October 27, 2014

Kaupungit ja puistot

Keski-Aasian kaupunkisuunnittelu on joskus aika mielikuvituksellista.  Esim. täällä meijän kotikaupungissa on nyt käynnissä uusi kaupunkisuunnittelu.  Sehän on jo neuvostoajoilta tuttu tyyli, että uusi herra kaupunginjohtaja arkkitehtiystävänsä kanssa laittaa kaupungin uusiksi.  Entisten pienoismallien sijasta käytetään nykyisin hienoja futuurisia tietokonekuvia, joissa ihmiset leijuvat ilmassa ja jokainen puu on identtinen.  Kävimme katsomassa kuvia ja aivan mielettömän hienot visiot siellä oli esillä.  Mielenkiinnolla odotan, että mistä tekeminen alkaa: alta puretaan ensin vanha pois ja sitten uusi, entistä ehompi tilalle.  Huolella tarkistimme kartoista, että kotimme näyttää jäävän paikoilleen, uusi tie tulee noin neljän korttelin päähän.  Mistähän kohtaa kaupunkia aikovat aloittaa?  Ja tuleekohan koskaan valmista?  Kun kaupunginjohtaja vaihtuu, uusi voi laittaa ihan toiset visiot tilalle.  No, tuolla suunnitelmalla ei ole pelkoa sille, että raksamiehet jäisivät työtä vaille...

Viime viikonloppuun mahtui paljon puistokävelyitä pääkaupungissa ja sitten eräässä toisessa pikkupaikassa ystävien luona vieraillessa.  Täytyy sanoa, että tämä puisto, josta alla pari kuvaa, oli todella hieno.  Nautin syksystä muutenkin täällä Keski-Aasiassa ja tuo puisto oli juuri sitä parasta mitä täällä on syksyssä tarjota: kauniita värejä, kasveja ja ihanat ilmat, ei yhtään kuuma!


Muistan vähän harmitelleeni vuosia sitten, kun tätä puistoa laitettiin edustuspuistoksi.  Paikalla oli silloin huvipuistotyylinen lasten leikkipaikka, joissa metalliset vempeleet pyörittivät ja vatkasivat lapsia ja nuoria miten milloinkin.  Aika pelottavaa se oli ja opimme ottamaan omat vyöt mukaan kun lähdimme huvipuistoreissulle.  Mutta lasten huvipuistolaitteet siirrettiin kaupungin pohjoispuolelle, jossa se ei oikein koskaan päässyt kulta-aikansa tasalle.  Tämä puisto laitettiin täyteen puita ja polkuja.  Ja huomaa hieno sisääntuloportti, joka löytyy jokaisesta arvonsa tuntevasta puistosta ja kaupungista.



Nyt nautin näistä maisemista kovin enkä kaipaile vanhaa huvipuistoa takaisin.  Olihan se jo aikansa elänyt.  Ja rikon valokuvauksen kolmoissäännön laittamalla punaisen polun keskelle kuvaa.


Eikä se ole kuvausreissu eikä mikään, jos en vähän leiki makrokuvilla.  Tämä on yksityiskohta puiston "riemukaaresta".  


Ja me laitetaan sitten lisää ruusuja pihaan, päätin puistovierailujen jälkeen.  Tässä on oikea valioyksilö, täpötäynnä kukkia ja mukava koko.  Tilaus laitettu!  



October 17, 2014

Tolovanat

Viime kesältä jäi tämä näin mainio kuva julkaisematta:  


Yleensä intiaanien eli alkuperäisten amerikkalaisten antamat paikannimet ovat suomalaiseen korvaan kovin viehättäviä.  Tämä ranta vain on saanut aika tyhmän kuuloisen nimen :D

Kuva piti ottaa äidille!  Vanhemmat kävivät vieraisilla ameriikoissa monta, monta, monta vuotta sitten.  Kävimme Cannon Beachilla ja siellä otettin myös heistä kuva tämän kyltin edessä.

Nyt kun kävimme tuolla rannalla lasten kanssa, niin oli ihan pakko saada äidille siitä muisto!  Lapsilla on päällä itsevärjäämät paidat ja meillä oli tosi ihana päivä rannalla lasten serkun kanssa.  Kultaisia muistoja...  Tämä kuva sitten raameihin siellä kotona, isovanhemmat!


