September 17, 2014

Kaalikääryleet keski-aasialaiseen tapaan


Kun jääkaapista löytyy kaali ja vähän jauhelihaa, laitetaan kaalikääryleitä.  
En olekaan niitä ikinä Suomessa tehnyt.

Tässä on keski-aasialainen versio:  


Kaalinlehdet pehmitetään kuumassa vedessä liottaen.  
Täyte, raaka riisi ja raaka jauheliha, maustettuna suolalla ja pippurilla, valmistetaan ja kääritään kaalilehden pehmeään peittoon.  Ylijäänyt täyte pujautetaan muutamaan paprikaan.  



Isossa kattilassa pehmitetään öljyssä sipulia, porkkanasuikaleita ja tomaatinpalasia. 
Keski-aasialaiseen tapaan öljyä on runsaasti.  Kaalikääryleetkin voi paistaa kevyesti pinnalta, mutta kypsennys tapahtuu (niukassa) vedessä ikäänkuin höyryttäen, kannen  alla.
Kattilassa kypsyvät samalla myös kuoritut perunat.  


Kypsennysaika on noin puoli tuntia, kunnes riisi on kypsää.   

Lapsille tyypilliseen tapaan kaalikuoret ja tyhjät paprikat jäivät pienen maistelun jälkeen lautaselle, vain esikoinen väitti rakastavansa tätä ruokaa ja haluavansa sitä lisää!  Eihän se minunkaan lempiruokaa ollut lapsena, mutta nyt jäi vain puolukkahillon kirpeys tästä makuelämyksestä puuttumaan.     


September 16, 2014

Lemppareita kesältä

Viime kesältä on paljon sydäntä sykähdyttäviä kuvia.
Täytyyhän ne saada esille!
Aina välillä siis flashbackkejä kesään.  


Kävelyllä Seaside-merenrantakylän Promenadilla.  Lapset juoksivat kuin villivarsat edellämme ja katosivat kaukaisuuteen.

Onneksi Akvaarion vieressä oli penkki, johon jäivät meitä vanhempia ja pikku-Eppua odottamaan.  
Tykästyin tuohon siistiin kylttiin ja päätin nappaista kuvan, mutta sitten eteeni juoksi mies.  Paidaton, tukevahko hikipäinen hölkkääjä ei ollut ihan sitä rekvisiittaa, mitä olin kuvalleni hankkinut.  Onneksi hölkkääjä meni menojaan (tuolla kaukaisuudessa näkyy vielä) ja sain otettua kuvani.  

Lapsille annettiin sitten ohjeet, että heidän ja vanhempien välillä saa olla vain yksi katulamppu. 

Tässä vielä sama kuva vähän eri efekteillä.  


Oma suosikkini:



September 15, 2014

Luksusta kylpyhuoneessa


Esittelen tässä kaksi asiaa, jotka ovat ihan luksusta kylpyhuoneessa!



Ensimmäinen on elävät kukat.



 Kesällä apen puutarha kukoisti ja minun lempipaikka oli kukkapenkit!  Tykkään kyllä kasvimaastakin ja omenapuutarhasta, mutta oi miten nautin kukkien leikkomisesta ja niiden asettelusta maljakkoon.  Minun olisi pitänyt olla jonkun vuosisadan takaisen aatelisperheen tytär, jonka päivän "työhön" kuuluu kukkatarhassa käyskenteleminen ja leikkokukkien kerääminen romanttisesti koriin.  

Minusta on tosi hienoa, kun puutarhassa riittää kukkia niin, että niitä kestää leikata kylpyhuoneen eli suomeksi sanottuna vessan pöydälle asti.  Se jos mikä on kukkaluksusta; kauniit ja makeasti tuoksuvat ruusut siinä vieressä kun harjaa hampaita ja pesee käsiä. 


Meidän ruusuilla on täällä Keski-Aasiassa sellainen kausikukinta eli joskus pensaat notkuvat täynnä ruusuja ja joskus kaikki pensaat on ihan tyhjiä.  Yritän muistaa leikata niitä maljakkoon, että saamme nauttia  tuoreiden kukkien tuomasta ylellisyydestä.
  Nämä kuvat ovat kuitenkin sieltä appelasta (ikkunattomasta kylppäristä, joten anteeksi kuvien ankea väri).  



Toinen kylppäriluksus onkin jo vilahdellut näissä kuvissa.
Esittelen aivan ihanan saippuan!  

