July 1, 2015

Voimistelijat - Gymnasts

Sarjassamme vanhoja juttuja, joita ei ole ehtinyt postata:

Kevättä merkkaa aina voimistelukilpailut ja esitykset.
Omassa kilpailussa hyvin menestyneet pääsivät myös pääkaupunkiin, jossa neuvostoaikainen sali odottaa jännittyneitä tyttöjä.  
Nutturapäiset pikkutytöt ovat aivan suloisia kauniissa puvuissaan!  Rytminen voimistelu on minusta yksi kauneimmista urheilulajeista.  Ja eikös vaan entisen neuvostoalueen naiset kaikkein parhaita! 


En kerta kaikkiaan jaksanut enää ommella kilpapukuja, kuten Navruz-juhlaan olin tehnyt.  Tilasin Suomesta puvut, joita sitten koristelin lisää.  Tässä on pikku-prinsessan puku, jonka helmaan lisäsin hienoa nauhaa ja rinnukseen timangeja :)  Nauha sitten repesi takaosasta kesken päivän, mutta olin varustautunut ja napsin saksilla sen siistiksi.  Kukaan ei huomannut.  Eihän? 



Ennen kilpailun alkamista meidän tytöt saivat tsemppipuheen valmentajalta.  
Tsemppi tarkoittaa vain vähän eri asiaa siellä. 
Seinällä komeilee neuvostoajoilta teksti...vain sana neuvostoliitto on korvattu omalla maalla.  


Tiesittekö, että keräilen mustavalkoisia balleriinakuvakortteja?  Niitä on jo aika monta.  Lisää saa lähettää, jos satutte törmäämään näihin söpöstyksiin.  Laitan ne joskus esille.  
Tyttöjen takana on vanha trampoliinin paikka... Älkää vaan tipahtako sinne! 


Voimistelusali on aivan harmittavan hämärä ja kaikki toimintakuvat olivat ihan tärähtäneitä.  Mutta vieressä on vastikään uusittu ja maalattu sali, jossa yksi iso seinä on pelkkää ikkunaa.  Aivan valokuvaajan sydän paisui innnosta.  


Ehkä tulevaisuudessa kilpailu voisi olla täällä?  Saisi aivan huippukuvia!


Seinällä reippaat kuvat: 



Ja tämä ovi piristi päivän kyllä.  Jos minulla olisi tämmöinen keittiönovi, olisin aina iloisesti menossa kokkailemaan.  


Esikoisprinsessa harjoittelemassa: 


Puku on sama kuin pikkusiskolla, mutta fuksianvärisenä.  


Palkintojenjako kakkospäivänä:

 

Lopuksi onnelliset mutta väsyneet, meidän ihanat tyttöset: 


Onneksi seuraavaan suurkilpailuun on vuosi aikaa.  

Terveisin voimistelijatyttöjen äiti. 

:)

June 19, 2015

Maailman paras paikka...

...on kesällä Suomi! 


Tänä kesänä lapset saavat elää samanlaisen lapsuuden kesän kuin minä, päätin.  Vien ne metsään sääskinsyötiksi, kerroin kaikille.  Ja saavat leikkiä kepeillä ja tehdä käpylehmiä.  Me läppinä juostiin pitkin metsää sydämen kyllyydestä.  Nyt, itse vanhempana ollessani,  ihmettelen vanhempieni boheemia lapsenkasvatusta: entä jos me oltais tipahdettu metsälampeen?  

Mietin, että uskaltaisinko itse päästää lapsia silmistäni:

-Varo, kulta, siinä on iso kivi!
-Ei niin lähelle sitä lampea, voi voi, sinne voi tipahtaa!
-Älä kiipeä noin korkealle, entä jos et pääse alas! 





Mutta kun ensimmäisenä aamuna lähdimme metsään kiertämään kaikki ne lapsuuden leikkipaikat, se oli taas se vanha tuttu metsä.  Onhan se toki muuttunut: naapurin viljelijä on laajentanut peltojaan ja dumpannut maata metsälampeen sekä raivannut metsään uusia teitä.  Monttu, josta oli kaavittu hiekkaa, oli muisto vain ja paikalla oli nyt sähkölinjat.  

