April 20, 2018

Suruaika



Vaikka läheisen poismeno ei olisikaan yllätys, on se aina surullista.

Anoppini siirtyi ajasta ikuisuuteen.  Kuulimme etukäteen, että äiti nukkui paljon eikä enää puhunut moneen päivään.  Pitkäaikainen sairaus oli jo tehnyt työtään.

Pari päivää sitten hän ei enää herännyt. 



Etsimme liput ja matkustamme pian kohti Yhdysvaltoja. 

Ajatuksissa on ollut tietenkin hänen elämänsä, joka oli hyvä, pitkä elämä.  Olen myös pohtinut sitä, miten ulkomailla asuessa emme ole voineet luoda niin läheisiä suhteita, kuin siinä vieressä asuessa olisimme.  Puhelut ja vierailut eivät vain ole sama asia.  Tällaiseen työhön liittyy aina omat uhrauksensa ja tämä on yksi suurimmista. 

Onneksi vietimme viime kesänä siellä koko kesäloman.  Siltä ajalta jäi paljon muistoja, kun anoppi oli vielä kuitenkin hereillä ja hänen kanssaan pystyi hiukan jopa keskustelemaan. 

Paljon on muistoja muiltakin ajoilta.  Valokuvia olemme lasten kanssa katselleet ja kertoneet hauskoja tapahtumia anopin lapsuudesta ja mieheni lapsuudesta. 



Näihin päiviin liittyy nyt monenlaista järjestelyä.  Matkaan liittyvät pakkaukset ja lasten koulun miettiminen, sekä vaatteiden suunnittelut (pukeudutaanko siellä kokomustiin vai onko rennompaa?), sekä kodin jättäminen ystävien käsiin on vienyt ajatukset ja energian.  Täällä olevien ystävien kanssa puhuminen on ollut myös tärkeä osa prosessia. 

Uskon, että todellisesti sureminen iskee kuitenkin sitten siellä tutussa kodissa, jossa anoppi ei enää ole.

Poimin eilen puutarhasta ihanan suuria, tuoksuvia ruusuja.  Anoppilassa oli aina niin kaunis puutarha ja ruusuja oli kaikista eniten.  Niitä poimimme siellä viime kesänä päivittäin ja toimme anopin istuimen ja vuoteen viereen häntä ilahduttamaan.  Nämä ruusut ovat nyt sitten hänen muistokseen huoneessamme. 

Eivät ole ns. suruväriä eli valkoista, mutta suruammekin reunustaa ihana jälleennäkemisen toivo. 

---ja kukkien lehdissä on ihan oikeaa Keski-Aasian pölyä, jota ei edes parin päivän sateet saa pyyhittyä pois. 

April 7, 2018

Mamma juoksee

Olen löytänyt itsestäni aivan uusia piirteitä.  Olen nimittäin aloittanut juoksemisen.


Image result for running quotes funny

En tykkää juoksemisesta.  En ole koskaan tykännyt, enkä nytkään juokse juoksemisen ilosta. Aloitin tämän juoksuharrastukseni ihan vahingossa.

Juokseminen on hitaiden muutosten tulos.

Olemme zumbailleet tässä talven aikana noin kaksi kertaa viikossa.  Zumba on todella kivaa, erityisesti ystävien seurassa.  Useimmiten siellä on leveät hymyt naamalla jopa niiden raaimpien tanssikuvioiden ajan.  Zumban parissa on varmasti peruskunto noussut. 

Helmikuussa eräs ystävä kertoi, kuinka juoksee kahtena aamuna, pitää päivän tauon ja taas juoksee kahten aamuna.  Se jäi takaraivoon malliksi kuinka säännöllisesti voisin liikuntaa harrastaa.  Mutta juokseminen - en tykkää läähättää veren maku suussa jotain mäkeä ylös, minusta ei kyllä mitenkään ole sellaiseen itsensä äärimmilleen vetämis-tyyliseen urheiluun.  Luovutan mielelläni jo ennen kuin tähdet vilkkuvat silmissä.

