April 20, 2014

Iloinen Pääsiäinen!

Lapset olivat odottaneet Pääsiäissunnuntaita kuin kuuta nousevaa.
Pitäisikö olla haudasta nousevaa?

Meidän Pääsiäissunnuntaihin kuuluu perinteeksi muodostuva eväsretki vakipaikalle kaupungin ulkopuolelta alkaville vuorille.
Ensin kuitenkin kotipihalla kuva, jossa kaikki ovat vielä suht puhtaita ja ehjissä vaatteissa.  Tytöille teetettiin tänä keväänä karkinväriset mekot ja ne saatiin ylle Pääsiäisen kunniaksi.  Pojille sitten siihen sopivaa väriä päälle.  Oma uusi mekkoni tulee pilkahtamaan hiukan alempana.  Vihje: ei ole oranssi.  


Kun käännyimme vuoristossa tutulle pikkutielle, meitä odotti komea näky: hevoslauma laiduntamassa vuoristotien varrella.  


Esikoinen sai toimia kuvaajana ja pikkuinen varsa sai aikaan ihastuneita huudahduksia.  


Piknikpaikalla saimme hetkessä kodikkaan tunnelman aikaan.  
Rakkaiden ystävien kanssa.  Vuoret ovat keväisen vehreitä ja lupaavia ja kutsuivat juoksemaan, huutamaan ja tutkimaan.
Lapset kuulivat niiden kutsun paremmin kuin aikuiset ja hävisivät heti mäenkumpujen taakse.    



Tämän postauksen keskushenkilönä seikkailee pikku-Eppu alias Indiana Eppuana Jones: 


Pikku-mies on elementissään kun pääsee ulos, eikä vain ulos, vaan mahdollisimman kauas.  Sisältä halutaan aina pihalle, pihalta halutaan aina kadulle, kadulla aletaan aina kävelemään kotoa poispäin.  Ehkä käsissämme on uusi maailmanvalloittaja, Eppufer Columbus tai Eppu Polo? 


Kunhan on ensin tutustuttu pöytäliinan tarjoiluun, suunnitellaan reittejä ja vuortenvalloituksia. 

Tiesitkö, että harmittelen vieläkin, etten laittanut Epun yhdeksi nimeksi Kontio.  Se on minusta niin ihana metsäinen ja rohkea nimi.  Voihan sen nimen vielä vaihtaa, mies aina sanoo.  Mutta tuleeko sitten poisjätetylle nimelle paha mieli?  

Tässä on vetävä kansikuva Eppuana Jonesin uuteen seikkailuelokuvaan.  Tuima, mutta silti herkkä ilme lupaa vauhdikasta menoa hellempiäkin kohtauksia unohtamatta.  


Tässä kuvassa puhallellaan lentosuukkoja, äidin uudella (huom!) mekkokankaalla verhottuun jalkaan nojaten.
Pus!
Tai sitten vain nuoleskellaan pullanmuruja tassusta.
Huomiota saa Eppuaana Jonesin aito reissussa rähjääntynyt olemus; mutajäljet otsalla eivät ole mitään maskeeraajan siveltimenvetoja. Tämä mies ei stuntteja kaipaa!

    

Minusta tuo violetti väri on vaan niin ihana.  

Lapset ovat oppineet kansainvälisille tavoille: pääsiäiseen kuuluu pääsiäismunien etsintä.  Kukaan ei muistanut ostaa suklaamunia, joten piiloon joutuivat kovaksikeitetyt ja kauniisti maalatut kananmunat.  Terveellisempi vaihtoehto ja lapsetkaan eivät huomanneet kysyä missä suklaa.  



Minä sain juosta Eppuaanan perässä.  Piti olla aika tarkkana, ettei poika lähtenyt kierimään alamäkeen, jalat kun meinasivat viedä nopeammin kuin mitä oli totuttu ja lujaa oli meno!  
Tässä kuvassa matkaeväänä on suurensuuri muffinsi ja nyt tarkastellaan kuivunutta joenuomaa.  Ehkä siellä odottaa seuraava seikkailu?  


Huomaa, etten oikein ehtinyt keskittymään kevätkukkien ihanuutta tallentamaan.  Ainut kukka, josta ehdin kuvan nappaista oli tämä villapallo!  Käytin varjostimena kantamaani sateenvarjoa...tai pitäisikö sanoa päivänvarjoa.  


Sen lisäksi otin valokuvan kauniin täydellistä lantapalleroa pyörittävistä kiiltävistä koppakuoriaisista.  En kuitenkaan julkaise kuvaa täällä vaikka olihan niiden kahden yhteistyö vaikuttavaa katseltavaa.  Uuden kodin laittoa keväthuumassa? 


