Finnish weaving loom for kids

I decided to write in English (and some Finnish at the end).  Maybe I should just decide on one language to be consistent.  On the other hand, I have hard time being consistent in anything I do... Just ask me about our homeschooling!  I am actually making a school room happen around here, but that's another post for another time!  And the school year is almoust over anyway.  

Lasten kangaspuut

So, being inconsistent and everything, here is a post about Finnish weaving looms - kangaspuut.  I have a dream, and one part of it is a big room with a real weaving loom in it.  But the real ones are really big (see below), so we were really happy to be able to use the miniature one with our kids.  I was feeling all nostalgic and super Finnish as I was introducing weaving for my kids. 
  

Unelmissa kangaspuut

In Finland the (female) students learn to use weaving looms at school.  I weaved a rug for the floor and a table runner for my mom's kitchen table.  They both still exist after 20+ years!  Later I went to our town handicrafts center and weaved another table runner.  You only had to pay for the materials you used!   

For children weaving is really very simple.  For material you need some cotton knits.  I had some t-shirts that had holes in them or otherwise they were not good for wearing anymore.  Sometimes the squirrel instinct is a good one to have.  I had been harboring some of these in my sewing pile for years!  

Räsymattomateriaalia

The best t-shirts for Finnish rag rugs would't have side seams.  But the original idea was to use whatever rags you had in hand, so really anything will work.  I cut them in thin strips, about 1,5 cm wide.  The longer the strips the better.  

Matonkuteita

In this weaving loom the threads were already in place.  All we had to do was to separate the rugs with a sturdy piece of card board.  Please use a wider piece than I did.  Use at least 5 cm (2 inches) between the rugs.  I will show you later why.  

4-vuotias kutoja

Then off you go weaving, back and forth, turning the wooden piece on the top that controls the threads to go up and down.  You can make stripes of different colors...just finish one color strip in the middle and continue the next color, overlapping just a bit.  

In order to get a nice, straight rug, you need to make sure the strips are nice and snug around the thread at the end, not too tight nor too loose.  I learned this the hard way.  The edges of my first rug are very wavy because I was pulling the strips too hard around the thread until the mid point.  Then I finally figured out the flow of weaving at the mid point and then in the rest of the rug the edges are perfectly straight. 

Matonkudontaa

  The kids made rugs for their small dolls and stuffed animals.  They each chose colors for their own rugs and had great enthusiasm and fun while weaving!  

When you are ready to take the rugs apart, loosen the threads and cut them in pairs, one pair at the time.  Make a slipknot to the end that stays in the weaving loom so it's easy to tie on it's place when you need it again.  Start at the end, taking turns on both sides.  

Make two good tight knots at the end of your rug.  This is why you need enough room between the rugs.  It's really difficult to make knots with teeny tiny threads!  My fingers were hurting (future rheumatism?)! 

Räsymaton solmiminen

I wanted to show you pictures how the kids were using their little rugs.  I only could find this one, neatly rolled on a school desk.  

 

The other two are already in use somewhere... I will add the pictures once I'll find them!

I love weaving looms.  We were borrowing this one, but I will totally buy our own once we get to Finland.  The used onces are quite affordable, about 20 euros each!

By making the rug size narrow, you could make cup holders or other fun stuff too!  Do you have a weaving loom in your home?  Have you ever made anything with it?

Tällä kertaa kangaspuiden ylistystä.  Lasten kanssa leikkelin matonkuteita "rääsy"mattoja varten - ulkosuomalaislapsen sanoin.  Pikkuiset räsymatot päätyivät nukkeleikkeihin.  Ihanaa puuhaa lasten kanssa ja saan taas hyvällä omallatunnolla säästää kaikki reikäiset mutta niin suloiset t-paidat!  Onko teillä kangaspuut?  Mitä olet kutonut? 

Tee leipiä - teeleipiä

Tämä on juhlapostaus.

300 tuli täyteen!

Onhan tässä bloggailtu jo neljän vuoden ajan ja mukavaa se on vieläkin.  Kiitos vaan mukanaolijoille, olisi vähän tylsempää kirjoittaa, jos kukaan ei kävisi lukemassa ja kommentoimassa.  

