October 12, 2019

Syksyisiä sisustuksia

Olen siirtynyt täysin ottamaan kuvia kännykällä.  Taitaa olla kamerassa vielä kesän reissulta kuvat sisällä, en ole niitä edes koneelle siirtänyt.  Vähän itseä harmittaa, kun blogiin ei innostu enää niin kameran kanssa kuvaamaan.  Mutta ajattelin laittaa tähän esiin syksyistä sisustusta vanhasta postauksesta. Muutama asia on tästä postauksesta muuttunut, mutta moni on samaa. 

Makuuhuone on vaihtunut tyttöjen huoneeksi, ja me vanhemmat olemme asettuneet uuteen makuuhuoneeseen, jossa on vaaleanpunainen sisäkatto.  Se on edelleen ihana.  Pitsiverhot ovat nyt makuuhuoneessa valoverhona.  Syksyiset koristeet ovat edelleenkin samat, en ole niitä päivittänyt enkä edes uutuuksia hankkinut.  Eli vaikka postaus on vanha, meillä on samaa tyyliä vielä kotona!

Tässä siis aika tarkkaan samoilta päivämääriltä, mutta 7 vuotta sitten: 


Viime vuonna olin nopsakas ja laitoin syksyisen ikkunan perhehuoneeseen varmaan heti elokuun lopussa :)

Tänä vuonna olen odotellut syksyistä inspiraatiota pitempään...Kun lämpöä riittää ulkona ja lapset juoksee shortseissa ulos keinumaan, ei ole tehnyt mieli poltella kynttilöitä eikä fiilistellä peiton alla.  Eikä basaarista löydä kyllä mitään syksyistä!  Yritin löytää syksyisiä tekolehtiä koristelua varten, mutta ei tärpännyt. Löysin vihdoin oranssinkeltaisia muovikukkia, jotka oli sementoitu pikkuiseen kukkapurkkiin.  Ostin tekeleen ja leikkasin kukat irti.  Pikkuhiljaa löysin kohteita kotoota, joita syksyistin pikkuhiljaa.  Ja nyt ehdin sitten kuviakin ottamaan ja tännekin lataamaan.



Makuuhuone sai muutenkin uudistusta, kun isot mustat alkuperäisverhot vaihtuivat Ikean pitsiverhoihin.  Näkösuojaa ei pihan puolella niin kaivata, ja mulperipuu on kasvanut aikamoiseksi ikkunanpeittäjäksi, joten uskaltaudun nukkumaan pitsiverhoisessa huoneessa.  Joita rakastan, aina ja forever!



Lyhdyt, vaikkakin jouluiset, saa tuoda kynttilätunnelmaa tälle ikkunalaudalle.


Ja ihanaiset huopalehdet ripottelin tänä vuonna ikkunalaudalle.  


Illan tunnelmaa.  Tähtivalot ikkunan ympärillä ovat varmasti ainoat ikkunavalot koko kaupungissa :)  Niitä ei täällä harrasteta...


Syksyinen ikkunakoristelu


Olohuoneessa on uusi tulokas; iso, vanha kaappi.


Siinä on juuri sopiva kolonen vuodenaikojen mukaan vaihtuville koristeille.  


Kurpitsat <3 p="p">

Ihana vanilijantuoksu, mutta niin pikkuruinen sydän ettei meinaa saada liekkiä syttymään! 


Jos saisin lapset pitämään hampaansa irti näistä koristevihanneksista!

Tytöillä oli ihanat vaalenapunaiset pyyheliinakakut suloisine mansikkakoristeineen.  Kuopus upotti hampaansa joka ikiseen mansikkaan ennen kuin uskoi, että ne ei ole syötäviä.  

Naapurin lapsia myöten näitä on käyty testaamassa.  Grrr!

Ilmat ovat vihdoin viilentyneet ja joka päivä saamme lakaista viiniköynnöksistä tipahtelevia kuivia lehtiä.  Siinä riittääkin työtä kunnes köynnökset karsitaan talvea varten, ehkä marraskuussa sitten.  Nautin aurinkoisita päivistä ja viileistä aamuista.  Onhan ne pimeät illatkin kai ihan tunnelmallisia... 


October 6, 2019

Syksy Keski-Aasiassa



Ja hupsista vain onkin jo syksy!  Nautin kun ilmat ovat vihdoin viileämmät, on satanut vettäkin jo pari kertaa.  Virkistyin pihahommissakin niin, että nyt minulla on pari pihaprojektia meneillään (kuvia laitan ahkerammin Instagramin puolelle nimellä @centralasianliving). 

Koirulaiset ovat kuvassa lempipaikallaan.  Siitä on hyvä pitää vahtia kadulla liikkuvista ihmisistä, niistä kun ei koskaan tiedä.  Jos rintamurina ei riitä, vimmattu haukku portin takana pitää ne viimeistään kurissa ja nuhteessa.

Olen käynyt läpi laatikoita ja penkonut kaappeja.  Olemme asuneet täällä jo 12 vuotta, ja vaikka tavaraa ei olekaan paljon, aina löytyy jotain tarpeetonta, jonka voi laittaa jo menemään.  Varsinkin lasten kasvaessa jää leluja ja pelejä käyttämättä.  Niillä on mukava ilahduttaa tuttavien lapsia.  Vaatteet ovat myös tervetullut lahjoitus. 

Keittiön kaapeistakin löysin kaikenmoista, osa perittyä muilta ulkomaalaisilta, jotka olivat lähdössä maasta pois.  Täällä toimii kierrätys niin, että jos kukaan tuttava ei tarvitse tavaraa, laitan ne puhtaassa muovipussissa roskiksen viereen (vaikka olenkin julistanut sodan muovipusseja vastaan, aina niitä vain pursuaa joka paikasta).

Roskat kerätään meidän naapurustossa kaksi kertaa viikossa, ja silloin on aina kadunvarsilla erilaisia muoviämpäreitä, pusseja ja laatikoita roskatraktorin tyhjennettäväksi.  Kesän aikana laitoimme sinne vanhat, pieneksikäyneet ja kuluneet potkulaudat, ja heti ne joku sieltä otti, lapsenlapsilleen aikoi kunnostaa. 

Syksyn tullen alkavat myös nuotioillat pihalla.  On niin mukavaa istua perheenä tulen ympärillä.  En perusta niin paljon nakeista, joita usein paistamme, mutta tunnelma on hieno illan pimeydessä.   Ei ole vielä liian kylmä, vaan juuri sopivaa.  Suomessahan tällaisia lämpimiä, mutta pimeitä iltoja ei ole, ainakaan pohjoisessa.  On joko ihan valoisaa tai liian kylmää minun makuuni! 

Miten on sinulla lähtenyt syksy käyntiin? 



July 6, 2019

Kesä Keski-Aasiassa


Vietämme pitkästä aikaa koko kesän Keski-Aasiassa.   Etukäteen vähän pelkäsimme kuumaa kesää, mutta pärjäsimmehän viime kesänäkin Suomen helteissä kärvistellessä.  Onneksi kotona on ilmatointilaitteet (autossa taasen ei ole).  Kevät oli pitkä ja viileä ja vielä kesäkuussakin ripotteli vettä.  Nyt ollaan kai normaaleissa kesälukemissa, ulkona on varjossa +35 astetta.

Ylläolevan leipäkuvan oltin eräältä vierailulta.  Tässä talossa ei ollut ilmastointia, ja selkä oli märkänä koko vierailun ajan.  Siihenkin tottuu, eikä se vaivaa suuremmin, kun vain istutaan pöytäliinan ympärillä.  

Pian leipien ympärille tuotiin teetä, kakkuja, keksejä ja karkkeja, sekä sesongin hedelmiä: melonia.  Meloni onkin aivan ihana kesähedelmä, mehukas ja kevyt!  Lopuksi vielä ruokaa, joka tällä kertaa oli pastettuja perunoita ja lihaa tomaattisalaatin kera, joka on yleinen vierasruoka silloin kun vieraat tulevat yllättäen kylään.  



Olemme miettineet mitä kivaa tehdä kesälomalla lasten kanssa.  Kesän alussa kävimme vuorikiipeilemässä mahtavissa maisemissa.  Se oli ihan oikeaa kiipeily-kiipeilyä, jossa köyden varmistamana saa kipittää vuorenseinämää ylös ja alas.  Yläkuvan pieni valkoinen neliö kuvan keskiosassa on meidän leiripaikan varjokangas.  Sinipaitainen mies kuvan vasemmassa alareunassa antaa vähän perspektiiviä mittasuhteisiin.  


Minäkin kiipesin, tottakai, mutta yksi kerta riitti.  Ei tule tästä minulle harrastusta, mutta lapsia kannustan mielelläni kaikenlaiseen ulkoilmareippailuun.  



Paluumatkalla lepotauon aikana metsästin näitä kultasiipiä kännykän kameralla.  Unohdin ottaa järkkärin mukaan, mutta kyllä nämäkin kuvat on ihan meneviä.  Kivasti näkyy tuo perhosen kiharainen kärsä! 




Meillä on nyt kaksi teiniä, kun juhannuspoikamme täytti 13-vuotta.  Synttäripäivänä hän vei naapurin pojat uimaan läheiseen ulkoilma-altaaseen, jossa on myös monta liukumäkeä.  Kaksi tuntiaa altailla oli hyvä annos touhuilua 15 pojalle! 



Mutta kivaa on myös vain loikoilla kotosalla.  Joskus istumme kaikki nenä kirjassa.  Minulla on kesken Taru sormusten herrasta-kirja englannin kielellä, joten keskipäivän kuumimmat hetket menee kivasti sen parissa.   


Iltakävelyt koirien kanssa (jätskin voimalla) tai vain piha-altaassa polskutteleminen on kelpoa kesäpuuhaa.  


On myös kiva käyttää aikaa kaappien perkaamiseen,  kun on aikaa.  Kerrankin kun on lomaa kotona, ehtii tekemään tällaisia ylimääräisia projekteja.  Mikä tietenkin lasten mielestä on ihan turhaa hommaa, mutta minä tykkään!  




May 25, 2019

Kevään kiihkeyttä


Keväällä riittää kaikenlaista.  Luonto kohisee kasvussaan ja meillä on koti täynnä tohinaa.

Kuvan nappaisin erään opiskelupaikan eteisestä.  Kivasti näkyy kansainvälisyys täälläkin, vaikka enpä osaa tuota maailmanpyörää kartalle laittaa. Mikähän se on?

Lapset ahkeroivat (vanhempien lempeän painostuksen avulla) koulutehtävien kimpussa.  Viikko vielä virallisia Suomi-koulun juttuja, joiden on pakko olla valmiina ja sitten jatkamme omia opiskeluja vielä viikon verran. 

Kaksi kissaäitiä hoitelee lapsiaan.  Todella ikävää on, että eräs kissanpennuista menehtyi eräänä yönä ilmeisesti katukissan kynsissä.  Onneksi muut viisi kissanpentua tuovat lohtua ja iloa hassuine touhuineen - ovat ne kyllä aivan todella suloisia otuksia.  Toinen emoista on päättänyt, että vain sauna kelpaa hänen lapsilleen.  Tämän illan saunomisen ajaksi se piti lukita pentuineen puutarhavajaan.

Jääkiekonkin parissa saatiin syke nousemaan.  Meillä on tsekkiläisiä vieraita, jotka ovat puhelimet kourassa seuranneet tilanteita kaukalossa ja tartuttaneet kiekkokuumetta meillekin.  Suomen voitto tarkoittaa, että finaalissa voi olla vastassa Tsekki...se selviää tänä yönä.  Ehkä onkin maailmanrauhan kannalta hyvä, että vieraamme ovat poistuneet ennen finaalipeliä!

Elämä on siis tällä hetkellä oikein täyttä ja mielenkiintoista.  Yritän saada kaksi mekkoa teetettyä seuraavaksi ja sehän meinaa jälleen jännitysnäytelmää.  Tällä kertaa otan kyllä teillekin kuvia, kun olette pyytäneet. 




May 18, 2019

Ensimmäiset rakeet


Tämä kevät on ollut hieno!  Siis siinä mielessä, että ilmat ovat olleet suhteellisen viileitä ja sateisia pitkään.  Eilen koimme hienon kevätmyrskyn: ensin vähän ripotteli, mutta sitten aukenivat taivaan akkunat ja alas syöksyi rakeita ja kiivas vesisade.  Kuvassa näkyy kuinka rännit eivät ehtineet vetää, vaan vettä purskusi niiden sivusta alas.

Olen nauttinut puutarhasta ja muutenkin pihalla puuhailusta.  Vähän kauhulla odotan kesää, koska muistini mukaan lämpötila on sellaisissa lukemissa koko ajan, että ei mieli tee ollenkaan pihalle puuhailemaan.  Tämä on pitkästä aikaa kesä, jonka olemme ihan täällä Keski-Aasian kodissa.

Radiohiljaisuus johtuu tietokoneen "päivityksistä" ja muusta elämästä.  Mutta nyt olen taas langoilla, joten ei kun kirjoittelemaan.  Instagramissahan olen julkaissut kuvia ja minut löytää nimellä centralasianliving.  Se on julkinen tili, joten ei kun vaan seurailemaan.  Seuraavaksi taidan esitellä meidän kissanpennut! 


Wonderful spring storm yesterday with rain and hail.  It has been such a nice and relatively cool spring.  I am a bit worried about the next summer temperatures.  I love gardening, but it will be hot.  It has been a while since we spent the summer here.  

I have been more quiet here due to some "updates" on my computer and also just a full life.  You can see my photos at Instagram though, follow my account centralasianliving. I will introduce our kittens there next! 



November 9, 2018

Pölyinen piknik - A Dusty Picnic


Ilmat ovat viilenneet ja pääsemme taas vuorille seikkailemaan.  Syksyllähän täällä on pölyistä ja lämmintä, mutta on näissäkin maisemissa oma viehätyksensä.  Päätimme ajella tavallisen retkipaikkamme ohi nähdäksemme mitä sieltä löytyy.  Lapset valittivat, kun eivät päässeet Krokotiilivuorelle ja käännyimme pian takaisin tuttuihin maisemiin.  Nappasin ylläolevan kuvan autosta....vuoret ovat tällä kohtaa kauniin punertavia, mikä ei tullut tässä kuvassa kyllä niin hienosti esiin.   



Tällaiset maisemat ovat palkkana, kun jaksaa tallustaa ylämäkeen.   


Rakastan näitä värivaihteluita vuorien seinämissä.  Minulla oli kamerakin mukana, mutta olinkin jättänyt muistikortin tietokoneelle.  Piti siis tyytyä napsimaan kännykällä kuvia.  


Otimme ensimmäistä kertaa kahvipannun mukaan piknikille.  Nakkeja varten olimme ottaneet mukaan polttopuuta.  Keräsimme maastosta kuivia tikkuja ja saimme nopeasti veden kiehumaan.  Lapset joivat kaakaota.  Istuimme kallionseinämän varjossa, jossa alkoi tulla jo vähän viileä eväiden syönnin jälkeen.  


Evästauon jälkeen lapset makasivat kuin liskot kuumilla kivillä ruokaansa sulattelemassa.  Joillakin oli mukana kirja tai piirrustusvihko ja hetken ajan oli ihan hiljaista. 


Koiria emme yleensä ota mukaan, mutta tällä kertaa halusin nauttia retkestä karvaturrien kanssa.  Ne eivät pidä automatkoista, mutta selvisivät oksentamatta perille saakka.  Vuorilla ne nuuskuttelivat siellä täällä, mutta pysyivät koko ajan meitä lähellä.  Onneksi, en halunnut mitään lampaidenjahtaushetkiä kyllä tänä päivänä kokea.  


Kyllä se yksi viikonloppupäivä näitä maisemia ihastellessa sujuu!  


Seurana meillä oli muutama vuohi, liskoja sekä ylhäällä liitelevä haukka.  Oikein rentouttavaa!  Yleensä nautimme vuoriretkistä ystävien kanssa, mutta tällä kertaa oman perheen seura oli juuri sitä, mitä kaipasin.    


One weekend morning we packed our car with kids, dogs and a picnic basket and headed for the hills.  The weather has cooled down quite a bit and it is once more enjoyable to walk under the sun.  We enjoyed a hike, kids were digging up treasures from the hillsides and then we found a shady spot for our bonfire and picnic. 

 Our dogs enjoyed the freedom, but stayed close by.  They kept on going between us, making sure everyone was ok.  After the picnic, the kids found hot rocks to lay on and they looked like little lizards laying in the sun with their books and notebooks.  

The views are definitely worth the trip! We only saw few goats, lizards and a hawk up there.  Perfectly peaceful...I love going up there with friends, but this family trip was what I was needing on that day.   

October 13, 2018

Ompelimossa ~ Sewing Shop


Nappasin ylläolevan kuvan, kun olin hakemassa uutta mekkoani ompelijalta.  

Ompelimo on paikka, jossa toteutuu ihanimmat unelmat, tai jossa itketään katkerimmat kyyneleet.  Joskus mekosta tulee aivan ihana ja joskus näyttää siltä, että kankaani on annettu harjoittelijalle saksittavaksi ja harsittavaksi.  Rima on laskutunut reippaasti enkä viitsi enää pitää suuria odotuksia yllä.  On siis kiva ilahtua, kun käy valmista mekkoa noutamassa.  

Kuten kuvasta voi nähdä, ompelimoissa istuu useita ompelijoita, jotka vuokraavat paikkaansa omistajalta (luulen, että kuvassa näkyvä lippalakkipäinen mies on omistaja, mutten ole varma).  Ompelijat eivät suostu ottamaan muiden ompelijoiden asiakkaiden pukuja ommeltavaksi, kilpailu on kovaa, ja kun olet valinnut ompelijan, vain hän ottaa sinut vastaan. 

Joskus vaihdan ompelimoa, yritän löytää sitä täydellistä ompelijaa.  Olen löytänyt muutamam kivan ja taitavan ihmisen.  Toin uusimmat kankaat pitkästä aikaa tähän ompelimoon (vanhalle ompelijalleni), ja olin taas tyytyväinen tulokseen.  Taidan tuoda talvimekotkin sitten tänne, kunhan saan kankaat ostettua.  Ilmat ovat viilenneet nopeasti ja on pitänyt kaivaa jo paksumpia vaatteita esiin.  

Mekkokankaat muuttuvat mekoksi ja housuiksi muutamassa päivässä ja työstä maksamme täällä noin 4-8 euroa, riippuen siitä, millaisesta kankaasta mekot tehdään ja kuinka monimutkaista mallia ommellaan.  Kaula-aukon ympärille tehdyistä koristeista maksetaan erikseen, noin 3-6 euroa.  

Joskus minulla on selkeä visio siitä, millaisen puvun haluan, joskus annan ompelijalle vapaat kädet.  Tällä kertaa pyysin ompelijaa ja koristeompelijaa tekemään häihin sopivat koristeet ja tulos olikin tosi kiva.  Voisinkin näyttää kuvia mekkotyyleistä täällä, jos teitä kiinnostaa.  


