January 21, 2014

Huurteessa


"Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä.

.

Talvi nuuski nurkkapielet,
puhalteli pihamaihin.
Kasvatteli kaikkialle
hyisen harmaan kaihin.
.

Ristiin rastiin pienet jäljet
hangen poikki kulki.
Kylmä ilma ulkosalla
melkein hengityksen sulki.
.


Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
.

Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki."

(Seija Silvennoinen )

 


Seija Silvennosien runo on tietenkin Suomen maisemiin sovitettu, eikä meillä täällä tuiskut useinkaan tuki teitä.  Mutta ihanat pitsireunat olivat nuo pensasaidan lehdet saaneet eräänä aamuna.!  Jännästi vain puolet pihan pensaista olivat huurteen koristamia.  
Tässä näkymä keittiölle päin: 



January 20, 2014

Koululainen


Vuoden viimeinen koulupäivä.

Luokkaan oli tulossa Joulupukki - tai siis paikallisella kielellä Lumiukki - ja sehän tiesi lahjoja!
Vanhemmat olivat keränneet etukäteen noin 3,5 e jokaiselta lapselta ja erään luokkakaverin äiti aikoi ostaa sillä lahjapussukat jokaiselle.
Vanhemmatkin saivat kuulemma tulla mukaan ja läksin siis matkaan innokkaan ekaluokkalaisen kanssa.  
Uudeksi vuodeksi tullut lumi teki viimeisestä koulumatkasta mukavan tunnelmallisen.


Mutta aloin aavistelemaan, että taidamme olla vähän liian aikaisin liikenteessä.  Koulupäivän piti alkaa klo 8.00 ja tässä on katu 7.50.  No, ainakin saa ottaa kuvia rauhassa!

Älä anna lukuisten sähkölankojen hämätä sinua uskomaan, että meillä on aina sähköä :) Nuo seinistä törröttävät putket ovat puulämmitteisten uunien savupiippuja, jotka katoavat kevään tultua.   


Odottelimme koulun käytävällä noin 20 minuuttia.  Tuossa näkyy koulun jalkapallokenttä.  


Sitten saapui muutama koulukaverikin.  Pojat juoksivat lämpimikseen kilpaa käytävällä niin että puiset lattialankut tömisivät.  Malttoivat hetkeksi pysähtyä yhteen kaverikuvaan.  


Jokaisen luokkahuoneen eteen oli jätetty sen päivän luokanlämmityssatsi: kaksi puukalikkaa ja lehmänlantakakku.  Sillä pitäisi lämmittää iso luokka päiväksi.  


Luokan takaosassa on rautauuni, jota opettaja alkoi saavuttuaan heti sytyttämään.  Lapset touhusivat tuolit alas pulpeteilta ja pari isompaa tyttöä saapui järjestämään pöydät ja tuolit juhlaa varten. Tytöt aloittivat pukeutumisen hienoihin mekkoihin juhlan kunniaksi.   


Onneksi tänä vuonna oma oppilaani on poika: ihan samoilla vaatteilla voi mennä arkena ja juhlana!  


Pojat.  Yksi oli ottanut mukaan Zorro-puvun.  


Oppilaat kutsuivat Lumi-ukon luokkaan kovalla äänellä ja saapuihan se.  Vasemmassa reunassa opettaja lausuu tervetulosanoja ja sitten lapset lauloivat kansallislaulun kovaäänisellä kuorolausunnalla.  


Jokainen oppilas esitti Lumi-ukolle runon tai laulun.  Täällä panostetaan esiintymiseen ja säkeet kajahtivatkin kuuluvalla äänella reippaasti pää pystyssä seisoen.  Tässä eräs oppilas, joka esitti laulunsa meihin päin kääntyneenä, niin sain hyvän kuvan.  


Ohjelmaan kuului myös pari esitystä ja pikku-kilpailua.  Hedelmänkuorimiskisaan ei ollutkaan kukaan muistanut ottaa hedelmiä mukaan.  Soitin pikaisesti kotiin ja pyysin esikoista tuomaan hedelmiä, me kun asumme 5 minuutin kävelymatkan päässä.  Mutta kiireessä oli mukaan tullut yksi appelsiini ja yksi mandariini (samankokoiset, mutta hiukan erinäköiset), joten arvasin kuorimiskilpailun tuloksen heti kun näin kummalle mandariini päätyi, heh! 

Ja eihän se ole juhla eikä mikään, jos siellä ei ole tanssia!  Lumi-ukko ja lapset innostuivat erityisesti, kun joku vanhempi laittoi puhelimestaan jonkin suositun kappaleen soimaan.  Mutta tanssi sai kunnon rytmin vasta, kun erään oppilaan mummo käänsi tyhjän tuolin itseään vasten ja paukutti siihen kuin rummulla ikään hyvän rytmin.  Alkoi itselläkin tanssijalkaa vipattamaan :)  


Lopuksi jaettiin lahjapussit ja eikun loman viettoon!  


January 7, 2014

Valkoinen uusi vuosi

Meillä ei ollut valkoinen Joulu, mutta uudeksi vuodeksi saimme lunta.
Lapsistahan se on tietysti ihastuttavaa.  
Nyt me tehdään lumiukko! 


Viime talvena Suomessa kaksi vanhinta lasta olivat lumisen kylmässä säässä kuin kotonaan, ja hyppelivät tuntikausia lumikasoissa ja opettelivat hiihtämään ja luistelemaan ja laskemaan mäkeä.  Pikku prinsessamme ei ole mikään lumi-prinsessa.  Lumileikit ovat hauskoja tiettyyn rajaan saakka.  Sitten kipistellään mielummin sisälle lämpimään.  



Mutta katsopas noita riemastuttavia ilmeitä näissä kuvissa!  Voisi luulla, että lumileikit ovat lempileikkejä!  

Lumipäivänä nro 4 menin herättämään tyttöjä.  Prinsessa kurkisti unisena peiton alta: "Onko lumi jo sulanut?".  Voi pientä, minä ajattelin, lapset niin nauttivat tästä säästä.  "Ei ole, kulta!" sanoin innoissani, kun en tuottanut lapselle pettymystä.  Pieni nenä katosi kokonaan peiton alle: "No, sitten minä en nouse ollenkaan sängystä!"  


On täällä muitakin asukkeja, jotka eivät välitä kylmistä ja märistä tassuista: 


Entäs Eppu?  Tammikuun poika, jonka ensimmäiset kaksi kuukautta elettiin Suomen kylmässä pimeydessä?  

"Äiti?"

(Toppapuku, äitiyspakkaus vm. 2004.  Sen siitä saa kun on neljästä lapsesta nuorin.)


"Äiti, älä mene!"

"Mitä tässä pitäisi tehdä?"


"Tuoltako se tuli?"


"Jee."

"Lopetetaanko jo?"