Ensimmäinen koulupäivä

Syyskuun ensimmäinen päivä on monissa Keski-Aasian maissa ensimmäinen koulupäivä.  Niin täälläkin.  Päätimme laittaa/päästää 7-vuotiaan esikoisen paikalliseen kouluun, joka on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä.  Ajatus koulusta on innostava ja jännityksellä sitä odotettiinkin päiviä laskien.

Mehän pidämme myös kotikoulua suomen kielellä.  Täytyy katsoa, ettei kahden koulun käymisestä tule liian raskasta, mutta tällä hetkellä en ole huolestunut.  Koska Ruusunen osaa jo lukea ja kirjoittaa suomea, en usko että lukemaan opettelu toisella kielellä tulee liian raskaaksi.  Olen lukenut jostain, että kahden eri kielen aakkosien opettelun välillä pitäisi olla kaksi vuotta, jotta ne eivät menisi sekaisin.  Olinkin siis aloittanut suomen kielen aakkosten opettelun hyvissä ajoin pari vuotta sitten juuri tätä paikallista koulua silmälläpitäen.  Englantia äidinkielenään puhuvan mieheni kanssa olemme sopineet, että opetamme vain suomalaisia aakkosia tässä vaiheessa.  Kun hän lukee lapsille englanninkielisiä kirjoja, joissa on aakkosia, hän ääntää ne suomalaisittain.  'A' äännetään 'aa', eikä 'ei', 'E' äännetään 'ee', eikä 'ii'.  'I' äännetään 'ii', ei 'ai'.  Näkeehän sen jo tästäkin kuinka helposti sitä voi mennä sekaisin!

Tälle paikalliselle koululle on kaksi tavoitetta: vahvistaa kieltä, jota Ruusunen osaa jo puhua, ja luoda uusia ystävyyssuhteita.  Akateemiset tavoitteet laitamme sitten suomalaisen suunnitelman mukaan kotikoulun ohjelmaan.

Jouduimme odottelemaan pihalla luokan järjestäytymistä. Onneksi sää on viilentynyt, ja sisäpiha oli varjoisa, sillä seisoimme siellä yli tunnin.  Lapset puristelivat kukkasiaan, joita toivat opettajalle...kuinkahan kukat selvisivät hengissä tästä päivästä?  Ruusunen on puolta päätä pitempi kuin muut tytöt, ja monet äidit kysyivätkin minulta Ruususen syntymävuotta.  Kyllä se on se 2004, ihan niinkuin teidänkin lapsillanne!  Mietin ihan tosissani, että voiko se olla geeneistä kiinni, vai onko tässä ravitsemuksesta kyse.

Sosiaalista elämää tässä oppii kyllä heti.  Reppuja vertailtiin (kenellä on eniten taskuja) ja joku halusi pitää kädestä kiinni tyttöä, jolla oli jo pari.  Apua, miten pentuni pärjää? Leijonaemon vaistoja ei tarvi herätellä.

Mielessäni vertailin kotikoulua ja julkista koulua...hyviä ja huonoja puolia löytyy varmaan molemmista. 'Suosituin tyttö' ja kiusaaminen ovat kotona ihan vieras käsite, mutta joskushan nämäkin elämäntilanteet täytyy kohdata. Päätin heti käydä kaveriaihetta läpi kotona...miten suhtautua siihen, että tytöt niin helposti omivat itselleen sen yhden parhaan kaverin ja entä jos se et olekaan sinä?  Me harjoitamme nyt molempia koulumuotoja, ja reipas ja sosiaalinen Ruusunen toivottavasti nauttii koulunkäynnistä.

Kaksi ensimmäistä päivää ovat menneet järjestäytymisessä.  Vihreäpukuinen nainen on Ruususen opettaja.  Ehkä ensi viikolla alkaa sitten ne oikeat tunnit.  Matematiikkaa ja äidinkieltä...