Sadepäivän jälkeen oli yöpakkasta. Ja aamulla oli aivan ihana huurteinen nurmikko. Tuli ihan Suomen syksy mieleen! Tiesin, kokeneena eränaisena (ha!), että kun auringonsäteet tavoittavat nurmikon, huurteesta ei ole pian jäljellä kuin muisto vain. Niinpä kiireesti sisälle, kamera käteen ja nurmikolle konttailemaan.
Huurteisia kiemuroita.
Sharonpuusta pudonnut hedelmänkanta.
Kauniistu huurrutettuna melkein kuin koriste.
Silta.
Sitten auringonsäteet saapuivat. Voi miten se on kaunista, tuo vihreä ruoho, kimaltavan valkoinen huurre ja kultaiset auringonsäteet. 
Kun konttailin tuolla ruohikossa, kissa kiinnostui puuhailuistani. Se tuli kiehnäämään ja puskemaan, ja heilutti kameraa niin, että piti kantaa kissa pyykkitupaan siitä häiritsemästä, kun se ei uskonut poistönimisiäni.
Katsokaa kedon ruohoa!
No comments:
Post a Comment
Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?