September 24, 2018

Vuorellisen verhon ompelu



Sain tyttöjen huoneen toisen verhon ommeltua.  Tämä voi kuulostaa ihan normaalilta tapahtumalta, mutta kun klikkaat tänne, näet, miltä vuodelta se ensimmäinen verhon ompelu on:

Näin suunnitellaan kunnon verhot

Itse asiassa tuohon aikaan huone oli vielä vanhempien makuuhuone.  Elelimme tyytyväisenä yhden verhon kanssa...kun osaa stailata, se näyttää ihan kivalta (näin kerron itselleni).

Tyttäret ovat vaatineet verholleen paria siitä asti kun minä sain uuden makuuhuoneen, jossa on vaaleanpunainen sisäkatto.

"Äiti, me haluamme verhollemme parin".
"Äiti, ompele nyt se toinenkin verho".

Verho verho verho.

Kangas oli valmiina, mutta vuorikangas puuttui, koska jostain syystä en ollut ostanut sitä tarpeeksi ensimmäisellä kerralla. Vuorihan nostaa verhon ihan toiselle tasolle, niinkuin tuossa ensimmäisessä linkissä väitän, ja minä halusin tasokkaat verhot (ja toisaalta kun ensimmäisessä verhossa on vuori, ei sitä toista voi jättää ilman...).

Ostin ensin liian pehmeän ja venyvän vuorikankaan, ja sehän ei toimi.  Sitten meni aikaa, ennenkuin sain ostettua venymätöntä puuvillakangasta.  Säilytin verhojen mittoja puhelimeen tallennettuna kaksi vuotta.

Sitten kankaat makasivat ompelukoneen vieressä.  Viimein siirsin ne kaapin pohjalle.  Poissa silmistä, poissa mielestä.

Olin laskeskellut, että yhden vuorellisen verhon ompeluun menee 10 tuntia.  Kenellä on 10 tuntia aikaa uhrattavana!  Ei minulla ainakaan, että haluaisin sen tuohon verhoon käyttää.  Henkinen rima oli korkealla.

Ja koska verhon ompelutyöt vaativat suuren lattiatilan, mikä meillä oli olohuoneen lattia, siihen kymmeneen tuntiin piti löytää sellainen aika, jolloin perhe ei käyttäisi olohuonetta.

Onko teillä sellaisia hetkiä?

Ei meilläkään!

Mutta tällä viikolla olin tarpeeksi rauhaton illansuussa, eikä ollut mitään muutakaan kiireellisempää tekemistä.  Lapset leikkivät ulkona ja huone oli juuri imuroitu.  Optimaalinen tilanne.  Levitin kankaat lattialle ja aloin toimiin.



Lupasin vinkkejä vuorellisen verhon ompeluun, joten tässä muutama.

Työskentele lattialla

Suosittelen runsaasti ylimääräistä leveyttä verholle, jonka haluat näyttävän kauniilta.  Tyttöjen huoneen verhot ovat molemmat 220 cm leveät.  Mikään pöytä ei riitä tällaisten kankaiden levittelyyn, joten raivaa lattialle verhon kokoinen tila, jossa voit kulkea oikomassa kangasta suoraksi joka reunalta.

Leikkaa vuori verhokangasta kapeammaksi

Vuorellisen verhon ompelussa hankalinta on saada vuori ja verhokangas täsmälleen samankokoisiksi, jotta reunat saisi tikattua siististi yhteen.  Mutta kun vuori on 5 - 7 cm kapeampi kuin verho, reunat silitetään niin, että verhokangas kääntyy taakse.  Kun sen silittää muotoonsa, reunasta tulee kaunis ilman tikkauksia.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyy verhokangasta, n. 2 cm kääntynyt kapeamman vuorikankaan vuoksi verhon takapuolelle:


Ensimmäiset saumat

Ompele vuorikangas ja verhokangas oikeat puolet vastakkain molemmilta pitkiltä reunoiltaan yhteen.  Käännä kangas oikeinpäin.  Nyt sinulla on putkilo, joka on auki ylä-ja alareunasta.  Kapeampi vuorikangas vetää verhokankaan kääntymään taakse.  Silitä reunat.