Muistelin lapsille: tätä polkua pitkin kävelimme montulle.  Tuonne lammenrantaan rakensimme majan.  Täällä oli hauska mutapaikka, jossa talloimme kumpparit jalassa niin kauan, kunnes jäimme mutaan kiinni.  Tuossa oli se pikkuinen lampi, jonne suunnittelimme suihkun, koska aioimme pitää hiekkamontulla kesäleirin.  Rakensimme laudoista sillan lammessa oleviin saariin.  Talvella siellä luisteltiin.  Tänne hautasimme kissat, jotka ison tien varrella elivät vaarallista elämää.  


Näimme  lasten kanssa ketunluolan, muurahaiskekoja, metsäorvokkeja, sääskiä, jänisten talvella jyrsimän puun, hirvenpapanoita, hevosenkengän jälkiä (naapurissa on!), kauriin jälkiä ja mustikanvarpuja.  Tytär rakastui metsään, mutta poika inhoaa sääskiä.  Toinen tyttö viihtyy paremmin pihapiirin leikkimökissä ja Eppu muuttui metsässä vauvaksi.  


Juhannusaattona Eppu ahmi kymmenen uutta perunaa ja kävi saunassa.  

Saunaan tehdyissä vastoissa oli ilmastointiasentajan leima.  Västäräkki kierteli grillipaikkaa hermostuneena; sillä on varmaan pesä portaiden alla.  


Kaiken kaikkiaan hyvin mennyt siis tämä juhannusviikko!  Huomenna on Juhannus-pojan synttärit.  Yritän valvoa myöhään, jotta saan ottaa keskiyön auringosta kuvia.  Tuolla se vielä paistaa. 




May 25, 2015

Lemmikkirintamalla on tapahtunut: pentuja, pentuja, pentuja!


Nämä kolme kissimirriä syntyivät minun Ralph Lauren laukkuni päälle vaatekaappiin.  Onneksi laukku on pesunkestävä.  Aika hieno saavutus emolta, koska kissoja ei yleensä päästetä taloon sisälle.  Sinne se vain sitkeästi yritti ja silmän välttäessä pääsi synnyttämään sisätiloissa.  Sinänsä tämä on mukavaa, koska yleensä näemme huolella piilotetut pennut vasta kun ne ovat kävelyiässä.  

Mukavaa on myös pentujen väri.  Yleensä kaikki meidän kissat ovat ruskearaitaisia kantaemon Mitin mukaan.  Mutta tämä Mitin lapsenlapsenlapsi (?) pyöräytti kolme ihan eriväristä pentua: yksi on musta, yksi raidallinen, mutta tummempi versio ja yhdessä on paljon valkoista.  Minkähän näistä nyt pitäisi?  

Nuori perhe siirtyi saunan hämärään.  Mutta yritäpä ottaa hyviä kuvia kiemurtelevista pikkuelikoista saunan hämärässä.  Siirtelin pesäastiaa ikkunan valoläikkään.  Pennut sähisivät tunkeilijalle hirmuisesti ja  söpösti, kuten alla huomaa:  


Pumpeliinat ovat kasvaneet kovasti ja siirtyneet omaan häkkiin.  Yhdelle on jo kotikin luvassa.  


Kamala luonto: vain puolet pennuista selvisivät.  Onkohan valkoinen värigeeni jotenkin elinvoimaisempi?   


Ja sitten koirarintamalle.  Muffy synnytti yöllä ulos ja aamulla lähdimme ihmettelemään "kissanpentuja", joiden vikinää kuului pihalla.  Ensimmäistä kertaa emona ja Muffy oli vähän hukassa lastensa kanssa. Kaksi oli jätetty oman onnensa nojaan; toinen löytyi hiilikasasta ja toinen peltiämpärin alta.  Me  mies leikki kätilöä katkaisten napanuoran ja kaksi pientä parkaa pääsi lämmittelemään emon viereen.  Nuori perhe siirrettiin leikkimökkiin, joka on alunperin koirankoppi.  Seinänraosta: 


Pentuja on kuusi: kaksi mustaa, kaksi ruskeaa ja kaksi vaaleaa.  Toivottavasti näistä tulee ihan yhtä pörröisiä kuin emostaankin!  Viidelle on jo tilaus, mikä on iso huojennus...ei ole ihan automaattista, että pennuille löytyisi uusi koti.  Seitsemän koiraa tuntuu jotenkin liialta tässä meidän pihalla.




