June 28, 2017

Jurtassa - Kyrgyz Yurt Inside


Kolme jurttaa: vasemmalla perinteinen puukehyksinen villahuopajurtta, keskellä puukehyksinen telttakankaalla päällystetty jurtta.  Oikealla olevaa "jurttaa" isäntäperhe ei meinannut meille edes tarjota, se kun on metallikehyksinen ja telttakankaalla päällystetty, eli ei siis ollenkaan oikea! 

Onko yöpymiskokemuksissa eroja?  Kyllä on! 

Three yurts: on the left is traditional wool felt covered and wood framed yurt.  One in the middle has wooden frame, but it is covered in canvas.  The host family almost didn't let us use the "yurt" on the right, because it has an iron frame and canvas top, so it really isn't a real yurt at all!  

Did the material yurt was made of make any difference in the sleep experience? Yes, I think so! 

Jurtan oviaukolla
Alkuperäinen oikea kirgiisijurtta on siis huovutetulla villalla päällystetty.  Villavaatteethan on suomalaiselle tuttu kerros talvipukeutumisessa.  Yllätyksekseni villan ominaisuudet huomaa myös jurtassa!  

Saavuimme kylään illalla juuri auringonlaskun jälkeen - ja piti vetää takkia päälle!  Lapset juoksivat innoissaan heti sisään jurttiin ja kävin kurkistelemassa mihin he hävisivät.  Villajurtassa oli selvästi lämpimämpi kuin telttakankaalla päällystetyssä jurtassa.  Jurtissa ei ollut pattereita päällä, joten lämpötila oli ihan vain kankaan ominaisuudesta kiinni.  Lämpöeron huomasi jo oviaukolla seisoessa.  Mutta mennäänpä sisään:  

The original Kyrgyz yurt is covered with felt.  We Finns use woolen clothes in the winter and already appreciate its qualities in our, shall I say, challenging climate.  To my surprise the qualities of wool were noticeable even in a yurt! 

We arrived in the village moments after sunset.  The weather was cool and I had to pull on a jacket.  Children disappeared inside the yurts immediately and looking for them I peeked into each yurt.  The felt covered yurt was warmer than the canvas covered ones and I only stood at the door.  There were no heaters, so the only difference was the material. But let us go inside:    


Jurtan ovi on huovutettu villanpala, jonka taustalla oli kaislaverhoa.  Päiväsaikaan rullasimme sen ylös ja illalla asetimme sen huolellisesti kiinni.  Mitään lukkojahan oviläpyskään ei siis saa :)  mutta olen nähnyt myös jurttia, joissa on puinen ovi. 

Door of the yurt is a long strip of felt that was lined with bamboo reed.  During the day time we rolled it up and in the evenings made sure it was well closed.  No locks in these doors!  But I have seen yurts with wooden doors as well.  



Jurtassa on perinteisen punaiseksi maalatut puukehykset, jotka on sidottu nahkanaruilla yhteen.  Tästä linkistä löytyy jurtanrakentamisesta kuvia ja tekstiä.  

The wooden frame is traditionally painted red and attached by leather strips.  In this link you can find pictures and text about building a yurt.  



Villajurtassa oli huomattavasti hämärämpää kuin telttakankaisissa jurtissa.  Pyysimme jopa aamulla isäntäperhettä laittamaan lamppuun valon ja sitten emäntä näytti meille, miten jurtan huipulla olevaa kangasta pystyi avaamaan ja sulkemaan tarpeen mukaan.  Se auttoi kivasti myös lämpötilan säätelyyn, sillä päivällä aurinko lämmitti jurtat todella lämpimiksi.  

Felt covered yurt was noticeably dimmer than the canvas yurts.  We asked the host family to turn on the  electric light bulb during the day and then the hostess showed us how to open the top of the yurt.  It helped also with the temperature that was really warm during the day in the yurt.  




Jurtan huipulla oleva renkaan kuvio on myös Kirgistanin (Kirgiisian) lipun symboli.  Ehkäpä tämä on se ensimmäinen kuvio, jota vastasyntyneet paimentolaisvauvat katselivat jurtassa maatessaan.  
Rengas, eli tundyk, on perheille tärkeä.  Isän kuoltua poika perii sen omakseen, joten se pysyy perheessä vaikka jurtan muut osat voidaankiin uusia.   