Pidä silitysrauta valmiina

Ylä- ja alareunojen ompelu tulee olemaan paljon helpompaa, kun silität käänteet muotoonsa.  Olen yleensä aika huoleton ompelija ja surautan menemään ilman nuppineuloja, mutta tässä vaiheessa paras ratkaisu on silittää taitteet ja käyttää runsaasti nuppineuloja (silityksen vuoksi kuvassa näkyy pyyheliina kankaan alla). 

Yläreunan ompelu

Sama kuva uudestaan, tämä on verhon yläreuna ompeluvalmiina.  Verhotankoa varten tarvitsin 8 cm kujan. Laita verho lattialle vuoripuoli ylöspäin.  Oio verhoa joka puolelta niin, että se on suorassa ja siistinä.  Taita yläreunaa 10 cm nurjalle puolelle, tarkista mittanauhalla ja silitä kohdalleen.  Sitten käännä vielä 2 cm saumanvaraa, jotta saat siistin kujan (kuvassa alhaalla oleva nuppineula pitää paikallaan kohtaa, johon ommellaan).



Alareunojen ompelu

Kun yläreuna on ommeltu, levittele verho jälleen lattialle.  Ompele alareunoihin siistit käänteet, mutta erikseen.  Älä siis ompele alareunoja yhteen, niin kuin yläreunojen kanssa teit.  On mahdotonta saada pituudet mallaamaan niin täydellisesti, että joka saumasta yhteen ommeltu verho ei pussittaisi jostain kohdasta (ainakaan tällainen kotiompelija ei saa).  Taita verhokangasta taas 10 cm, josta vielä 2 cm sisäänpäin.  Silitä, käytä nuppineuloja.  Alataitoksesta tulee siis 8 cm leveä.

Ompele vuorikankaan alareuna.  Nyt ei ole niin väliä, että siinä olisi kaunis, suuri taitos, joten taitos voi olla minä levyinen vaan, kunhan se jää lyhyemmäksi kuin verhokangas, jottei se pilkota näkyville.   

(ratko alareunan saumoja auki 10 cm (tai jätä jo ompeluvaiheessa ne auki) erillistä käännöstä varten).   



Sain tämän verhon valmiiksi jo saman illan aikana, aikaa meni noin 3 tuntia.  En ymmärrä, mistä tuo 10 tuntia oli mieleeni jäänyt!  Ehkä siinä oli Lapin lisää mukana...

Vielä kerran valmiit verhot:




In English:  I finally got the curtains ready for the girls room.  I actually made the first curtain ready when this room still belonged to the parents... and just never got the second one done.  Yeah, I know. 

Now the girls have been asking and asking, and one evening this week I just took the well hidden materials out, spread the on the living room floor and got to work.  3 hours later it was done!  

I like to make liners for curtains, it really makes a difference, even though it adds few extra steps to the sewing project.  

September 15, 2018

Koulussa kotona ~ kahdeksan vuotta kotikoulua

Yksi iso osa lastemme päivittäistä elämää on koulu - ihan niin kuin Suomessakin.  Me vain käymme koulua kotona.  


Aloitamme koulupäivän klo 8.15, mutta tarvittaessa joustamme aloitusajasta.  Muutama vuosi sitten sisustimme koululaisille luokkahuoneen, jossa pidämme koulua, mutta teemme tässäkin poikkeuksia.  Varsinkin itsenäisesti opiskeleva voi löytää muualta  rauhallisen sopen itselleen.  Yleisesti ottaen tykkäämme kaikki kouluhuoneesta, koska siellä on se koulun tuntu ja kaikki tarvittavat kirjat ja koulutarvikkeet käden ulottuvilla.   


Kissamme Mona Lisa näyttää olevan melkein joka kuvassa.  Se on hyvin seurallinen ja tulee luokkahuoneen ikkunan taakse moukumaan, että pääsee oppilaiden syliin päiväunille.  


Koiratkin haluavat usein tulla kouluun meidän kanssa.  Kutsun niitä koulukamuiksi, ja leikin, että niiden läsnäolo auttaa koulunkäynnissä.  Joskus lemmikit ovat kyllä tiellä.  


