August 29, 2011

Voitto!


Olen täältä kotoisin.  Karua metsää, kaunis joki ja paljon tilaa.
Rakastan Suomea, valoisia kesäöitä, lumen valaisemaa talvista metsää. Tilaa ja raikkautta.


Asun täällä - ei metsää...joet ovat erilaisia.  Ihmisiä on joka paikassa.
Yritän löytää kauneutta Keski-Aasian tavoista... Suurin kauneus täällä on ihmisissä.


Heidän värikkäässä kulttuurissaan ja oudoissa tavoissaan.
Kultahampaissa, kiiltävissä huiveissa ja kukkamekkojen väriloistossa.


Olen opetellut paikallista muotia.
Nahkatakit in. Sporttitakit out.

Kultakorut, paljettikoristeita ja säihkyvät korkokengät löytyy kaapista.


Villainen liivi tai huivi mekon päälle talvihäihin.  Ei jakkupukuja.

Koska olen "vaalea" (täkäläisittäin), minut tunnistetaan heti ulkomaalaiseksi.

Vaikka osaisin tavat ja tietäisin käytännöt, tuntuu, etten siltikään ole sisäpiirissä.  Eihän se osaa...

Mutta...
tänään oli voitokas hetki.

Ystäväni esitteli uusia kenkiään...kirkkaan vihreät, sopivat hänen valkovihreään pukuunsa.

"Arvaapa paljon maksoin näistä viikonloppuna bazaarissa?"

Katselin kenkiä.  Sandaalit, mutta ei nahkaa eikä mitään kallista materiaalia.  Muovia, mutta ei sitä halvinta rantasandaalityyliä jota kotona käytetään.

"12", heitin.

"Mitä! Olet nähnyt nämä kengät bazaarissa!"

Arvasin osuneeni lähelle.  "En ole!  Olen vain kerran ehtinyt bazaariin Suomesta tulon jälkeen.  Nuo ovat uutta muotia, en ole niitä aiemmin nähnyt!  Paljon ne olivat?"

Ystäväni nauroi ääneen: "Maksoin niistä 12!"

Nauroimme yhdessä.  Nyt minua ei voi huijata maksamaan turistihintoja.  Olen askeleen lähempänä keski-aasiaa, tuntuu voitokkaalta! Vaviskaa, osaan arvioida hintoja :)  

 
Ihan kuin kaksi marjaa! Täältä tullaan.  (Kuvassa oleva nainen ei liity tähän kenkäkertomukseen.)

Lähetään vaan kenkäostoksille.



August 27, 2011

Kesän viimeinen viikonloppu


Täällä Silkkitien varrella on niin lämmintä, ettei sitä muistakaan Suomen kesän lähenevän jo loppuaan.  Katselin kesällä otettuja kuvia, ja löysin nämä kaksi ihanaa muistutusta Suomesta!

Ruusut, ruusut...nämä herkullisen väriset ruususet kukkivat äidin pihalla.


Ja nämä jalokivet kasvavat Keski-Suomessa.  Herkullinen välipala, ja niin kauniin värisiäkin!
Haaveilen tännekin pihallemme viinimarjapensasta, saisikohan ensi keväänä sen aikaan?

Mitä on ohjelmassa viimeiselle kesäviikonlopulle? Me aiomme vain rentoutua, lapsilla on kavereita yökylässä (onkohan toimiva yhtälö).

Henna-Maria

August 25, 2011

Illalla






Iltapäivään mennessä on laskeutunut kosteus.  Sulaa hulluutta teemme pihatöitä, yleensä kun nautimme pihalla puuhailusta.  Hiki virtaa, paidassa on pieni kuiva läikkä.


Pihalla on puunoksia, jotka valtaavat puolet ajotiestä.  Kadulla oleva puumme kuulemma ahdisteli sähköjohtoja, joten sitä karsittiin.  Lapset olivat innoissaan raahaamassa oksia pihalle.  Kyllä niillä jotakin lämmittää...saunaa, tanduuri-uunia, taloa...


Trimmailen pensasaitoja, jotka ovat jo karanneet käsistä.  Keväällä sitten vähän ankarampi leikkuu.  Sadettajat saavat pestä pensaat puhtaaksi kesän pölyistä.  Takana keittiön söpöt ikkunat.



Ja lakaisustahan ei pääse koskaan.  Käsintehdyt luudat toimivat hyvin, mutta ovat liian lyhyitä.  Selkä joutuu koville.


On ihan pakko lopettaa hetkeksi ja ihastella ruusuja.  Aina kun olemme kesän poissa, puutarha vähän kärsii.  Yritämme saada ruusuja taas kukkimaan.






Kissa sai 'korun'.  Kunhan pentu täyttää 12 viikkoa, sekin saa. Kirput ovat arkipäivää...