Teeleipä-aihe on minusta aika hauska aiheeksi tällaiselle "juhla"postaukselle.  En nimittäin ole mikään keittiön kuningatar.  Täytyy sanoa, että kaikista kotihommeleista tuo kokkauspuoli on minusta vähiten houkutteleva.  Mielummin pesen pyykkiä ja siivoan kuin laitan ruokaa.  

Joskus innostun ruoanlaitosta ja kuvittelen jo, että joka ilta meillä on pöydässä herkullinen ja tasapainoinen ateriakokonaisuus.  Mutta eihän se kuitenkaan mene aina niin.

Maha tässä kurnii ja huomasin juuri, että tänään me ei syöty ollenkaan iltaruokaa.  Lapset saivat juustovoileivät iltapäivällä välipalaksi ja sitten oli pianotuntia, jutustelin uuden tuttavuuteni seinänaapurin kanssa kadulla katsellen kun Eppu heitteli kiviä ojaan ja hups heijakkaa, lapset kävivät kylvyssä ja laitoin ne nukkumaan.  Kukaan ei kyllä kysellytkään iltapalaa...näin kuumalla säällä ei tule nälkäkään niin heti.  

Teeleipien synty alkoi jääkaapista löytyvästä perunamuussista. 

(muusista?)

Mieleeni tuli heti Gudrunin perunateeleivät, jonka reseptin huolellisesti kirjoitin uuteen keittokirjaani 16 vuotta sitten. Käytin ensimmäisen oman reseptikirjan omistajan innolla ihan oikeaa mustekynää ja koukeroista käsialaa, joilla kopioin kirjaani reseptejä sitä mukaan kun niitä sain "perinnöksi".  Molemmat kyllä jäivät ajan myötä pois;  säiliömustekynää ei enää ole ja koukeroinen käsiala vie liikaa tilaa ja aikaa.    

Gudrun-tädin teeleipäresepti on sen sijaan käytössä usein!  

Teeleipä on siitä kiva leipä, että sitä ei tarvitse vaivata, ei odotella.  Sen kun sekoitat ainekset yhteen ja lättäiset pellille.  Muodollakaan ei ole väliä, meillä nimittäin leivät katoavat parempiin suihin pelliltä heti kun ne ovat jäähtyneet syömäkuntoon.  

Gudrunin perunateeleivät

10 dl vehnäjauhoja

6 tl leivinjauhetta

1-2 tl suolaa

3 tl sokeria

75 gr voita/margariinia

6 dl perunasosetta

n. 3,5 dl kermamaitoa

Käytä suolaa vähemmän, jos perunasoseessa on jo suolaa.

Lisää maitoa sen verran, että taikinaa on helppo kaulia jauhoitetulla pöydällä.

Paista 250 C asteessa 12-15 minuuttia.  

Lapset kävivät nappaisemassa aina "vielä yhden" teeleivän ja ihmettelivät siinä sivussa äitiä, joka hätisteli heitä kauemmaksi teeleipäpinosta, josta räpsi kuvia.  Eppu päätti, että tuohon asetelmaan hänkin heittää oman lakkinsa  - siis kenkänsä.  Tällaista bloggajan arkea täällä.  Otettiin siitäkin sitten kuva! 

p.s. en malta olla vähän vihjailemasta tulevasta.  

Meillä on erään ruusuprinsessan syntymäpäivät tulossa ihan kohta.  Toivelistaykkösenä on oma hevonen, jota emme, ihme kyllä (lue tylsät vanhemmat) ole hankkimassa.  Mutta hyvänä kakkosena on oma huone.  Ja sehän on meillä mahdollista!  Pihan toisella laidalla on yläkerran huoneita, jonne olen salaa sisustellut ja suunnitellut prinsessan omaa olohuonetta.  Nukkumiseen se ei tule, koska neiti on liian nuori nukkumaaan toisessa rakennuksessa yksin, mutta nyt sinne saa kaikki omat tavarat järjestykseen.  Saa jättää vaikka 1000 palan palapelin kesken eikä kukaan tule sotkemaan!  

Olen nauttinut huoneen suunnittelusta ja paljastan täälläkin sitten miten yllätys sujuu.