October 13, 2014

Kurpitsaleipä, joka on kakku



Oranssi kaunokainen valloittaa, alkaako Suomessa kurpitsa samanlaiseksi syksyn sanansaattajaksi kuin se on Yhdysvalloissa?  Siellähän kurpitsaa näkyy sisustuksessa, perhekuvissa ja tottakai ruokapöydässä heti kun kalenterissa käännytään syksyn puolelle.  Onko näin Suomessakin?  Koristeleeko kurpitsapinot ruokakauppojen vihannesosastoa?  Kun ennen muinoin etsin itse kurpitsaa Suomessa amerikkalaiselle miehelleni, suolatut tölkkikurpitsat olivat ainoita, mitä kauppareissulla silloin löysin!

Keski-Aasiassa on kurpitsoja- itse yllätyin tästä enkä tiedä miksi, ehkä siksi koska ilmasto on mielestäni kuuma ja sopiva vesimeloneille, ei talvimeloneille.  Olen aiemmin nähnyt vain niitä suikeroita versioita, mutta tämä mukavan pullea yksilö innoitti tallentamaan kameralla uhkeat muodot.

Kurpitsa
Perheen painostuksesta leivoin amerikkalaista kurpitsaleipää.  Olisin itse kokeillut kurpitsakeittoa tai jotain laatikkoa tai ehkä jotain salaattia.  Ollut vähän terveellisempi ja perinteisiä ruokarajoja ylittävä, trendikäs kuten hesarin ruokablogissa esintynyt kurpitsapilahvi.  Mutta ei, kurpitsasta piti tulla leipä.  Mutta minusta jos reseptissä on samanverran sokeria kuin siinä on kurpitsaa, se on kakku.
  
Ikivanha Fanny Farmer Cookbook on keittokirja, josta löytyy takuuvarmasti perinteiset amerikkalaiset herkut.  Sen sisällysluettelosta löysin monta ohjetta kurpitsalle.  


Sieltä olen tainut löytää myös kurpitsapiirakan ohjeenkin, ja sehän löytyy täältä, klik.  

Otin tähän nyt vain valokuvan reseptistä, enkä jaksa sitä kääntää suomeksi.  Mutta voit toki kysyä jos on epäselvä jokin kohta.  Tämän leivän teko on todella simppeliä: kuivat aineet yhteen, kosteat aineet yhteen ja nopea sekoitus.  Ihan puuhaarukalla saa taikinan valmiiksi, joten ei tarvi edes mitään sähkövempeleitä (plussaa täällä). En leipomishätään löytänyt muskottipähkinää, joka oli eksynyt ruokamausteiden joukkoon, joten laitoin tilalle suomalaista piparkakkumaustetta.  Se taisi olla jopa parempi vaihtoehto, sillä sain lämpimiä kehuja amerikkalaisilta maistelijoilta (oman perheen ulkopuolelta!). Jätin myös pähkinät pois.

Kurpitsakakun resepti

Kurpitsasoseen tekeminen on samoin ihan helppoa.  Itse leikkaan kurpitsan kahtia, poistan siemenet ja paloittelen sen kattilaan.  Kuoriminen käy kätevästi kypymisen jälkeen.  Vettä voi olla niukalti, lisäsin kuvan ottamisen jälkeen hieman vettä kattilaan ja laitoin kannen kiinni.  Sitten kävin päiväunilla.  Tositarina.  Ja kun heräsin, kurpitsa oli kypsä!  Yhdestä kurpitsasta sain reilun litran sosetta. 

Kurpitsasoseresepti

Jalo ajatukseni oli pestä ja paahtaa nämä siemenet, mutta tuolla ne vielä odottelevat keittiössä.  Ehkä huomenna.  

Kurpitsansiemenet
Kurpitsaleipä eli kakku on mehevä ja maistuva leivonnainen.  Siinä on tietysti vihanneksen maku, mutta meillä se kelpaa niillekin lapsille, jotka yökkäilevät keitettyjen porkkanoiden äärellä.  