Goat Milk Stuff: Piparminttu ja Teepuuöljy
 Löysin Goat Milk Stuffin saippuat muutama vuosi sitten.  Luin ihmisten positiivisista kokemuksista ja kävin GMS:n sivuilla lukemassa ihanien tuotteiden ihmevaikutuksista monien iho-ongelmien hoidossa.  Olin vähän ihmeissäni.  En ole ikinä ollut mikään saippua-ihminen; minusta saippuat kuivattavat ihoa ja käytin kasvoilla ihan meikkifirmojen pesunesteitä ja kasvovesiä ja suihkussa suihkugeelejä ja pesunesteitä.  Silti iho kuivui ja kutisi.  

Päätin tilata Goat Milk Stuffilta saippuaa:

Pomegranate Lemonade
Pommegranate Lemonad
Nyt olen käyttänyt GMS saippuaa jo kahden vuoden ajan.  On aika antaa palautetta.

Taustaa:  olen käyttänyt kosteusvoidetta kasvoilla 11-vuotiaasta lähtien.  Kasvojen ihotyyppi on ollut sekaiho; hyvin kuivaa muualta ja t-alueella ongelmia.  Kolmisen vuotta sitten päätin aloittaa vakavasti ihonhoidon ja pesin kasvot uskonnollisella antaumuksella aamuin ja illoin, joku yleinen merkkikasvopesuneste käytössäni.  Se auttoi hieman.  

Mutta sitten siirryin pesemään kasvot aamuin illoin GMS:in teepuuöljysaippualla.  
Nämä saippuat sisältävä vuohenmaitoa,  luonnollisia rasvoja ja luonnollisia eteerisiä öljyjä.  Värikin on ihan luonnollinen, ei väriaineista.  
Valitsin teepuuöljyn kasvoille, koska teepuuöljy auttaa aknen ja öljyisen ihon hoidossa.  Se on myös luonnostaan antibakteerinen, antiviraalinen ja antifungaalinen (fungus eli sieni).   



Paluuta ei ole.
Kasvojen iho voi paljon paremmin.
En käytä enää kosteusvoidetta kasvoilla, ei ole tarvetta.
GMS saippua puhdistaa ihon, mutta ei kuivata sitä. 
Kasvojen pesun jälkeen ei tule sitä ikävää kiristystä, jonka olen luullut olevan normaali osa naisihmisen elämää.  

Yhdellä lapsella on kuivia läiskiä jaloissa ja käsissä, mutta tämän saippuan kanssa ei niistä ole mitään vaivaa.  

Nautical
GMS: Nautical
Goat Milk Stuffin saippuoilla on myös muita hyviä puolia.  Vaikka onhan tuo ihonhoidollinen ominaisuus jo yksi aivan ehdoton syy käyttää niitä.  Saippuat vaahtoutuvat hyvin ja ne tuoksuvat aivan älyttömän hyviltä!  Lempisaippuani on Fiji Island (ja se on myös unelmieni lomakohde!) ja siinä tuoksuu kookos, lime ja sitruunaverbeena.  Ihana!  

Koska käytän vain GMS saippuoita, ostin heiltä kesällä kokonaisen pölkyn saippuaa.  Siitä voi sitten itse leikata palasia käyttöä varten.  Pölkky tuli halvemmaksi.  Alla kuva mun Fiji Island pinosta, vähän litistyi osa paloista matkalaukussa, mutta se ei vauhtia hidasta!   Itse leikatut ei ole niin kauniita kuin yksittäiset palat, mutta mutta, sainpas halvemmalla.   

Fiji Island, itse leikattuja paloja

Saippua myös kestää kauan.  Olen tässäkin huomannut eroja erilaatuisten saippuoiden välillä.  Jotkut melkein sulavat siihen saippuakuppiin ja kuluvat olemattomiin parissa viikossa.  GMSn saippuat kestävät viikkokausia.  

Goat Milk Stuff ei tiedä mitään tästä hehkutuksesta, mainostan vain tuotetta, josta itse tykkään ihan kympillä!  Ostan tätä nykyään usein lahjaksi ystäville.  GMSlla on myös kosteusvoidetta (pesee mennen tullen ja palatessa KAIKKI vesivoiteet, joilla ennen yritin saada talven kuivattamaa ihoa lopettamaan kutinan), deodoranttia (ei kemikaaleja), shampoosaippua (olen käyttänyt pari kuukautta, toimii!) ja muuta kivaa.  

