Voitto!

Olen täältä kotoisin.  Karua metsää, kaunis joki ja paljon tilaa.
Rakastan Suomea, valoisia kesäöitä, lumen valaisemaa talvista metsää. Tilaa ja raikkautta.

Asun täällä - ei metsää...joet ovat erilaisia.  Ihmisiä on joka paikassa.
Yritän löytää kauneutta Keski-Aasian tavoista... Suurin kauneus täällä on ihmisissä.

Heidän värikkäässä kulttuurissaan ja oudoissa tavoissaan.
Kultahampaissa, kiiltävissä huiveissa ja kukkamekkojen väriloistossa.

Olen opetellut paikallista muotia.
Nahkatakit in. Sporttitakit out.

Kultakorut, paljettikoristeita ja säihkyvät korkokengät löytyy kaapista.

Villainen liivi tai huivi mekon päälle talvihäihin.  Ei jakkupukuja.

Koska olen "vaalea" (täkäläisittäin), minut tunnistetaan heti ulkomaalaiseksi.

Vaikka osaisin tavat ja tietäisin käytännöt, tuntuu, etten siltikään ole sisäpiirissä.  Eihän se osaa...

Mutta...
tänään oli voitokas hetki.

Ystäväni esitteli uusia kenkiään...kirkkaan vihreät, sopivat hänen valkovihreään pukuunsa.

"Arvaapa paljon maksoin näistä viikonloppuna bazaarissa?"

Katselin kenkiä.  Sandaalit, mutta ei nahkaa eikä mitään kallista materiaalia.  Muovia, mutta ei sitä halvinta rantasandaalityyliä jota kotona käytetään.

"12", heitin.

"Mitä! Olet nähnyt nämä kengät bazaarissa!"

Arvasin osuneeni lähelle.  "En ole!  Olen vain kerran ehtinyt bazaariin Suomesta tulon jälkeen.  Nuo ovat uutta muotia, en ole niitä aiemmin nähnyt!  Paljon ne olivat?"

Ystäväni nauroi ääneen: "Maksoin niistä 12!"

Nauroimme yhdessä.  Nyt minua ei voi huijata maksamaan turistihintoja.  Olen askeleen lähempänä keski-aasiaa, tuntuu voitokkaalta! Vaviskaa, osaan arvioida hintoja :)  

 
Ihan kuin kaksi marjaa! Täältä tullaan.  (Kuvassa oleva nainen ei liity tähän kenkäkertomukseen.)

Lähetään vaan kenkäostoksille.