Vuorenvalloitus aloitettiin tästä.  Kuvassa ei ehkä näy miten jyrkkä tämä pehmoisen näköinen mäki onkaan.   Jossakin vaiheessa muffinsi kieri alamäkeen ja ylöspäin kiivettiin käsillä ruohontupsuista kiskoen ja jaloilla vauhtia potkien.  
Jyrkkä oli ylämäki ja liian iso vastus pienelle Eppuaanalle.  Mutta hyvä oli yritys!  Alaspäin Eppuaana olisi tullut mahallaan takaperin liukuen, mutta äitiä hirvitti uuden t-paidan kohtalo ja niin sai suuri seikkailija turvautua kantajaan.  


Isommat sen sijaan lähtivät krokotiilivuorelle.  Olin suunnitellut kirkkaanväriset vaatteet tarkoituksella ja seurasin sydän sykkyrällä oranssin hurjapään viipellystä vuorenrinteillä.  Ei aina voi äiti olla varjelemassa lastaan...
Hengissä sieltä kuitenkin tultiin alas ja hurjan janoisina.  


Eppuaana Jones osaa myös taidokkaan lepäämisen.  Varjoon istumaan ja virvokkeita nauttimaan.  


Tervetuloa uudestaan mukaan Eppuaana Jonesin seikkailuja seuraamaan!  
:) 

April 14, 2014

Spring memories

Flowering apricot tree is a memory now.  
One night a spring storm shook all the petals to the ground.

But here is one more memory of the beautiful flowers it had.  


April 13, 2014

The answer

Last time I asked what this purple material would be...


You will find the answer in these pictures: 



It's only worn with traditional clothing, a long coat.  At weddings, funerals, celebrations.


A belt!  

March 29, 2014

Visiting and gifts

Time to write in English again!

Visiting is a big thing in Central Asia.  There are rules and norms and gestures that take a while to learn.  I remember when we arrived here 7 years ago a friend was explaining what to take with you when you go visiting.  It takes a while to learn the art of bringing something to the hosts...and I still sweat a bit over my gift bags.  

Our neighbor organized a circumcision party for their son and at the same time they celebrated grandpa's birthday.  It was a big party and all the neighbors were invited.  It is very common that close neighbors will collect some money and give it together as a present to the host.  In our neighborhood it was about 3,5 euros per house.  Naturally we participated with the others.  

Unfortunately I could not join the neighbor ladies when they went to the party at lunch time.  Our daughters were both in a gymnastic competition and I spend 5 hours watching the gymnasts.  I'll promise to show some great pictures from there soon!  

Anyway, I received a gift from the hosts just like the other neighbors.  
Now it's time to see what you receive from the hosts as a neighbor (there are different 'levels' of presents).  


First, the bag of Lola! :)  Gift bag in Central Asia usually means a new plastic bag in bright colors.  This Lola-bag is a very common bag in here...you should have some in your house ready for those situations when you are giving something to someone.  You never give anything to anyone without a bag, and a pretty bag is important.  

Inside I found these: 


It's pretty obvious what these items are, but let's look at them with more detail anyway.  

Green tea.  Most people drink green tea, so you should always have some in your house for guests even if you wouldn't drink it yourself.  
Roll cake.  Not really from Switzerland.  Just to have something to put on the table when surprise guests arrive.
Scarf.  Deep green is not my color so I will save it for those times I need to give a scarf to someone.  
Bowl.  This is a pretty nice gift.  Most people would not give dishes.  This family is a bit better off.  
Small towel.  Don't be fooled by the name!  Towels, for some reason, are quite common gifts.  I might save this to give away, as I don't really need another small towel myself.  
Bread.  Always, always, always a right choice in your visiting bag.  There is always bread, you cannot go wrong with that!  I have written about the importance of bread in Central Asia here (in Finnish).  


Men visited the party house early in the morning.  They received something else as a gift.  My husband came home with the mysterious, deep pink piece of material.  Can you guess?  


Even thought the size would work, this is NOT a tablecloth.  If you receive one as a gift, don't put it on your table!


It has pretty decorations, but it's not handmade.  China is too close, I assume...


Dare to guess what it is?  Remember, it is for men!  

I will reveal the secret in the next post!  

March 22, 2014

Päivittäinen kauneusannos


Näitä kaunokaisia saa juuri nyt ihailla pihallamme.
Rapsuttelimme siellä eilen koko perhe.  Kaikilla on vapaata Navruzin eli kevään juhlan kunniaksi.  

