vettä virtasi myös pelloilla ja ojissa.  



Liikkeellä ollaan, muiden perässä! 
Niin vain vedenpinta alkoi laskea yhtä nopeasti kuin se oli noussutkin.  



Epäonninen pakettiauto, täynnä tavaraa.



Vesi oli kammannut ruohon oman mielensä mukaan...Voi säästyiköhän viljelijän sato vai veikö vesi mukanaan? 


Tulva jaksoi kantaa aikamoisia kivenmurikoita mukanaan.  


Tästä se oli tullut suurimmalla voimalla tielle.  


Ruskeaa vettä virtaili vielä tiellä, mutta vain muutaman sentin verran.   Ajoimme rauhassa tulvapaikan yli.  


Ja sinne löysi vesi uuden kulkupaikan keskelle peltoa...  


...kun tässä olisi ollut paikka, josta vesi pääsee tien alta kanaaliin.  Oliko vettä vain niin paljon vai oliko tien ali kulkeva putki tukossa vai mikä lie syynä tähän äkkitulvaan, joka onneksi kuivui melko nopeasti.  

Sitten siirrymmekin Atlantin tuolle puolelle!
Kirjoitan kesän aikana kuulumisia Oregonin osavaltiosta.
Asumme Portlandin ulkopuolella ja vaikka suuria matkasuunnitelmia ei olekaan, merenrannalla aiomme käydä monta kertaa!  



June 5, 2012

Viimeinen koulupäivä paikallisessa koulussa

Viimeisenä koulupäivä ystävien kanssa.
Koko talven on uskollisesti käyty koulua.  Opettaja mainitsi sen ihan sivuhuomautuksena Uuden Vuoden Juhlassakin, että tyttäremme on tullut kouluun sateen ja lumen läpi kun muut ovat ottaneet luovia vapaita vissiin aika paljon enemmän.  Eihän sitä suomalaisen koulumoraalin omaksuneena voi tehdä muuta kuin lähettää lapsi kouluun, jos se koulupäivä on!  Vaatetta vaan päälle ja villahuivi pään ympärille.  Talvellahan koululuokkaa lämmitetään puu-uunilla ja aina välillä tuli pyyntöä oppilaiden kautta, että lähettäkääpä vanhemmat nyt puita luokkaan.   Koulu ei pysty kustantamaan lämmitystä.  

Ruususelle kakku!
Talvisin koulusta tulikin usein kotiin savulta tuoksuva lapsi.  Kylmissän ei onneksi joutuneet lapset opiskelemaan.  

Vierashuoneessa.
Ruusunen lähti koulusta ennen virallista kesäloman alkua.  Päätimme kutsua viimeisenä koulupäivänä koko luokan opettajineen meille syömään pizzaa ja kakkua.  Keski-Aasialaiseen tapaan pöytäliinan pitää olla täysi, joten sieltä löytyy lapsille mieluisia karkkeja, keksejä ja sipsejä.   


Alussa oppilaat vähän jännittivät pöydän ääressä istumista.  Opettaja neuvoi ja ohjasi koko ajan luokkaa istumaan kauniisti.  Toisille tarjoiltiin juomaa...ilma oli jo todella lämmin.  


Mutta kun vauhtiin päästiin niin lapsia ei tarvi kehoitella syömään niin kuin aikuisia koko ajan pitää kehoitella ottamaan.  Pizzakin maistui hyvin, taisi olla ensimmäinen pizza-ateria koko luokalle opettajia myöten! 


Opettajakaan ei tullut yksin vaan oli kutsunut kollegansa mukaan.  Yksin ei oikeastaan koskaan mennä minnekään.  (Juttelen opettajian kanssa, he vasemmalla, minä oikealla). 


Kun vatsat olivat täynnä, lähdettiin leikkimään ulos.  Kitaran säestyksellä hakivat ensin tytöt istumapaikkaa...


...sitten pojat.  Voittajille oli pienet palkinnot.  


Leikin jälkeen lapset sanoivat jäähyväiset tyttärellemme.  Kaikki kättelivät tai halasivat.  Sitten lapset lähetettiin jäätelöt kourassa kotiin, juuri ennen kuin sadepisarat alkoivat tipahdella taivaalta.  Siitä se painostava ilma siis johtui.

