July 23, 2012

Aarteenmetsästystä - Treasure Hunting

Miten sitä osaa selittää vakavan lievän riippuvuuden kirpputorien tonkimiseen?  
Aarteiden etsiminen kirppiksiltä ja vanhojen tavaroiden kaupasta on ihan erilaista kuin normishoppailu.

Olin pari viikkoa sitten suuressa ostoskeskuksessa ja tuli melkein ahdistus siitä tavaran määrästä...Eikö riittäisi että valikoimassa on viittä eri kenkää ja viittä eri laukkua, täytyykö sitä tarjontaa olla satoja ja tuhansia erilaisia? Se ylenpaljous ja rahankulutus ei tuntunut yhtään kivalta, vaikka löysinkin mitä hain.  Tuli ähky ja pöhky ja olin iloinen kun pääsin ulos.


Mutta sitten nämä kierrätyskaupat:  koskaan ei tiedä mitä löytyy ja ainutlaatuista tavaraa täynnä koko kauppa! 
Seasiden-reissun viimeisenä päivänä tosiaan heräsin siihen, että en ole kiertänyt paikkakunnan kirpputoreja ollenkaan!  Merenrantapaikoissa on usein rihkamakauppoja, joissa myydään turistitavaraa tai "antiikkia" (kauheilla hinnoilla), mutta löysin ystäväni guuglen kautta kivan, ihan oikean kirpputorin.  


Nimeltään Rag & Bone, sisällöltään yllättävä käänne oli laaja armeija- ja sotilaskampe yhdessä nurkassa, mutta muuten ihan tavallista tavaraa.  Mietin hetken, että tarvitsenko sotilaan lounaspakkia, mutta päätin jättää välistä.  
Hinnat olivat ilahduttavia, tällaiset turistipaikat kun voivat helposti laittaa sitä turistilisää hintoihinsa.  


Mukaan tarttui tämä jännittävä purkki.  
Peppi Pitkätossua siteeraten, purkkeja ei voi olla koskaan liikaa ja niitä voi käyttää moneen asiaan!  
Tässä purkissa silmää miellytti pilkut ja värit.  (Ja hinta!)  Taitaa olla se pastellivärikausi olla saamassa laajennusta...taakse se ei vielä jää! 


Jos tämä purkki ei pääse "oikeaan" käyttöön, siitä tulee silmänilahduttaja vaikka keittiön hyllylle.  Aion nimittäin laittaa keittiöön uuden hyllyn kunhan pääsemme taas kotiin Keski-Aasiaan :) 

Ostin sieltä myös kortteja mukavaan hintaan ja yhden lasten kirjan.  Niitä haalin koko ajan, kun pitää varmistaa, että ensi vuoden koululaiselle riittää lukemista.  







Teimme yhden päiväreissun Astoriaan ja siellä kierreltiin vähänä näitä toisen käden kauppoja.  Pikkuiset piparimuotit oli niin suloisia...olivat dollarin kappale, mutta pääsevät takuulla käyttöön viimeistään jouluna (johon on alle puoli vuotta aikaa!).  Kissa!  Joita meillä on kotona kuulemma odottaa jo kuusi, ja yksi oli raskaana :) Tervetuloa Vilkkilään...


Samasta kaupasta ostimme myös pussillisen kirjoja...Lukutoukkaperheelle tulee halvemmaksi ostaa käytettynä kuin uutena. 


Yhtenä päivänä mies-kulta halusi ilahduttaa ja lähdimme kahden kesken yhteen ihanan näköiseen kauppaan, jonka olin bongannut jo monta viikkoa sitten.  Ensimmäisellä yrityksellä kauppa oli ollut kiinni, mutta nyt onnisti.  Kauppa itsessään on kaunis, täynnä Romua ja Roinaa, niinkuin hellästi kutsun näitä aarteita.  


Tea Thyme & Lavender Vintage Boutique & Tea House on nimeltään tämä aarreaitta.  Harmi kyllä hinnat ovat sitten vähän yläkanttiin...se on tuo vintage-sana nimessä, jonka pitäisi jo varoittaa.  Kauppa on kuitenkin suuri ja erittäin hyvällä maulla laitettu...Sisustettu pieniksi huoneiksi, joilla jokaisella oma väriteema.  Siellä kiertelee ihan saadakseen hyvää mieltä ja silmäkarkkia!

