September 18, 2013

Tervetuloa - sisääntulon uudistus eli hurmaava harmaa

Tervetuloa meille! 
Tässä tulee nyt ihan kotijuttua, ei mitään jännää keski-aasialaista ihmeellisyyttä kuten kameleita tiellä tai lampaanpäätä tarjottimella.  

Ihan vanhaa tylsää sisääntulotilan remppaa.  

Mutta ajattelin, että on tämä itselle kivaa muistojen tallentamista, kun saa vähän dokumentoitua kotona tapahtuneita uudistuksia ja korjauksia.  Ja minusta olisi niiiin kiva puhua tästä jonkun kanssa.  Oikein perusteellisesti jaaritella uusista lattialaatoista ja miksi jätin vaaleanpunaisen kaakelin seinänvierustalle ja miksi en tykkää uudesta matosta.  Puran nyt sydäntäni sitten tänne, oikein lörpöttelen, lukekoon ken kestää :) 

Meidän talossa on sisääntuloalue, siinä on vähänniinkuin avonainen kuisti.  Jos olet lukenut vanhempia postauksia, niin olet varmaan nähnyt, että esikoisen synttärit on usein siinä.  Löysin siitä nyt pikaiseltaan talvikuvan, eli tuo avonainen alue, jossa on sininen matto: 


Alue on kovassa käytössä varsinkin lasten puolelta.  Se on ulkona, muttei kuitenkaan täysin ulkona.  Sellainen puolisisäulkoalue, tosi kiva!  Miltei joka päivä siinä on joku leikki menossa. Piirretään, leegoillaan, leikitään ravintolaa leikki-astioilla.  Ja istutaan me siinä vieraidenkin kanssa, varsinkin syksyllä kun ilma viilenee hikikuuman kesän jäljiltä mukavan lämpöiseksi...siinä on tunnelmallista viettää pimenevää iltaa hyvässä seurassa, pehmeiden patjojen päällä istuen.  

Alue kaipasi uudistusta, lähinnä uutta lattiaa siihen, missä kuljetaan sisälle ja ulos.  Vanha lattia oli vaaleansiniharmaata kaakelia.  Kaakeleissa ei muuten mitään vikaa, mutta moni oli haljennut rikki.  Vaikka yritimme pitää haljenneet palat paikoillaan, niitä puuttui sieltä täältä.  Haljenneet kaakelit keräsivät pölyä, jota täällä riittää.  Koska lattia haljenneine kaakeleineen oli kauhean näköinen pidimme siinä isoa mattoa päällä.  Matto piti pölyn poissa sisätiloista...siis periaatteessa.  Yritin löytää siitä kuvia, mutta ymmärrettävästi olin aina rajannut lattian kuvista pois, mitä sitä näyttämään ja kuvia pilaamaan.  Löysinkin vain tällaisen ilmeisesti vahinkokuvan: 


...jossa näkyy punainen matto, joka imuroinneista ja pesuista huolimatta oli aina pölyinen.

Ei kun uusien laattojen valintaan!  Mies oli nähnyt tosi kivan harmaan luonnonkivilaatan (olen hurahtanut harmaaseen ja älä kerro miehelleni, mutta hitaasti mutta varmasti se tulee leviämään pitkin taloa!), mutta kun sitten olimme tositoimissa sitä ostamassa, se olikin myyty loppuun eikä lisää ollut tulossa.  Tämä on kyllä sellainen periaate, jonka olisi luullut meidän jo osaavan. Olemmehan täällä jo vuosia asuneet.  Jos näet jotain, josta tykkäät, osta se heti.  Huomenna sitä ei enää ole, lupaan sen.  Ei varmasti löydy.  Ei ikinä.  Osta siis se heti! 

Tässä siis seuraavat samankaltaiset vaihtoehdot, halusimme luonnonkiveä kun se kerran on tuollainen ulkoalue ja luonnonkivi on meistä kaunis ja siinä olisi myös hyvä olla karheampi kaakeli, ettei tule liukastumisia.   