En siis aikonut ollenkaan aloittaa juoksemista.  Kun hyppäsin helmikuussa juoksumatolle, tavoitteena oli reippaat kävelylenkit.  Ihan testausmielessä päätin juosta 5 minuuttia.  Sehän sujui niin keveästi, että juoksinkin suoraan 10 minuttia.  Ihan ennenkuulumatonta!



Image result for mom jogging humor

Seuraavan kerran juoksin 15 minuttia, sitten 20, sitten 25 ja sitten päätin, että kyllä se pitää se 30 minuuttia jaksaa juosta.
rathon plan

Ja niinpä minä juoksen.  30 minuuttia kerrallaan.  Ihan älytöntä.


December 23, 2017

Herkullinen pullakranssi

Siitä lähtien kun löysin tämän ohjeen, olen tehnyt joka joulu pullakransseja.  Päätin julkaista uudelleen tämän suositun postauksen, hieman editoituna.  Tänä jouluna olen syönyt pullakranssiani yksin, kun lapset eivät suostu rusinoita ja kuivattuja aprikooseja syömään.  Eivät edes nypi niitä pois!  Mutta minullehan se käy, ja juoksumatto otetaan sitten tammikuussa käyttöön :) 

Hyvää Joulua!


 Inspiraatio on tuliaiseksi saadun Kotilieden kansikuvasta (24/2013).




Kauniin kranssin saa vähän erilaisella menetelmällä: 


Taikinaohje Kotiliedestä: 

3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl vanilijasokeria
1 rkl kardemummaa
noin 11,5 dl vehnäjauhoja
100 g huoneenlämpöistä voita.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva.
Sekoita muna, sokeri, mausteet ja jauhot joukkoon.
Lisää voi ja alusta, kunnes taikina irtoaa käsistä ja kulhosta.
Kohota 30 min.

Taikina kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi.


Tässä kohtaan aloin soveltamaan omia juttuja.  Kotilieden mukaan kranssit täytetään mantelimassalla ja kuivatuilla hedelmillä.  Mantelimassaa ei löydy eikä se varmaan meille olisi niin maistunutkaan.  Täytin sen siis aika perinteisin korvapuustitäyttein.  


Ensin pehmeää voita: 



Sitten saksanpähkinämurskaa



Keltaisia ja mustia rusinoita



Sokeria 



Kanelia



Rullaa taikina napakaksi kääröksi:



Halkaise käärö terävällä veitsellä keskeltä kahdeksi suikaleeksi:




Kääri suikaleet toistensä ympäri, asettele avonaista puolta näkyviin: 



Muotoile pyöreäksi kranssiksi:



Voitele kananmunalla: 


Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.  

Kun kranssi on jäähtynyt, koristele se.
Tässä on mielikuvitus rajana! 
Itse käärin pikaisesti violettia nauhaa kranssin ympärille ja ripottelin päälle tomusokeria.  
Pullakranssia voi käyttää myös Adventtikranssina ja upottaa siihen neljä kynttilää (teimme näin neljäntenä Adventtina toiselle kranssille).  Tomusokeri-vesiseoksella voi myös valuttaa kranssin pinnalle kuvioita. 
Mikä estää murskaamasta suklaaraekarkkeja tai pähkinöitä kranssin pinnalle? 


Pullakranssista saa n. 30 palaa...mutta meitä oli neljättä adventtia juhlimassa 8 aikuista ja 10 lasta eikä tuoreesta pullakranssista jäänyt murustakaan jäljelle.  Mmmmm... hyvää on! 

December 14, 2017

Joulun alku olohuoneessa - Christmas Beginnings in the Living Room

Ensimmäiset joulukoristeet löysivät paikkansa olohuoneessa heti joulukuun alussa.  
Tällä kertaa teemana on linnut - olisitko arvannut? :)


Päätin käsitellä koko jättisuuren kirjahyllysysteemin.  Halusin rauhaisan ja vaalean värimaailman ja ihan pikkuisen punaista.  
Sohvilla oli myös lampaantaljoja, mutta ne hävisivät lasten leikkeihin! 


Niinpä miltei kaikki kirjat kääntyivät ja valitsin neutraalinvärisiä koriste-esineitä.  




