April 20, 2014

Iloinen Pääsiäinen!

Lapset olivat odottaneet Pääsiäissunnuntaita kuin kuuta nousevaa.
Pitäisikö olla haudasta nousevaa?

Meidän Pääsiäissunnuntaihin kuuluu perinteeksi muodostuva eväsretki vakipaikalle kaupungin ulkopuolelta alkaville vuorille.
Ensin kuitenkin kotipihalla kuva, jossa kaikki ovat vielä suht puhtaita ja ehjissä vaatteissa.  Tytöille teetettiin tänä keväänä karkinväriset mekot ja ne saatiin ylle Pääsiäisen kunniaksi.  Pojille sitten siihen sopivaa väriä päälle.  Oma uusi mekkoni tulee pilkahtamaan hiukan alempana.  Vihje: ei ole oranssi.  


Kun käännyimme vuoristossa tutulle pikkutielle, meitä odotti komea näky: hevoslauma laiduntamassa vuoristotien varrella.  


Esikoinen sai toimia kuvaajana ja pikkuinen varsa sai aikaan ihastuneita huudahduksia.  


Piknikpaikalla saimme hetkessä kodikkaan tunnelman aikaan.  
Rakkaiden ystävien kanssa.  Vuoret ovat keväisen vehreitä ja lupaavia ja kutsuivat juoksemaan, huutamaan ja tutkimaan.
Lapset kuulivat niiden kutsun paremmin kuin aikuiset ja hävisivät heti mäenkumpujen taakse.    



Tämän postauksen keskushenkilönä seikkailee pikku-Eppu alias Indiana Eppuana Jones: 


Pikku-mies on elementissään kun pääsee ulos, eikä vain ulos, vaan mahdollisimman kauas.  Sisältä halutaan aina pihalle, pihalta halutaan aina kadulle, kadulla aletaan aina kävelemään kotoa poispäin.  Ehkä käsissämme on uusi maailmanvalloittaja, Eppufer Columbus tai Eppu Polo? 


Kunhan on ensin tutustuttu pöytäliinan tarjoiluun, suunnitellaan reittejä ja vuortenvalloituksia. 

Tiesitkö, että harmittelen vieläkin, etten laittanut Epun yhdeksi nimeksi Kontio.  Se on minusta niin ihana metsäinen ja rohkea nimi.  Voihan sen nimen vielä vaihtaa, mies aina sanoo.  Mutta tuleeko sitten poisjätetylle nimelle paha mieli?  

Tässä on vetävä kansikuva Eppuana Jonesin uuteen seikkailuelokuvaan.  Tuima, mutta silti herkkä ilme lupaa vauhdikasta menoa hellempiäkin kohtauksia unohtamatta.  


Tässä kuvassa puhallellaan lentosuukkoja, äidin uudella (huom!) mekkokankaalla verhottuun jalkaan nojaten.
Pus!
Tai sitten vain nuoleskellaan pullanmuruja tassusta.
Huomiota saa Eppuaana Jonesin aito reissussa rähjääntynyt olemus; mutajäljet otsalla eivät ole mitään maskeeraajan siveltimenvetoja. Tämä mies ei stuntteja kaipaa!

    

Minusta tuo violetti väri on vaan niin ihana.  

Lapset ovat oppineet kansainvälisille tavoille: pääsiäiseen kuuluu pääsiäismunien etsintä.  Kukaan ei muistanut ostaa suklaamunia, joten piiloon joutuivat kovaksikeitetyt ja kauniisti maalatut kananmunat.  Terveellisempi vaihtoehto ja lapsetkaan eivät huomanneet kysyä missä suklaa.  



Minä sain juosta Eppuaanan perässä.  Piti olla aika tarkkana, ettei poika lähtenyt kierimään alamäkeen, jalat kun meinasivat viedä nopeammin kuin mitä oli totuttu ja lujaa oli meno!  
Tässä kuvassa matkaeväänä on suurensuuri muffinsi ja nyt tarkastellaan kuivunutta joenuomaa.  Ehkä siellä odottaa seuraava seikkailu?  


Huomaa, etten oikein ehtinyt keskittymään kevätkukkien ihanuutta tallentamaan.  Ainut kukka, josta ehdin kuvan nappaista oli tämä villapallo!  Käytin varjostimena kantamaani sateenvarjoa...tai pitäisikö sanoa päivänvarjoa.  


Sen lisäksi otin valokuvan kauniin täydellistä lantapalleroa pyörittävistä kiiltävistä koppakuoriaisista.  En kuitenkaan julkaise kuvaa täällä vaikka olihan niiden kahden yhteistyö vaikuttavaa katseltavaa.  Uuden kodin laittoa keväthuumassa? 


Vuorenvalloitus aloitettiin tästä.  Kuvassa ei ehkä näy miten jyrkkä tämä pehmoisen näköinen mäki onkaan.   Jossakin vaiheessa muffinsi kieri alamäkeen ja ylöspäin kiivettiin käsillä ruohontupsuista kiskoen ja jaloilla vauhtia potkien.  
Jyrkkä oli ylämäki ja liian iso vastus pienelle Eppuaanalle.  Mutta hyvä oli yritys!  Alaspäin Eppuaana olisi tullut mahallaan takaperin liukuen, mutta äitiä hirvitti uuden t-paidan kohtalo ja niin sai suuri seikkailija turvautua kantajaan.  


Isommat sen sijaan lähtivät krokotiilivuorelle.  Olin suunnitellut kirkkaanväriset vaatteet tarkoituksella ja seurasin sydän sykkyrällä oranssin hurjapään viipellystä vuorenrinteillä.  Ei aina voi äiti olla varjelemassa lastaan...
Hengissä sieltä kuitenkin tultiin alas ja hurjan janoisina.  


Eppuaana Jones osaa myös taidokkaan lepäämisen.  Varjoon istumaan ja virvokkeita nauttimaan.  


Tervetuloa uudestaan mukaan Eppuaana Jonesin seikkailuja seuraamaan!  
:) 

2 comments:

  1. Replies
    1. Thank you Skyline Spirit and welcome to Central Asian Living!

      Delete

Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?