The pattern on the ring is also the symbol in Kyrgyz flag.  Maybe this is the first shape that the new born nomadic babies saw when they were laying in their beds in the yurt.  
The ring, tyndyk in Kirgiz, is important for the family.  After father passes away, the son will inherit it, so it will stay in the family even when all the other parts of the yurts can be renewed.  




Villajurtassa, jossa meidän perhe nukkui, oli ruohikolle asetetut matot, ja niiden päällä patjat. Alimmainen patja oli muovipäällysteinen ja seuraavat olivat perinteisiä kirgiisipatjoja.  Saimme paksut peitot yöksi ja nukuimme oikein hyvin viileässä yöilmassa.  Päivällä rullasimme jurtan reunaa vähän auki tuuletusta varten.  Seinälle sai ripustettua vaatteita roikkumaan, mikä ei ole esteettisesti miellyttävää mutta hyvin käytännöllistä.

Our family slept in the felt yurt on mattresses on the carpets that were set on the grass.  The bottom mattress was covered with plastic, on top of that was a traditional Kyrgyz mattress.  We had plenty of thick blankets for the night and we slept well in the cool night air.  During the day we rolled parts of the edge of the yurt open for air.  The wooden lattice of the wall was useful for hanging clothes...not aesthetically pleasing but very practical.  


Tässä on telttakankainen jurtta sisältäpäin.  Telttakankaan alla oli muovi.  Se on paljon valoisampi sekä yö- että päiväsaikaan.  Osa tässä jurtassa nukkuneista siirtyi sisälle taloon nukkumaan valoisuuden ja lämpötilan vuoksi.  Tässä jurtassa oli puiset sängyt ja kauniit kankaat seiniä koristamssa. 

This is the canvas covered yurt inside.  There was a sheet of plastic underneath the canvas. It is much more light both during the day and night.  Some people who were sleeping in this yurt moved inside the house because of the light and temperature.  This yurt had rough wooden beds and beautiful materials to adorn the walls.  


Jurttahan on siis teltta.  Ja ihan niinkuin teltassa yöpyessä, kaikki äänet läpäisevät seinät.  Isäntäperheemme asui keskellä kylää, ja osana maaseutuelämää äänitehosteita antoivat kylän hevoset, lehmät, aasit, lampaat, kanat, koirat, kissat ja kukot.  Kaikki nämä äänet olivat tarpeeksi kaukana, kunnes aurinko nousi.  

Linnut aloittivat viserryksen.  En ole koskaan kuullut niin kaunista liverrystä, niin kirkkaana ja niin läheltä.  Laulajia oli monenlaisia, kaikilla ihana ääni.  Konsertti oli oikein nautittava, vaikka se alkoikin aikaisin.  Teki mieli nousta ylös ihastelemaan sekä laulua että laulajaa.  Mutta en jaksanut.  Silmät alkoivat painua taas kiinni.  

Seuraava laulaja toi täyden shokin.  Metrin päästä tyynystäni kiekaisi kukko reippaan aamuherätyksen - ei vain yhtä, vaan useamman.  Se kulki ympäri jurttaa kiekuen.  Kukon kieunta on juuri niin äänekästä kuin voisi kuvitella.  Lapset eivät ihme kyllä heränneet, mutta me aikuiset kyllä.  

Mainitsimme tämän aamulla isäntäperheelle....että voisiko sen kukon ehkä päästää pihalle vasta noin aamuseitsämän jälkeen...me ollaan lomalla?  Valitettavasti kukko oli naapurin kukko, joten perhe ei voinut tehdä asialle mitään - mikä meitä vähän ihmetytti, mutta minkäs teet.  Niinpä aamuherätyksen saimme aitoon maatilan tyyliin. 

Yurt is a tent.  And just like when you sleep outside in a tent, you will hear anything and everything.  Our host family lived in the middle of a village, and part of farm lifestyle are all the village animals who were making animal noise: horses, cows, donkeys, sheep, chickens, dogs, cats and roosters.  All this was just a background noise further away, until sunrise. 

Birds started signing.  I have never heard such beautiful singing, so bright and so close.  There were several kind of singers, all with lovely voices. The concert was really enjoyable, though early.  I felt like getting up and seeing the birds and enjoy their songs.  But, as I said, it was really early and my eyes started to close. 