Punavalkoisesta keittiönurkkauksesta silmiin osui heti tämä ruusutaulu -  vai onkohan se leikkuulautana käytetty?  Naarmuja oli sen verran, että ehkä joku on oikeasti käyttänyt sitä sipuleilleen.


Rakastan ruusuja ja erityisesti nuppuja ja tämä pääsee sinne samalle keittiönhyllylle! 


Mutta en aio leikkuulaudaksi ottaa tätä antiikkipalaa.  


Samasta putiikista löytyi Pikku Miehiä-kirja.  Lomaviikolla olimme alkaneet lukea sitä lapsille, mutta kirja piti jättää mökkiin.  Nyt jatkuu klassikon lukeminen iltaisin.  


Kirja on vuodelta 1965 ja siinä on ihania kuvia.  Olen näitä kirjoja lukenut itse lapsena ja nuorena ja on mukava jakaa ne omien lasten kanssa.  
  


Sanonta pienissä vesissä ne suuret kalat kutevat pitää kyllä paikkansa.  Kotimatkalle lähdettiin lupausten saattelemana, että jos näkyy lupaava putiikki, niin pysähdymme tutkimaan.  Ja pian Seasiden ulkopuolella olikin ensimmäinen pysäkki.  Kaupassa oli isot ikkunat, joista välkkyi kaikenlaista pikkutavaraa...ulos oli jätetty pesuallas, lasten leikkihuonekaluja ja muuta tärkeää kirpparikamaa houkuttelemaan ohiajavia.  


Tiesin, että vanha amerikkalainen postisäkki täytyy saada kun sen juuri kauppaan tulleesta laatikosta myyjä esille nosti.  Ostimme pussin lisäksi espressokeittimen ja pari kasettia matkamusiikiksi ja muuta pikkusälää ja maksoimme kaikesta $10!


Koko on suuri, laitoin kirjan vertailun vuoksi.  Pohjassa on tummia pilkkuja, vaikka homeelta ei haisekaan.  
En tiedä mitä sillä vielä tekisi, tuossa se lattialla makaa ja odottaa inspiraatiota.


Ehkä siitä tulee pyykkipussi, ehkä teen siitä tyynynpäällisen tai kaksi.  Kangas on paksua kanvasta (?). 


Ei raskisi leikata hienoa pussia...


...voihan sitä aarteita omistaa ihan vain niiden ihanuuden vuoksi?!?

Mitä sinä tekisit pussista?

July 19, 2012

Puutarhassa auringonlaskun aikaan

Paras aika valokuvien ottoon on aikaisin aamulla auringonnousun aikaan...
tai illalla noin tuntia ennen auringonlaskua.  
Arvaapa milloin olen liikkeellä :) 


Eräänä iltana puutarha kylpi ihanassa valossa.  

Anoppilan pihaa ja puutarhaa on rakennettu jo 40 vuotta.  Siihen kuuluu peltoa, kasvimaata, hedelmäpuita, marjapensaita, yrttimaa, ruusupensaita, kukkivia pensaita...

Kuvat otin uusimasta osasta: rukouspuutarhasta.
Ennen tällä paikalla kasvoi kolme isoa koivua eikä paljon muuta.


Noin kahdeksan vuotta sitten koivut kaadettiin ja paikalle istutettiin runsaasti erilaisia kukkia ja kasveja, pienen polun kiemurrellessa puutarhan ympäri.  
Kuvan vasemmassa reunassa on vielä vihreä omenapuutarha ja etualalla värikkään ruusupenkin loppu.  



Hopeaisen kuusen alla löytyy muutamia metsämansikkapensaitakin, yksi punoittaa kuusen juurella.  


Rukouspuutarha kukkaloistossaan. 

Keskellä pieni riippuvaoksainen hedelmäpuu, mutten muista mikä :) 
Kun koivut kaadettiin, pikku puu traumatisoitui ja ei tehnyt lehtiä seuraavana vuonna.  Nyt se on kuitenkin toipunut naapureidensa menetyksestä.  


