October 26, 2011

Kissan- ja muidenkin- elämää


Aikaisin aamulla kissat olivat jo täydessä vauhdissa.  Kuva on otettu vähän huonossa kuvakulmassa valon kannalta, koska kissat eivät alkaneet keikistelemään kameralla...Niillä oli päämäärä ja sinne ne matkasivat, ja yritin nopeasti napsia kuvia äidistä ja tyttärestä mulperipuussa.  Ne hyppäsivät katolle mulperipuun yläoksia pitkin.  Ehkä sieltä näkee missä parhaat saaliit kulkevat, sillä


vähän myöhemmin pihalta löytyi päätön uhri.  Kyllä nuo CSI:n parissa vietetyt tunnit on opettanut minulle paljon.



Sitten aurinkoisempiin tunnelmiin.  Olen löytänyt tämän leikkuulaudan basaarista aikapäivää sitten.  En ostanut sitä leikkulaudaksi, vaan ihastuin tuohon kuvaan.  Sitruunankeltainen on kestosuosikkivärini keittiössä (huom. seinä), ja laudassa esitellään kivasti resepti Lemon Curdin tekoa varten.  Nyt en osaa suomentaa tuota curdia...se on hillon tapaista levitettä, makeaa ja sileää...


Lemon Curdista tuli mieleen Cranberry Curd,  karpalohilloke. Anoppini lähetti sitä purkillisen meille häiden jälkeen ja siitä tuli nopeasti meidän suosikki.  Suomessa kävin aina uuden kaupan hyllyt läpi, mutten koskaan löytänyt karpalohilloketta...sitruunaa sen sijaan löytyi paljon.  Tilasimme sitä aina vain lisää, kunnes sitä ei enää löytynyt kaupoista anopinkaan kulmilta.  Otimme yhteyttä valmistajaan (Trader Joe) ja he kertoivat, että sitä postitetaan vain suurissa määrissä, ei yksittäin.  Olisi pitänyt silloin sitä ostaa paketillinen, koska nyt kun kävin sitä netistä hakemassa, tarjolla oli vain eioota!  Ja sitä Lemon Curdia olisi Trader Joellakin.  


En ole koskaan tehnyt Lemon Curdia tämän reseptin mukaan...ihastelen vain kuvia.


Tervetuloa meille! Perinteinen, siisti keski-aasialainen tapa on pitää kengät ja sandaalit siistissä rivissä portaiden juuressa.  Vieraille kengät käännetään niin, että ne on helppo sujauttaa jalkaan poislähtiessä.  Arvaa ollaanko yritetty tätä lapsille opettaa! Keskellä kiireisintä leikkiaikaa meillä näyttää tältä...Siellä on jopa hiekkaämpäri, vaikka meillä ei ole edes hiekkalaatikkoa...vielä.  Mutta ihanan eläväistä on elämä lasten kanssa, omien ja naapureiden!

6 comments:

  1. Joskus tuntuu että elämä on liiankin eläväistä lasten kanssa, mutta täytyy nyt nauttia. Jonakin päivänä kaiholla muistelee menneitä :)

    ReplyDelete
  2. Niin, sitten kun ainoa ääni kotona on kaappikellon raksutus ja Reino-tossujen laahustus lattialankuilla! Eikä siivota tarvi kuin kerran kahdessa viikossa...

    ReplyDelete
  3. Vau, mikä muutos blogin ulkonäössä! Tykkään sinun tyylistä kirjottaa, oot hauskan rehellinen ja erilainen elämänympäristö on aina mielenkiintoinen. Keep going!

    ReplyDelete
  4. Hei kattelin sun blogii! Olipa kivasti duunattu. Hyväää loppusyksyä sinne ja kaikkea inspiroivaa arkeen lasten kanssa. (Maria Torniosta)

    ReplyDelete
  5. Kiitos kommenteista ja toivotuksista Carro, Elina ja Maria! Teretulemast meidän seikkailuihin mukaan!

    ReplyDelete
  6. Niinpä Hennis! Vaikea kuvitella että sekin aika tulee...

    ReplyDelete

Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?