Syyspuuhia ja suunnitelmia lastenhuoneeseen

Ei taida äidin illassa olla ihanampaa hetkeä - lapset tuhisevat turvallisesti omissa sängyissään.  Ahhh, mikä hiljaisuus kaiken sen iltapesuhäslingin jälkeen! Ja tähän me ollaan lisäämässä vielä neljäs viikari!

Kesyyntyy vain yöksi

Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, lapset eivät tuhise omissa sängyissään eivätkä omassa huoneessaan, vaan heidät on nakattu isoon vierashuoneeseen evakkoon.  Viime viikolla tuli hetki, jolloin en enää kestänyt lastenhuonetta.  Kutsu tätä nyt sitten vaikka pesänrakennusvietiksi.  Kun tuntuu, ettei enää mahdu omaan nahkaansa, täytyy sitä kai jotenkin purkaa :)

Vaikka Keski-Aasian tosiasioiden nöyryyttämänä olen alistunut kaikenmoiseen kompromissiin tämän kodinsisustuksen kannalta, en vaan voinut enää katsella lastenhuoneen kuluneita seiniä ja raapiutunutta lattiaa.   Sitä emme koskaan maalanneet ja onhan sinne jo viiden vuoden aikana moni lapsi kerennyt seinille piirtämään.  Aloitimme siis lastenhuoneen uudistamisen (hetki jolloin kaikki naiset huutavat JEEE ja miehet juoksevat karkuun)!

Lelut, lapset ja huonekalut kannettiin pois tässä järjestyksessä...huoneeseen jäi vain kerrossänky, nojatuoli ja vaatekaappi.  Ostimme uuden kokolattiamaton ja maalia.  Sitten sain yllätyskutsun häihin (kyllä, kutsu voi saapua edellisenä iltana!) ja vietin puoli sunnuntaita häähumussa ja toisen puolen toipumassa korvien soimisesta :)

Huomenna lapset pääsevät takaisin omaan huoneeseen ja sitten alkaakin se ihana osuus; sisutaminen.  Näytän sitten täälläkin mihin päädytään.  

Tässä on pari inspiraatiokuvaa.  Olin sanonut, että haluan pari hyllyä vanhemmalle tyttärelle, jotta saadaan "aarteet" ylös pikkusiskon ja muiden pikkuvieraiden ulottumattomiin.  Mies käski hakemaan kuvia netistä.  Yritin väittää, että ihan kelpaa yksinkertaiset valkoiset hyllyt, suorakulmion muotoiset, ei väliä miten ripustetaan.  Kunhan on nyt ne hyllyt.  Mutta kun käskettiin, aukaisin Pinterestin ja olinkin sitten kuvien viemää seuraavan tunnin ajan.  Aivan ihania luomuksia sieltä löytyykin!  

Bambino Goodies

Bambino Goodies

Katso nyt näitä herkullisia hedelmähyllyjä!  Eikö olisi mahtava pari seinällä, kaikenlaiselle pikkusälälle!  Yritän keksiä niille vielä kahta ystävää...keltainen sitruuna? banaani? Oranssi appelsiini? tai sharonhedelmä? Mitkä olisivat sopivat ystävät?  Nämä voisi väkertää vanerista...tai maalata hedelmänkuvat seinään ja tehdä pikkuiset hyllyt siihen päälle.  Saa nähdä mitä keksitään.  Ja tuleeko koskaan valmista!

Nämä "kirjahyllyt" ovat myös aivan mahtavat (en löytänyt alkuperäistä linkkiä).  Voisi uusiokäyttää tarpeettomiksi jääneet kirjat hienolla tavalla, jos löytyisi sopivan tyyliset kannet.  

Etsystä, muttei enää saatavilla

Naturelliminä tykkää myös tästä oksahyllystä, vähän muokkaisin ideaa lastenhuoneeseen.  Oksia meillä on, kun piti kaataa kaksi pystyynkuivunutta kirsikkapuuta.  Viiniköynnöksiä myös karsitaan, niistäkin voisi väkertää jotain kivaa?

Tällaisia mietin tänä marraskuisena iltana, kun mies on ystävineen viettämässä saunailtaa ja minun pitäisi mennä aikaisin nukkumaan :D  

Morsianten tervehdys

Viime viikonloppuna, Uhrijuhlan kunniaksi, vierailimme ystävien ja tuttujen luona. 

Erityisesti vierailuja voi keskittää koteihin, joissa on tapahtunut suuria muutoksia; häitä tai hautajaisia.  

Tässä nuori morsian perinteisessä asussa; kirjailtu hattu, atlas-silkistä tehty liivi ja korea puku.

