March 30, 2017

Eläinhullu kuvaamassa


Yksi ihana juttu täällä on nämä vuoret. Ajamme kotoa noin puoli tuntia ja päädymme avoimille kukkuloille.  Heti kun auton ovet avataan, lapset juoksevat kuka minnekin, tutkimusmatkalle ja seikkailemaan (tuossa taustalla näkyy yksi lapsista juoksemassa kohti seikkailuja).  

Tällä kertaa minäkin juoksin heti kun auto pysähtyi, kameran kanssa lammaslauman perään.  Lampaat pitivät pientä kohteliasta etäisyyttä, mutta pääsin silti mukavan lähelle kuvien kannalta.  

Tässä allaolevassa kuvassa näkyy hyvin se, miksi lasten suosikkikiipeilykohde on saanut nimeksi Krokotiilivuori!


Vuohilauman ja krokotiilivuoren välillä on kuiva joenuoma.  Keväällä siellä voi tiristä pikkuisen vettä, mutta en ole koskaan täällä nähnyt siinä edes puronkaltaista.  


Lampaita ja vuohia kuvatessa paikalle kipitteli aasiemo varsoineen.  Oli niin söpöä miten pikkuinen matki kaikkea emon tekemää asentoja myöten.


Seuraavaksi paikalle lönkyttelivät lehmät.  Ne menivät rauhallista tahtia ohi, mutta perässä tulevat sonninmullikat kiihdyttivät vauhtia ja rynnistivät ohi hännät viuhuen.  Tässä vaiheessa huusin pojalleni (joka vakoili tyttöjä tuon pienen mutamuurin takana), että pysy kulta siellä seinän vieressä!  Otin kuitenkin kuvia samalla, joten ei ehkä ollut vaaraa kuitenkaan :)  


Lapset pyysivät, että otan heistä kuvan krokotiilin silmän kohdalla.  Suostuin ja nuoriso lähti kiipeämään.  Itse vaihdoin kameraan pitkän linssin ja tähtäilin kaukaisuuteen.  Silmän kohta oli aika tumma, joten huusin, että kiivetkää pään päälle.  Hyvin kantautui ääni tuonne kauas (olin suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin siinä kuvassa, jossa oli vuohilauma ja taustalla Krokotiilivuori), ja mieleeni tuli, kun äitini päivitteli aikoinaan "Mihinkähän Herra tuollaisia äänivaroja tarvitsee?".  No, ehkä valokuvaamisen? :) 


Eläinsaldo oli aika kiva. Lampaat, vuohet, naudat ja aasit.  Hevoset puuttuivat.  Myöhemmin näimme kolme hevostakin, mutta kamera ei ollut juuri kädessä ja sitten ystävien innokas labradori pamensi ne kaukaisuuteen.  Ne olivat uljas näky ihan pakoon juostessaankin.  

Näimme muuten keväällä ensimmäisen kerran täällä ketun!  Se juoksi huimaa vauhtia pitkin kukkuloita.  Se ei ollut Suomen punaturkkien värinen, vaan enempi keltaisenruskea.  



March 28, 2017

Kevät on täällä - mitä kuuluu?


Kevät on hiukan myöhässä täällä, mutta vihdoin puut kukkivat ja tulppaanitkin ovat jo nousseet pihalla esiin. 

 Kävimme jo pari viikkoa sitten juoksuttamassa lapsia vuorilla ja siellä olikin kaikenlaisia kotieläimiä ruohoa rouskuttamassa.  Kipitin kameran kanssa niitä kuvailemassa ja tämä emolammas oli niin hauska, että piti laittaa se tännekin hymyilemään! 

Niin, mitä kuuluu?  Onko kevättä rinnassa?  



Spring has sprung, although a little later than usual.  We have pretty tulips and flowering trees in our yard.

Couple of weeks ago we took kids to the mountains and I run around with my camera.  This happy mommy sheep looked so fun that I wanted to share her with you too.  What's up friend? 

March 25, 2017

Yksin lasten kanssa - loppuhuipennus

Koska kirjoitan tätä, tiedätte, että selvisin hengissä yksin lasten kanssa kolmisen viikkoa.  Tavoitteena ei kuitenkaan ollut pelkkä selviäminen, vaan sellainen lupsakka Maija Poppasmainen asenne.  Tiedän entuudesta, että joskus pinna kiristyy ja tekee mieli heittää lapset kadulle ja lukita ovet.

