April 10, 2016

Alaska visits mountains for the first time


Meet Alaska.
She is our 4 month old puppy. We found a home for the other puppies, but just couldn't depart form her white fluffiness and mischievous mind.  


This is her first time in the mountains.
To get to the mountains you need to sit in the car.
Alaska didn't like it, but luckily we had some water and rags to clean the car up after we got there...


See the little muddy legs?  She had great time!



Kids loved to walk her.  
 

Mountains are a great places to let the little ones explore, run, have fun and get tired...


Our sweet little teddy bear!  
I am starting a white dog farm.  ;D 



April 7, 2016

First competition



Our son started kickboxing in September.  He woke up counting: “8 hours and 30 minutes to the practice!” and would announce before lunch: "Still 3 more hours!".   We thought it will be an excellent way to use some of the boy energy that causes him to run, jump and bounce at all times. 

This spring the long practice hours payed off: he was ready to participate in his first competition. He would fight two other boys that were in his group.  I arrived in the old factory building where the boys practice every afternoon.  I entered the room on the second floor just as two boys in the middle of the room jumped at each other.  They were hitting and kicking each other! 



- Wow. This is real fighting! I don’t know what I had been expecting, but not this.  The hits aimed at the face that made the recipient duck and throw up his arms to protect his face.  The kicks on the side. Wham! The protective gear was shaking under the attacks. 

- Yeah, this is real, said our friend who met me at the door. I'm sure he wanted to add a big Duh! 

But I felt the need to have my summer camp leader personality to take over.  I wanted to run to the boys, hold their hands and start singing songs and play something nice together.  Not fighting.  Not hitting.  Not kicking. Let’s all just be friends, take turns and share our toys.   

Luckily I didn’t embarrass my son and everyone else in the room.  I also noticed that I was the only woman there.  I sat down.  The fight was fascinating.  The coach was right next to the fighters, shouting “Stop!” and “Fight!” in regular intervals.  The boys worked hard to get some good kicks and hits on the opponent’s body.



After getting over the first shock of seeing people fighting (!) I enjoyed the games and cheered as someone got a good kick or a clever boxing move going.  After all, this was not random street fight: there were strict rules and certain moves that the boys were allowed to use.  And the coach was never more than two steps away from the fighters. 

All the competitors were sitting around the rink, waiting for their turn.  The fights of the advanced group were exciting.  I started to plan my son's future in kickboxing.  The youngest guys were adorable: we were all smiling as they flung their skinny arms and little legs around and all my motherly instincts told me to go and hug them right there and then.  I'm sure they wouldn't have liked it so I didn't.  But I hugged them in my heart.     


Our son won both of his fights and we cheered like - proud parents? - when he did his cool looking swing-around-and-kick-move.  


All my previous experience from my offspring's competition was girls rhythmic gymnastics.  Their biggest worry is to look pretty in their sparkly leotards and to have a beautiful routine with catchy music. 

This was different: blood, sweat and tears. 

But somehow very suitable for boys.  Oh, the things I will learn as I parent two sons! 


First in his group!  Well done. 




  

March 2, 2016

Kotikoulusta - viides vuosi menossa

Kävin lukemassa ensimmäisen koulupäivän kokemuksia esikoisen kanssa.  Nyt on jo viides vuosi kotikoulua meneillään.  Mitä olemme oppineet?



Lapset ovat onneksi oppineet suomalaisen oppisuunnitelman mukaisesti ihan kaikkea sitä, mitä suomalaiset ikätoverinsakin.  Seuraamme edelleen aika tarkoin Suomessa tapahtuvaa opetusta.  Käytämme suomalaisia koulukirjoja ja olen tyytyväinen siihen, että en joudu itse improvisoimaan tuntisuunnitelmia.  Ilman kirjastoa se ei onnistuisikaan.



Olen hankkinut koulukirjojen lisäksi useita "opettavaisia" lastenkirjoja ja lukukirjoja. Kuvassa on muutamia karttakirjoja.  Erityisesti tuo iso valkoinen Lasten Atlas on ollut pienten suosikki, ja eläinrakas kuopus on oppinut siitä jännittäviä sanoja päivittäiseen käyttöön, kuten "jättiläiskalmari" ja "kampasarvinen".

Kumpikaan koululainen ei kärsi oppimisvaikeuksista eikä mikään muukaan sensorihäiriö tuo meille erityisopetuksen tarvetta.  Olen tästä todella kiitollinen.  En tiedä miten olisin osannut, jos koulunkäyntiin olisi tarvittu erityisopetusta.  Lapsemme ovat ihan tavallisia lapsia, mikä on ihanaa :)

Lukujärjestys - ollako vai eikö olla? 




