Keväisiä tapahtumia...

Tuntuu, että keväisin tapahtuu aina niin paljon.

Luonnossa.  Pihamme on nyt ihanan vihreä...kukat ovat tipahtaneet puista ja tilalla on peukalonpäänkokoisia vihreitä sileitä aprikoosivauvoja ja röpelöisiä mulperivauvoja (Sharonpuu aloittaa myöhemmin kesällä).  Viiniköynnöksessä on lehtiä, ja kohta sitä alkaa kaipaamaankin niiden antamaa varjoa.  

Nurmikkoa on möyhitty ja lisätty kompostia ja heitettiin vähän autotallista löytyneitä viime vuoden ruohonsiemeniäkin sinne kasvamaan.  

Ruusupensaissa on nuppuja! Minttu kasvaa ja leviää, samoin melissa.  

Paratiisissa olemme siis :)

Keväisin alkaa myös vierailukalenteri täyttymään.  Meillä on ollut vieraita ja sitten olemme käyneet siellä ja täällä.  Kävin tutun tutun häissäkin.  Täällä sanotaan aina, että 'Mairen' häät, vaikka tosiasiassa se olisikin Mairen tytär, joka menee naimisiin.  Mutta ei sillä hääparilla ole niin väliä, vanhemmat, jotka häät järjestävät kukin tahollaan omissa kodeissaan ovat niitä isäntiä.  

Istuin pienessä huoneessa ja pöytäliina oli koreana keskellä lattiaa, istumapatjat ympärillä.  Kuvan alareunassa on keski-aasialainen peruskeitto, jonka söin, melkein, en jaksanut alkaa kaluamaan lampaanlihaa irti luusta kun sitten kädet on niin niljakkaan tuntuiset sen jälkeen.  Keitto on alkuruoka ja pääruokana oli tietenkin keski-aasialainen herkku Osh.  

Istuin naapureiden kanssa.  Häät olivat kaupungin ulkopuolella olevassa keskisuuressa kylässä.  Olin tuskastellut ennen lähtöä, että huivini väri ei mätsää mekon väriin.  Totesin sitten vieraita katsellesani että enpä ole ainoa...Sävy sävyyn ei ollutkaan nyt niin pakollista.  

Kissarintamallakin on tapahtunut.  Molemmat tyttökissat telmivät aikansa kaikenmaailman vierailijoiden kanssa.  Mitti on jo saanut pentueensa.  Se vain synnytti jossain salaisessa paikassa, joten vielä ei ole tietoa kuinka monta ja minkä väristä. Mitti käy syömässä lounaan ja iltaruoan...yritimme sitä lasten kanssa tarkkailla, jotta näkisimme mihin matka käy, mutta Mittiä ei huijata.  Se kierteli pihaa, nuuski keppejä, joi vettä ämpäristä, makoili nurmikolla, makoili matolla, makoili maassa, joi lisää vettä, nuuski ruohoa...Kun pääni painui puutarhapöytää vasten kolmeksi minuutiksi ja kävin ehkä uniakin vilkaisemassa, heräsin pian lasten hätäisiin huutoihin: Missä Mitti on?   

No, toivottavasti pentue löytyy pian, notta ei kasva kissat ihan pellossa. 

Kevätterveisin, Henna-Maria