Nyt pitää jatkaa verhojen ompelua, kun kaikki uteliaat silmäparit ovat toivon mukaan kiinni!  

Iloinen Pääsiäinen!

Lapset olivat odottaneet Pääsiäissunnuntaita kuin kuuta nousevaa.

Pitäisikö olla haudasta nousevaa?

Meidän Pääsiäissunnuntaihin kuuluu perinteeksi muodostuva eväsretki vakipaikalle kaupungin ulkopuolelta alkaville vuorille.

Ensin kuitenkin kotipihalla kuva, jossa kaikki ovat vielä suht puhtaita ja ehjissä vaatteissa.  Tytöille teetettiin tänä keväänä karkinväriset mekot ja ne saatiin ylle Pääsiäisen kunniaksi.  Pojille sitten siihen sopivaa väriä päälle.  Oma uusi mekkoni tulee pilkahtamaan hiukan alempana.  Vihje: ei ole oranssi.  

Kun käännyimme vuoristossa tutulle pikkutielle, meitä odotti komea näky: hevoslauma laiduntamassa vuoristotien varrella.  

Esikoinen sai toimia kuvaajana ja pikkuinen varsa sai aikaan ihastuneita huudahduksia.  

Piknikpaikalla saimme hetkessä kodikkaan tunnelman aikaan.  

Rakkaiden ystävien kanssa.  Vuoret ovat keväisen vehreitä ja lupaavia ja kutsuivat juoksemaan, huutamaan ja tutkimaan.

Lapset kuulivat niiden kutsun paremmin kuin aikuiset ja hävisivät heti mäenkumpujen taakse.    

Tämän postauksen keskushenkilönä seikkailee pikku-Eppu alias Indiana Eppuana Jones: 

Pikku-mies on elementissään kun pääsee ulos, eikä vain ulos, vaan mahdollisimman kauas.  Sisältä halutaan aina pihalle, pihalta halutaan aina kadulle, kadulla aletaan aina kävelemään kotoa poispäin.  Ehkä käsissämme on uusi maailmanvalloittaja, Eppufer Columbus tai Eppu Polo? 

Kunhan on ensin tutustuttu pöytäliinan tarjoiluun, suunnitellaan reittejä ja vuortenvalloituksia. 

Tiesitkö, että harmittelen vieläkin, etten laittanut Epun yhdeksi nimeksi Kontio.  Se on minusta niin ihana metsäinen ja rohkea nimi.  Voihan sen nimen vielä vaihtaa, mies aina sanoo.  Mutta tuleeko sitten poisjätetylle nimelle paha mieli?  

Tässä on vetävä kansikuva Eppuana Jonesin uuteen seikkailuelokuvaan.  Tuima, mutta silti herkkä ilme lupaa vauhdikasta menoa hellempiäkin kohtauksia unohtamatta.  

Tässä kuvassa puhallellaan lentosuukkoja, äidin uudella (huom!) mekkokankaalla verhottuun jalkaan nojaten.

Pus!

Tai sitten vain nuoleskellaan pullanmuruja tassusta.

Huomiota saa Eppuaana Jonesin aito reissussa rähjääntynyt olemus; mutajäljet otsalla eivät ole mitään maskeeraajan siveltimenvetoja. Tämä mies ei stuntteja kaipaa!

    

Minusta tuo violetti väri on vaan niin ihana.  

Lapset ovat oppineet kansainvälisille tavoille: pääsiäiseen kuuluu pääsiäismunien etsintä.  Kukaan ei muistanut ostaa suklaamunia, joten piiloon joutuivat kovaksikeitetyt ja kauniisti maalatut kananmunat.  Terveellisempi vaihtoehto ja lapsetkaan eivät huomanneet kysyä missä suklaa.  

Minä sain juosta Eppuaanan perässä.  Piti olla aika tarkkana, ettei poika lähtenyt kierimään alamäkeen, jalat kun meinasivat viedä nopeammin kuin mitä oli totuttu ja lujaa oli meno!  

Tässä kuvassa matkaeväänä on suurensuuri muffinsi ja nyt tarkastellaan kuivunutta joenuomaa.  Ehkä siellä odottaa seuraava seikkailu?  

