Kaikkea kaunista ihmeteltävää

Palmusunnuntaita! Ja Aprillipäivää! 

En aio lähteä juksaamaan teitä.  Lapset kyllä yrittivät keksiä jekkuja koko päivän.  Minä lähdin lounasaikaan vierailulle ja sitten illalla vietimme Palmusunnuntain Jumalanpalveluksen kotona.  Mahtipontisen kuulosta, ehkä, mutta se oli lasten kanssa hyvin lyhyt ja visuaalisesti ja musiikkiin painottunut tapahtuma, joka päättyi kekseihin ja askarteluun.  

'Tie vie sinne ja tie vie tänne...'  Kuopus vaatii "Äiti, laula!" vähän väliä.  Ja äitihän laulaa.  Onneksi tykkään laulamisesta.  

Kävimme lauantaina vuorilla juoksentelemassa.  Ilma oli aivan ihastuttava, lämmin ja pilvinen. Ylläolevassa kuvassa on toisaalta hautausmaa, joka ei nyt niin ihastuttava aihe ole, vaikkakin mielenkiintoinen.    

Vuorilla kukki kymmeniä erilaisia kukkia! En ole ikinä nähnyt niin paljon erilaista kukkaloistoa yhtä aikaa.  Varmasti sateinen talvi on auttanut asiaa, koska yleensä vuoret ovat meilläpäin hyvin kuivia.  Kukkia oli kaikenvärisiä ja -muotoisia.  Kauas näkyviä tulipunaisia unikoita (?).  

Valkosia hentoja kukkia, joissa on keltainen keskus.  Oli vaan pakko kokeilla Picasan kuvankäsittelytarjontaa.  

Lähdimme tuntematonta reittiä pitkin kulkemaan.  Jos sinua hämmentää kuvissa näkyvät lapset, älä huoli; meillä oli tuttavaperheen lapsia mukana.  

Aloitimme vuorien päältä ja laskeuduimme kiemurtelevaa lehmipolkua pitkin kuivaan joenuomaan.  

Vaikea kuvitella, että täällä olisi joskus virrannut näinkin suuri joki.  Meidän aikaan ei täällä ole koskaan näkynyt vettä.  Mutta se tarjoaa mukavan retkeilypaikan lasten kanssa, ja siellä on aina jotain mielenkiintoista nähtävää.  

Kuopus pelkää vähän kaikkea.  "Äiti, iso koira!" kuului läähättävä kuiskaus kun hän kietoutui sääreni ympärille, ja tottahan se oli.  Aika iso koira siellä oli! 

Ja siellä oli puro! Vaatimaton ja välillä maan alle katoava, mutta puro kuitenkin.  Ihan oikeaa vettä, kylmää ja kirkasta.  

Puron luota löytyi kilpparivauva, joka pääsi innokkaiden ekaluokkalaisten likaisiin uteliaisiin käsiin.  Kuopuksemme pelkäsi sitä, tottakai.  "Se puree minua".  Hmmm...en usko. Vaikka kai nuo osaa näykätä.  

Voimakkaasti kiemurtelevan joenuoman seinämät on mielenkiintoista katseltavaa.  Ihania värejä ja jännittäviä koloja.  

Lapset saivat maantiedon tunnin kaupan päälle.  Onneksi mies jaksaa selittää eri kivilajeja lapsille.  Itse keskityin kuvien ottoon.  

Aarteet aarteineen.  Kiviä, kilpikonnia, vaaleanpunainen jalkapallo.  

Kellokukkia ihanissa väreissä.  

Ja mistä ihmeestä on tähän vettä tippunut? Vai mitä nuo kolot on? 

Tässä vuorenseinämässä on aina ihastuttavat värit.  Mutta tuo valkoinen on uusi, suolaako se on? 

Kysymyksiä, kysymyksiä.  'Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa', lauloin kun kuopus heräsi päikkäreiltä ja kantoi sen laulukirjan taas syliini.  Niin on.