Iltakukat avautuvat nimellensä uskollisena auringon laskiessa.


Kasvisairaala.  Tänne kannan kasvit, jotka hellästä hoidosta riippumatta (tai sen vuoksi) tekevät kuolemaa...Sitten kun ne hylkää pihalle heitteille, ne toipuvat ja alkavat taas kasvaa.  Höh.


Ilta-auringossa kylpevä pöytäliina oli katettuna eilen vieraille. 


Joku oli nostanut leivänpalan talon seinustalle.  Leipää ei saa KOSKAAN heittää maahan Keski-Aasiassa,   leipä on pyhää.  Useissa perheissä leivästä saadaan jopa puolet päivän kalorimäärästä.  Leipä antaa elämän.

August 20, 2011

For Romantic Souls



I have mentioned before that I must have my romantic season going on...(here and here).  Instead of bright colors of my teenage & twenties era, I am now choosing soft pastels; pink, aqua, Robin Egg blue...  Don't you just love the name Robin Egg Blue?


I found this wonderful magazine in the net...Decorative Artist Jo-Anne Coletti   says she specializes in everything roses and that's all I need to get interested!  I love roses and have been collecting different things with rose theme for years.  I especially love vintage style, faded pastels and soft designs.  And rose buds, my all time favorites!  Hey, I even named my first born daughter 'Rose'...that's her second name. 


So when I heard of this magazine, I just had to take a look.  And the pictures captured me!  Such beauty!  Lots of white, lots of pastels, lots of roses. I love looking at pictures like that! (Am I using too many exclamation marks?) .  This is definitely 'eye candy' for me.  I want to move into her rooms! Go have a look.  She has a giveaway, and I am hoping to win this magazine :) 


Have a rosey weekend!


Henna-Maria

August 18, 2011

Joka kuuseen kurkottaa...

Ensimmäinen kotikoulupäivä on takana!
Aika lyhythän tuo ekaluokkalaisen viikottainen ainelista on...äidinkieltä, matikkaa, ympäristöoppia, uskontoa ja sitten se taideaineet: kuvaamataito, musiikki ja käsityö. Ja liikunta.

Suunnittelin tuntilistaa ja laskin viikkoja jouluun.  Jaon viikkoja matematiikan kirjan luvuille: yhteen lukuun käytämme noin kolmisen viikkoa.  Yksi syyslomaviikko siihen väliin, mutta siltikin tuntuu, että päiviä ja viikkoja on niin runsaasti! Ja kun tuo ekaluokkalainen osaa jo lukeakin. Mutta ehkä saan sen viime hetken paniikin aikaan juuri joulun alla, niin kuin yleensä :)

Ympäristöopin aiheita olemme käyneet läpi kuvakirjojen avulla jo pitkän aikaa...eläimet ja luonto ovat niin mielenkiintoisia!  Lainasimme keväällä ystäviltä BBC:n Planet Earth DVD-sarjan ja se on kyllä katsomisen arvoista materiaalia. Tykkää vanhemmat ja lapset.  Täältä löytyy Wikipedian kattava esittely sarjasta. Täältä löytyy videoita noista aivan erinomaisella laadulla ja tarkkuudella tehdyistä aiheista: luolat, meret, aavikot, metsät...koko maailma käydään läpi.  Ja tässä vielä tuon Discovery Channel televisio-kanavan Planet Earth-sivut.

Päätin, että koulupäivä alkaa aina uskonnolla. Pikkuveli ja -sisko ovat siinä myös mukana, ja saamme jatkaa jo aiemmin aamupäivärytmiin otettua Raamattuhetkeä.  Kävin aiemmin kronologisesti läpi Vanhan Testamentin kertomuksia. Niihin löytyy helposti piirrustuskuvia netistä ja niitä peruskertomuksiahan ne ovat.

Tänään luimme "Jeesus Rakastaa Lapsia"-kertomuksen läpi Lasten Kuvaraamatusta, sillä oli kiva aloittaa syyslukukausi.

Koulupäivien pääasia tällä hetkellä on pitää oppimisympäristö postiivisena ja innostuneena.  Äiti ei saa panikoida!  Kun pikkusisarukset oli lähetetty toisiin puuhin, kävimme matematiikan kirjan kimppuun.  Nimi etusivulle ja ensimmäisen tehtävän pariin.  Tajusin heti, että olisi ehkä hyvä olla se opettajan opas.  Aukeamalla oli kuva, josta kyllä ihan sen kuvan ja siihen liittyvien tehtävien perusteella saimme tarinan aikaiseksi, mutta opettajan oppaassa olisi varmasti se 'virallinen' tarina, ehkäpä se on jopa jatkokertomus.  Matematiikka on aihe, jossa haluan, että tytär saa erittäin vahvan pohjan, ja siihen haluan panostaa kunnolla.  Luulisin, että opettajan oppaasta saisin vinkkejä miten opettaa matemaattisen määritelmät lapsentajuisesti.  Kävimme läpi uudet sanat "lukumäärä" ja "luku", jotka ovat eri asia kuin äidinkielessä ja lukemisessa vastaavat käsitteet (tytär arvasi että lukumäärä tarkoittaa kuinka paljon on lukenut).