The next songbird gave me a total shock.  Out of nowhere, but still right next to my billow, I heard a rooster crowing.  Not just once, but several times.  It was actually walking around the yurt crowing, and it is exactly as loud as you can imagine it to be.  I am surprised that the kids didn't wake up, but we adults did.  

We mentioned this to the host family in the morning...that maybe they let the rooster out only after 7 am...we are on holiday?  Unfortunately it was neighbor's rooster, so they couldn't do anything about it.  So the wake up in the yurt is real farm style.  


Kauniit villahuovutukset jurtan reunuksilla.

Adorable felt decorations. 


Olen vakuuttunut luonnollisen villan ylivoimaisista ominaisuuksista vaatteissa sekä asumisessa! Ajatella, että kasvatat lampaat, joiden villasta saat tehtyä itsellesi talon.  Ei sen luonnonmukaisempaa asumista olekaan.  Ja se on parempi materiaali kuin nykyajan telttakankaat ja muut muoviset viritelmät.  Jos sinulle avautuu mahdollisuus nukkua jurtassa, valitse ihmeessä aito oikea huopajurtta! 

I am convinced of the superiority of woolen materials in clothing and also in living!  Think about it: you raise sheep and use their wool to make yourself a house.  There is no more natural way of living :)   It is better than canvas and other plastic tricks.  If you will have a chance to sleep in a yurt, make sure you get a yurt made of felt.  


Vihjailin miehelleni, että voisimme asua kesät villakodassa, mutta kuulemma muutama päivä riitti hänelle.  Minusta tuntuu, että miehet vain teeskentelevät laittavansa kodit ja asunnot naisilleen.  Taitavat olla mukavuudenhaluista sorttia!  

I hinted to my husband that we could live in a woolen teepee during the summer, but few days was enough in his opinion.  I think men pretend to make nice houses and apartments for their women.  They seem to like comforts of a house themselves! 



Photo Copyrights are all mine!  Please ask before using. 

June 26, 2017

Jurttayöpyminen - Yurt Stay

Pari viikkoa sitten meille tarjoutui mahdollisuus yöpyä jurtassa!  Olimme matkalla ystäväporukassa ja löysimme Airbnb:n kautta jurttayöpymispaikan Kirgizstanissa.

Tässä meidän villakota aamuauringon loisteessa:


Paikka oli kaukaisessa maalaiskylässä, joten autenttinen kirgiisielämä tuli tutuksi.  Maisemat olivat upean vehreitä ja kun saimme kaksi hevosta vuokralle päiväksi, emme muuta kaivanneetkaan!  Laitan myöhemmin kuvia hevosseikkailuista, mutta pienenä esimakuna mainitsen, että meidän perheen hevosenselästäputoamisprosentti oli tasan 50%.  


We experienced authentic Kyrgyz village life in a woolen yurt couple of weeks ago.  The surrounding nature was stunning and renting two horses was a perfect way to spend the day.  I will post more pictures, but just a little foretaste: 50% of our family fell of a horse :)  

April 19, 2017

Äärettömän mielenkiintoinen pääsiäispostaus

Mitäänhän ei ole tapahtunut, jos siitä ei ole muille kuvia jaettavaksi. Ja pääsiäinen on niinkuin sitä ei olisi juhlittukaan, jos ei näyttäisi kaikille mitä silloin syötiin.  Pöydän antimethan ovat äärettömän mielenkiintoisia.  Niinpä tästä uhkaa tulla blogin mielenkiintoisin postaus!

Pöydällä istuivat kanat, jotka olivat pyöräyttäneet munansa leipätaikinaan.  Ne poksuivat iloisesti uunissa (siis ne munat, ei kanat):


Tipulauma oli vallannut sitruunakakun.  Eräs ruokailija meinasi syödä tipun, mutta varoitin, että jalat voisivat raapia ruokatorvea: 


Munia oli monissa eri väreissä.  Kiva kohta oli kun 43 pääsiäismunaa piilotettiin maastoon ja lähetettiin lapset etsimään.  Oli rauhaisa ruokahetki.  Sitten käytimme vanhemmuuden jaloja kiristus-lahjonta-uhkailu-keinoja saadaksemme edes yhden munan itselle.  
 Taustalla vilahtaa pino mansikkamunkkeja. 