Alun epävarmuudesta huolimatta Muffy yrittää parhaansa mukaan suojella pentujaan ilkeiltä kissoilta ja pahoilta linnuilta.  Kopista säntää tämän tästä muriseva salama, joka jää haukkumaan pihamuuria tai puita.  On se hyvä, että on vaistot valppaana, eihän sitä tiedä mitä pahaa vauvoille voi tapahtua.  


Pitää loppuun laittaa vielä yksi onnistunut otos näiden epäselvien elikkokuvien jälkeen.  On se vaan kukan kuvaaminen paljon helpompaa kuin liikkuvan lemmikin.  Näitä liljoja on nyt kukkapenkki pullollaan.  Kevät on täällä parasta aikaa!


May 23, 2015

Parvisänkyjen rakennusprosessia - Loft beds building process

Otin ahkerasti kuvia lastenhuoneen parvisänkyjen rakentamisesta. 

Lasten koulu on miltei ohi, voimisteluryhmän puistoesiintymiset ohi, kissanpennut (3) syntyneet MINUN vaatekaappiin ja koiranpennut (6) ulos pihalle, joten nyt on aikaa postailla rempan edistymisestä!  

Aloitustilannehan oli tämä:


Oikealla näkyvä kerrossänky oli hajoamassa käsiin, huomaa mustat rautaiset tuet, joilla jalat ruuvattiin yhteen.  Myös pohjan heppoiset metalliverkot olivat napsahtaneet irti monesta kohtaa ja niitä korvattu rautaisilla tuilla.  

Uuden suunnitelman mukaan kolme sänkyä tuli yläilmoihin ja yksi alas, kerrossängyn alaosana.  Se laitettiin samalle seinälle missä ennen oli kerrossänky eli tähän oven viereen. 


 Sininen viiva seinässä merkkaa parvisänkyjen kohtaa ja reiät ovat lukulamppujen katkaisijoita varten (lamput tulivat seinästä törröttävien johtojen kohtaan).  Lamput löysimme kuin löysimmekin lähibasaarista.  Laitoimme myös yläsänkyjen nukkujille pistorasiat, koska niille nyt on aina käyttöä - kuuulemma teinit tarvitsevat pistorasioita ja meillä lähestytään hitaasti mutta varmasti teiniaikaa.  Alasänkyyn pistorasiaa ei laitettu, koska siinä nukkuu kaksivuotias, jonka juuri viime viikolla sieppasin tökkäämästä rautakepakkoa pistorasiaan.

Kollaasi kerrossängyn rakennusprosessista.  Näytän myöhemmin parven edistymistä.     


Parvesta tehtiin tukeva ja se ruuvattiin tiukasti seinään kiinni.  En halnnut ylhäälle menevien tikkaiden näyttävän tikkailta, joten kerrossängyn päätyyn laitettiin lautoja säleiköksi.  Siitä on kätevä kiivetä ylös, jopa kaksivuotias onnistuu siinä putoamatta.

Meillä oli jo ennestään nuo kaksi vanerilaatikkoa, joissa säilytetään leluja sängyn alla.  Ne pääsivät samalle paikalle, mutta halusin, että laatikot ovat nyt kiinteä osa sänkyä.  Ne ovat toimineet lapsilla ihan hyvin.  Jokaisen sängyn päätyyn laitettiin hyllyjä.


Here are some pictures of the bunk bed side of our loft beds.  There are three beds up and one bed as a bottom half of the bunk bed.  We already had the veneer boxes for toys, and now they became build-in part of the bunk bed.  

Each bed has shelves, a reading light and upstairs beds also have a wall plug - I was told that teenagers will need that and ours are slowly but surely coming... Our two year old will sleep on the bottom bunk bed and as I snatched him from pushing a metal rod into a power plug last week, I didn't want one next to his bed.  


May 12, 2015

Eroon maalinhajusta - How to get rid of paint smell

Lastenhuone uudistettiin täysin rakentamalla sinne parvisängyt neljälle lapselle.
Kuten sanoin viimeksi, maalinhaju oli kamala.  Huoneessahan maalattiin kaikki paitsi lattia, ja sekin olisi maalattu, jos en olisi polkenut jalkaa maahan ja sanonut, että se on loppu ny!
Halusimme päästä eroon silmiä kirveltävästä tervetulosta, joka oli valloittanut koko talon, joten apuun....

Ta-daa:


(Oletko yrittänyt ottaa esteettistä kuvaa sipulitarjottimesta?)

