Vuoden Luontokuvaaja

Syksyllä on mahtavia värejä puissa. Meidän pihalla on kolme hedelmäpuuta, jossa kasvaa oransseja hedelmiä. Ne ovat kypsiä loppuvuodesta, ensimmäiset taidettiin poimia lokakuussa. Englanniksi nimi on persimmon, ja suomeksi löytyvät seuraavat käännökset: kakiluumu, persimoni, sharon, kaki, persimon. Mitä niistä nyt käyttäisi? Persimoni ja kaki ovat vähän hassuja...varsinkin jos talossa on pieniä lapsia, jotka ovat aina valmiita kielenvääntelyyn ja erityistä iloa tuottavat kaikki vessa-aiheiset sanat. Kakiluumu on turhan pitkä ja siinä on taas tuo krrhm hauska alku.

Sharon on hienon ja juhlavan kuuloinen. Käytän siis sanaa sharon.

Siispä sharon-puitamme olen silmäillyt, ja mieli teki kuvia ottamaan. Mutta koska Keski-Aasian kesä on pitkä, kuiva ja pölyinen, ovat syksyisin puut aika surullisen näköisiä. Pölyisiä, harmaita, likaisia suorastaan. Tämä pölyisyys muutenkin estää minua ottamasta täällä syyskuvia. Kaupungissamme on varmaan satanut kaksi, ehkä kolme kertaa toukokuun jälkeen. Nekin oli enemmän semmoisia sadekuuroja, ei vielä pessyt luontoa puhtaaksi kesän pölyistä.

Katso nyt näitäkin hedelmiä ja lehtiä. Kauniisti kypsyneet sharonit odottamassa poimijaansa, mutta oi, niin pölyisenä. Ja lehdetkin ovat harmaita. Pitääkö tässä alkaa puita pesemään, että saa kauniita kuvia otettua. Ei tällaisilla kuvilla Vuoden Luontokuvaajan titteliä saa.

Mutta sitten oksalle lennähti pieni lintu syömään ylikypsää sharonia. Meni hetki hakiessa zoomin läpi, en meinannut löytää lintua, kun se oli aika kaukana ja niin pieni. Mutta sitten onnistuin kohdentamaan oikeaan suuntaan.

Siellä se tirppanokka nautiskeli ja tiiraili välillä minua. Olin kai tarpeeksi kaukana ja alhaalla, että se malttoi hetken aikaa pelkäämättä syödä.

Onkos muuten teillä hyviä sharon-reseptejä? Hedelmää on ihan riittävästi, ja pitäisi jotakin niistä tehdä. Naapureille annettiin, mutta jäi vielä aika paljon puihinkin.