Ensimmäinen testi äidin luovuudelle, positiivisuudelle ja kärsivällisyydelle tuli ihan odottamattomassa muodossa.  Kirjassa oli piirrustustehtävä: talo ja piha, ja kuvaan piti lisätä 1 aurinko, 2 kuusta, 5 kukkaa, 1 lippu ja 4 lintua.


Tyttö on hyvä piirtämään ja nauttii siitä.  Muut sujuivat hyvin, mutta kuusien piirtämisessä nousi tytölle paniikki: ne eivät olleet symmetrisiä eivätkä kauniita! Oleko itse yrittänyt piirtää kuusta?  Sehän on melkein se vaikein luontoaihe, ainakin minulle.  Kuusen oksia en saa ikinä menemään symmetrisesti ja ylöspäin pienenvästi, vaan oksat sojottaa vähän niin ja näin ja koko kuusi on vinossa.  Eikö tähän olisi voinut laittaa koivupuuta? Tyttö piirsi ja kumitti, piirsi ja kumitti ja suuttui.  Äiti yrittää kannustaa: ihan hyvähän tuo on.  Ei ole! *kumitus kumitus kumitus* Kohta menee paperi puhki, äiti varoittee.  Sitten miettimään, että miten opettaa kuusen piirtäminen.  Tämänhän piti olla matikan tunti! No katsotaanpas näitä muotoja...aurinko on pyöreä, lippu on suorakulmio, linnut niinkuin litteitä kolmosia.  Minkäs muodon voit löytää kuusesta? "Kolmioita" tuli vähän hammasta purren.  Ja sitten äiti piirtää kolme kolmiota vähän päällekäin, suurin alimmaiseksi.  Reunoja kun vähän pyöristää, niin eikö tule ihan hyvä kuusi? Jos 'hahmottelee' ensin kolmiot himmeästi, voi sitten tehdä lopulliset viivat kerralla haluamaansa muotoon.



Selvisimme kuusien piirtämisestä, ja se toinen kuusi laitettiin puoliksi talon nurkan taakse, että ei mene liian vaikeaksi.  Innolla tytär kävi läpi seuraavat tehtävät, lisätehtävät ja haastavat lisätehtävät.  Jos lapsi on yhtään mitään puuhavihkoja tehnyt, niin nämä ensimmäisen matematiikan tunnin tehtävät menevät kuin vettä vain!

Ja niin jäi tästä ensimmäisestä matematiikan tunnista hyvä mieli molemmille!

Hahmoteltiin.

Ja tajusin, että tässä ei tarvi kiinnittää huomiota siihen, että ymmärtääkö lapsi tehtävän ja matemaattisia käsitteitä, vaan huomiota tarvii se, että lapsen kanssa huomaamme perfektionismin haasteet ja miten selviämme pettymyksistä yli.  Ei se vinkkura kuusi maailmaa kaada, ei ainakaan pitäsi.

Hei opettajat siellä, onko niistä opettajan oppaista suurta hyötyä? Tähän matematiikkaan ne nyt tilasin, mutta päätin jättää ympäristöopin ja uskonnon oppaat ostamatta.  Niihin osaan ja uskallan itsekin soveltaa :)

p.s. Lisään kuvan hankalista kuusista huomenna, kun saan päivänvalossa sen otettua.  Menneitä ovat Suomen valoisat kesäyöt...

August 13, 2011

Kotona jälleen

Olemme kotona Keski-Aasiassa.
Kotona.
Vaikka kesä Suomessa olikin aivan ihana, meillä ei ole siellä kotia.
Kyllä, siellä ovat perhe ja kaikki sukulaiset (minun puolelta siis), mutta omaa kotia meillä ei ole.
Häälahjaksi saadut astiat, muutamat huonekalut ja hamsterin lailla keräämäni verhot ja kankaat ovat pakattu pahvilaatikoihin, säilöön. 

Keski-Aasialaista musiikkia ja tanssia

Mutta täällä on koti.
Palaamisessa pelkäsin eniten kuumaa säätä.  Olin kuullut, että täällä oli ollut todella kuumat pari viikkoa, jolloin lämpötila oli reilusti yli  +40 c.
Meillä on Neuvostoaikaiset ilmastointilaitteet, jotka surinan ja särinän säestyksellä eivät viilennä kovin tehokkaasti.

Mutta kun aamuyöllä laskeuduimme lentokentälle, ilma oli mukavan vilpoista eikä pitkät hihat olleet liikaa.  Selvisimme jopa passintarkastuksesta ja matkalaukkujen vastaanottamisesta nopeammin kuin yleensä.  