Valmista kurpitsasosetta odottelee vielä jääkaapissa.  Siitä pitää leipoa huomenna toiset kakut, sillä mies huikkasi töihin lähtiessään, että jättäkää mulle palanen, mutta eipä sitä jäänyt.  Tehdään sille oma leipä.  Kakku.

  Teen kaksinkertaisen taikinan isompaan vuokaan, mutta perinteisesti kurpitsaleipä eli kakku tehdään leipävuokaan, sillä se on leipä!  


Ota siitä nyt selvää.  Vihannes mikä vihannes.  


October 10, 2014

Syksy saapui

Meillä tarvii jo villasukkia!
Keskiviikon sade viilensi ilmaa ja kun sanon, että se myös puhdisti ilmaa, tarkoitan ihan kirjaimellisesti sitä, että koko päivän kestänyt sade pesi kesän pölyt ihanasti pois!  Nyt on taas vihreät puut ja raikkaat pihat.

Kuvia en ole ehtinyt ottamaan ollenkaan lokakuussa.  Mutta hei: mulla on kaksi lasta kotikoulussa ja kaksi muuta pyörii jaloissa!  Ja meillä on ollut joku sairaana jo kolmatta viikkoa.  Kun pitää vaihtaa petivaatteet ja omat vaatteet ja lapsen vaatteet monta kertaa päivässä ja yössä yhdellä kädellä, niin siinä ei ehdi edes ajattelemaan kuvakulmia.  

Etsin kuvia jotain muuta projektia varten ja viime vuodelta löytyi näin ihana tippaleukakuva: 


Eppu etana pääsi pihanurmea kyntämään.  Etana on ihan loistava lempinimi Epulle, joka silloin pienenä jätti aina limajäljen jälkeensä kun ryömi lattialla.  Eikö jokainen perhe tarvitse sen yhden kuolaajan?  

Mulperipuu ei ole vielä tänä syksynä pudottanut lehtiänsä noin suureen tyyliin, mutta pitää muistaa ottaa kuvia lapsista sitten kun se tapahtuu ja ennenkuin lakaistaan ne pois.  Siis me ei haravoida, me lakaistaan.  Keski-Aasia.  

Tähänkin päivään liittyy kertomus Epusta ja mulperipuun lehdistä.  Olin aamun poissa ja kun palasin kotiin, Eppu osoitti mieltään puolen tunnin ajan.  Äidile huudetaan, sitten heittäydytään maahan potkimaan ja huutamaan ja sitten yritetään lyödä äitiä.  Sitten Eppu juoksee huoneesta pois ja huutaa.  Sitten kun äiti kulkee perässä tyynnytellen ja houkutellen kirjoilla ja lauluilla ja leluilla, niin taas huudetaan vähän ja revitään itseä tukasta.  Äidin sylissä kiemurrellaan ja rimpuillaan ja heitetään tutti pois. Äiti oli niin kamala, että jätti minut kotiin, ja nyt se saa kärsiä.  
Laulut olivat melko hyvä tapa saada Epun huomio pois kamalasta hylkäämiskokemuksesta ja kun leikimme yhtä, kahta ja kolmea pientä elefanttia olohuoneessa viisi kertaa, oli rauha melkein maassa.  
Viimein rauha saapui kun vein pienet ulos ihastelemaan mulperipuun keltaisia lehtiä nurmikolla.  Luontoäiti pelasti tilanteen!  

Toinen asia, josta huomaa syksyn saapuneen: blogissa on käyty lukemassa kurpitsapiirakan reseptiä.  
Tässä kuvassa kurpitsapiirakka vasemmalla ja omenapiirakka oikealla.  Aivan ihania molemmat!  


Olen aikonut päivittää kurpitsapiirakkapostausta.  Ehkä se nyt onnistuu.  Ulkona odottaa lahjaksi saatu kaunis kurpitsa ja viikonloppuna ehtisikö piirakan tekoon?  Sitä jo vähän tilailtiin perheen puolelta.  Jos saisi kamerankin esiin.  


September 30, 2014

Samettinen tilkkupeitto

Nyt on vuosia muhinut ajatus vihdoin kypsynyt siihen pisteeseen, että olen valmis ottamaan ompelukoneen esiin!