Apricot tree flowering

En osaa arvailla millainen sato aprikoosipuusta tulee.  Kukkasato on kuitenkin mahtava.

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Aika kirjoittaa jotain kotikoulustamme.

Esikoinenhan on täysipäiväisesti äidin armoilla siis opetettavana.  

Ekaluokkalainen käy paikallisessa koulussa ja sitten jatkamme suomi-koululla kotona.  

Leikki-ikäinen haluaa joskus "tehdä koulua".  Silloin kaivetaan esille muilta jääneitä tehtäväkirjoja, joissa on muutama sivu tekemättömiä tehtäviä tai äidin antama ruutuvihko, jonne harjoitellaan numeroita ja kirjaimia.  Useimmiten kuitenkin leikki-ikäinen piirtää prinsessoita tai leikkii prinsessaa. 

Uusin tulokkaamme aiotaan treenata hermokirurgiksi, joten opetus on aloitettu hyvissä ajoin.
Tässä päivänä muutamana aiheena oli maailman kartat ja geografia.

Aihetta opiskeltiin hyvän silmä-käsikoordinaation saavuttamiseksi satapalaisen puisen palapelin avulla.
Lapsi sai tutustua palapeliin lattialla. 


Palapeli käännettiin, ihan oikein, nurinpäin, jotta palaset saadaan irti paikoiltaan.  Sitten rynkytettiin, haisteltiin ja maisteltiin.  Oikean tuntuman saaminen palasiin auttaa palapelin kokoamisessa. 


Palaset löytävät kohdalleen vauhdikkaasti.  Oppilaamme on hyvin luova ja boheemi.  Teemme vielä töitä järjestelmällisyyden omaksumisen parissa.  
Samoin sitoutumisen kohdalla on vielä parannettavaa.
(Taisi joutua äiti keräämään muut 97 palasta lattialta.) 

Siitä se lähtee, hermokirurgin ura.  

Sitä ennen poikamme käy kuitenkin parturin penkkiin.  Tälle päivälle ohjelmassa on takkutupsun katoaminen ja kesätukan esiintulo! 

March 18, 2014

Spring

I'm so glad to be back! 

Back where? you ask. 

On this blog again! Oh, you didn't notice that I haven't been writing?
:)

What a crazy busy time we have had.  I have lots of posts just waiting to come out!  But most important things first: 


Just when sun was setting tonight and everything was bathing in a beautiful golden light I looked up.  To my delight I noticed that our apricot tree is full of beautiful red bulbs, ready to burst open any time.  

Some of the bravest ones, the ones on the sunny side of the tree have already pushed aside the red covers and exposed their snow white dresses, decorated with little yellow dots.  


Spring is such a treat here.  The flowering trees and green hills are just lovely.  

I need to spend more time outside with my camera now!  

February 25, 2014

Jälkijunassa vähän


Meillä oli oikein kunnon talvi kolmisen viikkoa.  Nyt ovat lumet jo sulaneet, mutta pakkohan on vähän näyttää mitä minä puuhaan kun maass' on hanki.  Kun tuli ne kuvatkin otettua.  

Alan järjestelemään kirjahyllyä.  Pölyt lähtevät ja sitten leikitään kameran kanssa.  Ihana kori, jonka löysin kirpputorilta ilahduttaa aina vaan.


Nämä kirjat kuvaavat oikeastaan aika hyvin, mitä täällä usein tapahtuu: lapsiin, kotiin ja puutarhaan liittyviä asioita.

Oranssi kirja on isomman pojan vauvakirja.  Väri tuli valittua ihan nappiin, hän on räiskyvä ja vahva persoona!

Martta-tätin kirja on muhkea paketti kaikesta kodinhoitoon liittyvästä.  Et ole varmastikaan edes ajatellut patjojasi.  Tiesitkö, että patjat pitäisi kääntää neljä kertaa vuodessa, jotta käyttöpaino jakautuu tasaisesti? Niin, että kaksi kertaa jalkopää pysyy paikoillaan, mutta patja käännetään ympäri, ja sitten kaksi kertaa niin, että jalkopään ja pääpään paikkaa on vaihdettu ja patja käännetään ympäri.  Jos ei muista miten patja on käännetty, voit kirjoittaa pienet lappuset ja kiinnittää ne hakaneuloilla patjaan.  Toiseen päätyyn lappu, jossa lukee tammikuu (oikein päin) ja huhtikuu (ylösalaisin), toiseen päätyyn lappu, jossa lukee lokakuu (oikein päin) ja heinäkuu (ylösalaisin).  Lapusta tarkistamalla huomaat, onko patja tullut käännettyä ajallaan.  Martalla on neljä sivua  pyhitetty patjoihin.  Eikö kuulosta ihan hirmuisen mielenkiintoiselta kirjalta!  Ai siellä takapenkissä on jollain kysymys, niin, rohkeasti vain?  Ai että olenko lukenut kirjan läpi?  Tottakai olen!  Joitakin osia jopa kahteen kertaan!