Eppu haluaa yleensä olla mukana koulupäivässä, ja hänellä on omia tehtävävihkoja ja koulukirjoja.  Eppuhan oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, mutta koulutaidoissa on paljon muutakin opeteltavaa.  


Joskus Eppu lähtee leikkihuoneeseen leikkimään autoilla tai keinuu pihalla.  Introvertillä on usein oman rauhan tarve ja senkin voi kotona ottaa huomioon.  


Kouluksi voidaan laskea myös leikkien lomassa tapahtuvat hetket, kuten tässä Judy Moodyn seurassa: 


Luemme useita aineita Kulkurikoulun parissa, mutta opiskelemmme myös omien suunnitelmien mukaan yhteisiä aineita.  

Tänä vuonna kirjoitan taululle uusia sanoja, joita olemme löytäneet viikon aikana.  Kun sanoja on 7-10 kasassa, keskimmäiset kirjoittavat niistä vihkoihinsa lauseet.  Esikoiselle ne ovat yleensä ennestään tuttuja - paitsi nämä 6. luokan matikan termit, jotka tuli tässä kerran esiin.   



Sanoja löytyy kirjoista, Aku Ankoista tai käytän itse sanoja, joita lapset eivät vielä osaa.  Joskus tuntuu aika hurjalta olla se ainoa suomea puhuva ihminen lasten elämässä! 
 (Lenkkimakkara ei ollut tuttu sana, vaikka makkara olikin).  
9-vuotias herkkä tyttö ei halunnut kirjoittaa lausetta sanasta "viikatemies", joka oli tullut esiin 6. luokkalaisen historian opinnoissa.  Joskus tarkistan itsekin sanojen merkityksiä, esim. siippa-sanaa käytetään yleensä vain miehestä.    



Kotikoulussa emme seuraa kelloa, van opiskelemme yhden alueen (esim. matikankirjan aukeaman) kerrallaan.  Joskus se on nopeasti valmis, joskus lapset tekevät tehtäviään toista tuntia.  

Eppu kertoi minulle kerran painokkaasti, että ei halua mennä minnekään muualle kouluun, vaan hän haluaa olla kotona koulussa 40-vuotiaaksi saakka!  Sitten hän mietti hetken ja sanoi: "Tai 18-vuotiaaksi saakka". :)  No, katsotaan kuinka kauan tätä iloa kestää!   


September 8, 2018

Makuhuoneen rauhaisa nurkkaus


Makuuhuoneen nukkumisnurkkaus on rauhaisa yksityisalue.  Erotimme sen työpöydästä uusiopuista tehdyllä tilanjakajalla.


Soitin basaarista miehelle:
"Miten olisi vaaleanpunainen päiväpeitto?!"
Ehkä ei ihan samalla innolla tullut vastausta, mutta vakuutin, että kangas on hyvin hempeän vaaleanpunainen. Ostin pehmeää, pörröistä kangasta 6 metriä ja ompelin siitä 3 metriä pitkän päiväpeiton.  



Yöpöydän päällä on Ikean vaaleankeltaisesti maalattu vanerilaatikosto ja ystävältä saatu lamppu.  



Huoneessa on kolme isoa ikkunaa, joten sänky oli pakko laittaa ikkunaa vasten.  Ikkunalauta toimii hyllynä ja vaikka patteri jäi sängyn taakse, kaksi muuta patteria riittävät lämmittämään huoneen talvella hyvin.  


Lasten mielestä vähän liukas päiväpeitto on mainoa peuhaamisalusta.  Usein sängyllä on myös nenä kirjassa peiton alla rauhaa etsivä lapsi.  Se on myös mainio päikkäripaikka!  Nurkkauksessa viihtyy siis koko perhe. 


Talveksi tekisi mieli laittaa iso matto sängyn alle niin, että se tulee reunoilta esiin lämmittämään varpaita.  Katsotaan toteutuuko tämä idea ennen talvea.  