Yllä pojan näkemys luonnontiedon tunneista.

Olemme seuranneet erilaisia lukujärjestyksiä vuosien varrella.  Meidän lapset haluavat lukujärjestykset ja aloittaisivat tunnit mielellään juuri minuutilleen.  Olen yrittänyt alentaa rimaa ja selitän, että koska olemme kotona ja en ole pelkkä opettaja, en voi taata järkkymätöntä aikataulun seuraamista.  Pikkusisarukset ovat edelleen osa päiväämme ja talossa on muutakin kuhinaa, jossa minua tarvitaan siellä ja täällä.  Odotuksia ei siis voi vaatia toteutumaan, vaikka yritämme.  Toivon, että lapset oppivat joustavuutta ja itsenäisyyttä tämän avulla.

Sisarusten yhteisoppimisen voi järjestää näinkin: isosisko harjoittelee ääneenlukemista ja pikkuveli opettelee laskemaan viiteen.  Vau-kirjan numeroseikkailut ovat olleet hyvä apu matikkajutuissa.  Esim. kakkoskirjassa käydään läpi parit, seiskakirjassa viikonpäivät ja kirja kaksitoista opettaa kellonaikoja.



Tammikuussa kun koulu jatkui kahden viikon joululoman jälkeen, tein lukujärjestyksestä yksinkertaisen  mallin, jossa on joka päivä sama järjestys.  Tämä sopii meille paremmin kuin se hullutus, että joka päivä suunnitelmat vaihtuu ja aineet pomppivat paikasta toiseen.
Tällä hetkellä opiskelemme seuraavasti (kellonajat suuntaanäyttäviä):

8 Uskonto
9 Äidinkieli
10 Matikka
Lounas
Iltapäivälle muut

Uskontoahan ei suomalaisessa koulussa ole kuin tunti, ehkä kaksi viikossa.  Me pidämme uskontoa neljä kertaa viikossa.  Maanantaisin kerron kertomuksen, joka on joko suoraan Raamatusta tai joku kristillistä moraalia avaava kertomus. Tällä hetkellä käymme läpi lasten hartauskirjaa, josta luen englanniksi tekstin ja josta suomeksi puhumme.  Seuraavaksi otan Isä meidän-rukouksesta kertovan lukukirjan esiin.

Tiistaisin käymme läpi Vanhan Testamentin Sananlaskuja.  Keskiviikkona on Raamattumaratonin vuoro ja torstaina teemme koulun uskontokirjoista jonkin luvun.  Perjantaiaamuisin lapset opiskelevat historiaa isänsä kanssa.  Apuna on hyvä kirja A Little History of the World.



Äidinkielessä lapset ovat osa Kulkuri-etäkoulun nettitunteja.  Vuosien varrella mukavat opettajat ja ympäri maailmaa asuvat luokkatoverit ovat tulleet tutuiksi.  Lapset nauttivat Kulkurin tehtävistä, joita tehdään koulukirjan ja netistä löytyvän materiaalin avulla.  Kulkurin sivuilla puuhataan neljä päivää viikossa.  Keskiviikkoisin pidämme kirjoitus-ja lukutunnin.   Annan silloin 5-luokkalaiselle kirjoitustehtävän ja 3-luokkalainen harjoittelee käsialaa, kirjoittaa aineen tai lukee suomenkielistä kirjaa.  Nämä tehtävät olen ottanut oppilaan tarpeiden mukaan lukujärjestykseen.

Matikassa seuraamme koulukirjoja ja minulla on opettajan oppaat!  Ihana apu, ja niissä on juuri sitä vinkkiä, joita kaipaan päässälaskuihin, leikkeihin ja valmiita monisteita eriyttämiseen ja lisätehtäviin.  Kotona on tulostin, jossa voi myös kopioida sivuja.  Helppoa helppoa!

Kotikoulussa opettaja voi jättää jälkensä opettajan oppaisiin:



Lounaan jälkeen hajoaa yhteinen järjestys ja kumpikin oppilas tekee niitä muita luokkatasonsa tehtäviä.  Viitosluokalla on fysiikka-kemiaa, biologia-maantietoa, historiaa ja enkkua.  Kolmosluokkalaisella on ympäristö-oppia ja enkkua.

Taideaineet - apua! 