Miksi kerron tätä teille suomalaiset ystäväni.  GMS on Yhdysvalloissa, joten tilaamisessa on omat metkunsa.  He kyllä lähettävät paketteja ympäri maailmaa, mutta Suomen tulli saalistaa veroja tällaisista tilauksista.  Kerran kun tilasin Suomeen, jouduin maksamaan veroja enemmän kuin tilauksen arvo oli.  Mutta oli se sen arvoista.  

Ehkäpä joku Suomen vuohenkasvattaja innostuisi tekemään hyvää saippuaa!!!  Mutta sen on parempi olla hyvää, tuossa ylläolevassa linkissä oli hienosti kerrottu miksi jotkut saippuat ovat hyviä ja jotkut eivät niinkään.  Aivan kuin olisin joku saippuakauppias :)  Tää vois olla mun vanhuuden päivien harraste?

No, onko sulla leikkokukkia kylppärissä ja millä peset naamas?  :)  

p.s. kuvat omia, ja hienot kuvat GMS:n sivuilta!  



September 14, 2014

Ideoita pursuaa

Olen viime aikoina ideoinut paljon... Koska mihinkään muuhun ei aika riitä!
Sehän ei vielä sano että mitään tapahtuisi, koska matka ideasta toteutumiseen voi kestää kauan.  Tosi kauan.  Päiviä, kuukausia, vuosia...

Esimerkiksi nämä tyynyt:


Kangas on ostettu noin yhdeksän vuotta sitten.  Ostin palan kangasta tyynyjä varten samalla reissulla kun valitsimme sohvanpääliskankaan.  Sohva on tuossa taustalla.  Tyynykangas on makoillut laatikoissa odottamassa, kestänyt pari muuttoakin - tykkään tuosta sinisestä väristä tosi paljon enkä raaskinut sitä mihinkään heittää! 

Kuutisen vuotta sitten löytyi tuo reunarimssu...
Mutta en vain alkanut ompelemaan.  


Keväällä, kun kangaskaappi piti tyhjentää, koska siitä oli tulossa koulukaappi, päätin että nyt tai ei koskaan.  Annoin kankaanpalan käsistään kätevälle tutulle.  Sisällä on tuhti täyte puuvillaa.  Me kipeästi tarvitsimme napakoita, isoja tyynyjä ja sellaiset meillä nyt on.  Keski-aasialaisessa vieraanvaraisuudessa on nojaustyynyt ihan must, lattialla kun istutaan.  


Nämä ei siis ole sohvatyynyjä, vaikka ne kuvaa varten laitoinkin ne sohvalle riviin.  
Mutta ihana kangas sai aikaan halun vaihtaa vähän olohuoneen värimaailmaa...Katsotaan nyt monen vuoden päähän verhojen vaihto sijoittuisi! 

August 13, 2014

Do you see what I see?


I love photography.  I enjoy taking photos.

I see stuff like this:


...and I totally want to take a picture of it.
Looks like elf's beard, doesn't it?
Yes?


There is fun stuff all around us.

There are unique points of view everywhere. 



There are precious moments that parents will experience.


There is so much to learn.  Where did this come from? Why? What is it?


New environments offer so much for those who love to look at the world through the camera lens. 


Look down and remember to call for a new pedicure appointment: 


I really like color grey.  


Capturing the drip.


Trolls


Ancient lost and found:


Love!


Appreciating hard work of someone unknown: 


Shooting animals without killing.


Yearning for unreachable...


It's a wonderful world! 

August 8, 2014

Jännittävällä rannalla

Ne päivät, jotka vietimme Oceanside-nimisellä paikkakunnalla merenrannalla tuntuvat nyt niin kaukaisilta.  Täällä on ollut lämmintä ja ihanaa, lapset käyvät telinevoimistelussa ja sitten touhutaan kaikkea muuta kesäkivaa Grandpan pikku maatilalla.  Ystävien kanssa ollaan saatu viettää mielenkiintoisia illallisia ja istujaisia.  Olen sommitellut maljakkoon kukkia, kierrellyt kirpputoreja ja iltaisin olemme Downton Abbeyn lumoissa.  Ihanaa aikaa!  

Päivät Oceansiden rannalla olivat jännittäviä ja kauniita ja niistä on satoja kuvia.  Tässä teillekin merenrantaseikkailuja!  Nämä kuvat ovat ensimmäiseltä kerralta, kun valloitimme rantaa.  