Kuten olet huomannut, käytän täällä Keski-Aasiassa paikallisia vaatteita.  Kankaat ostetaan basaarista ja ompelija ompelee niistä mittojen mukaan paikallisen mekon, jonka alla käytetään samasta kankaasta ommeltuja housuja.

Kangasvalikoima on aika hurja hillittyyn suomalaiseen makuun.  Silmä on kuitenkin vuosien varrella tottunut kirjaviin kukkakankaisiin ja hurjiin geometrisiin kuvioihin ja nykyään pystyn ihan rehellisesti sanomaan, että onpas ihanaa kangasta!  Ostin jopa hurjan villieläinkankaan, kun silmä tottui siihen vuosien varrella ja tykkään siitä mekosta vieläkin tosi paljon.

Alusta alkaen olen säästänyt mekkokankaistani jääneet tilkut ja toivonut, että saan niistä tehtyä jonkinlaisen muiston itselleni näistä vuosista.  En vain oikein osannut päättää, millaisen muiston niistä ompelisi.  Seinävaatteen?  En koskaan innostunut tästä ajatuksesta.

Velvet patchwork
Keski-aasialaiseen hääperinteeseen kuuluu, että morsiamelle ommellaan kangastilkuista pöytäliina ja verho (verholla on tietty käyttötarkoitus hääjuhlissa, mutta ei siitä nyt sen enempää).  Istuin keväällä ompelijani huoneessa odottelemassa mekkoa ja katselin, kun hänen äitinsä valmisteli  kangastilkkuja; joistakin raaputeltiin koristekivet saumojen kohdalta pois, ohuisiin kankaisiin lisättiin vahviketta.  Morsiamen tilkkutuotteissa on paljon mustaa ja sen rinnalla kirkkaita värejä.

Ihan tässä viime päivinä tulin siihen tulokseen, että teen samettikankaistani jääneistä tilkuista meille päiväpeiton.  Sille tulee heti käyttöä, eikä tarvitse miettiä minkä huoneen seinälle laittaisi mekkokangastilkkutyön roikkumaan.  Hain muutaman inspiraatiokuvan netistä (lähteet laitan loppuun) hakusanalla "velvet patchwork quilt":

 Vintage 70s Hippie Boho Velvet Patchwork Quilted King Size Bedspread // Took it right off the Waterbed at local estate sale on Etsy, $55.00

Prayer Quilt



Crushed Velvet Patchwork Quilt 54 x 74 Twin/Full Bedspread Comforter has Fuchsia, Lilac, Adriatic Blue, Purple, & Yellow Gold Crushed Velvet

Patchwork-Designer-Velvet-WATERBED-Quilt-Comforter-bedspread

Olen ihastunut tummasävyiseen, rikkaaseen tunnelmaan, jota näissä kuvissa on.  Ja peitosta tulee varmasti ihanan pehmeä!

Nyt on vain muutama tenkkapoo, jotka ratkaista ennenkuin aloitan kokoamisen.  Ensimmäinen: onko minulla tarpeeksi kangasta?  Tässä siis kangastilkkukokoelmani:


Osaa on paljon, kuten ylärivin viininpunaista.  Se on oikeastaan harmi, koska ompelija ei koskaan tehnyt housuja: aina on pitänyt säätää tätä mekkoa käytettäessä.  Miksi se ei ommellut niitä housuja? Mutta nyt on ainakin kangasta tilkkutyötä varten!  
Alarivin tummanvihreää on myös paljon:  siitä paloi kerran sähköpatterin vieressä takakappale, ja siksi kangasta ostettin lisää; palanut takakappale on nyt tilkkutyöhön käytettävissä (palanut osa on aika pieni).  
Uusinta kangasta on todella vähän.  Saan ehkä siitä kaksi tilkkua jos ompelen nuo rippeet yhteen. 
Samoin "riekaleen" nimellä esiteltyä kangasta on vain tuo riekale, mutta se on mekko jota käytin todella paljon monta vuotta.  Viime kuussa laitoin sen menemään ja nyt vähän harmittaa, kun ei ole mekkoa tilkuiksi leikeltävänä.  