Iltapäivään on jätetty myös käsityöt ja kuvaamataito.  Niissä on todenmukaista painottaa sanaa jätetty.  Puuhaamme joskus projekteja, kuten joulusukkien ompelua tai pupuhäkkien rakentamista.  Lapset tykkäävät kumilenkkiaskarteluista ja punoivat ystävyysrannekkeita syksyllä.  Kangaspuut odottavat alkuunasettelua.  Mutta hyvin hajanaista on meidän käsityötuntisuunnittelu ollut.



Kuvaamataidossa olemme vielä surkeammassa jamassa.  Materiaalia olen haalinut, mutta emme saa aikaiseksi.  Onneksi lapset tykkäävät piirtää, maalata vesiväreillä ja askarrella ihan muutenkin.  Suunnitteilla on ottaa maalit esiin joku viikonloppu ystäväperheen lasten kanssa.  Ehkä joskus löytyy se täydellinen viikonloppu tälle :)



Musiikissa leijonanosan työstä on tehnyt taitava musiikinopettaja.  Kotona on isoja ja pienempiä soittimia, ja olen opettanut nokkahuilun soiton molemmille.  Jos panostaisin musiikissa teoriapuoleen, voisimme käydä läpi muutamia suuria säveltäjiä...  Ideoita on  tässäkin aineessa olemassa, mutta käytäntö tökkii.  Netissä on kyllä paljon puuhaa enkunkielellä tarjolla.

Liikunnassa olen vain iloinen siitä, että molemmilla on aktiiviharrastukset ja halua liikkua.  Rytminen voimistelu ja potkunyrkkeily ovat iltapäivisin, joka päivä, jos haluamme.  Kotona käytetään rullaluistimia, potkulautoja ja pyöriä ja poika pelaa kavereiden kanssa jalkapalloa ja lentopalloa.

Vietämme aamupäivät usein samassa huoneessa ja silloin voi eskarilainen innostua tekemään omia juttujaan koululaisten tarvikkeilla:



Kuvassa näkyvä Lars Klintingin eläinkirja on ehdottomasti paras aiheeseen liittyvä opas.  Harmi kyllä ostin neliosaisesta sarjasta aikoinaan vain tämän yhden kirjan.  Sain hankittua Huuto-netin kautta Klintingin lintukirjankin, mutta puu- tai hyönteiskirjaa en ole vielä löytänyt.  Jos sinulla on kaapeissa havillisena, ostan ne mielelläni!

Alakoululaisten opettamisessa ei ole mitään stressiä.  Materiaali on lapsille helppoa, joskus jopa tylsää.  Aineita on ihmeellisen vähän, lisäsimme tuon perjantain englanninkielisen historian tunnin, koska miksi ei? Kotikoulussa voi myös panostaa lapsen kiinnostuksen kohteeseen enemmän aikaa.  Esim. esikoinen tykkää piirtää ja poika valmistaa itse leluja kavereiden kanssa. Olemme vierailleet Yhdysvaltojen suurlähetystön ylläpitämässä kirjastossa, ja siellä on tarjolla mahdoton määrä lasten tietokirjoja ja oppimateriaalia.

Vaikeinta minulle on valmistautuminen.  Joskus valmistelen etukäteen, mutta useimmiten ehdin tunnin alussa tai aikana monistaa, kopioida ja klikata netistä esiin aiheeseen liittyvää materiaalia.  Yritämme ahkeroida kevään tunteja valmiiksi, jotta saamme varmasti kesäkuun alkuun mennessä kaiken valmiiksi.

Opettajan haasteet ovat toki yksilöllisiä lasten kohdalla.  Yksi tarvitsee motivointia, toinen ajankäytön ohjausta.  Onneksi kotikoulussa on aikaa ja mahdollisuutta joskus vain lukea kivaa kirjaa sohvanurkassa lapsi kainalossa.

February 22, 2016

Meillä kävi talvi - Winter visited us


It looks like our winter came and left.  
It was short and sweet - just three days of snow.


You learn to seize the moment.
If you want to play in the snow, you do not wait for a perfect moment.
There is snow, let's go! 


First I drove too far into the mountains, but got to enjoy these awesome views.


And the kids had enough time to get exhausted in the snow.  


Eppu enjoyed gentle slides down the hills - nothing like the wild guys up over there!  


This is the same place where we visited last year and I took the horse pictures.  I loved that experience.  I didn't have time to go check if there were any horses around this time.  


Lumi tuli ja suli - kolme päivää. 
Jos haluaa laskea mäkeä, ei voi odotella.  Nyt on lunta, mäkeen vaan! 
Ajoin ensin liian kauas vuorille, mutta sain lohdutuspalkinnoksi ihanat maisemakuvat.   