Tällä kertaa ystävät kommentoivat, miten rennosti porskutin menemään.  Voin tunnustaa, että kehitystä on tapahtunut.  Rento porskutus ei kyllä muinoin ollut mielessäkään, kun "tarjottiin" mahdollisuutta olla yksin viikko kaksivuotiaan ja aamuvirkun vauvan kanssa.  Ehei, silloin sai mies sanoa ei kiitos koulutukselle.

Nyt lapsia on neljä, eikä kiristänyt päätä.  Mutta meillä ei olekaan yhtään vaippaikäistä ja siinä on suuri ero.  Kaikki osaavat pukea tai jos eivät osaisikaan niin haluavat pukea itse (okei, anna mennä), vessassa ei tarvitse auttaa kuin yhtä, saan nukkua suurin piirtein yöt läpeensä ja tarpeen tullessa lapset saavat itse napattua välipalan.  Helpottanut on!

No niin.  Viimeiselle viikonlopulle olin suunnitellut retkeä lasten kanssa.  Halusin luoda muistoja ajasta, jolloin olimme yhdessä.  Päätin, että ajan vuorille ja siellä seikkailemme ehkä jopa nakkipaketin ja tulentekovälineiden kanssa.  Minusta se oli oikein rentouttava ajatus.  Myöhemmin eräs ystävätär kertoi, ettei hänellä kantti kestäisi viedä yksin kolmea vilkasta lasta sinne vuorille tipahtelemaan rotkoihin.  Hmmm....  Mutta kuinkas ollakaan, satoi vettä.  Suunnitelma B?

I know I'm an adventurous woman because I take my kids out in public. | bottleofwhine | funny | parenting

Samainen ystävä, joka oli ottanut lapset kotiinsa viideksi tunniksi eräänä iltana, kysyi, haluaisinko taas omaa aikaa.  En kuitenkaan kokenut tarvitsevani yksinäisyyttä, joten kutsuin heidät meille leikkimään.  Hetken kuluttua ystävä lähetti viestin: hänen miehensä olisi valmis lämmittämään meille saunan (että pääsee sinne itse, kyllä minä tiedän!), jospa he tulisivat koko poppoo meille.  Siitä vain! Samalla hoituisi kylppärin siivous:

Ha! Very efficient way to get that bathroom floor clean! :-)

Päätin hyödyntää miesvoimaa  ja pyysin heitä apuun lastenhuoneen vaatekaapin siirtämisessä.  Oma mieheni vihaa huonekalujen siirtämistä, joten ajattelin saada tämän pikku asian alta pois ennen kotiinpaluuta.

Huonekalujen siirto on alkusoittoa "muutosten tuulille".  Kerroin lapsille vain, että muutosten tuulet alkavat puhaltelemaan kotona myöhemmin, mutten paljastanut mitään muuta.  En saisi muuten hetken rauhaa kyselyiltä ja ehdotuksilta.  Siitä syystä en kertonut vielä täällä blogissakaan muutosten tuulista, mutta nyt näyttää, että tällä viikolla on jo jotain näytettävää - en viitsinyt teitäkään kiusata vihjailuilla muutoksista, joita ei sitten näytetä viikkokausiin.  On ollut vähän tuuliajolla tämä blogi...

Yksin ollessa oli ihan pakko opetella eräs asia, joka on tähän mennessä ollut täysin mieheni hoiteissa: amerikkalaiset pannukakut lauantai-aamuna.  Löysin netistä helpohkon reseptin, ja paistoin pannukakut tosi suuriksi.  Nyt lapset haluavat, että äiti tekee pannukakut tästä eteenpäin.  En ole valmis näin suuriin sitoumuksiin, joten opetin 10-vuotiaalle pojalle pannukakkujen teon.  Onnistui!  Hän sitten paisteli vieraillekin amerikkalaisia pannukakkuja, vaikkakin välipalaksi.

Kunhan esittelen muutosten tuulien tuloksia, niin saan varmasti sitten reseptinkin tänne niille, joita kiinnostaa.

Yksi vinkki muuten neljän lapsen äidiltä:

They have so many uses that you don't even know about until necessity becomes the mother of invention!  #DrLaura.