Toinen tenkkapoo: onko huijausta, jos ostaa kankaita vain tätä tilkkutyötä varten?  Silloinhan se ei olisi se muistojen peitto, omista mekoista koottu.  Tyttöjen kangasjäänteistä otin tuon oikealla olevan eläinkuviosen, mutta heilläkään ei ole oikein muita samettitilkkuja.  Jokaisella omalla kankaalla on tarina, kuten tuo "Ei käytetty"-nimellä merkitty kangas.  Annoin kankaan nuorelle ompelijalle, joka tarvitsi työtä.  Mekkoa korjailtiin kahteen kertaan ja housuja ei voi edes käyttää.  Housut menevät suoraan tilkkutyöhön; mekkoa ehkä voin käyttää, jos löydän siihen sopivat housut.  

Minulla on oikeastaan toinenkin tällainen nuoren ompelijan kokeilu; ihanaa violettia kangasta, mutta siinä pitäisi uhrata koko mekko ja olin vähän miettinyt, josko taitava ompelija voisi palauttaa sen käyttökelpoiseksi. 

Kahdesta kankaasta ei ole tilkkuja ollenkaan.  Olen saanut lahjaksi kankaita ja ne ovat aina olleet aika lyhkäisiä kappaleita minun pituuteen.  Kangas on siis mennyt kokonaan, mutta minulta löytyy yksi uusi kangas, joka on samanlaista viininpunasävyistä kangasta kuin nämä kaksi omistamaani mekkoa.  Se ei siis olisi ihan huijausta :)  

Mietin myös, että pyytäisin ystäviltä heille rakkaan kankaan tilkun omaan peittooni ommeltavaksi.  Silloin jäisi muisto myös täällä saaduista ihanista ystävistä.  Vaarana on, että tilkkuja tulee hurjissa väreissä, joita on hankala sovitella oman, aika yhtenäisen värimaun mukaan.  Mutta tilkkutyöhän on aina tilkkutyö!  

Kolmas tenkkapoo on tilkkujen koko.  Päätin jo, että tilkuista tulee suhteellisen suuria, vähintään 15 cm x 15 cm.  Mutta olisiko vielä suurempi paremman näköinen?  Suuressa pinnassa suuret tilkut eivät haittaisi, voisi jopa näyttää paremmalta.   Yritän myös sommitella tilkkuja veloorin mukaan eli tummat ja vaaleat voisivat muodostaa jonkinlaisen kuvion peittoon.  Sydän?  

Kuvien lähteet:
Pinterest
Visit-our-simple-life.com
Etsy
Etsy
ebay


Taidanpa laittaa Pinterest-sivuille oman lokerikon tilkkupeitolle, jonne säästän inspiraatiokuvat, kun voi olla että nämä eivät kauan tässä blogipostauksessa näy.  

Onko kokemusta samettitilkkutöistä?  Neuvoja, vinkkejä?

September 29, 2014

Timanttikengät

Enpäs olekaan koskaan ennen kuvannut kenkiä.

Nämä ovat minulle kyllä sellaiset vuosisadan kengät.  En ole nimittäin mikään kenkäfriikki ja kammoan ajatusta siitä, että kipittelisin jalat kipeäksi vain sen vuoksi, että ne kengät näyttävät hyvältä.  Olen siis täydellinen vastakohta keski-aasialaiselle naiselle, joka basaarissa raahaa kädet pitkänä viikon ruokaostokset, jaloissa piikkikorkkarit.

Mutta joskus sitä täytyy ostaa juhlakengät ihan vaan sen vuoksi, että ne sopivat mekkoon niin täydellisesti.

Sen pitempiä esipuheita: Tuhkimon haastaja, timanttikengät!



Hopeanväristen kivien välissä olevat violetit kivet sopivat täydellisesti yhteen puvussa olevien kivien kanssa.  Ystävä oli mukana makutuomarina ja päätimme, että tämän sopivampia kenkiä ei tähän pukuun löydy, vaikka toiveena oli ollut kärjelliset, ei avonaiset sandaalit (en osaa näitä teknisiä termejä, varpaat olisin siis halunnut piiloon...)   Harmaan ja/tai hopeansävyisiä kenkiä oli huonosti tarjolla basaarissa, joten nämä olivat ihan taivaan lahja hääjuhlia ajatellen.  