September 2, 2018

Ruokakaapilla ja kaupoilla



Jokapäiväisen leivän pöytään saaminen on ihan oma työnsä täällä Keski-Aasiassa.  Kesä Suomessa oli niin huoleton, grillasimme, söimme valmisruokaa ja ne pari kertaa kun tein ruokaa, se oli niin helppoa.  En oikein osaa selittääkään mistä se johtuu. 

Olen juuri tekemässä ruokalistaa, koska löysin itseni taas tuijottamassa ruokakaappiin päivällisajan lähentyessä.  En ole jaksanut olla luova keittiössä, ja jopa riisikattilan tulelle laittaminen tuntui liian vaikealta.  Ajattelin, että ruokalista ehkä auttaa illallisten suhteen, mutta sekään ei ole täällä niin sanottua. 

Korttelin päässä on pikku kauppa (siitä kohta lisää) ja pappa, joka myy vihanneksia.  Vihanneskojun saapuminen noin lähelle kotia muutti basaareissa käynnit kyllä täysin.  Enää ei tarvitse jokaista perunakiloa kantaa kuumuudessa ja tungoksessa.  Vihanneskojun miinuspuoli on se, että siinä todellakin on vain perustuotteita.  Perunaa, porkkanaa, sipulia, sekä kaalia tai kurpitsaa sesongin mukaan, joskus valkosipulia ja punajuuria. Hedelmistä on lähinnä omenaa.  Mitään nopeammin pilaantuvaa ei oikein ole.  Niinpä haen paprikat, yrtit, kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatit sekä muut hedelmät vielä basaarista: 





Syömme kasvispainotteista ruokaa, käytännönkin syistä.  Lihaa myydään vain kirveellä hakatuissa kimpaleissa, kana on aina pakastekoipia tai -reisiä ellei osta valmiiksi grillattua kokonaista kanaa, joka on parhaimmillaan kuumana.  Kanafileitä löytää pääkaupungista pakasteena, mutta mitään valmiita marinoituja vaihtoehtoja ei ole.  Lihasta laittaminen on työläämpää, vaikka jauhankin kerralla yleensä 5 kiloa pakasteeseen odottamaan.     

Tässäpä muuten muutama kuva "lihatiskiltä", jossa leikkuulautana on kanto:







Pikku kaupassa on kaikkea pientä tarpeellista, paitsi että nyt ei ole koko kauppaa.  Se on remontissa, jonka pituudesta ei ole tietoa.  Niinpä haemme munat, maidot, margariinit, makaronit, riisit, teen, kahvin, öljyn ja kaiken muun vähän kauempaa.  Ei ole enää varaa olla spontaani, vaikka eivät seuraavat lähikaupatkaan kovin kaukana ole, ehkä noin 10 minuutin kävelymatkan päässä.  Lähimmät kaupat valitettavasti ovat vähän huonommin varustettuja, joten käymme nykyään kauempana kaupassa. 

Tyypillinen pikkukauppa, josta ei yleensä löydy esim. kissanruokaa, soijakastiketta tai hyvää juustoa:



Jääkaappiosasto kadulla:



Linssit ja pavut ovat mukavasti osa aterioita, mutta nyt vain pitäisi saada ne päivälisideat listalle ja alkaa noudattaa niitä.

Suomalaisittain katsottuna meillä kuluu erityisen paljon tomaattipyrettä (sitä käytetään täällä esim. keittojen mausteena), öljyä (ostamme vähintään 2 litran pulloja) ja majoneesia, joka on perheen amerikkalaisvaikutteita.  Käytetään sitä kyllä paikallisittain salaateissakin.  Viimeksi ostamamme majoneesit olivat pikkukaupassa olleet varmaan huoneenlämmössä ja maistuivat hieman oudolle, joten palautimme ne kauppaan. 

Jos paikallista maitoa saisi säännöllisesti, tekisin enemmän laatikkoja ja muuta maitopainotteista.  Ostamme litran maitopurkkeja 1,3 euron hintaan, eikä sitä oikein raaski sitten makaronilaatikkoon laittaa, koska voisin ostaa maitotädeiltä maitoa 30 sentin litrahintaan.  Jos he sitä toisivat.  Ehkä he taas saapuvat portille kolkuttamaan, kun jäätelökausi on ohi ja ihmiset eivät enää kymmeniä litroja kotijäätelön (myyntiin) tekemiseen.