Aurinko alkoi nousta kun ajelimme pitkin pääkaupungin hiljaisia katuja.  Kadunlakaisijat olivat työssään, naisia kasvot kiedottuina pitkiin huiveihin,  oranssit työliivit mekon päällä.  Tietyöt oli tekeillä viileän yöilman suojissa ja päätie oli tukittu, mutta tukkeesta ei tietenkään ilmoitettu millään liikennemerkillä etukäteen.  Eikä vaihtoehtoreiteistä.  Onneksi ei ollut liikennettä eikä liikennepoliiseja!  

Pysähdyimme pikaisesti eräässä asunnossa nappaamassa mukaan sinne jättämämme laukun.  Sitten kotimatkalle.  Auto ei starttaa ja kun sitä aikamme vekslaamme ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää saada se käyntiin liikkeessä.  Olemme kerrostaloalueen pihalla ja kello on 5.15.  Me otamme molemmat autosta hyvän otteen ja saamme sen mukavaan vauhtiin, sitten mieheni hyppää sisään (onneksi auto on korkea, pakettiautomalli, joten se käy helpohkosti) ja yrittää käynnistystä.  Saamme yrittää kolme kertaa ennenkuin auto starttaa ja jatkaa matkaa minunpuolen etuovi auki heiluen.  Eräs mies on katsellut yläkerran parvekkeelta yrityksiämme. 

Nyt sitten matkaan!  Lapset, jotka olivat villeinä innosta lentokentältä lähtiessämme, nuokkuvat hiljaa takapenkillä.  Kadulla lentelee muovipusseja.  Edessämme ajaa traktorin vetämä korkea roskalava, ja sieltä tuuli nappaa mukaansa roskia. Ihmisiä on kadulla jo paljon, ehkä paastonajan aikaiset herätykset ja aamun viileys saa ihmiset liikkeelle tavallista aikaisemmin.  Tai sitten se on ihan tavallista muille kuin minulle. 

Kun pääsemme pääkaupungin ulkopuolella, en jaksa enää pitää silmiä auki.  Nukun puolet matkasta.  Kun herään, olen vielä ihan pökkyräinen, mutta koska olemme kohta perillä en ala enää nukkumaan.   Unenpöpperöinen mieleni myös pelkää, että mieheni nukahtaa rattiin ja yritän pysyä hereillä ja kysellä kysymyksiä, jotta hän ei nukahtaisi.  Höh. 



Kotikatu on kaivettu keskeltä auki.  Onneksi talomme on kulmassa ja meillä on portti myös toisella kadulla.  Ei olisi kiva ollut raahata kaikkia laukkuja ja lapsia pölyisten maakasojen päällä keikkuen.

Kissat juoksevat miukuen vastaan ja ihmettelemme kotipihaa.  Aina se tuntuu niin tutulta ja siltikin erilaiselta kuin sen muisti. Kodissakin on niin korkeat huoneet ja tummat matot.  Lapset löytävät leikkihuoneen, uutuudenviehätys sielläkin lelujen parissa. 

Ensimmäinen päivä menee nukkuessa ja laukkujen purussa, naapurinlapset tulevat innoissaan leikkimään meidän lasten kanssa ja jaamme heille lelutuliaiset.  

Kyllä on mukava olla taas kotona!






Kuvat ovat käsityömessuilta, joilla kävimme kesäkuussa. 
Samankaltaisilla markkinoilla olin vuosi sitten, mutta siellä ei ollut tanssia...se oli järjestetty puistossa.








August 8, 2011

Finishing Finland


This is something I have been doing for a long time.... lusting over old houses in Finland!  
Not those 50's houses that were build after the war.  Those ones are little too square in their shape for my taste.  
I love the wooden, long, 20's or something houses here! Often 5 or more narrow windows on the side.  
Actually, I have not visited one for a long time.  If you live in a house like that, will you invite me over?  I promise not to drool and envy too much.  

I have already chosen my house, like, 18 years ago.  Just waiting for the owners to finish the remodeling!



These pictures are from an old times market.  Every town has some kind of market happening in the summer, and in our town we have had these old times market for many many years...10 at least? 

My children learned to shoot with a bow and arrow.  Now we can eat moose every week.  Just kidding.


Warrior princess. 


Finnish 'pancakes' look more like French crepes or Russian blinis.


This picture has so many symbolic and nostalgic aspects in it.  

Having porridge (hot oat meal) for breakfast at the wooden kitchen table.
With sugar, butter and milk.
My mom's sugar bowl.




Swimming in a lake in the evening...when you get cold you run into the sauna...

  ...with the aunts and cousins and brothers and sisters.

We had a GREAT summer in Finland.

I think the next post will be from Central Asia!