January 30, 2016

Bukhara


Uzbekistanin Bukhara on yksi jännittävimmistä Keski-Aasian kaupungeista.  Kävimme siellä vuosia sitten, mutta en ole näyttänyt kuvia täällä blogissa.  Vierailuajankohta oli lokakuu ja sää oli aurinkoinen, mutta ei kuuma.


En muista paljoakaan yksityiskohtia tästä vierailusta.  Kävelimme vanhassa kaupungissa ja olimme todennäköisesti siellä jossain yötäkin.  Bukhara ei ole museokaupunki ja upeita rakennuksia on paljon.  Se on siis tunnelmallinen, sillä on sielu.


Upeita kuvauskohteita on paljon.  Tässä on nyt näitä turistikohteita, mutta jos löydän arkistoista lisää kuvia, laitan nekin esille.  


 Mattokauppiaalla vierailemassa.  Meillä on yksi pikkuinen punainen matto Bukharasta, tässä jalkojeni vieressä, itse asiassa :)  Taustalla kutojatyttönen.


Bukharasta löytyy paljon tietoa netissäkin.


Ehkä joskus vielä uudelleen!


Oletko käynyt Bukharassa?  

January 23, 2016

Matkalle Keski-Aasiaan?

Bukhara, Uzbekistan

Kun minulta kysyttiin ensimmäisen kerran, että lähtisinko Keski-Aasiaan, vastasin: "Joo! Missä se on?"  Olen kuullut myöhemmin muidenkin suusta, että tämä on sellainen musta aukko kartalla.  Joku epämääräinen entisen Neuvostoliiton takametsä, josta kuulee vain poliittisten kahnausten ja jännien auktoriteettifiguurien kautta.  


Ville Haapasalon hupaisa ohjelma Keski-Aasiasta on varmasti nostanut tämän alueen tietoisuutta suomalaisten joukossa.  En ole itse nähnyt kyseistä ohjelmaa, joten en osaa sen enempää kommentoida siinä näytettyjä paikkoja.


Jos olet miettinyt Keski-Aasiaan tutustumista, keräilin tähän muutamia vinkkejä ja linkkejä. HUOM. en ole matkanjärjestäjä enkä ota mitään vastuuta matkastasi :)  Vinkkailen vain omasta kokemuksesta.  En ole ammattimatkustaja, asumme alueella ja välillä lomailemme eri puolilla Keski-Aasiaa.  Käytän alueesta nimeä Keski-Aasia ja tarkoitan sillä lähinnä entisen Neuvostoliiton Stan-loppuisia maita.  



Ensimmäinen vinkki: venäjän kielen taito on iso apu, jopa se, että osaa lukea venäläisiä kirjaimia.  Hanki siis pieni fraasikirja tai printtaa yleisimmät turistilauseet paperille.  
Kadunmiehet voivat osata saksaa ja luettelevat rehvakkaasti ein, zwei, drei! 
Lapset huutelevat kaduilla Good Morning! ja Hello! mutta harva oikeasti ymmärtää englantia.  Nuoriso puhuu paremmin ja toki turistikohteissa löytää englanninkieltä taitavia.  Viitomakielellä ja eleillä pärjää pitkälle :)  








Keski-Aasia houkuttelee seikkailijoita ja aktiivilomailijoita.  Alueella löytää harvoin luksusta ja laatua.  Netistä löytää aika kivasti tietoa matkustamisesta Keski-Aasian maissa.  Esim. tässä linkissä on erään kokeneen pariskunnan kokemuksia alueelle ensi kertaa aikoville.  


Vuoristoissa voi vaeltaa upeissa maisemissa ja pitkät tiet erämaiden halki keskellä kesää ovat unohtumattomia elämyksiä.  Koristeltujen pääkaupunkien ja pölyisten pikkukylien kontrasti on uskomaton.  



Yleisesti ottaen Keski-Aasian maat ovat turvallisia matkustuskohteita.  Minua ei ole koskaan ryöstetty enkä ole ollut uhkaavissa tilanteissa.  Toisaalta en liiku kävellen yksin ulkona pimeän tullen.  Paikalliset ihmiset ovat yleensä ystävällisiä ja vieraanvaraisia, toki hekin ovat vain ihmisiä.  