Puutarhakirjan ostin aika hiljattain, kun siinä oli paljon kauniita kuvia ja ohjeita ihan kaikkeen puutarhaan liittyvään.  Elättelen suuria toiveita, jälleen kerran.    

Pölyrätti kävi huiskuttamassa myös ylähyllyn, josta löytyi hukassa ollut mittanauha.



Kylmällä ilmalla kissat notkuivat keittiössä kerjäämässä ruokaa.  Miu miu miu.  Ei ollut sitten sydäntä laittaa niitä kinoksiin hiiriä etsimään.  
Mutta kuvan laitoin tänne, kun huomasin, että tässä vaiheessa tuolla aloe veralla on vielä monta ehjää lehteä-  nyt niitä on vain yksi.  Ei sovi tuo kasvi huoneeseen, joka on kovassa käytössä. Ensi talveksi sille täytyy löytää paikka jostain korkealta, jos se on vielä olemassa.  

 

Keittiöhän koki remontin viime kesänä.  Sinne laitettiin avohyllyt ja olen niitä järjestellyt siitä asti.  Joskus on aikomus ihan koko huone esitellä (muutama juttu vielä puuttuu, voitko kuvitella), mutta tässä on puukulhoja Turkista, joita ei ikinä aiota käyttää oikeasti, mihinkään!   


Hyllylle pääsi myös purkki, jonka ostin Peppi Pitkätossun periaatteen mukaan; purkkeja ei ole koskaan liikaa.  Pilkkukyljessä heijastuu keittiön ihanat suuret ikkunat.  


Aurinko armas kuivas lumehen ja lapset, omat sekä naapurin, olivat innoissaan auttamassa.  Monena päivänä kuului lapion kalketta kun he paukuttelivat jäätä rikki ja kauhoivat sitä puskiin.  Eppua en jaksanut päästää märkään konttaamaan.  Kehoitin häntä opettelemaan kävelyä, niin pääsisi vapauteen.  


Eppua huvitti äidin kehoitukset: "Minäkö? Kävelemään?  Mielummin revin itseäni hiuksista!" 



Mukavasti sujui monta välituntia ja iltapäivää jään parissa.  "Crocsit" on Suomesta alennuskorista eurolla löytyneet ja on kuule just sopivat tänne! 


Lumiukosta piti ottaa kuva muistoksi.  
Muutaman päivän päästä maassa oli ihan pieni kasa ja sementillä pyöri likainen porkkana.  
Elämä on niin lyhyt, varsinkin lumiukolla keväällä.
Ensi talvena odotan sellaisia Lassimaisia lumiukkonäytöksiä pihalle.  


Että tämmösiä me täällä lopputalvena.


February 4, 2014

Piirakka / Quiche

Erään piirakan surullinen tarina.  Piirakan näkökulmasta surullinen.  Minun näkökulmasta tarina oli herkullinen, joskin liian lyhyt.

Mutta ennen kuin menemme syvällisiin, pitää vähän praatata jonninjoutavia.  Tiesittekö, että praatata on meän kieltä ja tarkottaa porisemista?  Mien itte ossaa meän kieltä, mutta solis kiva taito! Sitä on vaan jääny vähän korvan taakse kun on kasvanu niillä nurkilla.


Meitä on täällä keskellä Aasiaa siunattu polviin asti ulottuvilla kinoksilla.  Pari postausta sitten laitoin jonkun talvirunon, jossa puhuttiin polkujen tuiskuamisesta umpeen.  Kerkesin jo siihen, että eipähän täällä noin ikkään taida tuiskuttaa ja heti sanomasta päästyäni alko semmonen lumisade, ettei oo vuosiin nähty.  Satoi melkein kolme päivää yhtä kyytiä.

Mutta nautittu on lumesta, leikkien, luoden.  Ulos mennessä on niin hiljaista.  Lumen lumoavan kaunis valkea peitto vaimentaa ihanasti äänet.