Joo, en minäkään hyppinyt innosta kun nämä vaihtoehdot näin.  Mutta muita ei ollut saatavilla täällä, eikä me jaksettu lähteä pääkaupunkiin kiertämään yksiä lattialaattoja.  Punertavan kiven hylkäsin heti, kun olin siihen harmaaseen hurmaantunut.  Tuo pieni oli aika viehättävä, mutta epäilytti todella paljon miten saisimme nuo kivien välit pysymään valkoisena.  Tarkoitushan ei siis ollut laittaa lattiaa, jota saisi olla hammasharjan kanssa päivittäin hinkuttamassa ja luonteeni tuntien olisin siinä sitten kontillaan sitä hinkuttamassa kun tahroja tulee.  Ja niitähän tulee, tällaisessa laumassa.
    Eikä se oikeastaan edes ollut harmaa, vaan vaaleanruskea.  
Jäljelle jäi vasemmanpuoleinen iso laatta.  Aika kiva, mutta miksi, oi, miksi siinä on tuota keltaista!  Kuka haluaa keltaharmaan luonnonkivilaatan?  En ole ikinä tykännyt keltaisesta, en koskaan.  Mutta näin jälkeenpäin ajatellen ja kokonaisuutta katsoen tuo oli kyllä todella nappivalinta tähän tilaan, näytän kohta miksi.  

  Alhaalla on "jälkeen" kuva ja tuo korotettu istuma-alue jää tuohon vasemmalle.  


Korkeutta tässä tilassa on aivan ihanasti...paitsi kun haluaa pyyhkiä hämähäkinseitit katosta.  Ai että me kuule niitä vuokranantajan pojan häitä varten siivottiin ja mulla alkoi ihan pyörryttään kun piti keikkuvilla tikapuilla kiipeillä ja kattoa pyyhkiä.  Pelotti siellä ihan mutta puhtaaksi oli saatava. 

Niinhän se on, että kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.  Ja mikä remontti se koskaan jää niin pieneksi kuin alunperin suunnittelee?  Eihän ne lattialaatat ollutkaan sitten ainut asia, joka tässä tilassa uudistui.  Itse asiassa olimme tainneet maalata tuon korotetun istuma-alueen jo ennen uusien laattojen tuloa harmaaksi.  Se oli aiemmin ollut ruskea, niinkuin jokainen lattia keski-aasiassa.  Mutta juuri niiden häiden takia kun piti vähän uudistaa ja parannella paikkoja, niin maalasimme sitten sen lattian.  Ja vanha sininen matto oli ihan puhkikulunut, ja sitten tuo vanerinen seinä oli oikeasti ihan kamalassa kunnossa, se piti vaihtaa.  Ja samalla vaihdoin nuo vetimetkin, kun edelliset oli semmoset oudot töröttäjät, johon helposti kopsahti jalka.  

  
Mutta tuo vaaleanpunainen reunuslaatta sai jäädä, kun se oli liian hyvässä kunnossa.  Eikä se mua siellä haittaa, kun ei sitä oikeastaan huomaa koskaan.  Siihen ei oikein tuota harmaata listaa viittiny laittaa, kun laatta jäisi silti sieltä näkyviin.  Olkoon noin.  Vai laittaisiko oikein korkean listan sitä peittämään?  

Kun kaikki oli valmista, huomasin, että tuo keltainen sävyhän on oikein hyvä tässä tilassa!  Ovi on kellanruskea ja vaikka se on vähän kulahtanut ja ei niin mun suosikki, niin sitä me ei aleta kyllä vaihtamaan.  Olkoon noin.  Uusi vaneri on myös vähän keltaiseen päin, joten tuo laatta sitten sopivasti yhdistelee näitä värejä tässä tilassa.    
Tykkään myös tosi paljon tuosta laatan kuviosta ja kun sitä siinä paikallaan pyöriteltiin ennen laastaamista, niin löytyi minusta ihan oikea asento (mitään ohjeita tai esimerkkikuviahan ei laattapinon mukana tullut).   
  
Kuviolaatta lattiassa
Keväällä hankimme useita purkkikasveja pihaa somistamaan ja silloin saapui myös tuo vehka (mikä onkaan nimi, unohtui).  Vaikken sitä tilannutkaan (ihan normaali tapahtuma, toisaalta).  Mutta se on hyvä ja kestävä huonekasvi, mulla on niitä pieninä versioina aika monta jo ympäri taloa.  Se tuntuu viihtyvän tuossa kulmassa tosi hyvin.  Siihen ei oikeastaan koskaan paista aurinko, mutta se on silti reippaanvärinen ja pukkaa uutta versoa koko ajan.  Keväällä huomasin, että sisällä olevat samat kasvit olivat ihan vaaleita, raukat, jotenkin aneemisen värisiä.  Kun toin ne ulos, niin parissa päivässä lehdet saivat syvemmän vihreää sävyä ja nuo raidat tulivat kivasti näkyviin.  Meillä olevat kissanpennut harmi kyllä tykkäsivät leikkiä kukkapurkeissa ja aika monta kasvia napsahteli poikki kun ei ole oikein turvallista paikkaa ulkona.  Tuokin on hieman saanut kokea kissanpentujen ja lasten käsien/tassujen kosketusta, mutta ei ole pahasti kärsinyt.  


