Keski-Aasian herkkua

Meidät kutsuttiin kylään. Perheessä oli syntynyt lapsenlapsi, pieni tyttövauva, ja sen kunniaksi kutsuttiin työkaverit herkuttelemaan eräällä paikallisella perinneruoalla.

En osaa kyllä sitä nimeä ollenkaan suomentaa, mutta kyseessä on vastaleivottuun leipään perustuva ruoka. Maitotuotteet on monesti täällä aika happamia, ja koska kylmäsäilytystä ei monessa kodissa ole, saadaan tällä tavalla maitotuotteet säilymään pitempään.

Ihana, kuuma, tuore leipä kostutetaan happamalla jugurtintapaisella tuotteella, johon on lisätty kuumaa vettä ja suolaa. Leivän päälle on pilkottu sipulia, ja sitten...sitten...

...päälle kaadetaan rasvaa. Paljon rasvaa. Tämä on hyvin rasvainen ruoka. "Oikeasti" rasvan pitäisi olla lampaan tai lehmän rasvaa, mutta usein ihmiset käyttävät laardia, jopa voita. Se sulatetaan, ja kun se kaadettiin tulikuumana leivän päälle, se sihisi kuin saunan kiuas konsanaan.

Sitten kukin paikallaan lisää astiaan vihannekset. Yleensä se on kurkku-tomaatti-sipuli-korianteri sekoitusta, mutta perheet lisäävät ruoan päälle sesongin mukaisia vihanneksia.

Sitten aletaan syömään. Ja voi miten se onkaan herkullista! Tuoreen leivän päällä tämä hapanmaitotuote, tirisevän kuumaa rasvaa ja herkullisia vihanneksia....syön aina ihan liikaa kun tätä ruokaa tarjoillaan. Perinteisesti ruoka tarjotaan puisesta isosta vadista ja syödään käsin kaverin kanssa.

Lapset oli mukana ja olin vähän huolissani miten ne jaksaa istua pöytäliinan ääressä. Autossa kävimme pöytäliinaetiketin kertauskurssia: jalat taitetaan niin, ettei jalkapohjat sojota ketään kohti. Jalat eivät saa koskea pöytäliinaan. Ei saa kahmia karkkeja ja muita herkkuja, yksi riittää. Ei osoitella kalliiden limukoiden puoleen ja vinguta niitä omaan kuppiin, nyt juodaan teetä. Jne, jne. Lapset istuivat minua vastapäätä, isän istuessa miesten kanssa pöytäliinan toisesssa päässä. Ja siellä ne söivät ja käyttäytyivät kauniisti kuin karitsat. Välillä tietenkin kävivät ulkona toisten lasten kanssa, mutta olin oikein ylpeä miten hienosti ne siellä istuivat. Eivät tietenkään uskaltaneet temppuilla vieraiden ihmisten vieressä...taidanpan ensi kerrallakin jättää lapset vähän kauemmaksi istumaan!

Ja tämän vierailun jälkeen tytölle piti ostaa uusia mekkokankaita! Kumma kun se kasvaa vaan, aina on vaatteet pieninä...

p.s. huone oli aika hämärä, joten kuvat eivät ole mitenkään hyvää laatua...