Vauvojen kosteuspyyhkeet vai mitä ne nyt onkaan.  Ostan niitä vieläkin, vaikka vauvoja ei olekaan.  Niillä on monta hyvää käyttöä, erityisesti:

-pikainen pölyjen pyyhintä, likainen lappu roskiin vain
- äidin aamupesut: kainalot raikkaaksi koska suihkuun ei ehdi
- lisäapu kun viimeistelet lapsen vessassa käynnin
- raikastat maton koiran oksennuksen pyyhkimisen jälkeen (tänään viimeksi)
-reissussa lasten käsien "pesu", aina tarpeen
- kuivuneen nuhanenän putsaaminen.


Tuli muuten mieleen tuosta suihkuun ehtimisestä.  Kun mies tuli kotiin, hän ehdotti kerran aamulla, että menen suihkuun, ennenkuin hän lähtee töihin, koska lapset.  Minä valistin, että kävin usean kerran suihkussa hänen miltei kolmen viikon poissolon aikana ja (gasp!) joillakin kerroilla kaikki lapset olivat hereillä!  Että ei sitä ihan lasten ehdoilla eletä.  (Vauvan voi aina ottaa auton turvaistuimessa suihkuyleisöksi :) 



Oli hetkiä, jolloin kaipasin toista aikuista kotiin:



This is my mom. lol!

Okei, okei, voin kuunnella kertomusta, jos minulta odotetaan vain nyökkäyksiä silloin tällöin.  Eppu on kova puhumaan ja tykkäää pohtia eri asioita ja kyselee kaikenlaista.  Esim. aamupalalla Eppu kysyy, miksi korva on pään sisällä (olen joskus kertonut, että kuuloluut on siellä).  Sitten hän miettii, mitä ihmisen sisällä on.  Ihmeellisen ruumiimme myötä hän sitten kysyi: miksi on ihminen?  Nii-in.

Joskus kysymykset on tosi teknisiä tai avaruuteen liittyviä.  Tällaisissa tilanteissa on tosi kiva lähettää lapset iskän luokse kyselemään.

These Brutally Honest Parenting Comics Will Crack You Up: Brian Gordon — a cartoonist and dad of two — has been making fun of being a parent since he became one.

Viimeinen päivä ennen isin kotiinpaluuta oli äitimäisesti suuri siivouspäivä.  Lapsethan olivat tapansa mukaan innolla mukana (ei) ja minua hermostutti koko kämppä.  Loogisesti tiedän, että mies ei välitä kuinka täydellisen siisti koti on kun hän sinne astuu - lämmin ruoka tai joku leivonnainen olisi paljon mieluisampi.  Minä taas tykkään siististä kodista, aina sitä jotain leivän päälle löytää.

Meillä on yksi perinne, jolla toivotetaan matkamies takaisin kotiin.  Lapset piirtävät eteisen suureen peiliin ikkunatusseilla tervetulotekstin ja piirrustuksia.  Sen parissa tapellessa menikin sitten ne viimeiset tunnit.

Parental Management - Neatorama

No niin, eiköhän tässä ollut tarpeeksi herttaisia kuvia vanhemmuuden ihanudesta.  Minä sain palkaksi yksinhuoltajuusviikoista suklaata isot kasat :)

Seuraavaksi sitten muutosten tuulten pariin!


February 17, 2017

Yksin lasten kanssa - sairastelua!

Onnistuuko Maija Poppas-asenne kun mies on poissa lähes kolme viikkoa? No, kyllä, kun muistaa ne Maija Poppasen kaikki temput! 

Mary Poppins Every child knows "that face." The one that means you had better get going if you know what's good for you.:

Äiin äänetön käsky.  Toimii lähes aina.  

Maija Poppanen-kokeilu sai uuden käänteen kun kotiin saapui flunssa!  Esikoinen sairastui perinteisesti vuoteenomaksi kurkkukipuineen.  Kesken Dog Whisperer-sarjan Eppu alkoi oksennella.  Kylläpä meillä olikin sitten kloritin hajuinen kylppäri.  Vaikka suurin osa oksentamisesta tapahtui tässä kaakeleilla vuoratussa huoneessa, sitä olikin sitten joka paikassa.  Olisiko pitänyt odottaa, että lapsi lopettaa, ennen sinne tueksi menoa?  Suihkuverho on vielä pesemättä...

Minua ei haittaa sairaan lapsen hoitaminen.  Koen itseni tarpeelliseksi ja minusta on kivaa kantaa juotavaa, nenäliinapaketteja ja järjestellä peittoja lapsen ympärille.  On ne niin hellyyttäviä siellä reporankana maatessaan.  Vuorasin Epun sängyn vierustan pyyhkeillä (kokolattiamatto!) ja kannoin lasten kylpyammeen varuilta valmiiksi.  Onneksi ei tarvittu.  

Harmikseni sain itsekin ärsyttävän "pääkylmän" eli head coldin.  Miten on mahdollista, että nenä on 97% tukossa ja valuu solkenaan? Onneksi en saanut kuumetta enkä joutunut vuoteen omaksi, mutta puolipäällä piti elää normaalielämää ja pitää kotikoulua.  Säikyttelin lapsia tunkemalla paperia valuvaan sieraimeen.    

Huomaan valvovani iltaisin liian myöhään (myös kipeänä).  Olen yökyöpeli ja ilta on ihanan rauhaisaa aikaa vilkkaiden päivien jälkeen.  Pienet ovat nukkumassa klo 20 mennessä ja isommat lukevat tyytyväisenä kirjojansa.  Ihmeellistä! Muutamana yönä meni puoleenyöhön, mutta olen nyt taantunut tuohon 22.30 pintaan.  Tarvitsen kuitenkin 8 tuntia unta ollakseni pirteä, joten ihan ei riitä.    

Viikko sitten perjantaina sain omaa aikaa yksin kotona.  Yksi ystävä otti kaikki (!) lapset kotiinsa viideksi (!) tunniksi.  Ensimmäiset tunnit tein juuri sitä mitä halusin, ihan rauhassa. Eli luin, katson pari itseä kiinnostavaa dvd-kurssia (sain jopa jumpattua toisen aikana) ja kirjoitin.  Viimeisen tunnin vaelsin ympäri taloa odotelleen lapsia.  On se mukava tunne kun kaikki ovat taas kotona omissa sängyissään nukkumassa.   

Normaalielämä jatkuu, vaikka isi on poissa: 

30 Best Minions humor Quotes:

Eppu heräsi yksi aamu ja ensimmäiset sanat olivat: "Milloin  isi tuo minulle zombieauton?"  Iskä siellä käy kauppoja läpi zombieautoa metsästäen. Toivottavasti vastaa Epun unelmia.

Eppu istui yksi päivä leikkihuoneen ikkunalaudalla ja ulisi lempeästi.  Eläinrakkaalla lapsella on aina jokin roolileikki menossa, joten kysyin: "Oletko sinä susi?" Vastaus oli nopea: "Ei, olen enkeli!"  
Ihana enkeli oli myös.  Kestosuosikki lasten parissa on joululaulu, jonka kertosäkeistössä lauletaan Gloo-oo-oo-oo-oo, gloo-oo-oo-oo-oo,gloo-oo-oo-oo-ooria, in exelsis Deo.  Sitä saakin ulista kauniisti.    

Muistinkin tässä vasta, että blogini ensimmäinen nimi oli:

Supercalifragilisticexpialidocious:

Sopii hyvin tähän Maija Poppas-teemaan laittaa se tähän näkyviin.  

February 5, 2017

Lasten kanssa yksin - päivät 2-4

Miehen ollessa työmatkalla yritän selvitä lasten kanssa Maija Poppanen-asenteella.  Eihän tämä ensimmäinen kerta ole, mutta ennakointia, ennakointia, niin sujuu hyvin edelleenkin.  Eikö?

This is funny, even though I don't have kids:

Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Ehdottomasti kiinnitä huomiota ruokailuihin.  Ole lintuäiti ja keskity kantamaan ruokaa pieniin avoimina oleviin nokkiin.  Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, ehkä vielä iltapalakin.  Huh huh! Siivet viuhuen saa metsästää mahantäytettä!

Päivä 1 täällä

Päivä 2


Kestitin viikottaista naisten aamiaista kotonani kun olin saanut ekaluokkalaisen kouluun.  Kyllä se vaan aikuisseura on hyväksi ihmiselle!

Esikoinen eli esiteini muutti yhteisestä lastenhuoneesta pois, ja nyt se nukkuu olohuoneen lattialla.  Käyhän se tietenkin näinkin...

Päivällä alkoivat suuret hiutaleet leijua ja peittivät maan todella nopeasti.  Lähdimme kaikki ystäväperheen luo, jonne kaksi lasta oli kutsuttu yökylään.  Pari tuntia juttelin perheen äidin kanssa ja tulin sitten kahden pienen kanssa kotiin.  Matkalla pysähdyin ostamaan maitoa, kefiriä ja lapsille elokuvailtaa varten herkkuja.  Jätin auton käyntiin kaupan eteen, mutta jouduinkin odottamaan, että kaupan myyjä sai nurkassa viettämänsä rukoushetken valmiiksi.  Vilkuilin ovesta autolle päin.  Omassa naapurustossa on ihan turvallista, joten en pelännyt, että joku olisi napannut auton ja lapset.

Kotiin palatessa tajusin, että kännykkä oli jäänyt ystäväperheeseen. Ääk!  Onneksi kotona oli ylimääräinen toimiva puhelin.

Pikainen iltaruoka taskulampun valossa (sähkökatko) ja pienet valitsivat Mansikka Marjan elokuvakseen.  Vietin iltaa äitimäisesti järjestelemällä taloa ohjelman ajan ja peittelin sitten lapsukaiset nukkumaan.


Top Funny jokes (07:45:11 AM, Wednesday 23, November 2016 PST ) – 51 pics:

Olin kuitenkin enemmän MP-tyylillä.  :)

Päivä 3


Luminen aamu sai lapset nauttimaan lumileikeistä ennen aamupalaa.  Alaska, koirahuligaanimme, repi silmien välttäessä lumiukon maan tasalle, ja pienen suruajan jälkeen lapset rakensivat uuden ja entistä isomman.  

Kahden nuorimman kanssa oli kuin aika olisi kulkenut taaksepäin! Oli helppoa olla Maija Poppanen.  Tein kaakaota ja lounaaksi paistoin kanamunaa ja kinkkua leivän väliin.  Kutsuin sitä Dr. Seussin kirjan mukaan "Green Eggs and Ham" leiväksi, and Eppu toisteli joka haukkauksen välissä "green eggs and ham, green eggs and ham".  Oli kyllä hyvä voileipä, vaikka itse sanonkin!

Pienillä oli tosi kiva kotileikki.  Olin posteljooni, joka toi välillä paketin, sitten välipalalautasen ja vielä kirjeen.  Sain vastauskirjeessä kutsun kylään ja kävin kahvilla. Olisihan se voinut mennä toisinkin...

15 hilarious parenting comics that are almost too real. *This one is SO me with Kaylie!!!*:

Äidin päikkärihetki ei ollut ehkä paras mahdollinen idea, mutta olin väsynyt!  Olin asettanut lapset askartelemaan lumiukkoja.  Dun dun, dun dun - sakset! Nelivuotias Eppu leikkasi hiuksiinsa siistin loven keskelle päälakea.  Hiusten saksiminen on kuin se kielen laittaiminen metalliin pakkasella: se on pakko jokaisen lapsen tehdä.

Eppu ja Prinsessainen olivat tehneet leikkihuoneen lattialle ison siskonpedin ja annoin luvan nukkua siinä.  Kyllähän sitä kähinää piti kuunnella vähän pitempään kuin tavallista, mutta viikonloppuna ei niin haittane.

Katsoin isojen lasten kanssa Cecar Millanin koirankoulutussarjaa.  Kyllä sitä huligaanista vielä kunnon koira saadaan!   Grrr.

Kolmantena päivänä loppui Nutella.

Päivä 4

Kello kaksi yöllä kuulen hätäistä huutoa: äitiiii!!! äitiii!!! Täysin tokkurassa horjun siskonpedin ääreen.
- Mitä nyt, Eppu?
- Sukka tippui jalasta!  Ääää-ääää!

Hammasta yhteen purren metsästän vihreän villasukan peittojen alta ja vedän sen mahdollisimman ylös.  Tämä hetki ei ole loogisen päättelyn hetki.

Aamulla kuuluu sama huuto vessasta, mutta tällä kertaa totean kylmästi, että ota se toinenkin sukka sitten pois.  Onhan kello jo 7, aika herätä.

Does this happen to anyone else?  #parenting #humor #kids:

Päivän kohokohta on mäenlasku vuorilla.  Ja puhelu mummin kanssa.
Opetus: jos iltarutiinit ovat sujuneet erinomaisesti ja olet napsauttamassa valoja kiinni vähän etuajassa, se tarkoittaa sitä, että ekaluokkalainen on unohtanut tehdä läksynsä.  Eikun uusiksi.




February 3, 2017

Lasten kanssa yksin - päivä 1

Jalat ylös ja hiljaisuutta kuuntelemaan!

Takana ensimmäinen päivä lasten kanssa yksin.  Mies matkustaa kolmisen viikkoa.

From Mary Poppins to Cruella- all in a day! Lol!:

Tavoitteena on vähän enemmän Maija Poppasta (MP) ja vähän vähemmän Julmia Juoniota (JJ).  Päiväkirjamaisesti tarkkaillaan, miten äiti onnistuu.

Päivä alkoi oikeastaan jo kello 2.15 aamulla, kun havahduin sanomaan jäähyväisiä.  Mies sanoi, että olin herättänyt hänet jo 23.30 häsyämällä jotain ääneen ja muistinkin, että joku oli minua rauhoitellut.  No, toivottavasti ei ollut enneuni.

Kello 6.30 nousin suihkuun ja ensimmäinen lapsi ehti jo pissata housuihinsa vessan lattialle suihkun aikana.  Virallinen herätysaika on 7.00, kun ekaluokkalaisen pitää ehtiä kouluun kahdeksaksi.  Selvisin pissasotkusta MP-asenteella (unohdin koko homman).

10-vuotias aloitti aamun vihaisena kuin ampiainen, koska olin unohtanut herättää hänet ennen virallista herätysaikaa, jotta hän saisi suunnitella aamua.  Unohdin, vaikka olin ollut ihan varma, etten unohtaisi ja olin kieltänyt kirjoittamasta muistilappua.  Ok, aihe on oikea, asenne väärä.  Siitäkin selvitiin pienellä äänenkorotuksella ja uhkailulla varoituksella (JJ).  

Koululaiset alkoivat ponnistella tehtäviensä parissa.  Esikoinen suunnitteli aamunsa itse ja teki itsenäisesti työnsä.  Pojalle annoin murtolukuhaasteita - kilpaileva luonne ei voi jättää haastetta tekemättä.

Nelivuotias ehti tehdä uskomattoman paljon tihutöitä aamun ensimmäisten tuntien aikana. Eniten minua harmitti, kun se kaatoi vessan hyllyllä olleen teepuuöljypullon sisällön kuppiin, jossa oli auringonkukkaöljyä (älä kysy, täipeijaiset menossa).  Olin juuri edellisiltana tilannut lisää teepuuöljyä ja hoksannut, että se maksaa 9$/30 ml pullo.

Toiseksi eniten harmitti, kun yritin turhaan saada sähköpostia lähtemään ja lasten nettikoulua alkamaan.  Tuhlautui ainakin puoli tuntia, ennenkuin tajusin, että se oli ehtinyt vetämään nettimodeemin sirukortin ulos ja mutta sainpahan lamput imuroitua.

Lounas oli 50-luvun mallilla puuroa ja leipää.  Päätin siis siivota oman makuuhuoneen (lamppujen imurointi) koulun lomassa ruoanlaiton sijaan.

Yhteinen kouluaika jatkui Kasviopilla, jossa käymme läpi hedelmiä.  Tiesit varmaan, että tomaatti on hedelmä, mutta etpä varmasti arvannut, että niin on kurkkukin!  Hedelmässä nimittäin on siemenet sisällä ja vihanneksissa ei.  Kotikoulussa äitikin viisastuu.

Hedelmien lajittelu on tosi vaikeaa.  Esim. avokado on marja ja manteli on luumarja, ei pähkinä.  Lajien oppimista varten kirjassa neuvottiin tekemään lautapeli.  Koska ulkona oli ankea sää, kylmää ja märkää, päätin olla Maija Poppanen ja tehdä lasten kanssa pelin.  Valitsimme jokaista ryhmää (13) varten kolme hedelmää. Sitten etsimme netistä kuvat ja tulostimme ne paperille.

Kesken herttaisimman leikkaus- ja liimaustuokion eräs ystävä piipahti katsomaan mitä kuuluu.  Olin ylpeä MP-hetkestä, jossa istun lattialla lapset ympärillä.  Vasta ystävän lähdettyä tajusin miten hirveässä kunnossa koti oli.  Valkoista koirankarvaa joka matossa, paperisilppua ja leluja pitkin poikin ja keskellä eteistä, heti siinä kun kiipeää kenkävuoren yli, oli em. makuuhuoneen siivouksessa sinne unohdettua heitettyä roinaa (tyhjiä vesipulloja, pyykkikori, imuri).

Kyllästyimme kaikki lautapelin tekemiseen ja minä pakotin kannustin pienen orjajoukkoni siivoamaan.  Aamulla olisi minun vuoro kestittää naisten viikottaista aamupalaa ja halusin saada ainakin koirankarvat irti matoista.

Ehdin taltuttaa monta yhteentörmäämistä ikiliikkujien kesken.  Nelivuotias suuttui isoveljelle, ja päätti kostaa kaatamalla pyykkitelineen.  Koska ulkona on ankea sää, kylmää ja märkää, kuivatan pyykit makuuhuoneessa, joka oli juuri siivottu ja tuoksui ihanasti puhtaalta pyykiltä.

Käytin JJ-ääntä ja nuhtelin samalla jokaisen lapsen läpi.  Miksi ei voi auttaa, miksi ei voi olla ystävällinen, miksi ei voi ajatella muita, miksi aina tapellaan?  Uhkailin aikaisella nukkumaanmenoajalla ja muilla toimenpiteillä.  Lähetin isoveljen tiskaamaan aamupala- ja lounastiskit.  Isosisko imuroi askartelusotkut.  Pienet puursivat leikkihuoneessa ja laittoivat iloisen rokin kovalle.  Minä pyyhin pölyjä huoneesta, jossa aamulla istuttaisiin naisten kesken.

Iltaruokaa varten päätin, että lapset saavat tehdä omat salaatit.  Syksyllä olin ostanut Kids Cook Real Food-nettikurssin ja olemme innokkaasti opetelleet veitsenkäsittelytaitoja.  Salattinlehtiä huuhdellessa isoveli kysyi ääni väristen "Äiti, ethän oikeasti aio myydä meitä?".  'Muut toimenpiteet' olivat sisältäneet tarjouksen muuttaa asumaan uuteen perheeseen, näin kiltisti sanottuna.  No, enpä aio.

Siinä taskulampun valossa (sähkökatkos) pilkoimme kurkkuja, tomaattia, porkkanaa, kiinankaalia, sipulia ja fetajuustoa.  Täydensin aterian hiilihydraateilla ja illalla saimme pelata itse tehtyä peliä, jonka saimme viimeisteltyä.

Hyvä loppu ekalle päivälle, ehdottomasti Maija Poppasen puolelle jäävät pisteet.



January 15, 2017

Joulupulla toisella tavalla

Joulun pullatalkoissa.  Taikinaterapiaa, kaikki tykkäävät pullataikinan kanssa touhuamisesta.  Lapset tekevät omat pullat ja usein unohtavat ne syödä.  Äiti sitten uhrautuu :)  Epulla taikinaa menee ensin suuhun ja sitten se jätetään toisille kaulittavaksi. 



Päätin tehdä perinteisen adventtikranssin sijasta aprikoosipitkon.  
Jostain muistui mieleen saksilla napsittu pitko ja tein sellaisen joulujuhlaan.  


Väliin laitoin perinteisesti voita, sokeria ja kanelia.  Juhlan kunniaksi silppusin sinne myös ihania paikallisia kuivattuja aprikooseja.  Löysin oikein pehmeitä ja kauniita pääkaupungin uudesta supermarketista.  Basaarissa myytävät paikalliset aprikoosit ovat usein ruskehtavia ja kovia, eikä lapset suostu niitä syömään.  


Ehdin napata kuvan valmiista aprikoosipullasta juuri ennen kuin sen söimme.  Paistuessaan se kohoaa oikein kauniisti.  Oli myös hyvää!  



Pikkuhiljaa saan tänne joulun kuvat esiin!  Ollaan elelty hiljaiseloa loman aikana pienen uuden vuoden reissun kera, mutta koulu aloitettiin kuitenkin maanantaina.


December 19, 2016

Jouluun valmistautumista

Lomaviikko.  Käytämme ylimääräistä aikaa jouluun valmistautumiseen.  Täällä sataa vettä ja on kurjaa ja märkää, mutta onneksi on sähköä, lämmin talo ja tarpeeksi vaatteita!

Ensimmäiset pullakranssit on jo syöty...



 ja samoin nautimme joulubrowniet jo viime viikolla.  Piparkakkuja varten pitäisi löytää apteekista ruususiirappia, jotta lapset saavat toteuttaa unelmiaan.



Lapset ovat askarrelleet joulukortteja, joista ensimmäinen satsi lähti jo kohti isovanhempia!


Tänä vuonna otamme ison askeleen ja teemme osan lahjoista itse!  Tällaisia ideoita on napsittu Pinterestistä ja ne ovat jo alkutekijöissä.

Ihana seinätaulu joululaulun sanoilla, teen sekä itselleni että ystävälle lahjaksi:



Talviset puupalikat tekee veli isosiskolle.  Ajattelimme laittaa kirjaimia joka puolelle, että siitä saa palikoita kääntelemällä aina kivan tekstin esiin:

Winter! by Rosiefay

Ja isosisko tekee pikkusiskolle Barbie-nukkesängyn.  Meillä on valmiiksi kauniisti laikattua vaneria, jäänyt eräästä projektista, ja siitä on kiva näpertää sänky ja ommella petivaatteet.  Vähän tähän tyyliin: 

Build a DIY elegant doll bed and bonus nightstand.  All you need is a board, jig saw, hammer and nails - so easy and around $13.

Yritän rauhoitella itseäni, että viime hetken paineessa ne parhaat jutut syntyvät, mutta katsotaan nyt. Tuolla on maalit kuivumassa eräissäkin puutöissä.

Eräs suuri projektini on joulujuhlan emännöinti ja varsinkin pöydän koristelun suunnittelu.  Tällä kertaa taitaa voittaa kultainen pöytäliina, mutta miten koristella? Ihanaa kärvistellä tällaisten päätösten kanssa! :)  Saan varmaan viime hetkellä "pakko toteuttaa"-ideoita ja valvon pikkutunneille saakka.  Ihanaa!


December 5, 2016

Horses, horses

My favorite thing to happen is to see horses up in the mountains.


This herd showed up in the middle of our fall picnic and hike, earlier in November.


I never get close, but I love to watch them anyway.  Taking pictures quickly against the sun was a challenge.

Running away...


Eppu was my hiking buddy. I had to hurry up to keep up with him. And if I wanted to take a picture, I was panicking that he'd just roll off the mountain, so he had to sit down and wait. Hence not so many pictures! 


The view towards our picnic place.  It's so fun when the kids get bigger and you get to actually do stuff with them!




November 27, 2016

Talvi on täällä


Maanantaina meillä satoi lunta. Oman muistini mukaan ensimmäistä kertaa marraskuulla saamme nauttia näin talvisesta säästä.  Päätimme lähteä vuorille mäen laskuun.

Kaupunkimme on laaksossa, ja sää oli aamulla oikein sumuinen, harmaa ja ankea. Mutta kun puskimme sumurajan yläpuolelle, meitä tervehti säihkyvä lumi.


Lapset laskivat posket punaisina mäkeä. Minäkin laskin yhden kerran, mutta sitten päätin viedä kameran kävelylle. Nautin lumessa kahlaamisesta ja upeista maisemista. Vielä yksi kukkula, vielä vähän pidemmälle!


Maisemat olivat aivan erilaiset kun katsoin eri suuntiin.  Pehmeitä kukkuloita, jyrkkiä vuorenseiniä, kauniita laaksoja, pähkinäpuita...


Kaiken kruununa pilvien upeasti läikittämä taivas. 


Tämä oli suosikkinäkymäni ja napsin siitä kymmeniä kuvia aina uudesta kuvakulmasta, kun pääsin vielä hiukan pidemmälle ja korkeammalle.  


Ihana talvi!