Yksityiskohta puvusta ja huivista:











Kokonaisuus näyttää tältä.  Naapuriin tuli eilen uusi morsian ja kävimme esikoisen kanssa juhlissa. Olen siis jo kahdet häät juhlinut näissä vaatteissa, ja lisää menoja on luvassa.  
Löysin valmiin, pitkän mekon tytölle ja siihen sitten oranssit kengät pariksi.  Maahan asti ulottuva helma onkin nyt muotia, mutta omaa kangasta oli sen verran niukasti, että siitä ei olisi saanut tällaista mallia.  Sitten seuraavaan mekkoon ostetaan se neljä metriä kangasta.   



September 21, 2014

Näin minä pukeudun häihin

Eikös vaan sullakin ollut huivi päässä kun olit viimeksi häissä?  

Viikonlopun ystävän häät pitivät kiireisenä monta päivää.  

Piti (sai) ostaa uusi mekkokangas.  Kuljimme ristiin rastiin naisporukassa basaarin kangasosassa.  Jalkoja särki, silmissä vilisi mekkokankaat ja meinasin jo luovuttaa, mutta ihanat ystävät tsemppasivat eteenpäin.  Halusin vaalean sävyn ja värin, jota minulla ei vielä ole, miten mahdoton tehtävä!    Vaarallistahan se on lähteä tietty toive mielessä ostoksille, mutta ei ollut turha tuo maratooni.  Viimeiseltä kujalta ystäväni silmiin osui tämä kangas..."Tykkäätkö sinä harmaasta?"  Rakastan harmaata! Löytyi ihana!  Aluskankaan ostin suositusten mukaan ja tuli valittua sopiva väri: kiiltävä vaaleanpunainen.  Ihanaa kun on muotitietoinen ystävä mukana ostoksilla!  

Se piti sitten viedä se ompelijalle.  "Miksi ostit tuon värisen alusmekkokankaan?  Musta se olisi pitänyt olla!"  (mutta oli väärässä ompelija).  Selittää toiveita ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tulisi edes semmonen,  jota kehtaa pitää.  Joskus on itketty valmiiden uusien mekkojen äärellä.  

Piti löytää huivi, joka sopisi uuteen mekkoon.  Miksi semmoista väriä ei koskaan löydy, jota lähtee hakemaan?  Kaikkea muuta väriä on huivinmyyjien kojut pullollaan, mutta ei hopeaisen vaaleanpunaista ja violettisävyistä.  Löysin kuitenkin kojusta numero 7 täydellisen ja sain alennustakin, kun myyjää tuuraamassa olevalla pojankoltiaisella ei ollut vaihtorahaa.  Maksoi 3,5 euroa.  

Ja kengät, ah ne kengät!
Niistä pitää saada kuva, kun ne ei näy näissä kuvissa. Ajattele timantteja, niin saat vähän tuntumaa.  Timanttikengät!   
Lapset olivat todella ihastuneita niihin :) 

Nämä kolme ostoskertaa viikolla, jolloin miehellä on ekstra kiireistä työssä ja vielä työmatkakin!  Ja lapsella yllättäen voimistelukilpailu!  

Kotoa löytyi sopivat korvakorut, mutta kaulaketju oli poikki ja muuta sopivaa ei ollut, joten menin ilman kun ei ollut aikaa etsiä pukuun sopivaa korua.  

Sitten leivoin pikkuleipiä; häihin ei saa mennä tyhjin käsin.
Lahjaa mietimme ja lopulta laitoimme yhteisen lahjan morsiamelle.  



Otin yhden lapsistakin mukaan, kun oltiin morsiammen kotona eikä ravintolassa, jossa paikat on laskettu tarkkaan.  Istuimme lattialla täyden pöytäliinan ääressä.  

Allaolevassa kuvassa näkyy taustalla morsiamen kapiokirstut ja niiden päällä patjat, joiden päällä istutaan ja ihanan painavat puuvillatäytteiset peitot.  Kaikissa väreissä. 
Kapiokirstut olivat toisaalta puunsävyiset, lakatut, vain puusepän taitavat leikkuutyöt esitellen.   


Näillä vermeillä siis edustettiin.  
Ihan en ollut täysin tyytyväinen tuohon kaula-aukon koristeluun, mutta ehkä sitä voi tässä vielä parannella.  

