Projektipino

Täällä näyttää nyt tältä. Lunta, pakkasta ja auringonpaistetta. Kaunista. Olemme sairastaneet koko perheen voimin, joten ensimmäisenä lumisadepäivänä en edes jaksanut ottaa kuvia. Onneksi ei heti sulanut pois. Mutta onpas nyt sitten kans kylmä! Kävin eilen illalla ulkona ja päätin, että toista kertaa en sinne mene ennekuin lumi on sulanut.

Mutta heti aamupalan aikaan täytyi pyörtää päätös...keittiö on nimittäin pihan toisella puolella! Tuossa ollaan kiiruhdettu pihan poikki jo monta kertaa, ja keittiössä sitten äkkiä lämmittimen ääreen!

Meillä ainut, joka on jaksanut lumesta nauttia, on nelivuotias poikanen. Pääsi Suomesta tulleet talvivaatteet käyttöön, ja kovin oli onnellista poikaa. Kysyi, että onko nyt taas JOULU, koska Joulunahan on lunta! Poikanen pääsi tänään myös naapurintytön syntymäpäiville, kun isosiskonsa on vielä toipilaana (lue: nukkuu vaan). Edusti sitten meidän perhettä ja sehän oli todella mieleinen tehtävä. Siellä oli SUKLAAkakkua, jonka päällä oli SUKLAAkermavaahtoa! Tämä mies rakastaa suklaata! Sitä kakkua tuotiin sitten lautasella meille kotona istuneillekin, jotta pääsimme maistelemaan.

Itse olen toipunut sen verran, että pääsin ompelukoneen ääreen ja projektien kimppuun. Sain valmiiksi yhden työn, jonka olisi pitänyt olla valmis 2010 loppuun mennessä. No, täällä mennään keski-aasialaiseen aikaan...Mutta en vielä näytä kuvia ennenkuin vastaanottaja on saanut lahjansa! Sen sijaan tässä on kuvia tulevista projekteista.

VERHOJA!

Keittiössä on muutama hylly, joiden avonaisuus alkaa nyt ottamaan päähän. En halunnut alunperin verhoja, koska ajattelin, että niitä täytyy sitten alinomaa pestä kun käytämme hyllyjä koko ajan, joten verhoa joutuisi siirtelemään koko ajan. Mutta nyt en jaksa enää katsoa kaikkea mahdollista keittiötavaraa ja vempainta. Tässä on altaan vieressä seisova pieni pöytä, jonka päällä asuu astiankuivausteline. Se on aina täynnä, koska tiskiä vaan tulee ja tulee. Reunassa roikkuu lasten käsipyyhe. Hyllyissä säilytetään kulhoja ja leikkauslautoja sekä paria ämpäriä, joilla täytetään vedensuodatinta. Nyt ne joutaa kaikki verhon taakse piiloon.

Sitten meidän luksuslaite, Jouluksi ostimme perheelle mikron. Voi miten on kiva lämmittää nopeasti ruoka, tai tehdä mikrokananmunat lapsille aamupalaksi (ei ole sitä kauheaa paistinpannun pesua), ja sulattaa juustot leivän päälle!

Mutta siellä se töröttää niin koneellisen näköisenä...Romanttista kautta elävä sieluni haluaa kaiken tuommoisen maallisen pois silmistä. Eli verho eteen. Tämä verho voisi olla melkein maahan asti, jotta saa tuon lämmittimen pois silmistä kun se ei ole käytössää...Kone on sekin.

Kauniit kaapinovemme. Kuvio ovessa on hauska, mutta sekin näkyisi varmasti paremmin, jos takana olisi valkea kangas. Eikä sitten myöskään näkyisi meidän kaappien sisältö jokaiselle keittiöön kurkistelijalle. Haluan pitää sekasotkut ja Nutellapurkit salassa! Kolme vuotta olen tätäkin miettinyt, mutta ehkä nyt alkaa ompelukone laulamaan.

Nyt rakas ystäväni, kysymys: minkälaisia kankaita suosittelisit hyllyjen eteen ja kaapinoviin? Pitsihän on kaunista ja romanttista, ja oli ennakkosuosikkini, mutta tänään aloin taipua puuvillaisen puoleen...Ehkä yksinkertainen valkoinen (?) puuvillakangas? Ehdotuksia otetaan vastaan sisustusmaanikoilta!

Sitten perhehuoneesta. Kadunpuolen ikkunoissa on valkoiset puuvillakankaat. Se on eteläpuoli, ja kesällä aurinko paahtaa niin voimakkaasti, että verho antaa välttämätöntä aurinkosuojaa. Puolenkin asteen viileys helpottaa. Ja eipähän pala huonekalut auringossa. Verho on myös näkösuojaa, vaikka ikkunat on aika korkealla. Verho on myös pölysuojaa, ja talvella se pitää vetoa pikkusen paremmin poissa kuin pelkkä paljas ikkuna. Nyt tämä kangas on tullut tiensä päähän. Se on kolme vuotta vanha, ja kesäisin roikkunut ulkopuolella, jossa tuuli on sitä riepotellut ja aurinko korventanut.

Siinä on reikiäkin (iik!). Se on loppu ny!

Ajattelin ommella aikoja sitten ostamani ohuen, yksinkertaisen, valkoisen verhokankaan nyt sinne roikkumaan. Se tulisi siis vain tuon ikkunan kokoiseksi aurinkosuojaksi, meillä on erikseen verhot ikkunoissa. Nyt täytyisi löytää se kangas tuolta "tallesta" ja vain saada aikaseksi.

Huh! Olipas siinä verhoasiaa. Kunhan pääsisin ihan oikeasti nyt ratkaisemaan näitä "ongelmia". Tällaise pienen mittakaavan sisustusongelmat on kivaa harrastusta!

Ja lopuksi muistutus: omena päivässä!