Huomaa, etten oikein ehtinyt keskittymään kevätkukkien ihanuutta tallentamaan.  Ainut kukka, josta ehdin kuvan nappaista oli tämä villapallo!  Käytin varjostimena kantamaani sateenvarjoa...tai pitäisikö sanoa päivänvarjoa.  

Sen lisäksi otin valokuvan kauniin täydellistä lantapalleroa pyörittävistä kiiltävistä koppakuoriaisista.  En kuitenkaan julkaise kuvaa täällä vaikka olihan niiden kahden yhteistyö vaikuttavaa katseltavaa.  Uuden kodin laittoa keväthuumassa? 

Vuorenvalloitus aloitettiin tästä.  Kuvassa ei ehkä näy miten jyrkkä tämä pehmoisen näköinen mäki onkaan.   Jossakin vaiheessa muffinsi kieri alamäkeen ja ylöspäin kiivettiin käsillä ruohontupsuista kiskoen ja jaloilla vauhtia potkien.  

Jyrkkä oli ylämäki ja liian iso vastus pienelle Eppuaanalle.  Mutta hyvä oli yritys!  Alaspäin Eppuaana olisi tullut mahallaan takaperin liukuen, mutta äitiä hirvitti uuden t-paidan kohtalo ja niin sai suuri seikkailija turvautua kantajaan.  

Isommat sen sijaan lähtivät krokotiilivuorelle.  Olin suunnitellut kirkkaanväriset vaatteet tarkoituksella ja seurasin sydän sykkyrällä oranssin hurjapään viipellystä vuorenrinteillä.  Ei aina voi äiti olla varjelemassa lastaan...

Hengissä sieltä kuitenkin tultiin alas ja hurjan janoisina.  

Eppuaana Jones osaa myös taidokkaan lepäämisen.  Varjoon istumaan ja virvokkeita nauttimaan.  

Tervetuloa uudestaan mukaan Eppuaana Jonesin seikkailuja seuraamaan!  

:) 

Spring memories

Flowering apricot tree is a memory now.  

One night a spring storm shook all the petals to the ground.

But here is one more memory of the beautiful flowers it had.  

The answer

Last time I asked what this purple material would be...

You will find the answer in these pictures: 

It's only worn with traditional clothing, a long coat.  At weddings, funerals, celebrations.

A belt!  

Visiting and gifts

Time to write in English again!

Visiting is a big thing in Central Asia.  There are rules and norms and gestures that take a while to learn.  I remember when we arrived here 7 years ago a friend was explaining what to take with you when you go visiting.  It takes a while to learn the art of bringing something to the hosts...and I still sweat a bit over my gift bags.  

Our neighbor organized a circumcision party for their son and at the same time they celebrated grandpa's birthday.  It was a big party and all the neighbors were invited.  It is very common that close neighbors will collect some money and give it together as a present to the host.  In our neighborhood it was about 3,5 euros per house.  Naturally we participated with the others.  

Unfortunately I could not join the neighbor ladies when they went to the party at lunch time.  Our daughters were both in a gymnastic competition and I spend 5 hours watching the gymnasts.  I'll promise to show some great pictures from there soon!  

Anyway, I received a gift from the hosts just like the other neighbors.  

Now it's time to see what you receive from the hosts as a neighbor (there are different 'levels' of presents).  

First, the bag of Lola! :)  Gift bag in Central Asia usually means a new plastic bag in bright colors.  This Lola-bag is a very common bag in here...you should have some in your house ready for those situations when you are giving something to someone.  You never give anything to anyone without a bag, and a pretty bag is important.  

Inside I found these: 

It's pretty obvious what these items are, but let's look at them with more detail anyway.  

Green tea.  Most people drink green tea, so you should always have some in your house for guests even if you wouldn't drink it yourself.  

Roll cake.  Not really from Switzerland.  Just to have something to put on the table when surprise guests arrive.

Scarf.  Deep green is not my color so I will save it for those times I need to give a scarf to someone.  

Bowl.  This is a pretty nice gift.  Most people would not give dishes.  This family is a bit better off.  

Small towel.  Don't be fooled by the name!  Towels, for some reason, are quite common gifts.  I might save this to give away, as I don't really need another small towel myself.  