Ja näillä edustetaan tämän talven muissakin juhlissa.
Onkos sinulla jo talven juhlavaatteet ostettuna?  :)  


September 18, 2014

Beach style home decorating


As you have probably seen many times on this blog during the summer, we have enjoyed several trips to the Sea.  

We love to go there as a family - the kids love the sand, love the water, love the sea shells, love exploring, love the rocks, love climbing, love making sand castles, love running, love the drift wood (or I think I love drift wood more than the kids), love the sea birds, love burying each other in the lovely sand, love the family times.   

We love going to the beach as a family.


I especially enjoy the aesthetics at the beach.  It is so different from Central Asia, and I have to say that Finland cannot boast of a deep blue sea either (anyone seen that movie?).  One time we got there just before the sunset.  I got some gorgeous pictures of the kids as the sun was setting and the low tide left an amazing background for the photos.  


We have visited some homes in the beach ares over the years and I am always very curious to see how people decorate their beach homes.  
Here are some shots from our last trip.

 In this home I was very attracted to the white wooden walls and ceiling that was repeated in each and every room.  


This cabinet was in the guest room. 



I don't want to have a sign for everything in my life, but I think this one really nailed it!  


These metal (brass?) whales were adorable!  I would have adopted them if it had been possible.  Too bad my only picture of them is a bit blurry.  


There is something classical about having an old row ( or a surf board) on the wall.  


I think the real color was more light, but the picture was hard to take as the bay windows let in so much light!  


There you go, some of my favorites from the beach!  

September 17, 2014

Kaalikääryleet keski-aasialaiseen tapaan


Kun jääkaapista löytyy kaali ja vähän jauhelihaa, laitetaan kaalikääryleitä.  
En olekaan niitä ikinä Suomessa tehnyt.

Tässä on keski-aasialainen versio:  


Kaalinlehdet pehmitetään kuumassa vedessä liottaen.  
Täyte, raaka riisi ja raaka jauheliha, maustettuna suolalla ja pippurilla, valmistetaan ja kääritään kaalilehden pehmeään peittoon.  Ylijäänyt täyte pujautetaan muutamaan paprikaan.  



Isossa kattilassa pehmitetään öljyssä sipulia, porkkanasuikaleita ja tomaatinpalasia. 
Keski-aasialaiseen tapaan öljyä on runsaasti.  Kaalikääryleetkin voi paistaa kevyesti pinnalta, mutta kypsennys tapahtuu (niukassa) vedessä ikäänkuin höyryttäen, kannen  alla.
Kattilassa kypsyvät samalla myös kuoritut perunat.  


Kypsennysaika on noin puoli tuntia, kunnes riisi on kypsää.   

Lapsille tyypilliseen tapaan kaalikuoret ja tyhjät paprikat jäivät pienen maistelun jälkeen lautaselle, vain esikoinen väitti rakastavansa tätä ruokaa ja haluavansa sitä lisää!  Eihän se minunkaan lempiruokaa ollut lapsena, mutta nyt jäi vain puolukkahillon kirpeys tästä makuelämyksestä puuttumaan.     


September 16, 2014

Lemppareita kesältä

Viime kesältä on paljon sydäntä sykähdyttäviä kuvia.
Täytyyhän ne saada esille!
Aina välillä siis flashbackkejä kesään.  


Kävelyllä Seaside-merenrantakylän Promenadilla.  Lapset juoksivat kuin villivarsat edellämme ja katosivat kaukaisuuteen.

Onneksi Akvaarion vieressä oli penkki, johon jäivät meitä vanhempia ja pikku-Eppua odottamaan.  
Tykästyin tuohon siistiin kylttiin ja päätin nappaista kuvan, mutta sitten eteeni juoksi mies.  Paidaton, tukevahko hikipäinen hölkkääjä ei ollut ihan sitä rekvisiittaa, mitä olin kuvalleni hankkinut.  Onneksi hölkkääjä meni menojaan (tuolla kaukaisuudessa näkyy vielä) ja sain otettua kuvani.  

Lapsille annettiin sitten ohjeet, että heidän ja vanhempien välillä saa olla vain yksi katulamppu. 

Tässä vielä sama kuva vähän eri efekteillä.  


Oma suosikkini: