Jatkan edellisessä postauksessa aloittamaani aihetta, eli miten nukuttaa lapsi. Oikea DIY (do-it-yourself eli tee-se-itse).
Koska minulla on niin ihmeellisen paljon asiantuntemusta ja kokemusta kolmen lapsen kanssa, en voi mitenkään olla jakamatta näitä vanhemmuuden helmiä koko maailmalle.
No, kunnia sille, kelle kunnia kuuluu. Olen oppinut kaiken tietämisen arvoisen Vauvakuiskaajan opeista.
Kuten kirjan otsikkokin sanoo, hän ratkaisi kaikki meidän nukutusongelmat.
Vauvakuiskaaja opetti meille, että vauvat tarvitsevat rutiineja. Ja vauvat rakastavat rutiineja. Itse asiassa, vauvat ei tykkää siitä kun asiat ja paikat muuttuvat. Vauvat on konservatiivisia. Vauvat haluaa sitä samaa päivästä toiseen. Ja tämä on erityisen totta nukkumaanmenohetkellä.
Olen myös jostain muualta joskus lukenut, että vauvalle/lapselle luo turvallisuuden tunnetta se, että samat kädet hoitavat häntä samalla lailla päivästä toiseen. Eli ne vanhempien kauhistelemat rutiinipäivät, jolloin tehdään melkein samat asiat kuin eilenkin, ovat pienelle lapselle todella tärkeitä. Voimia sinne yksitoikkoisuuteen!
Vauvakuiskaaja vastaa myös monen vanhemman epäilevällä äänensävyllä lausuttuun...."Niin, se ehkä toimii sun lapsilla, mutta meidän Erno-Petteri on kyllä ihan eri luonteinen ja niin herkkä ja diipa daapa daa..."
"Nämä minun vauvakuiskaajatekniikkani
toimivat. Olen käyttänyt niitä itse tuhansien vauvojen kanssa, ja olen opettanut ne vanhemmille ympäri maailmaa. En ole ihmeidentekijä. Osaan vain hommani, ja minulla on kokemus puolellani. On selvää, että toiset vauvat ovat haastavampia kuin toiset- ihan niin kuin aikuisetkin. Myös jotkin tietyt kehityskaudet, kuten hampaiden puhkeamisaika, tai kun lapsi lähenee toista ikävuotta, voi olla hieman vaikeampaa vanhemmille, aivan niin kuin odottamattomat sairaudetkin (lapsen tai omasi). Mutta melkein mikä ongelma vain voidaan ratkaista palaamalla perusteisiin. Kun ongelmat jatkuvat, se johtuu yleensä siitä mitä vanhemmat ovat tehneet, tai heidän asenteestaan. Tämä voi kuulostaa rankalta, mutta muista, että minä edustan sinun
vauvaasi. "
Luin kirjan mielenkiinnolla, koska olin lukenut vauvantahtisesta elämästä, jossa kaikki rutiinit oli heitetty roskakoppaan ja vauva lanteella roikkuen elettiin miten sattuu. Vauvakuiskaaja saarnasi rutiineista ja vauvan opettamisesta samoihin asioihin. Mutta Tracyn neuvot tuntuivat ihan järkeenkäyviltä. Hän opettaa vanhempia lukemaan vauvan väsymysmerkkejä, ja erottamaan toisistaan nälkäitkut ja väsyitkut. Tracy esittelee myös kehittämänsä rutiinin, joka muuttuu kun vauva kasvaa. Hän varoittaa vanhempia aloittamasta nukutusmenetelmiä, joita he eivät ole valmiita jatkamaan seuraavat vuodet (syliin nukuttaminen, autossa nukuttaminen tai kukkumiset keskellä yötä).
Vauvakuiskaajan rutiini on nimeltään E.A.S.Y. eli ensin vauva syö (eating), sitten on hereillä (active), sitten nukkuu (sleeping) ja sitten alkaakin äidin oma aika (you). Tärkeää on opettaa vauva nukahtamaan rauhallisesti itse, omassa sängyssään. Tracy ei milloinkaan opeta vauvan sängyssä huudattamista. Se rikkoo hänen mielestään vauvan luottamuksen siihen, että hänestä huolehditaan. Niinpä vauvakuiskaaja ei IKINÄ jätä vauvaa itkemään itseänsä uneen, vaan hän opettaa vanhemmalle vauvan rauhoittamisen ja antaa tarkat ohjeet miten vauva opetetaan nukahtamaan ilman itkuja.
Aloimme seurata rutiinia uskonnollisen tarkasti. Jos Tracy sanoi, että aamulla vauva nousee ylös klo 7, niin meillä noustiin klo 7. Jos Tracy sanoi, että 8-kuukauden ikäinen jaksaa 4 tuntia syöttöjen välillä, niin meillä syöttöaika venytettiin neljään tuntiin.
Tracy ei itse kehoita vanhempia hoitamaan lasta kellon mukaan, minuutilleen. Rutiini on joustava, ja eniten vanhempia kehoitetaan opettelemaan oman vauvan signaalit ja reagoimaan niihin oikein. Kun vauva alkaa kitistä tai haroa kasvojaan, ei silloin tarjota maitoa, vaan aloitetaan nukkurutiinit.
Suurin muutos meillä oli kuitenkin päiväunet, erityisesti niiden pituus. Vauvakuiskaaja väittää, että jos lapsi nukkuu hyvät päiväunet, hän myös nukkuu öisin paremmin. Illalla on tosi vaikeaa nukuttaa yliväsynyttä lasta, joka ei ole nukkunut kuin pari puolen tunnin pätkää päivällä. Tämä olikin suurin ahaa-elämys meille: 45 minuutin päiväunet ei riitä. Ei riitä. Päikkäreiden pitää olla vähintään 2x45 minuuttia, mielellään kaksi tuntia. 45 minuuttia on normalin unisyklin pituus, ja usein vauva havahtuu hereille syklin vaihtuessa. Sillon moni vanhempi tekee sen virheen, että juoksee sängyn laidalle valmiina nostamaan juuri heränneen vaavin syliin. Sen sijaan pitäisi odotella ja katsoa, että nukahtaako vauva uudelleen.