Suklaamuffinsseja Jelly Bean-koristeineen.  Aivan todella maukas elämys!


Sitruunakakku, josta unohdin ottaa kuvan kun se oli vielä eheä, mutta tässä näkyy että täytteiden kanssa ei ole säästelty!  Ja kukat on omasta puutarhasta aamukasteessa kerätty. 














Katsohan, sieltä löytyi myös suklaamunia! 



Kaiken kaikkiaan kiva pääsiäispiknikki.  Taustalla makaa tuttu krokotiili.






April 8, 2017

Pink Ceiling for Master Bedroom

'The Winds of Change' have been blowing in our house interior.  I have known for over a year that we will need to make some changes in our bedroom organization, but we took it slowly. 

Shortly: we moved bedrooms and in between did a bit of this and a bit of that.  

I thought it would be a one week process.
It took three and half weeks. Three.and.half! But we are finally done.  


This is the view when I lay down on our bed.  I looked up and decided to snap a couple of pictures for you all.   


I made the green curtains couple of years ago.  The room has three huge windows, so I decided they will stay.  My plan A would have been happy turquoise walls with white curtains, but I had to choose plan B.  

Which ceiling color would go well with green curtains? I did not want grey, brown or yellowish tunes.  Green and blue were out.  I thought of pink.  The more I thought about it, the more I liked it.  I searched for photos of pink ceilings.  The biggest job was to convince my husband that it was a good idea :) 


I chose dusty pink, because I really didn't want a little girl pink bedroom.  Dusty pink has a tint of grey in it and it is a very calm and beautiful color, and appropriate for adults. 

Of course here you mix the paint by hand.  The first try was too light,  it looked almost white.  It was also a bit too peachy.  For the next layer we mixed several patches to get the right tint.  If I let my perfectionist side to take over, I would say this a bit too much color, but I will not go there.  

Husband approved and focused on the lights.  Even though this room is very light during the day, in the evenings the ceiling lamp was not enough.  

Now we have spot lights around the room that are on the box that was build to cover the heating pipes.  In addition to those there are led string lights around the ceiling for non direct lighting.  


We kept the old ceiling lamp but updated it with a round moulding. A bit of princess feel! 

What do you think? Is a pink ceiling appropriate for adults? For men? :)  


April 5, 2017

Kukkaistutuksia


Joka kevät mieheni saa kevätvillityksen ja lähtee kukkaostoksille.  Olin ihan naatti, mutta minutkin raahattiin pihalle istuttamaan kukkia.  Onneksi sain kaksi reipasta apulaista mukaan ja he tekivätkin erinomaisen hienoa jälkeä!  


Orvokit olimme istuttaneet jo aiemmin ja nyt lisäsin vain pari valkoista kukkaa sinne väliin.  En harmi kyllä osaa näitä nimiä, vaikka ne olisi jo äidinmaidossa pitänyt imeä.  Sori äiti! 


Kukkalaatikot ovat monen vuoden haaveilun tulos.  Mehän siis haaveilemme upeasta puutarhasta, mutta se on ollut täällä vaikeampaa kuin luulimme.  Huomasimme myös, että yhdistelmä lapset, lemmikit ja kukkapenkit eivät elä - heikoin lenkki eli kukkaparat eivät kestä lapsi-ja lemmikkiperheen elämää.  

Alla olevassa kuvassa näkyy, miten suojasimme kukkapenkin matalalla aidalla: ei auta, elukat pääsee sinne sitten toiselta puolelta ja vetävät päiväunia kukkien päällä.  Sinne on jäänyt vain kaikkein vahvimmat kukat kasvamaan, liljat jne.  Niinpä suunnittelimme kukkaistutukset ikkunoiden alle, jossa ne ovat suojassa kuoppia kaivavilta koirilta, päiväunipaikkaa etsiviltä kissoilta ja jalkapalloa pelaavilta lapsilta.  



Annoin pari inspiraatiokuvaa työmiehelle ja saimme kotiin tällaiset kauniit takorautaraamit lautalaatikoineen.  


No, lapsi tai pari ovat napsineet muutaman kukan, kun ne siinä niin kädenulottuvilla olevat, mutta muuten laatikot ovat toimineet todella hyvin.  Ja kauniitkin ovat!  Kaksi laatikkoa on korkeamalla olevien ikkunoiden alla, mutten hoksannut ottaa niistä kuvaa.  