Hintava (muualta tuotu) maitopurkki, jota käytän teen ja kahvin kanssa.  Paikallisessa maidossa on pieni sivumaku, josta en tykkää kuumassa juomassa. 



Itse kun tekee, saa hyvääkin.  Tässäpä naudanpaisti:




Ja tässä juustotarjotin, jonka loin syntymäpäivääni juhlistamaan.  On kiva huomata, että täälläkin on jo valikoimaa juustojen suhteen (ja joo, Valion tuotteita löytyy edelleen). 



Ehkäpä ensi ruokaviikko on jo värikkäämpi! 


April 20, 2018

Suruaika



Vaikka läheisen poismeno ei olisikaan yllätys, on se aina surullista.

Anoppini siirtyi ajasta ikuisuuteen.  Kuulimme etukäteen, että äiti nukkui paljon eikä enää puhunut moneen päivään.  Pitkäaikainen sairaus oli jo tehnyt työtään.

Pari päivää sitten hän ei enää herännyt. 



Etsimme liput ja matkustamme pian kohti Yhdysvaltoja. 

Ajatuksissa on ollut tietenkin hänen elämänsä, joka oli hyvä, pitkä elämä.  Olen myös pohtinut sitä, miten ulkomailla asuessa emme ole voineet luoda niin läheisiä suhteita, kuin siinä vieressä asuessa olisimme.  Puhelut ja vierailut eivät vain ole sama asia.  Tällaiseen työhön liittyy aina omat uhrauksensa ja tämä on yksi suurimmista. 

Onneksi vietimme viime kesänä siellä koko kesäloman.  Siltä ajalta jäi paljon muistoja, kun anoppi oli vielä kuitenkin hereillä ja hänen kanssaan pystyi hiukan jopa keskustelemaan. 

Paljon on muistoja muiltakin ajoilta.  Valokuvia olemme lasten kanssa katselleet ja kertoneet hauskoja tapahtumia anopin lapsuudesta ja mieheni lapsuudesta. 



Näihin päiviin liittyy nyt monenlaista järjestelyä.  Matkaan liittyvät pakkaukset ja lasten koulun miettiminen, sekä vaatteiden suunnittelut (pukeudutaanko siellä kokomustiin vai onko rennompaa?), sekä kodin jättäminen ystävien käsiin on vienyt ajatukset ja energian.  Täällä olevien ystävien kanssa puhuminen on ollut myös tärkeä osa prosessia. 

Uskon, että todellisesti sureminen iskee kuitenkin sitten siellä tutussa kodissa, jossa anoppi ei enää ole.

Poimin eilen puutarhasta ihanan suuria, tuoksuvia ruusuja.  Anoppilassa oli aina niin kaunis puutarha ja ruusuja oli kaikista eniten.  Niitä poimimme siellä viime kesänä päivittäin ja toimme anopin istuimen ja vuoteen viereen häntä ilahduttamaan.  Nämä ruusut ovat nyt sitten hänen muistokseen huoneessamme. 

Eivät ole ns. suruväriä eli valkoista, mutta suruammekin reunustaa ihana jälleennäkemisen toivo. 

---ja kukkien lehdissä on ihan oikeaa Keski-Aasian pölyä, jota ei edes parin päivän sateet saa pyyhittyä pois. 

April 7, 2018

Mamma juoksee

Olen löytänyt itsestäni aivan uusia piirteitä.  Olen nimittäin aloittanut juoksemisen.


Image result for running quotes funny

En tykkää juoksemisesta.  En ole koskaan tykännyt, enkä nytkään juokse juoksemisen ilosta. Aloitin tämän juoksuharrastukseni ihan vahingossa.

Juokseminen on hitaiden muutosten tulos.

Olemme zumbailleet tässä talven aikana noin kaksi kertaa viikossa.  Zumba on todella kivaa, erityisesti ystävien seurassa.  Useimmiten siellä on leveät hymyt naamalla jopa niiden raaimpien tanssikuvioiden ajan.  Zumban parissa on varmasti peruskunto noussut. 