In English:  I took this picture in a Sewing Shop as I was picking up my newest dress.  These sewing rooms are places where the most wonderful dreams come true...or not.  Some dresses turn out gorgeous or in some cases I am sure they gave my material for the apprentice to butcher.  This time I am very happy with the results.  

Usually ladies rent their place in the sewing shop and bring their own machines and clients there.  I am guessing the man wearing the baseball cap is the owner...but I am not sure.  I visit several sewing shops, but once you have given your material to a seamstresses, the others in the same shop will not accept you as a client.  Competition is fierce.     

October 8, 2018

Kaupunkipuistot syysilmassa


Syksy on ihanaa aikaa Keski-Aasiassa.  Varsinkin suurten kaupunkien puistot ovat upeaa nähtävää suurien lehtipuiden, kauniiden kukkaistutusten ja keski-aasialaisten koristeiden vuoksi.



Saimme hiljattain nauttia Kyrgyzstanin pääkaupungin Bishkekin Erkindik-puistosta.  Meitä helli upea auringonpaiste, joka oli menettänyt jo voimaansa syksyn viileydessä.  Erkindik oli päivisin täynnä ihmisiä: kävelemässä, istumassa, leikkimässä.  


Puiston pohjoispäässä on taidekatu.  Suurin osa tauluista on jättimäisiä ja aiheet ovat usein kopioita toinen toisistaan, mutta löysin sieltä kaksi pientä sympaattista maalausta kotiamme koristamaan.  


Riippaoksainen paju on lempipuuni Keski-Aasiassa.  Puiston lähettyviltä löytyy lukemattomia kahviloita, joissa tarjoillaan erikoiskahveja ja juomia, ihan kuin muuallakin maailmassa.  Niissä kelpaa istua lepuuttamassa jalkoja, jotta jaksaa taas kävellä, kahvia tai tuoretta appelsiinimehua hörppien!


Kaupungissa oli useassa paikassa I Love Bishkek-tyylisiä lauseita.  Ehkä se johtui siitä, että täällä oli juuri pidetty maailman paimentolaislajien suurkilpailut ja turisteille piti olla kuvattavaa? 


Puisto päättyy etelässä rautatieasemaan, jossa on hieno koristeltu sisäkatto.  


Eteläpäässä asui myös kaksi vilkasta oravaa, jotka jahtasivat toinen toisiaan pitkin puita ja nurmikkoja.  


Iltakävelyllä löysimme keskustan kaduilta ihan oikeita jurttia.  Todella kauniisti koristeltuja, ehkäpä jotain tapahtumaa juhlistamaan tuotu.   


In English:  Large cities of Central Asia are gorgeous in the autumn.  Huge trees with their yellow and orange leaves, beautiful flowers and Central Asian decorations make them pleasant places to visit on sunny days.  Recently we got to enjoy Bishkek's Erkindik Park.  It was busy with people at all times, day and night.  We found some art for our home and I found my favorite Central Asian trees: willows.  Bishkek has countless little coffee houses that are pleasant places to rest feet and enjoy coffee...or in my case: fresh squeezed orange juice! 







September 29, 2018

Keski-Aasiasta nykyajalle

Teinien kanssa - With teenagers  :)
Olen yrittänyt vältellä sosiaalista mediaa, koska pelkään imeytyväni sinne uppeluksiin saakka.  Mutta meillä on nyt kotona teini!  Viime kesänä teini kerjäsi itselleen Instagram-tilin, jotta voi pitää yhteyttä ystäviinsä ympäri maailmaa.  Suostuimme siihen, ja tiesimme, että nyt meidänkin pitää ottaa oma tontti Instagramiin, että saa pitää lasta silmällä.

Teini muuttui siis heti lapseksi, kun keskustelemme vanhempina asiasta. 