Oikeassa elämässä täyttäisin laatikot periaatteella "thrill, fill, spill", mikä tarkoittaa, että laatikoissa olisi kolmenlaista kasvia: yksi silmäänpistävä, näyttävä värikäs kukka, yksi täytekasvi ja yksi, joka roikkuu laatikosta alas.  No, nauroimme, että meillä on omat versiot tästä suunnitelmasta: thrill, kill... 
Eli testaillaan erilaisia basaarista löytyviä kasveja vaihtelevin menestyksin. (tuo kuiva kepakko kukkien keskellä on eräs köynnöskasvi, jonka laitoimme tuonne juurtumaan...)


Flower boxes are a result of years of trying and failing in gardening.  It is hard to have flower beds with pets and children running around in the yard.  Finally I gave couple of inspirational pictures to a welder and he came back with these.  So pretty! 






March 30, 2017

Eläinhullu kuvaamassa


Yksi ihana juttu täällä on nämä vuoret. Ajamme kotoa noin puoli tuntia ja päädymme avoimille kukkuloille.  Heti kun auton ovet avataan, lapset juoksevat kuka minnekin, tutkimusmatkalle ja seikkailemaan (tuossa taustalla näkyy yksi lapsista juoksemassa kohti seikkailuja).  

Tällä kertaa minäkin juoksin heti kun auto pysähtyi, kameran kanssa lammaslauman perään.  Lampaat pitivät pientä kohteliasta etäisyyttä, mutta pääsin silti mukavan lähelle kuvien kannalta.  

Tässä allaolevassa kuvassa näkyy hyvin se, miksi lasten suosikkikiipeilykohde on saanut nimeksi Krokotiilivuori!


Vuohilauman ja krokotiilivuoren välillä on kuiva joenuoma.  Keväällä siellä voi tiristä pikkuisen vettä, mutta en ole koskaan täällä nähnyt siinä edes puronkaltaista.  


Lampaita ja vuohia kuvatessa paikalle kipitteli aasiemo varsoineen.  Oli niin söpöä miten pikkuinen matki kaikkea emon tekemää asentoja myöten.


Seuraavaksi paikalle lönkyttelivät lehmät.  Ne menivät rauhallista tahtia ohi, mutta perässä tulevat sonninmullikat kiihdyttivät vauhtia ja rynnistivät ohi hännät viuhuen.  Tässä vaiheessa huusin pojalleni (joka vakoili tyttöjä tuon pienen mutamuurin takana), että pysy kulta siellä seinän vieressä!  Otin kuitenkin kuvia samalla, joten ei ehkä ollut vaaraa kuitenkaan :)  


Lapset pyysivät, että otan heistä kuvan krokotiilin silmän kohdalla.  Suostuin ja nuoriso lähti kiipeämään.  Itse vaihdoin kameraan pitkän linssin ja tähtäilin kaukaisuuteen.  Silmän kohta oli aika tumma, joten huusin, että kiivetkää pään päälle.  Hyvin kantautui ääni tuonne kauas (olin suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin siinä kuvassa, jossa oli vuohilauma ja taustalla Krokotiilivuori), ja mieleeni tuli, kun äitini päivitteli aikoinaan "Mihinkähän Herra tuollaisia äänivaroja tarvitsee?".  No, ehkä valokuvaamisen? :) 


Eläinsaldo oli aika kiva. Lampaat, vuohet, naudat ja aasit.  Hevoset puuttuivat.  Myöhemmin näimme kolme hevostakin, mutta kamera ei ollut juuri kädessä ja sitten ystävien innokas labradori pamensi ne kaukaisuuteen.  Ne olivat uljas näky ihan pakoon juostessaankin.  

Näimme muuten keväällä ensimmäisen kerran täällä ketun!  Se juoksi huimaa vauhtia pitkin kukkuloita.  Se ei ollut Suomen punaturkkien värinen, vaan enempi keltaisenruskea.  



March 28, 2017

Kevät on täällä - mitä kuuluu?


Kevät on hiukan myöhässä täällä, mutta vihdoin puut kukkivat ja tulppaanitkin ovat jo nousseet pihalla esiin. 