Helmikuussa eräs ystävä kertoi, kuinka juoksee kahtena aamuna, pitää päivän tauon ja taas juoksee kahten aamuna.  Se jäi takaraivoon malliksi kuinka säännöllisesti voisin liikuntaa harrastaa.  Mutta juokseminen - en tykkää läähättää veren maku suussa jotain mäkeä ylös, minusta ei kyllä mitenkään ole sellaiseen itsensä äärimmilleen vetämis-tyyliseen urheiluun.  Luovutan mielelläni jo ennen kuin tähdet vilkkuvat silmissä.

En siis aikonut ollenkaan aloittaa juoksemista.  Kun hyppäsin helmikuussa juoksumatolle, tavoitteena oli reippaat kävelylenkit.  Ihan testausmielessä päätin juosta 5 minuuttia.  Sehän sujui niin keveästi, että juoksinkin suoraan 10 minuttia.  Ihan ennenkuulumatonta!



Image result for mom jogging humor

Seuraavan kerran juoksin 15 minuttia, sitten 20, sitten 25 ja sitten päätin, että kyllä se pitää se 30 minuuttia jaksaa juosta.
rathon plan

Ja niinpä minä juoksen.  30 minuuttia kerrallaan.  Ihan älytöntä.


December 23, 2017

Herkullinen pullakranssi

Siitä lähtien kun löysin tämän ohjeen, olen tehnyt joka joulu pullakransseja.  Päätin julkaista uudelleen tämän suositun postauksen, hieman editoituna.  Tänä jouluna olen syönyt pullakranssiani yksin, kun lapset eivät suostu rusinoita ja kuivattuja aprikooseja syömään.  Eivät edes nypi niitä pois!  Mutta minullehan se käy, ja juoksumatto otetaan sitten tammikuussa käyttöön :) 

Hyvää Joulua!


 Inspiraatio on tuliaiseksi saadun Kotilieden kansikuvasta (24/2013).




Kauniin kranssin saa vähän erilaisella menetelmällä: 


Taikinaohje Kotiliedestä: 

3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl vanilijasokeria
1 rkl kardemummaa
noin 11,5 dl vehnäjauhoja
100 g huoneenlämpöistä voita.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva.
Sekoita muna, sokeri, mausteet ja jauhot joukkoon.
Lisää voi ja alusta, kunnes taikina irtoaa käsistä ja kulhosta.
Kohota 30 min.

Taikina kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi.


Tässä kohtaan aloin soveltamaan omia juttuja.  Kotilieden mukaan kranssit täytetään mantelimassalla ja kuivatuilla hedelmillä.  Mantelimassaa ei löydy eikä se varmaan meille olisi niin maistunutkaan.  Täytin sen siis aika perinteisin korvapuustitäyttein.  


Ensin pehmeää voita: 



Sitten saksanpähkinämurskaa



Keltaisia ja mustia rusinoita



Sokeria 



Kanelia



Rullaa taikina napakaksi kääröksi:



Halkaise käärö terävällä veitsellä keskeltä kahdeksi suikaleeksi:




Kääri suikaleet toistensä ympäri, asettele avonaista puolta näkyviin: 



Muotoile pyöreäksi kranssiksi:



Voitele kananmunalla: 


Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.  

Kun kranssi on jäähtynyt, koristele se.
Tässä on mielikuvitus rajana! 
Itse käärin pikaisesti violettia nauhaa kranssin ympärille ja ripottelin päälle tomusokeria.  
Pullakranssia voi käyttää myös Adventtikranssina ja upottaa siihen neljä kynttilää (teimme näin neljäntenä Adventtina toiselle kranssille).  Tomusokeri-vesiseoksella voi myös valuttaa kranssin pinnalle kuvioita. 
Mikä estää murskaamasta suklaaraekarkkeja tai pähkinöitä kranssin pinnalle? 


Pullakranssista saa n. 30 palaa...mutta meitä oli neljättä adventtia juhlimassa 8 aikuista ja 10 lasta eikä tuoreesta pullakranssista jäänyt murustakaan jäljelle.  Mmmmm... hyvää on! 