Puutarhan ruusut sopivat yhteen lintutaulun marjojen kanssa. 



Keskellä lasinen seimi-asetelma.  Se on ollut miehelläni jo ennenkuin tapasimme.  



Rauhaisaa Adventtiaikaa! 


Our living room got neutral Christmas decor at the beginning of December.  Can you guess that I am liking birds at the moment? :) Sheep skins disappeared into the children's room soon after I took them out!  Glass nativity set was found in my husbands stuff...perhaps given by his mother? 

Have a peaceful Advent season!





December 12, 2017

Itsenäisyyspäivän lumiharso

100-vuotisjuhlan kunniaksi saimme ohuen lumipeitteen.  Yöt ja aamut ovat olleet todella viileitä ja päivää ennen ilmassa leijaili hiutaleita.  Aamulla piha oli vähän valkoisempi.  Maa on vielä lämmin, joten se ei peittynyt, mutta kasvit saivat kauniin kuorrutuksen. 


Jaksan aina ihastella miten pitkälle syksyyn täällä kukkivat ruusut!  Sain maljakkoonkin oman pihan kukkia Adventtien kunniaksi.  Tämä raukka ei ollut ehtinyt edes avautua.


Tummanpunaisesta ruususta näkee miten pölyistä täällä on koko ajan.  Täällä on aina pölyä joka paikassa.  Lakaisemme pihan ja kadunpätkän joka päivä ja naapurin rouva pyyhkii ikkunansa päivittäin.  Itse en jaksa ikkunoita kiillottaa, mutta piha ja varsinkin sisääntulo pitää pyyhkiä.  Talvella pöly muuttuu mudaksi.  Vasta kun saamme kunnon sateita, kasvitkin raikastuvat.  Se on sitten oikeastaan vasta keväällä. 


Ikivihreät pensasaidat pitävät pihan kauniina talvellakin.  Täytyy olla aikamoinen pakkanen ennekuin nämä pensaat jäätyvät niin, että lehdet tippuvat - ja silloin ne yleensä kuolevat.  Sitä on tapahtunut pari kertaa kymmenen vuoden aikana. Aina ne kasvavat uudelleen.


Lapset opiskelevat lintuja tämän vuoden.  Teimme linnuille ruokintapullon, jossa mm. suomalaisia neljän viljan hiutaleita, jotka olivatkin täynnä ötököitä.  Harmiksemme lintuja ei vain näytä pullo kiinnostavan.  Pihalla ne kyllä käyvät koirien ruokakuppeja tutkimassa, eli ruokailevia lintuja on.  Mikäköhän auttaisi? 


Pihaa keittiölle päin. 


Takorautaisissa ikkunalaatikoissa sinnittelee vielä jokunen kasvi. Nämä ovat korkealla, joten kasteleminen on hankalaa ulkoapäin, ja sisältäpäin pitää ensin poistaa hyönteisverkot ennenkuin pääsee "ulos".  Oikeassa alakulmassa näkyvä peili on aikuiselle sopivalla kohdalla, eli talo on korkea. Kuva on otettu portailta. 


Lumet sulasivat heti jo pois, mutta ehkäpä saamme vielä sen verran, että pääsemme vuosittaiseen mäenlaskuun vuorille!  

Kotia on laitettu joulukuntoon - vuosi vuodelta haluan vähemmän koristeita, mutta silti haluan jouluisen tunnelman :)  

November 26, 2017

Het-ki-nen...mitä tuolla oikein näkyy...?

Eräänä viikonloppuna olimme matkalla vuorille.  Päivä oli aurinkoinen ja käännyimme poukkuraiselle vuoristotielle vakipaikkaamme kohti.  Keski-Aasiassa pitää aina seurata silmä kovana tietä, koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan.  Kaukana häämötti jotain tummaa ja ehdin jo innostua, että täällä on käyty korjaamassa kohta, jossa puoli tietä on huuhtoutunut pois, siellähän on ihan selvää asfalttia! 



Mutta het-ki-nen, se tumma kohta näyttää liikkuvan...


...ja sillä on paimen! 


Muutama sata lammasta ja vuohta oli matkalla kohti syksyn uusia laitumia. 