Mutta minut siis löytää Instagramista nimellä Centralasianliving.  Jaan kuvia Keski-Aasian kauneudesta.  Ensi viikolla pääsen käymään vuoristoisella alueella, joten näytän teillekin upeita maisemia! 

Tällä hetkellä tili on avoin kaikille, mutta mietin sen sulkemista jossain vaiheessa.  Millaisia kokemuksia teillä on tästä?  Kumpi sinulla on? 


In English:
From Central Asian living to present day living. Having a teenager in the house has forced us to move to a new area in social media.  She wanted an Instagram account to keep in touch with friends around the world.  Of course we as parents need to be there when our child is concerned.  And thus the teenager turns into a child in our speech!  

You can find me in Instagram at Centralasianliving. Next week I will visit a mountainous area and will share the beauty of Central Asian nature there! 

September 24, 2018

Vuorellisen verhon ompelu



Sain tyttöjen huoneen toisen verhon ommeltua.  Tämä voi kuulostaa ihan normaalilta tapahtumalta, mutta kun klikkaat tänne, näet, miltä vuodelta se ensimmäinen verhon ompelu on:

Näin suunnitellaan kunnon verhot

Itse asiassa tuohon aikaan huone oli vielä vanhempien makuuhuone.  Elelimme tyytyväisenä yhden verhon kanssa...kun osaa stailata, se näyttää ihan kivalta (näin kerron itselleni).

Tyttäret ovat vaatineet verholleen paria siitä asti kun minä sain uuden makuuhuoneen, jossa on vaaleanpunainen sisäkatto.

"Äiti, me haluamme verhollemme parin".
"Äiti, ompele nyt se toinenkin verho".

Verho verho verho.

Kangas oli valmiina, mutta vuorikangas puuttui, koska jostain syystä en ollut ostanut sitä tarpeeksi ensimmäisellä kerralla. Vuorihan nostaa verhon ihan toiselle tasolle, niinkuin tuossa ensimmäisessä linkissä väitän, ja minä halusin tasokkaat verhot (ja toisaalta kun ensimmäisessä verhossa on vuori, ei sitä toista voi jättää ilman...).

Ostin ensin liian pehmeän ja venyvän vuorikankaan, ja sehän ei toimi.  Sitten meni aikaa, ennenkuin sain ostettua venymätöntä puuvillakangasta.  Säilytin verhojen mittoja puhelimeen tallennettuna kaksi vuotta.

Sitten kankaat makasivat ompelukoneen vieressä.  Viimein siirsin ne kaapin pohjalle.  Poissa silmistä, poissa mielestä.

Olin laskeskellut, että yhden vuorellisen verhon ompeluun menee 10 tuntia.  Kenellä on 10 tuntia aikaa uhrattavana!  Ei minulla ainakaan, että haluaisin sen tuohon verhoon käyttää.  Henkinen rima oli korkealla.

Ja koska verhon ompelutyöt vaativat suuren lattiatilan, mikä meillä oli olohuoneen lattia, siihen kymmeneen tuntiin piti löytää sellainen aika, jolloin perhe ei käyttäisi olohuonetta.

Onko teillä sellaisia hetkiä?

Ei meilläkään!

Mutta tällä viikolla olin tarpeeksi rauhaton illansuussa, eikä ollut mitään muutakaan kiireellisempää tekemistä.  Lapset leikkivät ulkona ja huone oli juuri imuroitu.  Optimaalinen tilanne.  Levitin kankaat lattialle ja aloin toimiin.



Lupasin vinkkejä vuorellisen verhon ompeluun, joten tässä muutama.

Työskentele lattialla

Suosittelen runsaasti ylimääräistä leveyttä verholle, jonka haluat näyttävän kauniilta.  Tyttöjen huoneen verhot ovat molemmat 220 cm leveät.  Mikään pöytä ei riitä tällaisten kankaiden levittelyyn, joten raivaa lattialle verhon kokoinen tila, jossa voit kulkea oikomassa kangasta suoraksi joka reunalta.