Bread.  Always, always, always a right choice in your visiting bag.  There is always bread, you cannot go wrong with that!  I have written about the importance of bread in Central Asia here (in Finnish).  

Men visited the party house early in the morning.  They received something else as a gift.  My husband came home with the mysterious, deep pink piece of material.  Can you guess?  

Even thought the size would work, this is NOT a tablecloth.  If you receive one as a gift, don't put it on your table!

It has pretty decorations, but it's not handmade.  China is too close, I assume...

Dare to guess what it is?  Remember, it is for men!  

I will reveal the secret in the next post!  

Päivittäinen kauneusannos

Näitä kaunokaisia saa juuri nyt ihailla pihallamme.

Rapsuttelimme siellä eilen koko perhe.  Kaikilla on vapaata Navruzin eli kevään juhlan kunniaksi.  

Apricot tree flowering

En osaa arvailla millainen sato aprikoosipuusta tulee.  Kukkasato on kuitenkin mahtava.

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Aika kirjoittaa jotain kotikoulustamme.

Esikoinenhan on täysipäiväisesti äidin armoilla siis opetettavana.  

Ekaluokkalainen käy paikallisessa koulussa ja sitten jatkamme suomi-koululla kotona.  

Leikki-ikäinen haluaa joskus "tehdä koulua".  Silloin kaivetaan esille muilta jääneitä tehtäväkirjoja, joissa on muutama sivu tekemättömiä tehtäviä tai äidin antama ruutuvihko, jonne harjoitellaan numeroita ja kirjaimia.  Useimmiten kuitenkin leikki-ikäinen piirtää prinsessoita tai leikkii prinsessaa. 

Uusin tulokkaamme aiotaan treenata hermokirurgiksi, joten opetus on aloitettu hyvissä ajoin.

Tässä päivänä muutamana aiheena oli maailman kartat ja geografia.

Aihetta opiskeltiin hyvän silmä-käsikoordinaation saavuttamiseksi satapalaisen puisen palapelin avulla.

Lapsi sai tutustua palapeliin lattialla. 

Palapeli käännettiin, ihan oikein, nurinpäin, jotta palaset saadaan irti paikoiltaan.  Sitten rynkytettiin, haisteltiin ja maisteltiin.  Oikean tuntuman saaminen palasiin auttaa palapelin kokoamisessa. 

Palaset löytävät kohdalleen vauhdikkaasti.  Oppilaamme on hyvin luova ja boheemi.  Teemme vielä töitä järjestelmällisyyden omaksumisen parissa.  

Samoin sitoutumisen kohdalla on vielä parannettavaa.

(Taisi joutua äiti keräämään muut 97 palasta lattialta.) 

Siitä se lähtee, hermokirurgin ura.  

Sitä ennen poikamme käy kuitenkin parturin penkkiin.  Tälle päivälle ohjelmassa on takkutupsun katoaminen ja kesätukan esiintulo! 

Spring

I'm so glad to be back! 

Back where? you ask. 

On this blog again! Oh, you didn't notice that I haven't been writing?

:)

What a crazy busy time we have had.  I have lots of posts just waiting to come out!  But most important things first: 

Just when sun was setting tonight and everything was bathing in a beautiful golden light I looked up.  To my delight I noticed that our apricot tree is full of beautiful red bulbs, ready to burst open any time.  

Some of the bravest ones, the ones on the sunny side of the tree have already pushed aside the red covers and exposed their snow white dresses, decorated with little yellow dots.  

Spring is such a treat here.  The flowering trees and green hills are just lovely.  

I need to spend more time outside with my camera now!  

Jälkijunassa vähän

Meillä oli oikein kunnon talvi kolmisen viikkoa.  Nyt ovat lumet jo sulaneet, mutta pakkohan on vähän näyttää mitä minä puuhaan kun maass' on hanki.  Kun tuli ne kuvatkin otettua.  

Alan järjestelemään kirjahyllyä.  Pölyt lähtevät ja sitten leikitään kameran kanssa.  Ihana kori, jonka löysin kirpputorilta ilahduttaa aina vaan.

Nämä kirjat kuvaavat oikeastaan aika hyvin, mitä täällä usein tapahtuu: lapsiin, kotiin ja puutarhaan liittyviä asioita.