 Kävimme jo pari viikkoa sitten juoksuttamassa lapsia vuorilla ja siellä olikin kaikenlaisia kotieläimiä ruohoa rouskuttamassa.  Kipitin kameran kanssa niitä kuvailemassa ja tämä emolammas oli niin hauska, että piti laittaa se tännekin hymyilemään! 

Niin, mitä kuuluu?  Onko kevättä rinnassa?  



Spring has sprung, although a little later than usual.  We have pretty tulips and flowering trees in our yard.

Couple of weeks ago we took kids to the mountains and I run around with my camera.  This happy mommy sheep looked so fun that I wanted to share her with you too.  What's up friend? 

March 25, 2017

Yksin lasten kanssa - loppuhuipennus

Koska kirjoitan tätä, tiedätte, että selvisin hengissä yksin lasten kanssa kolmisen viikkoa.  Tavoitteena ei kuitenkaan ollut pelkkä selviäminen, vaan sellainen lupsakka Maija Poppasmainen asenne.  Tiedän entuudesta, että joskus pinna kiristyy ja tekee mieli heittää lapset kadulle ja lukita ovet.

Tällä kertaa ystävät kommentoivat, miten rennosti porskutin menemään.  Voin tunnustaa, että kehitystä on tapahtunut.  Rento porskutus ei kyllä muinoin ollut mielessäkään, kun "tarjottiin" mahdollisuutta olla yksin viikko kaksivuotiaan ja aamuvirkun vauvan kanssa.  Ehei, silloin sai mies sanoa ei kiitos koulutukselle.

Nyt lapsia on neljä, eikä kiristänyt päätä.  Mutta meillä ei olekaan yhtään vaippaikäistä ja siinä on suuri ero.  Kaikki osaavat pukea tai jos eivät osaisikaan niin haluavat pukea itse (okei, anna mennä), vessassa ei tarvitse auttaa kuin yhtä, saan nukkua suurin piirtein yöt läpeensä ja tarpeen tullessa lapset saavat itse napattua välipalan.  Helpottanut on!

No niin.  Viimeiselle viikonlopulle olin suunnitellut retkeä lasten kanssa.  Halusin luoda muistoja ajasta, jolloin olimme yhdessä.  Päätin, että ajan vuorille ja siellä seikkailemme ehkä jopa nakkipaketin ja tulentekovälineiden kanssa.  Minusta se oli oikein rentouttava ajatus.  Myöhemmin eräs ystävätär kertoi, ettei hänellä kantti kestäisi viedä yksin kolmea vilkasta lasta sinne vuorille tipahtelemaan rotkoihin.  Hmmm....  Mutta kuinkas ollakaan, satoi vettä.  Suunnitelma B?

I know I'm an adventurous woman because I take my kids out in public. | bottleofwhine | funny | parenting

Samainen ystävä, joka oli ottanut lapset kotiinsa viideksi tunniksi eräänä iltana, kysyi, haluaisinko taas omaa aikaa.  En kuitenkaan kokenut tarvitsevani yksinäisyyttä, joten kutsuin heidät meille leikkimään.  Hetken kuluttua ystävä lähetti viestin: hänen miehensä olisi valmis lämmittämään meille saunan (että pääsee sinne itse, kyllä minä tiedän!), jospa he tulisivat koko poppoo meille.  Siitä vain! Samalla hoituisi kylppärin siivous:

Ha! Very efficient way to get that bathroom floor clean! :-)

Päätin hyödyntää miesvoimaa  ja pyysin heitä apuun lastenhuoneen vaatekaapin siirtämisessä.  Oma mieheni vihaa huonekalujen siirtämistä, joten ajattelin saada tämän pikku asian alta pois ennen kotiinpaluuta.

Huonekalujen siirto on alkusoittoa "muutosten tuulille".  Kerroin lapsille vain, että muutosten tuulet alkavat puhaltelemaan kotona myöhemmin, mutten paljastanut mitään muuta.  En saisi muuten hetken rauhaa kyselyiltä ja ehdotuksilta.  Siitä syystä en kertonut vielä täällä blogissakaan muutosten tuulista, mutta nyt näyttää, että tällä viikolla on jo jotain näytettävää - en viitsinyt teitäkään kiusata vihjailuilla muutoksista, joita ei sitten näytetä viikkokausiin.  On ollut vähän tuuliajolla tämä blogi...