Leikkaa vuori verhokangasta kapeammaksi

Vuorellisen verhon ompelussa hankalinta on saada vuori ja verhokangas täsmälleen samankokoisiksi, jotta reunat saisi tikattua siististi yhteen.  Mutta kun vuori on 5 - 7 cm kapeampi kuin verho, reunat silitetään niin, että verhokangas kääntyy taakse.  Kun sen silittää muotoonsa, reunasta tulee kaunis ilman tikkauksia.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyy verhokangasta, n. 2 cm kääntynyt kapeamman vuorikankaan vuoksi verhon takapuolelle:


Ensimmäiset saumat

Ompele vuorikangas ja verhokangas oikeat puolet vastakkain molemmilta pitkiltä reunoiltaan yhteen.  Käännä kangas oikeinpäin.  Nyt sinulla on putkilo, joka on auki ylä-ja alareunasta.  Kapeampi vuorikangas vetää verhokankaan kääntymään taakse.  Silitä reunat.

Pidä silitysrauta valmiina

Ylä- ja alareunojen ompelu tulee olemaan paljon helpompaa, kun silität käänteet muotoonsa.  Olen yleensä aika huoleton ompelija ja surautan menemään ilman nuppineuloja, mutta tässä vaiheessa paras ratkaisu on silittää taitteet ja käyttää runsaasti nuppineuloja (silityksen vuoksi kuvassa näkyy pyyheliina kankaan alla). 

Yläreunan ompelu

Sama kuva uudestaan, tämä on verhon yläreuna ompeluvalmiina.  Verhotankoa varten tarvitsin 8 cm kujan. Laita verho lattialle vuoripuoli ylöspäin.  Oio verhoa joka puolelta niin, että se on suorassa ja siistinä.  Taita yläreunaa 10 cm nurjalle puolelle, tarkista mittanauhalla ja silitä kohdalleen.  Sitten käännä vielä 2 cm saumanvaraa, jotta saat siistin kujan (kuvassa alhaalla oleva nuppineula pitää paikallaan kohtaa, johon ommellaan).



Alareunojen ompelu

Kun yläreuna on ommeltu, levittele verho jälleen lattialle.  Ompele alareunoihin siistit käänteet, mutta erikseen.  Älä siis ompele alareunoja yhteen, niin kuin yläreunojen kanssa teit.  On mahdotonta saada pituudet mallaamaan niin täydellisesti, että joka saumasta yhteen ommeltu verho ei pussittaisi jostain kohdasta (ainakaan tällainen kotiompelija ei saa).  Taita verhokangasta taas 10 cm, josta vielä 2 cm sisäänpäin.  Silitä, käytä nuppineuloja.  Alataitoksesta tulee siis 8 cm leveä.

Ompele vuorikankaan alareuna.  Nyt ei ole niin väliä, että siinä olisi kaunis, suuri taitos, joten taitos voi olla minä levyinen vaan, kunhan se jää lyhyemmäksi kuin verhokangas, jottei se pilkota näkyville.   

(ratko alareunan saumoja auki 10 cm (tai jätä jo ompeluvaiheessa ne auki) erillistä käännöstä varten).   



Sain tämän verhon valmiiksi jo saman illan aikana, aikaa meni noin 3 tuntia.  En ymmärrä, mistä tuo 10 tuntia oli mieleeni jäänyt!  Ehkä siinä oli Lapin lisää mukana...

Vielä kerran valmiit verhot:




In English:  I finally got the curtains ready for the girls room.  I actually made the first curtain ready when this room still belonged to the parents... and just never got the second one done.  Yeah, I know. 

Now the girls have been asking and asking, and one evening this week I just took the well hidden materials out, spread the on the living room floor and got to work.  3 hours later it was done!  

I like to make liners for curtains, it really makes a difference, even though it adds few extra steps to the sewing project.