Paimen viittoili, että ajakaa siitä läpi vaan. 


Mutta ajaminen oli niin hidasta, että päätimme jäädä tien reunaan odottamaan, että lauma ehtisi meidän risteyksen ohi.  


Kuvista näkee, että sadetta ei ole saatu kuukausiin.  


Kaikki syötäväksi kelpaava on jo jyrsitty juuria myöten pois.  



Seurauksena on pölyä, pölyä, pölyä



Tänä viikonloppuna olemme saaneet sateita.  Olen aina iloinen, että sataa kunnolla, niin huuhtoutuvat pihan puut ja pensaat puhtaaksi kesän pölyistä.  



November 21, 2017

Lapsiperhe Frankfurtissa 2 - Frankfurt with kids 2


Lapsiperhe Frankfurtissa, löytyykö tekemistä?  Kyllä löytyy, piti ihan valita, missä käydään.  Päädyimme vierailemaan kahdessa museossa, ja kerroinkin Luonnonhistoriallisesta museosta täällä.  
Toinen vierailu oli Raamattumuseoon.

With kids in Frankfurt, what to do?  We found plenty of activities and at the end we had to choose where to go.  I wrote about our trip to the Natural History Museum here.  Our second museum visit is to the Bible Museum.  

Löysimme ensin yläkerran Vanhan Testamentin maisemia havainnollistavan huoneen.  

First we visited upstairs Old Testament room. 



Beduiiniteltassa sai jauhaa ihan oikeilla käsikivillä

Real hand stone mill in the Bedouin tent. 


Kaikki halusivat nähdä, kuinka siemenet muuttuivat jauhoksi.  Olisipa tämä elämää, jos pitäisi kaikki jauhot käsin jauhaa :)

Each kid wanted to try to turn the seeds into flour.  Imagine if we had to get all our flour by hand :)  


Harmi kyllä yläkerrassa kaikki oli saksan kielellä ja englanninkielinen opasnauhuri ei toiminut.

All the text was in German and unfortunately the English guide recorder didn't work.  


Kellarissa oli erityinen osio vanhoille Raamatuille, tässä kuvitettua, käsinkopioitua Uutta Testamenttia.

Cellar was devoted to Bibles.  Here is a hand copied, illustrated New Testament.


Saimme valmistaa oman psalmikirjasen käsin.  Opasvideo oli saksan kielellä, mutta helppo seurata.

We each made a little Psalm book, following the clear instructions on a video.   


Uuden Testamentin maailmasta kertova sali oli kiehtova.

The world of New Testament was super interesting. 



Lapset saivat leikkiä kalastusveneessä.

Kids got to play in a real fishing boat. 


Kopio Qumramin luolasta 1947 löytyneestä 7 metriä pitkästä Jesajan kirjasta (alkuperäinen löytyy Jerusalemista).

Copy of the 7 metres long roll of book of Isaiah, found in a cave in Qumram 1947 (original is in Jerusalem). 



Salissa oli paljon puuhaa lapsille, askartelua, veden vetämistä kaivosta (heippa käsivarsilihaksille!) ja muuta mukavaa.  

Our kids loved all the activities, crafts, touch and feel and pulling water up from well (hello arm muscles!). 


Kolmantena päivänä kävimme kävelyllä Main-joen rannalla.  Nautin erityisesti keskustan vanhoista rakennuksista.  

On the third day we walked along the Main river.  I especially enjoyed the old buildings in the centre.  


Rakkauden silta.

Bridge of love. 



Jätskit syötiin torilla.  Kirkossa oli elävää urkumusiikkia, oikein rauhallinen kokemus vilkkaan päivän jälkeen.

We had ice creams by the central market place.  Live organ music at the church, really peaceful experience after a busy day.  



Perinteisiä saksalaisia taloja, kauniita!

Traditional German houses are beautiful! 


Uskalsin pitämään patsasta kädestä!

I dared to hold hands with a statue! 



Meille Frankfurt oli sopivasti matkan varrella ja oikein mukava kaupunki lapsiperheenä.  

For us Frankfurt is convenient stop in our travels, and we enjoyed it a lot as a family.