Siellä epäileville Tuomaille tiedoksi, että sipulin käyttäminen ei ole mikään vanhan kansan taru.  Tieteelliset selitykset unohtaen, leikatun sipulin tuottamat aineet kumoavat maalin aineet, ja tuloksena on harmonia ja lepo.

Sipuli pitää siis leikata ja mielellään laittaa veteen, koska sitä ei kuitenkaan ole tarkoitus kuivata.  Laitoimme tuulettimen puhaltamaan viereen.


Huoneen maalaus viimesteltiin perjantaina.  Sipulit laitettiin huoneeseen sunnuntai-aamuna, ja jo iltaan mennessä oli haju ... "poistunut" olisi ehkä liian vahva sana, koska nyt siellä haisi sipulille maalin sijasta ...mutta maalinhaju oli selkeästi himmentynyt.  

Kynttilöiden polttaminen oli toinen vaihtoehto, mutta emme käyttäneet sitä kikkaa.  

Yölamput on ostettu ja seinässä kiinni ja lapset ovat nyt toista yötä nukkumassa uusissa sängyissä.   Nyt vain yksityiskohtia jäljellä, toivottavasti ei mene vuosia montaa kuukautta niinkuin yleensä!  


How to get rid of paint smell in a freshly painted room: cut some onions, put them on a tray with water and enjoy :)  This is not an old wives tale, there is a scientific explanation for this.  Just google!  Kids room is coming together, the first night in the new loft beds was a success!  


May 9, 2015

Ennen ja jälkeen parvisängyt lastenhuoneeseen - Before and after loft beds for kids room

Ennen ja jälkeen kuvat on suosikkikatseltavaani blogeissa.  

Tässä pari kuvaa lastenhuonesta, jossa on viime aikoina tapahtunut paljon.  

Alkuasetelma: 


Aamuseitsemältä tytöt vielä lojuvat vuoteissaan.  
Lelut lojuvat lattiallaan.
Nuo vuoteet...toinen heiluu ja huojuu, ja toinen on liian lyhyt meidän superpitkälle viisi ja puoli-vuotiaalle.  

Nepä ovatkin syynä tähän seuraavaan ennen-ja-jälkeen kuvaan:


Huoneeseen rakennettiin parvisängyt, joissa on mukavasti tilaa neljälle lapselle.
Kunhan päästään asettumaan huoneeseen (maalinhaju on vielä aika kamala), laitan sitten lisää kuvia tulemaan.  Ja pitäisi ostaa vielä lukulamput ja kattolamppu.


My favorite photos are before and after photos.  Our before and after project started because of beds: the bunk bed was creaking and shaking and our 5,5 year old was too long for her little wooden bed.  The result: loft beds for four kids.  More pictures will follow as soon as we settle into the room, the paint smell is still too strong.  

May 1, 2015

Lukutoukan unelma


Lastenhuoneessa puhaltelevat muutoksen tuulet ja se on tyhjennetty ihan täysin. 

Kiikutin kaikki löytämäni kuvakirjat tähän hyllyyn.  Karsin pois pilalle jyrsittyjä ja repeytyneitä tai muuten vain tarpeettomia...kuinka monta maatilan eläimet-tyylistä kirjaa me oikein tarvitaan? 

Hyllyllä  on nyt tyrkyllä kaikki kuvakirjat, joten mikä sen mukavampaa kuin jäädä sen eteen koko päiväksi?


Heitin yhdelle tylsyyttä valittavalle lapselle, että laskepa kirjat.  Ja se poika laski.  Arvaatteko kuinka monta kuvakirjaa meillä tässä on?  


Uudistettuun lastenhuoneeseen pääsee sisään vain harvat ja valitut.  Leluja on käyty läpi, mutta kirjoja en raski laittaa pois.  Varsinkin suomenkieliset kirjat, jotka on tänne ylipainohinnat maksaen raahattu, ovat aarteita.  Paitsi ne jyrsityt ja maatilan eläimet-tyyppiset kirjat.  


On myös mietinnässä, että tuleeko tämä hylly enää ollenkaan lasten käyttöön.  Teetimme sen vuosia sitten erään kuvan mukaan.  Mutta se on kamala hylly pitää järjestyksessä: eihän lapset jaksa mitään näyttelyhyllyä huoneessaan pitää enkä minä enää ehdi sitä joka päivä ojentamaan, niinkuin kaksi lasta sitten ehdin.  


Ehkä se lähtee, ehkä ei.  

Ai niin, niitä kirjoja oli

479.