Morsian tervehtii vieraita kumartamalla kolme kertaa. 

Tuossa blogin yläpalkissa on kuva, jossa peräti neljä tuoretta morsianta vierailee perheessä yhtä aikaa.  Se olikin hienoa katseltavaa, kun he tulivat kumartamaan vieraille yhdessä, useamman kerran ja aina oli uudet vaatteet ja huivit yllä.  

Kuten huomaat, morsianten vaatteet ovat hyvin kauniista kankaista ommeltuja; kultaa, hopeaa, kiillettä ja kimalletta.  Atlas on myös perinteinen valinta.  

Tämä on pikkutyttöjen mielestä aivan ihanaa: kuopus kyseli, että onkohan niillä kruunutkin päässä niillä prinsessoilla.  Nyt kelpaakin haaveilla omasta vuorosta.  

Alemmassa kuvassa sama morsian tanssii valkoiseen Atlas-pukuun pukeutuneena.  

Illan hämäryys vaikeutti kuvien ottoa...

Syysruusuja

Ai mikä talvi? 

Ruusut kukkii ja aurinkoa riittää :)

Satanut on vain yhden kerran.  

Ihanaa kun nämä ruusut on niin sitkeitä kukkimaan täällä.  

Mieli tekisi kyykkiä enemmänkin tuota kasvi/kukkamaata laittamassa, mutta kasvava maha vie tilaa ja painaa paikkoihin, joihin ei saisi painaa ;) joten oman onnensa nojassa ovat  olleet nuo meidän kasvit tämän syksyn.  

Saan maljakkoon napsaistua aina kukan päivää piristämään.  Se riittää.

Iloista alkavaa viikkoa!!!

Syksy saapui

Viime vuonna olin nopsakas ja laitoin syksyisen ikkunan perhehuoneeseen varmaan heti elokuun lopussa :)

Tänä vuonna olen odotellut syksyistä inspiraatiota pitempään...Kun lämpöä riittää ulkona ja lapset juoksee shortseissa ulos keinumaan, ei ole tehnyt mieli poltella kynttilöitä eikä fiilistellä peiton alla.  Eikä basaarista löydä kyllä mitään syksyistä!  Yritin löytää syksyisiä tekolehtiä koristelua varten, mutta ei tärpännyt. Löysin vihdoin oranssinkeltaisia muovikukkia, jotka oli sementoitu pikkuiseen kukkapurkkiin.  Ostin tekeleen ja leikkasin kukat irti.  Pikkuhiljaa löysin kohteita kotoota, joita syksyistin pikkuhiljaa.  Ja nyt ehdin sitten kuviakin ottamaan ja tännekin lataamaan.

Makuuhuone sai muutenkin uudistusta, kun isot mustat alkuperäisverhot vaihtuivat Ikean pitsiverhoihin.  Näkösuojaa ei pihan puolella niin kaivata, ja mulperipuu on kasvanut aikamoiseksi ikkunanpeittäjäksi, joten uskaltaudun nukkumaan pitsiverhoisessa huoneessa.  Joita rakastan, aina ja forever!

Lyhdyt, vaikkakin jouluiset, saa tuoda kynttilätunnelmaa tälle ikkunalaudalle.

Ja ihanaiset huopalehdet ripottelin tänä vuonna ikkunalaudalle.  

Illan tunnelmaa.  Tähtivalot ikkunan ympärillä ovat varmasti ainoat ikkunavalot koko kaupungissa :)  Niitä ei täällä harrasteta...

Syksyinen ikkunakoristelu

Olohuoneessa on uusi tulokas; iso, vanha kaappi.

Siinä on juuri sopiva kolonen vuodenaikojen mukaan vaihtuville koristeille.  

Kurpitsat <3 p="p">

Ihana vanilijantuoksu, mutta niin pikkuruinen sydän ettei meinaa saada liekkiä syttymään! 

Jos saisin lapset pitämään hampaansa irti näistä koristevihanneksista!

Tytöillä oli ihanat vaalenapunaiset pyyheliinakakut suloisine mansikkakoristeineen.  Kuopus upotti hampaansa joka ikiseen mansikkaan ennen kuin uskoi, että ne ei ole syötäviä.  

Naapurin lapsia myöten näitä on käyty testaamassa.  Grrr!

Ilmat ovat vihdoin viilentyneet ja joka päivä saamme lakaista viiniköynnöksistä tipahtelevia kuivia lehtiä.  Siinä riittääkin työtä kunnes köynnökset karsitaan talvea varten, ehkä marraskuussa sitten.  Nautin aurinkoisita päivistä ja viileistä aamuista.  Onhan ne pimeät illatkin kai ihan tunnelmallisia... 