December 14, 2017

Joulun alku olohuoneessa - Christmas Beginnings in the Living Room

Ensimmäiset joulukoristeet löysivät paikkansa olohuoneessa heti joulukuun alussa.  
Tällä kertaa teemana on linnut - olisitko arvannut? :)


Päätin käsitellä koko jättisuuren kirjahyllysysteemin.  Halusin rauhaisan ja vaalean värimaailman ja ihan pikkuisen punaista.  
Sohvilla oli myös lampaantaljoja, mutta ne hävisivät lasten leikkeihin! 


Niinpä miltei kaikki kirjat kääntyivät ja valitsin neutraalinvärisiä koriste-esineitä.  




Puutarhan ruusut sopivat yhteen lintutaulun marjojen kanssa. 



Keskellä lasinen seimi-asetelma.  Se on ollut miehelläni jo ennenkuin tapasimme.  



Rauhaisaa Adventtiaikaa! 


Our living room got neutral Christmas decor at the beginning of December.  Can you guess that I am liking birds at the moment? :) Sheep skins disappeared into the children's room soon after I took them out!  Glass nativity set was found in my husbands stuff...perhaps given by his mother? 

Have a peaceful Advent season!





December 12, 2017

Itsenäisyyspäivän lumiharso

100-vuotisjuhlan kunniaksi saimme ohuen lumipeitteen.  Yöt ja aamut ovat olleet todella viileitä ja päivää ennen ilmassa leijaili hiutaleita.  Aamulla piha oli vähän valkoisempi.  Maa on vielä lämmin, joten se ei peittynyt, mutta kasvit saivat kauniin kuorrutuksen. 


Jaksan aina ihastella miten pitkälle syksyyn täällä kukkivat ruusut!  Sain maljakkoonkin oman pihan kukkia Adventtien kunniaksi.  Tämä raukka ei ollut ehtinyt edes avautua.


Tummanpunaisesta ruususta näkee miten pölyistä täällä on koko ajan.  Täällä on aina pölyä joka paikassa.  Lakaisemme pihan ja kadunpätkän joka päivä ja naapurin rouva pyyhkii ikkunansa päivittäin.  Itse en jaksa ikkunoita kiillottaa, mutta piha ja varsinkin sisääntulo pitää pyyhkiä.  Talvella pöly muuttuu mudaksi.  Vasta kun saamme kunnon sateita, kasvitkin raikastuvat.  Se on sitten oikeastaan vasta keväällä. 


Ikivihreät pensasaidat pitävät pihan kauniina talvellakin.  Täytyy olla aikamoinen pakkanen ennekuin nämä pensaat jäätyvät niin, että lehdet tippuvat - ja silloin ne yleensä kuolevat.  Sitä on tapahtunut pari kertaa kymmenen vuoden aikana. Aina ne kasvavat uudelleen.


Lapset opiskelevat lintuja tämän vuoden.  Teimme linnuille ruokintapullon, jossa mm. suomalaisia neljän viljan hiutaleita, jotka olivatkin täynnä ötököitä.  Harmiksemme lintuja ei vain näytä pullo kiinnostavan.  Pihalla ne kyllä käyvät koirien ruokakuppeja tutkimassa, eli ruokailevia lintuja on.  Mikäköhän auttaisi? 


Pihaa keittiölle päin. 


Takorautaisissa ikkunalaatikoissa sinnittelee vielä jokunen kasvi. Nämä ovat korkealla, joten kasteleminen on hankalaa ulkoapäin, ja sisältäpäin pitää ensin poistaa hyönteisverkot ennenkuin pääsee "ulos".  Oikeassa alakulmassa näkyvä peili on aikuiselle sopivalla kohdalla, eli talo on korkea. Kuva on otettu portailta. 


Lumet sulasivat heti jo pois, mutta ehkäpä saamme vielä sen verran, että pääsemme vuosittaiseen mäenlaskuun vuorille!  

Kotia on laitettu joulukuntoon - vuosi vuodelta haluan vähemmän koristeita, mutta silti haluan jouluisen tunnelman :)