Muistan erään kerran kun meillä oli vieraita, ja noin 10 kuukauden ikäinen esikoinen heräsi päiväuniltaan 45-minuutin päästä itkien. Menin huoneeseen ja autoin hänet takaisin uneen, tutin ja rauhoittelun avulla. Taas 45-minuutin päästä huoneessa herättiin, mutta ihan eri menolla, vauva heräsi rauhallisesti liikehtien ja äänteli tyytyväisenä sängyssään ennen kuin hänet sieltä poimittiin syliin.
Tässä on tyypillinen päivä neliviikkoisen vauvan kanssa.
Ja tässä esimerkit kolmen ja neljän tunnin rutiineista.
Kirjassa on mielenkiintoisia tositapauksia, joita Tracy käy läpi yksityiskohtaisesti, selittäen menetelmänsä ja ajatuksensa. Jos vanhemmat olivat valmiita noudattamaan hänen neuvojansa, ongelmat ratkesivat. Opin itsekin pitentämään esikoisen liian lyhyitä päiväunia. Kovaa työtähän se on, mutta vaivan arvoista.
Me noudatamme yhä numero kolmosen kanssa Vauvakuiskaajan oppeja. Aamupalan jälkeen leikitään, sitten kun alkaa väsymysmerkit, niin lähdemme nukuttamaan. Huomenna 10 kk täyttävälle vaihdamme kuivan vaipan, laitamme yhdessä verhot ja oven kiinni ja sitten istumme laulamaan unilaulun. Kirjaa emme ole vielä ottaneet rutiineihin, mutta kohta varmasti. Yleensä tyttö haluaa itse sänkyyn nukahtamaan ennenkuin laulu on edes ohi. Minua se vähän loukkaa, koska haluaisin laulaa Tuku tuku lampaitani loppuun asti. Mutta eihän toista voi väkisin hereillä pitää. Ehkä pitäisi valita toinen tuutulaulu.
Tarkoituksena on rutiineiden avulla auttaa vauvaa rauhoittumaan unille. Onhan meillä itse kullakin tietyt menetelmät illalla, ennen nukkumaanmenoa. Itse en tykkää mennä nukkumaan, jos keittiössä on tiskit pöydällä. Harjaan hampaat joka ilta, en osaa nukahtaa, jos jää tämä rituaali välistä. Laitan yöpöydälle lasin vettä ja kännykkä on ihan pakko olla lähellä, jotta näen kellonajan keskellä yötäkin. Ilman näitä juttuja en osaa nukahtaa (no, tiskit on joskus jäänyt...mutta sitten aamulla ahdistaa).
Kolmonen nukkuu noin kahden tunnin aamupäiväunet, ja niiltä herättyään meillä on syöttöaika. Sitten taas leikitään kunnes nukuttaa, ja iltapäiväpäikkärit alkaa samoilla rutiineilla. Nykyään tyttö ei tarvi kolmansia päiväunia, vaan yöpuulle vetäydytään jo 18.30-19.00 aikaan. Syötän hänet vielä kun itse tulen nukkumaan, 22.30 maissa, ja sitten kuorsataan aamuun asti.
Se on niin helppoa! Poikamme nukkuu vieläkin iltapäiväunet Vauvakuiskaajan opettamaan aikaan, 13.00-15.00. Hän täyttää ensi viikolla 4 vuotta, ja olen luvannut, että sitten ei tarvi enää nukkua. Hirvittää jo etukäteen!
Tässä on toinen kirja, jonka luin viime vuonna lapsen unesta.
Kirjoittajan suuri viesti on, että samalla lailla kuin roskaruoka on huonoksi ruumiille, roskaunet ovat huonoksi aivoille.
Hyvin nukkuva lapsi oppii ja sopeutuu uusiin ympäristöihin helpommin. Monet käytösongelmat juurtavat uniongelmista, maailmassa on paljon kroonisesti väsyneitä lapsia.
Mielenkiintoinen pointti tässä kirjassa oli se, että jos lapsi herää aamulla liian aikaisin, laita se illalla aikaisemmin nukkumaan. Siis mitä häh? Eikö sen pitäisi olla toisinpäin, että pidetään sitä sitten illalla valveilla pitempään, että se väsyneenä nukkuu aamulla pitempään? Ei, ja totesimme sen käytännössä. Pikku-kakkonen, intensiivinen poikamme, heräsi kello 5, jos illalla meni yhtään liian pitkään. Yrityksen ja erehdyksen kautta opimme, että hänet laitetaan nukkumaan viimeistään klo 19.00, ja sitten aamulla herätään vasta klo 6. En usko, että hän koskaan oppii nukkumaan kello 7 asti, mutta se on sitten sitä persoonallisuutta.
Mutta olin jo Tracylta oppinut kaiken mitä tarvin, tämä lääkärin kirjoittama kirja vain sinetöi ajatukset ja antoi enemmän tutkimustaustaa lasten unentarpeille.
Ja sitäpaitsi Vauvakuiskaajan oppeja oli kivempi lukea!
Suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle vanhemmalle!!!
Ja opetelkaa ihmeessä lukemaan vauvanne väsymerkkejä! Lapsen täytyy saada nukkua.
Hyvää Yötä!
Factors I had to take into consideration is that this little pink bookshelf has really low spaces on the top shelf. I could not put big books there at all. 
