Kurpitsapiirakka

Ensi viikolla on Yhdysvalloissa Kiitospäivä. Monenmoiset piirakat ovat pakollisia jälkiruokia Kiitospäivänaterian jälkeen, ja yksi suosituimmista on kurpitsapiirakka. Sen kunniaksi julkaisen nyt tässä erään kurpitsapiirakan ohjeen ja reseptin. Tämä on vain yksi monista, enkä väitä ollenkaan, että tämän olisi se hienoin ja herkullisin. Onpahan vain resepti, jonka löysin mieheni keittokirjasta avioliiton alkuvuosina, ja aina sen avulla paistan marraskuussa kurpitsapiirakan. Kaikille se maistuu ja kehuja saa. Koska ohje on suht helppo, luonnistunee se niiltäkin, jotka eivät ole ikänänsä kurpitsapiirakkaa edes nähneet.

Aloitamme kurpitsasta. Muistan kun 9 vuotta sitten tuoreena aviovaimona vaelsin Jyväskylän marketteja läpi etsimässä ihan tavallisia kurpitsoita, ja ainut mitä löysin oli säilötty kurpitsa, joka toi ikäviä muistoja yläasteen ruokalan salaattipöydän ääressä. Aina luulin, että salaatissa oli persikkaa ja se olikin säilötty, suolainen kurpitsa. Hyh! No, mutta olen kuullut huhuja, että nykyisin tätä eksoottista herkkua saa tuoreena Suomestakin, ja luotan siihen, että ohjeeni ei tule julkaistua turhaan. Muuten kirjoitan tätä ihan tarkoituksella suomeksi, koska jokainen ameriikoista kotoisin oleva omistaa jo neljä-viisi suvun perinnereseptiä.

Eli kurpitsainen pilkotaan paloiksi, aloita vaikka kahtia leikkaamalla. Sen sisällä on narun näköisiä kuituja ja siemeniä, jotka raavitaan pois. (Siemenet voi paahtaa ja syödä, mutta emme mene nyt yksityiskohtiin). Kurpitsan voi kypsentää monella tavalla; uunissa, höyryttämällä ja keittämällä. Itse olen sen aina keittänyt, joka ei välttämättä ole se suositelluin menetelmä. Keittäminen kuitenkin toimii ihan hyvin. Eli laita kurpitsa paloina kattilaan, sinne vettä, ja keittele kunnes se on pehmeä. Kurpitsaa ei tarvi kuoria, koska kypsänä sen kuori lähtee tosi helposti melkein vetämällä pois.

Soseuta jäähtynyt, kypsä, kuorittu kurpitsa. Sitten aletaan piirakan tekoon.

Tehdään piirakkataikina. Rakastan piirakkataikinoita! Joskus on käynyt niin, että joudun todella venyttämään taikinaa, jotta se yltäisi joka reunaan, koska innostuin maistamaan sitä pari ylimääräistä kertaa. Siis yhden kerran melkein pitää maistaa, jotta tietää onko taikinassa tarpeeksi suolaa. Mutta sitten en osaa hillitä itseäni ja napostelen taikinaa mennen tullen ja palatessa jos en ole oikein tiukkana. Tällä kertaa piirakat oli menossa juhlaan, joten taikinan oli pakko riittää. Olin siis fiksu ja tein isolla ohjeella, jotta taikinaa varmasti riitti myös maistelun jälkeenkin.

Pilko astiassa kova voi, ja sekoittele se hyvin jauhoihin ja suolaan. Minulla on tuommoinen kätevä taikinaleikkuri, jonka tilasin anopilta kun aloin piirakoiden tekoon. Mutta voin voi sekoitella jauhoihin veitsen ja sormien avulla, tai käyttää monitoimikonetta. Ihan miten sulta parhaiten luonnistuu. Voin pitää olla jääkaappikylmää, jotta taikinasta tulee mukavan lehtevä.

Kun voi ja jauhot on nypitty sopivan pieneksi, siihen lisätään vettä. Vain muutama lusikallinen (tarkempi ohje lopussa)!

Sitten taikina näyttä tältä. Nyt käärit sen tuorekelmuun ja laitat jääkaappiin 20 minuutiksi. Taikinaa on helpompi käsitellä, jos se jähmettyy vähän jääkaapissa. Odotellessa valmistetaan täyte. Laita tässä vaiheessa uuni lämpiämään.

Täyteainekset: kurpitsasose, munia, sokeria ja mausteita ja säilykemaitoa ja maitoa.

Sekoita sokeri, suola, kaneli, inkivääri ja mausteneilikka (minulla ei ollut tätä jauhettuna enkä kerennyt alkaa sitä nyppimään ja jauhamaan, joten käytin kardemummaa sen sijalla ja hyvä oli). Lisää joukkoon kurpitsasose ja tavallinen lehmänmaito.

Vatkaa kananmunia vähän kupissa haarukalla ennenkuin sekoitat ne täytteeseen.

Sitten lisätään säilykemaito (evaporated milk). Se on makeaa ja sitkeää maitotuotetta. Nyt tuleekin tenkkapoo. Saakohan tätä kuinka helposti Suomessa? Venäläisiä herkkuja myyvissä liikkeissä tätä pitäisi olla, mutta kuinkahan käy tavallisista marketeista ostoksensa löytävän leipojan. Kertokaa kommenttilaatikossa, mikä olisi se suomalaisen vaihtoehto!