Yksin ollessa oli ihan pakko opetella eräs asia, joka on tähän mennessä ollut täysin mieheni hoiteissa: amerikkalaiset pannukakut lauantai-aamuna.  Löysin netistä helpohkon reseptin, ja paistoin pannukakut tosi suuriksi.  Nyt lapset haluavat, että äiti tekee pannukakut tästä eteenpäin.  En ole valmis näin suuriin sitoumuksiin, joten opetin 10-vuotiaalle pojalle pannukakkujen teon.  Onnistui!  Hän sitten paisteli vieraillekin amerikkalaisia pannukakkuja, vaikkakin välipalaksi.

Kunhan esittelen muutosten tuulien tuloksia, niin saan varmasti sitten reseptinkin tänne niille, joita kiinnostaa.

Yksi vinkki muuten neljän lapsen äidiltä:

They have so many uses that you don't even know about until necessity becomes the mother of invention!  #DrLaura.

Vauvojen kosteuspyyhkeet vai mitä ne nyt onkaan.  Ostan niitä vieläkin, vaikka vauvoja ei olekaan.  Niillä on monta hyvää käyttöä, erityisesti:

-pikainen pölyjen pyyhintä, likainen lappu roskiin vain
- äidin aamupesut: kainalot raikkaaksi koska suihkuun ei ehdi
- lisäapu kun viimeistelet lapsen vessassa käynnin
- raikastat maton koiran oksennuksen pyyhkimisen jälkeen (tänään viimeksi)
-reissussa lasten käsien "pesu", aina tarpeen
- kuivuneen nuhanenän putsaaminen.


Tuli muuten mieleen tuosta suihkuun ehtimisestä.  Kun mies tuli kotiin, hän ehdotti kerran aamulla, että menen suihkuun, ennenkuin hän lähtee töihin, koska lapset.  Minä valistin, että kävin usean kerran suihkussa hänen miltei kolmen viikon poissolon aikana ja (gasp!) joillakin kerroilla kaikki lapset olivat hereillä!  Että ei sitä ihan lasten ehdoilla eletä.  (Vauvan voi aina ottaa auton turvaistuimessa suihkuyleisöksi :) 



Oli hetkiä, jolloin kaipasin toista aikuista kotiin:



This is my mom. lol!

Okei, okei, voin kuunnella kertomusta, jos minulta odotetaan vain nyökkäyksiä silloin tällöin.  Eppu on kova puhumaan ja tykkäää pohtia eri asioita ja kyselee kaikenlaista.  Esim. aamupalalla Eppu kysyy, miksi korva on pään sisällä (olen joskus kertonut, että kuuloluut on siellä).  Sitten hän miettii, mitä ihmisen sisällä on.  Ihmeellisen ruumiimme myötä hän sitten kysyi: miksi on ihminen?  Nii-in.

Joskus kysymykset on tosi teknisiä tai avaruuteen liittyviä.  Tällaisissa tilanteissa on tosi kiva lähettää lapset iskän luokse kyselemään.

These Brutally Honest Parenting Comics Will Crack You Up: Brian Gordon — a cartoonist and dad of two — has been making fun of being a parent since he became one.

Viimeinen päivä ennen isin kotiinpaluuta oli äitimäisesti suuri siivouspäivä.  Lapsethan olivat tapansa mukaan innolla mukana (ei) ja minua hermostutti koko kämppä.  Loogisesti tiedän, että mies ei välitä kuinka täydellisen siisti koti on kun hän sinne astuu - lämmin ruoka tai joku leivonnainen olisi paljon mieluisampi.  Minä taas tykkään siististä kodista, aina sitä jotain leivän päälle löytää.

Meillä on yksi perinne, jolla toivotetaan matkamies takaisin kotiin.  Lapset piirtävät eteisen suureen peiliin ikkunatusseilla tervetulotekstin ja piirrustuksia.  Sen parissa tapellessa menikin sitten ne viimeiset tunnit.

Parental Management - Neatorama

No niin, eiköhän tässä ollut tarpeeksi herttaisia kuvia vanhemmuuden ihanudesta.  Minä sain palkaksi yksinhuoltajuusviikoista suklaata isot kasat :)

Seuraavaksi sitten muutosten tuulten pariin!