Viranomaiset kontrolloivat ja pysäyttävät innokkaasti tarkastuksiin, mutta jos viisumit ovat kunnossa, ei pitäisi olla hätää.  Huolehdi siitä, että sinulla on viisumi ENNEN kuin matkustat maahan ja tarkista kahteen kertaan, että päivämäärät ovat juuri niitä, joita pyysit.  Joskus vaaditaan kutsukirje esim. matkatoimistolta, ennen kuin viisumi myönnetään.  Jotkut raja-alueet vaativat erityisluvan sinne matkustaessa. 
   
Toinen vinkki: Aloita viisumien hakeminen reilusti ennen matkan alkua.  Varaa viikkoja valmisteluun.  Ota mukaan kopioita passin henkilötietosivusta ja viisumisivusta.  Niitä voi tarvita. Tarkista, että sinulla on vaadittavat luvat erityisalueille matkustamista varten.   


Maiden välillä matkustaminen ei ole aina helppoa.  Uzbekistan ja Tadzikistan ovat huonoissa väleissä, joten lentoja ei ole.  Rajan ylistys onnistuu taksilla (en ole itse kokeillut näiden kahden maan väliä), mutta olen kuullut, että rajatarkastukset ovat tarkkoja ja laukut pitää itse kantaa rajan yli - kävelymatkaa tulee reilusti.  Takseja on kuitenkin odottamassa rajan molemmin puolin.  

Kirgistan on ehkä helpoin kohdemaa.  Useat kansallisuudet pääsevät vierailemaan ilman viisumeita ja lennot eri maista järjestyvät.     

Kolmas vinkki: Suosittelen lentoja maiden välillä.  Nimim. pysäytettiin rajalle kolmeksi tunniksi kun viisumista puuttui numero.  


Hinnoista:  Turisti maksaa enemmän.  Se on vain faktaa, joka pitää hyväksyä.  Viralliset turistimatkat ja kuljetukset ja majoitukset maksavat aina enemmän kuin paikalliset versiot.  Vaikka hintataso on yleisesti halpa, hotellit maksavat useita kymmeniä dollareita.  Lue tämä artikkeli!  Tässä linkissä löydät tosi hyviä huomioita Keski-Aasian matkustushinnoista ja miksi matkabudjetti venyy.  

Basaareissa saa tinkiä, ja usein ensimmäinen mainittu hinta voi olla turistiverolla lätkäisty (hintalappuja ei ole kuin turistikohteissa).  Yritä tinkiä, mutta ota toisaalta huomioon, että osa näistä maista on oikeasti köyhiä ja erityisesti tänä vuonna ovat kärsineet maailman huonosta taloustilanteesta. 

Neljäs vinkki:  Voit löytää halpoja home stay-paikkoja ja jurtteja, mutta varustaudu maksamaan $30 ja enemmän yöstä.  Jos tinkaat basaarissa, säilytä huumorintajusi ja vänkää pilke silmäkulmassa.  Kukaan ei tykkää kiukkuisesta vaatijasta.  
Turistikama maksaa.  


Useat Keski-Aasian maat ovat muslimimaita.  Pääkaupungeissa asuu runsaammin venäläisiä ja venäläistyneitä kansalaisia ja se näkyy katukuvassakin, mutta pikkupaikat ovat konservatiivisia.  Tämä vaikuttaa erityisesti naisiin.  Kunnioita kulttuuria ja vältä ei-toivottua tuijottelua laittamalla vähän pitemmät shortsit tai hameet päälle äläkä käyttäydy yli-ystävällisesti miesten kanssa.  

Viides vinkki: Moni Keski-Aasian maa on kulttuuriltaan muslimimaa.  Flirttailu on outoa ja paljastavat vaatteet kiinnittävät huomiota.  Toisaalta venäläisiin ja heidän (pukeutumis)tapoihinsa on totuttu, kun  heidän kanssaan on asuttu rinnakkain vuosikymmenien ajan.   


Meidän kokemusten mukaan keski-aasialaiset rakastavat lapsia ja kohtelevat heitä hyvin.  Hemmottelevat!  Lapsille tarjotaan karkkia ja jopa tavaroita, heitä nostetaan syliin ja suukotellaan.  Lapsiperheenä matkustaminen on siis kivaa, koska positiivista huomiota saa joka puolelta.  Kukaan ei häiriinny pienten huudosta ja itkevälle tarjotaan aina jotain herkkua suuhun.  

Kuudes vinkki: Keski-Aasia sopi myös lapsiperheiden kohteeksi, toki reissu sitten järjestetään lasten ehdoilla.  



Seitsemäs vinkki: Mikä on paras ajankohta vierailla Keski-Aasian maissa?  