Oranssi kirja on isomman pojan vauvakirja.  Väri tuli valittua ihan nappiin, hän on räiskyvä ja vahva persoona!

Martta-tätin kirja on muhkea paketti kaikesta kodinhoitoon liittyvästä.  Et ole varmastikaan edes ajatellut patjojasi.  Tiesitkö, että patjat pitäisi kääntää neljä kertaa vuodessa, jotta käyttöpaino jakautuu tasaisesti? Niin, että kaksi kertaa jalkopää pysyy paikoillaan, mutta patja käännetään ympäri, ja sitten kaksi kertaa niin, että jalkopään ja pääpään paikkaa on vaihdettu ja patja käännetään ympäri.  Jos ei muista miten patja on käännetty, voit kirjoittaa pienet lappuset ja kiinnittää ne hakaneuloilla patjaan.  Toiseen päätyyn lappu, jossa lukee tammikuu (oikein päin) ja huhtikuu (ylösalaisin), toiseen päätyyn lappu, jossa lukee lokakuu (oikein päin) ja heinäkuu (ylösalaisin).  Lapusta tarkistamalla huomaat, onko patja tullut käännettyä ajallaan.  Martalla on neljä sivua  pyhitetty patjoihin.  Eikö kuulosta ihan hirmuisen mielenkiintoiselta kirjalta!  Ai siellä takapenkissä on jollain kysymys, niin, rohkeasti vain?  Ai että olenko lukenut kirjan läpi?  Tottakai olen!  Joitakin osia jopa kahteen kertaan!

Puutarhakirjan ostin aika hiljattain, kun siinä oli paljon kauniita kuvia ja ohjeita ihan kaikkeen puutarhaan liittyvään.  Elättelen suuria toiveita, jälleen kerran.    

Pölyrätti kävi huiskuttamassa myös ylähyllyn, josta löytyi hukassa ollut mittanauha.

Kylmällä ilmalla kissat notkuivat keittiössä kerjäämässä ruokaa.  Miu miu miu.  Ei ollut sitten sydäntä laittaa niitä kinoksiin hiiriä etsimään.  

Mutta kuvan laitoin tänne, kun huomasin, että tässä vaiheessa tuolla aloe veralla on vielä monta ehjää lehteä-  nyt niitä on vain yksi.  Ei sovi tuo kasvi huoneeseen, joka on kovassa käytössä. Ensi talveksi sille täytyy löytää paikka jostain korkealta, jos se on vielä olemassa.  

 

Keittiöhän koki remontin viime kesänä.  Sinne laitettiin avohyllyt ja olen niitä järjestellyt siitä asti.  Joskus on aikomus ihan koko huone esitellä (muutama juttu vielä puuttuu, voitko kuvitella), mutta tässä on puukulhoja Turkista, joita ei ikinä aiota käyttää oikeasti, mihinkään!   

Hyllylle pääsi myös purkki, jonka ostin Peppi Pitkätossun periaatteen mukaan; purkkeja ei ole koskaan liikaa.  Pilkkukyljessä heijastuu keittiön ihanat suuret ikkunat.  

Aurinko armas kuivas lumehen ja lapset, omat sekä naapurin, olivat innoissaan auttamassa.  Monena päivänä kuului lapion kalketta kun he paukuttelivat jäätä rikki ja kauhoivat sitä puskiin.  Eppua en jaksanut päästää märkään konttaamaan.  Kehoitin häntä opettelemaan kävelyä, niin pääsisi vapauteen.  

Eppua huvitti äidin kehoitukset: "Minäkö? Kävelemään?  Mielummin revin itseäni hiuksista!" 

Mukavasti sujui monta välituntia ja iltapäivää jään parissa.  "Crocsit" on Suomesta alennuskorista eurolla löytyneet ja on kuule just sopivat tänne! 

Lumiukosta piti ottaa kuva muistoksi.  

Muutaman päivän päästä maassa oli ihan pieni kasa ja sementillä pyöri likainen porkkana.  

Elämä on niin lyhyt, varsinkin lumiukolla keväällä.

Ensi talvena odotan sellaisia Lassimaisia lumiukkonäytöksiä pihalle.  

Että tämmösiä me täällä lopputalvena.