Syksyllä nähdään! 

Vähän ajan kuluttua tuli pari isompaa tyttöä pyytämään muutamaa pizzapalaa muillekin opettajille, olivat kuulleet ilo-uutiset maistuvasta länsiruoasta ja halusivat maistaa :) 

Sitten KesäUutisia:

Vietämme tämän kesän Ameriikkojen länsirannikolla.  
Lähettelen uutisia, ilmiöitä ja hauskoja juttuja amerikan ihmemaasta teillekin katseltavaksi.
Pysykää kuulolla!

June 1, 2012

Oppitunteja potretista

Aina välillä täytyy löytää itsestä kuva. 
Aukaistaan Picasa, jossa kuvat on säilötty.
Laavaillaan kuvia läpi ja ihastellaan suloisia lapsukaisia ja kauniita maisemia.

Huomataan, että omia kuvia ei löydy montakaan.
Kuinkas muuten, kun on itse aina ottamassa niitä kuvia - muista.
Jos joku kuva löytyy, niin siinä on tyhmä ilme tai tukka huonosti tai huono kuvakulma (näyttää lihavalta). 

Ainoa hyväksyttävä kuva on joko hääkuvat, joissa on viimeisen päälle laitettu eikä ole vielä ollut raskaana ja synnyttänyt ja hoitanut valvovia pikkulapsia ja ollut liian väsynyt välittämään omasta naamasta.  

Tai sitten joku hyvä kuva löytyy...mutta kun se on kuitenkin jo neljä vuotta vanha.  

Mutta kampaajalla käynnin jälkeen on aina mukava ikuistaa uusi look. 
Varsinkin kun lapset eivät olleet tunnistaa äitiä, kun kampaajasetä pääsi vauhtiin (olin melkein kulttuurishokissa kun naistensalongissa oli töissä nuori mies!).  

Kampaajalle pitäisi päästä useamminkin! 


Ensimmäinen huomio: tässä kuvassa erikoista on se, että, no, hiukset on leikattu, mutta ison eron tekee se, että ne on suoristettu! Ihan uusi juttu!
Hiukset jopa tuntuivat erilaiselle...ne liukuivat jännästi toisiaan vasten. 

Toinen huomio: itse otetut kuvat on aina vähän semmosia yrityksiä.  
Kummallinen jännitys tuolla suupielessä...onnistuukohan tämä. 
Taustalla on kaksi ovea, auki! 
Vaikea nähdä sitä taustaa kun itse ottaa kuvan. 


Valaistus ei myöskään ole paras mahdollinen sisällä, vaikka olenkin ikkunan ääressä.
Seinällä olevat pömpelit myös häiritsee.  

Sitten mies tulee kotiin ja joutuu kuvaajaksi.  


Haetaan kiva tausta.  
Ensin selitetään miehelle miten hyvä kuva otetaan.
"Ai, minä otin jo yhden." 


Naurattaa.
Kuvankäsittelyn nimi Holga-ish.


Kuvankäsittely Lomo-ish.


Samoin tässä.  Eikö ole ihanat suorat hiukset!
 Niihin ei meinannut tottua ja piti illalla oikein varovaisesti pestä kasvot, ettei vain ala kihartumaan. 


1960's tyylillä.
Luin muuten jostain, että monesti ihmisellä on valokuvauksellisempi puoli.  Monella se on kasvojen vasen puoli.
Katselin kuviani ja päätin, että minäkin tykkään enemmän kuvistani, joissa näkyy kasvojen vasen puoli.
Aika jännä huomio, tätä täytyy alkaa tutkailemaan enemmän! 


Paluu arkeen...suihkun jälkeen tukka on tavallisella kiharalla.
Tytär taustalla: "Äiti,missä sun ihanat sileät hiukset?"
Mun pitäs varmaan ostaa semmonen hiusten silitysrauta 
ja alkaa nousta aamulla aikaisemmin ylös sitä väkertämään! 

Mutta on se vaan niin kivaa tehdä jotain uutta hiuksilleen! 

Ensi kerralla sitten Keski-Aasiastakin asiaa ja uutisia kesän ajalle!