February 17, 2017

Yksin lasten kanssa - sairastelua!

Onnistuuko Maija Poppas-asenne kun mies on poissa lähes kolme viikkoa? No, kyllä, kun muistaa ne Maija Poppasen kaikki temput! 

Mary Poppins Every child knows "that face." The one that means you had better get going if you know what's good for you.:

Äiin äänetön käsky.  Toimii lähes aina.  

Maija Poppanen-kokeilu sai uuden käänteen kun kotiin saapui flunssa!  Esikoinen sairastui perinteisesti vuoteenomaksi kurkkukipuineen.  Kesken Dog Whisperer-sarjan Eppu alkoi oksennella.  Kylläpä meillä olikin sitten kloritin hajuinen kylppäri.  Vaikka suurin osa oksentamisesta tapahtui tässä kaakeleilla vuoratussa huoneessa, sitä olikin sitten joka paikassa.  Olisiko pitänyt odottaa, että lapsi lopettaa, ennen sinne tueksi menoa?  Suihkuverho on vielä pesemättä...

Minua ei haittaa sairaan lapsen hoitaminen.  Koen itseni tarpeelliseksi ja minusta on kivaa kantaa juotavaa, nenäliinapaketteja ja järjestellä peittoja lapsen ympärille.  On ne niin hellyyttäviä siellä reporankana maatessaan.  Vuorasin Epun sängyn vierustan pyyhkeillä (kokolattiamatto!) ja kannoin lasten kylpyammeen varuilta valmiiksi.  Onneksi ei tarvittu.  

Harmikseni sain itsekin ärsyttävän "pääkylmän" eli head coldin.  Miten on mahdollista, että nenä on 97% tukossa ja valuu solkenaan? Onneksi en saanut kuumetta enkä joutunut vuoteen omaksi, mutta puolipäällä piti elää normaalielämää ja pitää kotikoulua.  Säikyttelin lapsia tunkemalla paperia valuvaan sieraimeen.    

Huomaan valvovani iltaisin liian myöhään (myös kipeänä).  Olen yökyöpeli ja ilta on ihanan rauhaisaa aikaa vilkkaiden päivien jälkeen.  Pienet ovat nukkumassa klo 20 mennessä ja isommat lukevat tyytyväisenä kirjojansa.  Ihmeellistä! Muutamana yönä meni puoleenyöhön, mutta olen nyt taantunut tuohon 22.30 pintaan.  Tarvitsen kuitenkin 8 tuntia unta ollakseni pirteä, joten ihan ei riitä.    

Viikko sitten perjantaina sain omaa aikaa yksin kotona.  Yksi ystävä otti kaikki (!) lapset kotiinsa viideksi (!) tunniksi.  Ensimmäiset tunnit tein juuri sitä mitä halusin, ihan rauhassa. Eli luin, katson pari itseä kiinnostavaa dvd-kurssia (sain jopa jumpattua toisen aikana) ja kirjoitin.  Viimeisen tunnin vaelsin ympäri taloa odotelleen lapsia.  On se mukava tunne kun kaikki ovat taas kotona omissa sängyissään nukkumassa.   

Normaalielämä jatkuu, vaikka isi on poissa: 

30 Best Minions humor Quotes:

Eppu heräsi yksi aamu ja ensimmäiset sanat olivat: "Milloin  isi tuo minulle zombieauton?"  Iskä siellä käy kauppoja läpi zombieautoa metsästäen. Toivottavasti vastaa Epun unelmia.

Eppu istui yksi päivä leikkihuoneen ikkunalaudalla ja ulisi lempeästi.  Eläinrakkaalla lapsella on aina jokin roolileikki menossa, joten kysyin: "Oletko sinä susi?" Vastaus oli nopea: "Ei, olen enkeli!"  
Ihana enkeli oli myös.  Kestosuosikki lasten parissa on joululaulu, jonka kertosäkeistössä lauletaan Gloo-oo-oo-oo-oo, gloo-oo-oo-oo-oo,gloo-oo-oo-oo-ooria, in exelsis Deo.  Sitä saakin ulista kauniisti.    

Muistinkin tässä vasta, että blogini ensimmäinen nimi oli:

Supercalifragilisticexpialidocious:

Sopii hyvin tähän Maija Poppas-teemaan laittaa se tähän näkyviin.