Ja sitten löysin eräältä ikkunalaudalta vielä muutamia.  
Aika kiva kirjasto!  

April 27, 2015

Silkkiäispuu ja toukka

Kevät on täällä jo pitkällä. 

Aikoinaan kun muutimme tähän taloon, olin iloinen, että meidän pihan mulperipuu eli silkkiäispuu oli valkoinen.  Siis sen marjat olivat valkoisia.  Olin nähnyt silkkiäispuun marjojen sotkemia katuja ja pihoja enkä ikinä halunnut sitä omalle pihalle.  Mutta tämä valkoinen ei näyttänyt sotkevan lainkaan.

Kunnes puu varttui tarpeeksi isoksi ja alkoi pukata mulpereita huimaa vauhtia.  Pihalle ropisivat valkoiset marjat ja niitä lakaistiin sieltä sitten kompostiin. 


En oikein välitä valkoisen mulperin mausta.  Se on aika mitäänsanomaton, hiukan makea, mutta tylsä.  Niinpä emme niitä oikein koskaan poimi pöytään.  Sain kuulla, että Suomessa mulperinmarjaa mainostetaan terveysmarjana, josta maksetaan huimia hintoja.  Ja täällä me lapioimme niitä kompostiin!  

Tykkään marjoista kuivattuina, joten tänä vuona aion kokeilla mulpereiden kuivaamista.  Marjat nappaamme nykyään kankaiden päälle, jolloin pihanurmi saa rauhan ja mekin saamme puhtaat marjat.  


Lapset lahjotaan keräämään pudonneet marjat.  Puu on hurjan suuri, se peittää toistakymmentä metriä piha-alueesta.  Kankaat eivät yllä joka paikkaan, ja tuuli heittelee marjoja kankaiden välistä maahan.  


Keski-Aasiassahan kasvatetaan silkkitoukkia, jotka syövät silkkiäispuun lehtiä.  Erityisesti nämä valkoisen puun lehdet maistuvat toukalle.  Usein silkkiäispuut istutetaan pitkiin riveihin teiden varrelle ja niistä riivitään oksat joka kesä.  Puut voivat olla vanhoja, paksuvartisia, mutta oksat ovat hassun näköisenä kimppuna, kuin tikkarin pallo.  Mutta toukka tarvii ruokaa ja silkkibisnes toimii.  



Olisin laittanut tänä vuonna puun kirveen alle, mutta lapset rakastavat silkkiäispuuta.  Se on meidän ainoa kiipeilyyn sopiva puu.  Eihän sitä raski lapsilta sitä iloa viedä.  Puussa istuu joskus useita lapsia marjoja syömässä.  


Huiman pitkässä langassa roikkui vihreä toukka tästä mulperipuusta.  Se kiipeä kiemurteli ylöspäin keräten lankaansa samalla talteen.  En usko sen olevan silkkitoukka, mutta enhän minä sitä oikeasti tunnistaisi.  


Terveisiä silkkiäspuun alta!  





April 18, 2015

Pääsiäispupun kahdeksan yllätystä

Muistatte viime postauksessa vilahtaneen valkoisen pääsiäispupun?




Pääsiäismaanantaina pupu järjesti oman yllätyksen lapsille.  Tai no, yllätys ja yllätys, kyllähän sitä pitäisi tietää mitä seuraa, jos laittaa naaras-ja uroskanin samaan häkkiin? :)

Pesään ilmestyi kahdeksan karvatonta poikasta.  Emo oli tehnyt pesän kopin ulkopuolelle häkkiin ja siisimme ne sieltä kopin sisään.  En huomannut ottaa kuvia enkä myöhemmin raaskinut ottaa poikasia valokuvausta varten ulos.  Entä jo emo häiriintyy?

Mutta viikon päästä häkki piti siivota ja samalla nappaisin muutaman kuvan kaninpoikasista.



Turkkia on jo ilmestynyt ja nuo pikkuruiset korvat on ihan ylisöpöjä!


Suurin osa tästä  poikueesta on valkoisia.  Viimeksi meillä oli kuusi poikasta: kaksi valkoista, yksi pikimusta, yksi mustavalkoinen ja kaksi harmaavalkoista.


Tältä siis näyttää viikon vanha kaniini:


On tosi kiva seurata, miten kanit kasvavat.  Kohta ne pääsee ulkohäkkiin pomppimaan.  Mikäs sen mukavampaa kuin piha täynnä jyrsijöitä!