Miten muuten nuo pitkät versot, onko siellä lukijoissa viherpeukaloita, siis olen nähnyt, että jotkut nostaa ne langalla ylöspäin kasvamaan, onko ne jotain rönsyjä, joista kasvi lisääntyisi jos olisi puutarhassa vai pitäisikö niistä nappaista veteen juurtumaan uutta kasvia? 
Kiitos. 


Sininen kynnysmatto on siinä pölyisiä jalkoja varten, tai siis pölyisten jalkojen takia.  
Laattahan on muuten kylmä jalan alla.  Kesällä olen nauttinut siitä tosi paljon, kun meillä on lämpötila siinä +40 tienoilla päivisin ja vielä kosteaa.  Viileä lattia on siis todella virkistävä.  Saa nähdä miten talvella jalat tykkää, kun jätämme yleensä kengät tuonne portaiden luo ja kävelemme ovelle sukkasillaan.  

Ihana tervetuloa-kyltti löytyi jo Suomessa ja mukaanhan se oli saatava tänne Keski-Aasian kotiin!  Kukat ovat tekokukkia, kun en usko, että kevyt kori kestäisi mullan painoa.  Vähän aikaa kesti, että pienemmät lapset oppivat olemaan nyppimättä kukkia irti ja nyt vain kopsautan niistä silloin tällöin pölyt pois. Syksyksi voisi vaihtaa jotain syksyisempää kukkaa! 


Vuokranantajamme on ihastunut tuohon koristeelliseen puuhun ja sitä on tässäkin tilassa mukavasti näkyvillä, oven ympärillä, seinien alaosassa ja pylväissä (jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa).  


Tuosta matosta piti sanomani vielä, kun vauhtiin pääsin.  Näin basaarissa kerran ihanan vaaleanharmaan mattorullan.  Se olisi ollut täydellinen tähän tilaan, olen varma siitä.  Täydellinen.  Mutta tein taas tyhmästi, arvaapas.  Niin, en ostanut sitä heti.  Ihminen ei näköjään ikinä opi?  
Mies kävi tilaamassa "vaaleanharmaata", mutta kun mies tilaa mieheltä tiettyä väriä niin eihän sitä voi edes odottaa, että he saisivat juuri oikeansävyisen vaaleanharmaan.  Kuulemma oli innokkaasti myyjä sieltä huudellut eräs päivä, että "nyt tuli sitä vaaleanharmaata!".

Ja se kannettiin kotiin. 

Ja levitettiin paikoilleen.  

Ja minusta tuo näyttää ihan vanhalta villaiselta lampaalta.  

Tai aasilta.

Ei sovi.

Mutta kokemuksen mukaan nuo matot kuluu puhki kahdessa ja puolessa vuodessa (tuo on meidän kolmas matto tähän tilaan), joten täydellistä väriä ehdin metsästellä ihan rauhassa.  Kärsivällisyys palkitaan :)  Sillä aikaa kehoittelen lapsia oikein telmimään ja touhuamaan tuon maton päällä. 

Lopuksi vielä pari vanhempaa kuvaa, joissa näkyy vähän tuota vanhaa sisustusta.  Penkkikin on päässyt tähän tilaan ja tuossa näkyy vanha harmaansininen kaakeli mattoineen.    


Tässä näkyy hyvin ruskea lattia, vanha raapsiutunut vaneri ja hassut vetimet: 


Että eikös ollut jo aikakin?! 


Tervetuloa meille eli hurmaannuin harmaaseen! 
Ja sain purettua vihdoin sydäntäni sen suhteen, onhan tämä jo keväällä tehty uudistus! 

Saapas nähdä mitä seuraavaksi... :) 


September 9, 2013

Mitäs täällä vedetään...?

Ohiajaessa näimme mielenkiintoisen ja aika harvinaisen näyn.
Piti ihan pysähtyä leikkimään turistia ja ottamaan kuvia!

Harvinaista ei ole tuo kännykässä puhuminen, ehei, se on täällä ihan nykyaikaa.
Eikä tuo narusta kiskominen, ainahan jotain kiskotaan, jonnekin :) 



Polkupyörilijäpoikakin jäi ottamaan puhelimellaan kuvia tästä otuksesta...


Pää pystyssä lompsutellen verkkaista tahtia...


...yksikyttyräinen kameli!

Itämaan tietäjien kulkuneuvo. 



Aika uljas näky se oli. 
Mutta matkanpää ei niin kiva...


...kun kysyimme minne kameli on matkalla, niin mies huikkasi:

"Uhriksi".

No, hyvää viimeistä matkaa kameliparka!