Vaikka puutarhassa on vehreyttä ja väriä läpi vuoden, kesäisin se on ihanimmillaan eri väristen kukkien auetessa. Oranssit liljat ovat juuri alkaneet aueta. 



Köynnöksiä...


Hortensia




Kaadettujen koivujen runkoja on käytetty koristeena puutarhassa.  Tykkään kovasti tästä melkein mustanvihreästä ruohosta, joka etualalla kasvaa.  Jännittäviä värejä puutarhaan!  


Pehmeää sammalta...


Värejä ei säästellä


Tämä ruusu on ihan täynnä kukkia ja nuppuja.  


Puutarhaan on sisäänkäynti myös talon etupuolelta.  


Lapset touhuavat pihalla aamusta iltaan

Ja kyllä Grandpan puutarhassa saa kasveja poimiakin.



July 17, 2012

Merenrannan viimeiset lomatunnelmat

Viikkomme Seaside-merenrantakaupungissa on ohi.  
Viimeisenä iltana koko viikon surkeasti toiminut nettiyhteys ei enää omannut sanaa yhteys, joten jäi postaamatta viimeiset kuvat lomaltamme.  


Saavuimme Seasideen juuri kun helleviikko Portlandissa alkoi.  Merenranta-alueilla on kuitenkin ihan oma ilmastonsa...vaikka välimatkaa on vain 1,5 autotuntia, sää oli miltei koko viikon pilvinen. 
Ilmasta huolimatta lapset uivat ja kävimme rannalla joka päivä yhtä reissupäivää lukuunottamatta.  

Sää ei siis ollut suosikkini tällä lomalla. 


Perheen kanssa yhdessä vietetty aika sen sijaan oli <3 
Tässä lähdimme aarteenmetsästykseen nousuveden aikaan. 


Valtamerenrannoilla on taatusti nähtävyyksiä, joita muualla ei ole.


Menin innoissani tökkäämään tätä hyytelönpalaa kengälläni ennen kuin muistin, että hyytelökala voi pistää!  Onneksi ei tapahtunut mitään, mutta lopetin aalloissa laukkaamisen paljain jaloin.  




Viimeinen rantailtapäivä oli sitten aurinkoinen ja lapset nauttivat hiekasta ja vedestä ja leijasta.  

Havahduin itse viimeisenä päivänä siihen, että täällähän voisi olla kirpputoreja ja pääsinkin käymään yhdessä. Tein pari löytöä....niistä myöhemmin.  


Hei hei Seaside, nähdään pian! 

Kiitos ystävillemme mökin lainasta! 


July 13, 2012

Talo rannalla

    Ehkäpä suomalaisen kesämökkiunelman oregonilainen vastike on oma mökki merenrannalla. 
Iso osa Seasiden taloista on ns. kesäkäytössä.  Sitä käyttää omistajaperhe itse tai sitä vuokrataan muille.  Tottakai kun täällä olemme viikkoa viettäneet, käy mielessä...olisiko kiva omistaa täällä talo?


Tytöt ja eturivin talot.  Nämä talot ovat ihan rannalla, joten jo maisemasta saa maksaa. 




Merenrantakylissä käytetään rohkeammin värejä kuin mitä Portlandin liepeillä olen nähnyt.  Olen jo vähän kyllästynyt harmaan ja ruskean sävyisiin taloihin, ja tämä mökki oli niin söppeli pienine ikkunaluukkuineen. 


Punainen tupa aivan ihanine tiiliperustuksineen on myynnissä!


Nuo meritähdet ikkunalaudoissa, pus.


Piti oikein katsoa, että onko tämä jonkin sortin kirppis tai vaan ihanan koristeellinen porstua.  Taitaa olla vaan yhden perheen kesäkoti. 


Keltaisen talon koristeellinen savupiippu paikalliseen tapaan talon päädyssä.



Tykkään puutarhapoluista.



Kesäkukat ja harmaantunut aita.


Tässä upean hoidetussa puutarhassa kukkivat muhkeat hortensiat.  Eka kertaa näin niitä punaisen sävyissä. 



Talonpelastusvaistoni heräsi tämän tuulenpieksämän mutta kauniin rantatalon nähtyäni.  Taitaa kuitenkin olla omistajat olemassa, vaikka tämän vuoden maalaukset onkin jäänyt tekemättä.