Sekoita täyteainekset kunnes sileää. Sitten ota piirakkataikina jääkaapista. Kaulitse se kevyesti jauhoitetulla pöydällä. Paina taikinapallo kämmenellä litteäksi, ja aloita kaulita keskeltä reunoja kohti, eri suuntiin. Älä kaulitse reunoihin saakka ennenkuin ihan viimeisillä kerroilla. Kääntele ja nostele taikinaa kaulitessa ja jos se alkaa tarttumaan pöytään, lisää hieman jauhoja. Taikinan pitäisi olla noin 5 mm paksuinen, ja 5 cm isompi halkaisijaltaan kuin piirakkapannusi.

Valmis piirakkapohja on helpoin nostaa pannulle, jos nostat sen esim. kaulimen päälle ja rullaat sen irti pöydästä. Yritä olla venyttämättä taikinaa. Painele taikina astiaan ja siloittele reunat tasaiseksi. Hetken yritin luoda rypytettyjä reunoja, mutta en osaa niitä tehdä. En osaa niitä siis myöskään neuvoa. Jotenkin sormilla niitä pitäisi rypytellä, mutta en löytänyt oikeita sormia enkä rypytystekniikkaa... Käytin veitseä reunojen tasaamiseen, ja söin ylimääräiset taikinarippeet.

Tasoitetut rippeet olisi voinut säästää pakkasessa, ja kerätä tulevisuudessa jokaiselta piirakanleipomiskerroilta jäävät taikinarippeet, kunnes niistä riittäisi taikina uuteen piirakkaan. Mutta teen piirakoita niin harvoin, että en saisi varmaan ikinä yhden taikinan verran rippeitä säästettyä. Ja kun haluan sitä raakaa taikinaa syödäkin!

Itse lisäsin täytteen jo tässä vaiheessa ja laitoin piirakan esilämmitettyyn uuniin paistumaan. Mutta joskus suositellaan voitaikinan laittoa jääkaappiin kun se on jo laitettu vuokaan, mutta ENNEN kuin täyte kaadetaan päälle.

Tein kaksi isoa ja yhden pienen piirakan. Tässä ne ovat uuniin menossa. Paista piirakat uunin alatasolla ritilällä, jotta saat rapean taikinan.

Minä en paistanut ritilällä enkä alatasolla. Koska meillä ei ole kaupungin antamaa luonnonkaasua, jolla uusi upea uunini toimisi, joudun käyttämään pientä ja kiukkuista sähköuunia. Siihen minulla ei ole ritilää, ja se on niin pienikin, että siinä on vain yksi keskitaso. Tämä olkoon lohdutuksena niille, jotka eivät voi paistaa ritilällä alatasolla. Hyvä siitä tulee.

Paistoaika on pitkä, ensimmäiset 10 minuuttia 220 asteessa, sitten n. 45 minuuttia 150 asteessa, kunnes täyte on kiinteää.

Täyte kuohuu ja kiehuu ja kasvaa uunissa. Pelkäsin vähän, että täytettä oli liian vähän ja reunat töröttäisivät palaneina seininä, mutta kävikin päinvastoin: täytettä oli melkein liikaa. Amerikkalainen piirakkapannu onkin korkeareunainen, itse käytin tällaista tavallista keramiikkavuokaa yhdelle, ja pyöreää alumiinivuokaa toiselle piirakalle.

Halusin kuvat leikatuista piirakkaviipaleista, ja varastin nappasin takaisin kotiin juhlista jääneitä viipaleita.

Tässä ei nyt ole edes kuohukermaa eikä mitään lisäkettä edes päällä. Unohdin ottaa kuvat päivänvalon aikaan, ja tein kauheita viritelmiä pöytälamppujen ja taskulamppujen kanssa, jotta sain tarpeeksi valoa kuvia varten.

Mutta hyvää se on, ja tässä on virallinen ohje yhtä piirakkaa (9 inch eli 23 cm vuoka) varten:

Taikina:

3,75 dl jauhoja

1/4 tl suolaa

250 gr voita

3-4 rkl vettä

Sekoita jauho ja suola, pilko ja nypi jääkaappikylmä voi joukkoon. Lisää vesi rkl kerrallaan, ja muodosta taikinasta pallo. Anna jäähtyä jääkaapissa 20 minuutta tuorekelmuun käärittynä. Kauli vuokaan sopivaksi levyksi, ja levitä vuoan pohjalle ja seinille. Tasoita reunat.

Täyte:

200 gr. sokeria (vajaa 2 dl)

1/2 tl suolaa

1 1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl jauhettua neilikkaa

3,5 dl kurpitsasosetta

3,5 dl säilykemaitoa

1 dl maitoa

2 munaa, hiukan vatkattuna.

Sekoita täyteainekset hyvin kulhossa. Kaada piirakkavuokaan taikinan päälle. Paista 10 minuuttia 220 asteessa, alenna sitten lämpö 150 asteeseen. Paista noin 45 minuuttia tai kunnes täyte on paistunut kiinteäksi.