Omasta mielestäni se on kevät.  Ilma on lämmin, hedelmäpuut kukkivat upeasti ja kaikki on vehreää ja raikasta.  Maaliskuun 21 päivä on Navruz eli uuden vuoden juhla.  Sitä vietetään näyttävästi joka kaupungissa ja voit nähdä todella mielenkiintoisia esityksiä, tanssia ja kokea kulttuurin parhaimpia paloja.  Toisaalta kevätsää on arvaamaton: meillä on ollut lunta ja sateita jopa maaliskuussa.  
Kesä on todella kuuma, paitsi tietenkin vuoristoissa.  Pitkät matkat avoimilla erämaateillä ovat ahdistavan kuumia, koska autoissa ei usein ole ilmastointia.  
Syksyllä ilmat ovat jälleen helpompia, mutta maisemat ovat pölyisiä sateettoman kesän jäljiltä.  
Talvi voi olla paras vierailuaika niille, jotka eivät tykkää turistilaumoista.  Vaikka mittari voi painua pakkasen puolelle, päivät ovat yleensä selkeitä ja kauniita.  

Olen kirjoittanut blogissani matkoistamme lapsiperheenä Issyk Kul- järvelle Kyrgystanissa, Iskander Kul-järvelle Tadzikistanissa sekä Pamir-vuoristoon.  Nämä ovat kaikki kivoja paikkoja, joista näimme vain osan.  Meidän vanhempian suosikki taitaa olla Bukharan tunnelmallinen vanha kaupunki Uzbekistanissa.  Se on upea ja kaupungissa on paljon ihania yöpymispaikkoja.  Sieltä en olekaan tainnut postata kuvia, kun ei ollut vielä tätä blogia olemassa :)   No, tilanne korjataan lähiaikoina!  

Oletko jo käynyt alueella?  Mitä suosittelet?  


January 13, 2016

Koiravauvoja

Juuri ennen joulua Muffy sai viisi pentua.  Ne ovat aivan suloisia: kolme mustaa, joissa jokaisessa valkoisia koristeita, yksi ruskea ja yksi vitivalkoinen pentu.  


Muffy hoiteli synnytyksen ja pennut alusta loppuun itse.  
Synnytyspaikka olisi voinut olla vähän paremmin ajateltu, Muffy aloitti pentujen tekemisen eteisessä juuri kun kahden työmiehen piti tulla poraamaan uusia naulakkoja seinään.  Siitäkin kuitenkin selvittiin hetken viiveellä.  

Teimme tuoreelle perheelle lämpimän pesän keittiöön, koska sää ei salli vastasyntyneiden olla ulkona kuten kesäpentujen kanssa teimme.  


Ensimmäiset viikot menevät nukkuessa ja kasvaessa.  


Pennut ovat kohta neljä viikkoa vanhoja.  Tällaisia taaperoita meillä on nyt: 


Kaksi poikaa: 


Eilen ja tänään kokeilimme kiinteiden aloittamista ja pennut ahmivat kauhealla vauhdilla kaiken mitä irti lähti.  Oli ehkä jo aika aloittaa lisäruoka :)  


Niin mielellään lapset haluaisivat ne pitää, mutta jokin järki tässä täytyy olla.  Onneksi kaikille on ottaja. 


"Alaska" on valkoisen pennun nimi.  Kuulemma valkoiset jäävät eläinmaailmassa helposti pahnanpohjimmaiseksi, ja Alaska onkin kooltaan pienin pentu.  Pieni koko ei kuitenkaan estä elämässä eteenpäin pääsemoistä, Alaska on ensimmäinen, joka pääsi kiipeämään pesästä pois ja on muutenkin hyvin ketterä.  Pullerot pojat eivät ole vielä onnistuneet pakenemaan ilman apua pesää reunustavien tiiliskivien yli.  


Winnie the Pooh syntyi viimeisenä.  Tytöt ristivät sen uudestaan ja nyt kutsumme sitä nimeltä Lollipop eli Tikkari.  


Kisumirri Tiger oli hyvin kiinnostunut pentujen ensimmäisestä ulkoilusta, muttei uskaltautunut pensaiden turvasta lähemmäksi.  Muffy on hyvin suojeleva emo.  Kissoja ajatetaan vauhdilla pitkin pihaa ja muurin takanakin haukutaan varmuuden vuoksi kovalla äänellä, etteivät ilkeät kissat vain uskalla pihalle.  



On tämä pentuaika niin hauskaa!