Ilma oli pilvinen ja tottakai rannalla on usein tuulista.  Lapset kirmasivat heti kaukaisuuteen pehmeällä hiekalla.  Tuo mereen työntyvä maakaistale on nimeltään Maxwell Point, ja jos katsot tarkasti kohtaan, jossa punatakkinen poikani juoksee kohti kalliota, näet siellä tunnelin.  Tunneli kulkee Maxwell Pointin läpi ja toisella puolella odottaa jännittäviä kivikoita puskeva ranta.  Kohta näet :) 


Eppulainen laitettiin reppuun kiinni, jottei menetettäisi poikaa meren aalloille.  Siinä on ihmeellinen vetovoima tuossa meressä. Samaisena aamuna mies oli kirmannut yläkertaan ja minä päästin hämmästyneen huudahduksen.  Olin ehdottanut kesäpartaa, mutta mies päätti että kesällä on oiva aika ajaa naama paljaaksi!  Palasin heti 14 vuotta ajassa taaksepäin, jolloin ensi kerran tapasimme, nuorina ja hoikkina :)    


Tässä ulostaudutaan tunnelista Maxwell Pointin toiselle puolelle: 


Maxwell Point on ihan hirveän iso.  Vertaa pieniä mini-ihmisiä tuohon jykevään möhkäleeseen.  Vai eihän se muuten olisi siinä säilynytkään vuosisatojan ajan meren ja tuulen pieksämänä.  


Tuntemattoman paikan valloituksessa on jotain aivan erityisen jännittävää viehätystä.  Ei tietoa mitä löytää, minne päätyy, kenet tapaa.  Ja jos pystyt kulkemaan merenrannalla ilman, että koet pakottavaa tarvetta juosta, olet rampa.  Merenrannalla ei voi olla juoksematta.  Ei voi.  On ihan pakko juosta ja nauraa ääneen ja kiljua.  Meren kuohunta peittää kiljaukset ja muut ilonilmaukset.  Suosittelen kokemusta!  Siinä on jotain äärimmäisen vapauttavaa ja hoitavaa....merenrantajuoksuterapiaa.      


Tietopakkaus niille, jotka eivät ole tottuneet merenrantoihin.  
Aallot vierivät ja vyöryvät koko ajan.  Ne eivät koskaan pysähdy.  Edestakaisin, joskus korkeammalle, joskus matalammalle, mutta vesi liikkuu ja muuttuu jatkuvasti.  Otin nämä neljä kuvaa ihan muutaman sekunnin välein: 


Ehkä sen vuoksi en kyllästy katselemaan merta ja olemaan rannalla...Muuttuvalla maisemalla on lumousvoimaa, sitä pitää tuijottaa jottei menetä mitään.  

 Tytöt miettimässä mitä tuon kallioseinän takaa löytyy ja pääseeköhän siitä yli. 


 Kiipeilimme rantakallioilla ja löysimme kallioiden toiselta puolelta tällaisen rannan.  


Kaksi houkuttelevaa luolaa kutsuivat tutkimusmatkalle.  Vesi vyöryi välillä luolaan saakka, mutta ei ollut onneksi nousuveden huippu - taisi olla juuri puolessa välissä vuorovesiä.  Kiipesimme, paljain jaloin, kalliolta alas, innokkaina valloittamaan uutta rantaa, etsimään aarteita.     



Luolat olivat molemmat syvennyksiä kallioseinämässä, joten emme päässet tutkimaan emmekä eksymään maan alle.  Ehkä ihan hyvä.  Tästä pisteestä jos olisi päässyt rantaa pitkin vielä eteenpäin (pohjoiseen), olisimme saaneet tutustua Kadonneen Pojan Luolaan, joka on vaarallinen ja miltei luokseenpääsemätön suurimman osan päivää.  Ihan matalan laskuveden aikaan siihen voi hetken ajan tutustua, mutta sinne rannalle täytynee laskeutua pohjoisemmasta kohtaa.  


Merilinnut olivat asettuneet näille kallioille pesimään kesäksi. 



Nautin sydämen pohjasta näin upeasta vihreästä.  Mahtava väri!  



Hauskoja partoja.  




Rantakallioiden kivet ovat merenelävien kuorruttamia, röpelöisiä taideteoksia.  



Aika palata Maxwell Pointin läpi: 


Aurinko alkoi pilkahtelemaan ja eväiden syönnin jälkeen jäimme vielä rannalle kaivamaan hiekkaa ja nauttimaan.  


Lapsia ei meinaa saada millään kotiin rantaleikeistä.  


Meren houkutus...


Maailma on niin lavea, 
pikku, pikku, Eppu...