Tästä tuli mieleen, että jos lapsi, erityisesti sellainen juuri yksi vuotta täyttänyt ja aktiivinen liikkuja, on hiljaa, silloin pitää äidin juosta.  En tätä uskonut, vaikka itse sanonkin ja kun Eppu oli ollut hiljaa liian kauan jonkun aikaa, piti lähteä katsomaan minne se on ehtinyt.  Ajattelin, että vessaan hammasharjoilla leikkimään tai jonkun puhelimen latausjohtoa imeskelemään.  Mutta ipana olikin saanut minun muka ovelasti räsymatolla tukkiman kaapinoven auki ja heilutteli löytämiään vitamiinipurkkeja mielissään.  Mutta ihan hipihiljaa, koska tokihan jo tiesi, että tämä kaappi oli ei-ei ja no-no (kasvatan kahdella kielellä, jotta menee varmasti perille)!  D-vitamiinpurkki oli auennut ja näin siis selvisi, että sen kansi ei ole lapsenkestävä.  Kaivelin heti Epun suuta puruyrityksistä huolimatta, mutten kohdannut yhtään pilleriä.  Ehkä niitä ei siis ollut suuhun asti ehtinyt ja poika on vielä voimissaan nyt pari päivää tapahtuman jälkeen.  Keräsin lattialle levinneet pillerit takas purkkiin ja nostin ne korkealle.  Näin se elintaso nousee päivä päivältä.

Nyt siihen piirakkaan.  Tämähän on englanniksi quiche.  Tiesitkö, että muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta kuten Qatar, jos englanninkielinen sana alkaa q-kirjaimella, toinen kirjain on aina u?  Pieni muistivinkki oikeinkirjoitussääntöihin.


Tällainen suolainen kinkkujuustopiirakka on yksi lempipiirakoistani.  Se on helppo tehdä ja maistuva kuin mikä!  Se on hyvää aamupalalla, lounaalla, välipalalla tai iltapalalla.  


Tuli mieleeni, kun Suomessa viime talvena kutsuimme vihdoin viimein seinänaapurit kylästelemään.  Mehän oltiin siellä lapsensynnytysmatkalla.  


 Tein tottakai piirakan.  Kinkkua, vähän maistuvampaa juustoa, ei sitä perusOltermannia, punaista paprikaa munamaitoon kellumaan ja uuniin. 

Olimme yrittäneet kutsua naapuripariskuntaa kylään jo monta viikkoa, mutta tiedäthän millaista se Suomessa on, kalentereiden kanssa.  Saimme viimein virallistettua tämän aikeen.  


Piirakka oli siis jo valmiina aikuisten iltapalaistujaisia varten.  Oli iltapäivä, siinä kello 16 maissa.  
 Samana päivänä olimme käyneet jossain ultrakontrollissa ja saaneet tietää, että odotimme pientä poikaa.  Laskettu aika oli parin viikon päässä.  


Isommilla lapsilla oli jokin lastenohjelma menossa, odottelin miestä kotiin.  


Ja sitten, ihan ilman mitään varoituksia,
lapsivesi meni.  


Ja mietin, että miten pitäisi jalat ristiä, että saataisiin nyt ne iltapalaistujaiset vietettyä naapureiden kanssa, kun oli se piirakkakin!  


Eikä siinä vielä mitään, mutta seuraavana päivänä olisi serkun kihlajaiset, jäisikö nekin nyt välistä?! 
Täti lähetti viestiä, kysellen osallistumista kihlajaisiin.  En uskaltanut sanoa muuta kun "jos ei olla synnyttämässä, heh heh".  Suuttukohan se? 


Ja niinhän siinä kävi, että harmikseni piti ilmoittaa J&E:lle, että tänä iltana meille tuli muita, odottamattomia menoja :) 
Mutta leikkasin hyvänkokoiset viipaleet piirakkaa heille ja vein naapuriin, niinkuin lohturuoaksi.  


Ja tämän mainiompaa lohturuokaahan ei ole!  


Tädille en uskaltanut kertoa, jätin sen äitin harteille.  :) 

Mutta lähetin kyllä miehen ja isommat lapset kihlajaisiin edustamaan kun itse nuuhkin vauvanposkea synnärillä.  


Niin, siis tämä piirakka.  
Eli ohjeeni on, että tee ihmeessä se pohja itse!
Ei mitään "nopeita" valmispohjia.  
Mikään ei ole nopeampaa kuin sekoittaa
100 gr. kylmää voita
3 dl jauhoja
ripaus suolaa
3 rkl vettä
palloksi, 
jäähdyttää jääkaapissa
 sen aikaa kun pilkot päälliset
 ja levittää nyrkkimällä vuokaan.  


Ja kun vieraat ovat nuolleet murusetkin lautaselta, voit ylpeänä, mutta tietenkin vaatimattoman näköisenä kertoa, että se on alusta alkaen itse tehty! 

Nami nam!