Lentil Soup Indian Style

Last summer I had a really nice bowl of soup.  We were in a restaurant and out of many wonderful choices  I chose Indian lentil soup...and was not disappointed!  And actually, I went to another restaurant that was actually Indian...and I loved the salad.  So I thought that my next food challenge is to learn to cook a good, brown lentil soup and to make a spicy salad with chick peas.  Indian.  Mmmm...

When I look for a recipe, I open several pages in the amazing world of net and take notes of the recipes.  I usually don't follow strictly one recipe (this is for main meals), but I find inspiration and ideas and mix and match.   I think the core of my recipe comes from here, but I added ingredients from other recipes I found as well.

My free style recipe idea page

The basic idea of the brown lentil soup is pretty simple: onion, lentils and spices.  The spices are really really important.  I am from Finland, where you can cook several main courses and never use anything else but salt and black pepper.  We are not into wild spicy mixes and stuff!  Therefore part of my learning to cook interesting food is learning to use interesting spices.  I have collected several jars and little parcels and bags of different spices already.  They are making my spice cupboard to look pretty and I am determined to use them!!!

Red and white

This particular night I started with an onion and a beet.  See, I am making a mess of the recipe already; there was no beet in the many recipes I found...but then I saw this article in the blog Kauhaa ja Rakkautta, and I wanted to add a beet into my soup.  I had beets and they had to be eaten! 

Going to the sauce pan!

Chop onion finely... Beets take a long time to cook, so I made the cubes quite small.  I started to cook the beet and the onion in a medium amount of oil.  Cook until the onion is transparent. Ignore the beet.  

Pretty spices! 

Then take out the spices!  Aren't they beautiful? I didn't have everything that the recipes suggested, but I found several other options...For example, I substituted fresh ginger with ginger powder and just left the red pepper flakes out.  Instead I found a bag of small red chili peppers and put one in.  And I think instead of Garam Masala I had Tikka Masala...and my coriander was dried, not fresh. 

This soup is going to be spicy!

The whole cumin seeds need to be crushed, but I was not very careful about making them into powder.  So, throw the spices on top of  the onion (and the beet) that are cooking in the oil and cook for few seconds.  This will intensify the spiciness.  The curry powder I have is really strong...so smaller amount is fine, too. 

Rinse the brown lentils and add them into the saucepan with 3 cups of water.  Let simmer until the lentils cook.  This will take at least 15 minutes, but I prefer the lentils quite soft, so I let them cook for at least half an hour.

I was not sure how the kids would feel about the "only lentils" kind of a soup, so I added potatoes and carrots.  I thought if the soup is too spicy, I just pull the veggies out and let them eat those.  

Let it cook until everything is, well, cooked.  Add salt, and whenever it looks like there should be more water, add more water! 

At the very end the recipe calls for plain yogurt.  I had some coconut milk powder and I used that instead.  I love the smoothness of coconut milk in soups!  I guess you could use cream too, but do not let it boil in that case. 

We added kefir on top and this is how the spicy brown lentil soup looked like:
We all loved it, even kids enjoyed it...calling it spicy but not toooo spicy!

p.s. make sure you find the red chili pepper before someone accidentally eats it!  Ahem. 

Kulinaarisia kokemuksia

Huomasittehan tuon uuden kuvakollaasin blogini yläreunassa?  Päätin lisätä siihen uudempia ja erilaisempia kuvia.  Keski-Aasia on todella mielenkiintoinen ja värikäs paikka, ja kuvien kautta olen monesti saanut välitettyä täkäläistä tunnelmaa paremmin kuin sanallisesti.

Lisäsin sinne julkisuuten myös tekstin "culinary experiences".  Sen kirjoitettuani hikoilin hetkisen epämukavasti ja mietin, miten ja millaisten kuvien ja postauksien kautta voisin oikeuttaa noinkin korkealentoisen väitteen.  

Kulinaarisia elämyksiä.

Eihän tämä mikään ruokablogi ole eikä sellaiseksi muutu.  Kototekoisia ruokia ja leivoksia julkaisen...

Mutta toisaalta nämä paikalliset ruoka-kokemukset ovat monesti sellaisia elämyksiä.  Rakastan esimerkiksi juustokuminan siementen käyttöä keski-aasialaisessa ruoassa.  sitä ripotellaan vähän joka paikaan ja tykkään kovasti kuminan mausta! Harvoin siihen Suomessa törmää.  

Jos olet käynyt meillä kylässä etkä ole saanut Oshia etkä sashlikkia, joudun pyytämään anteeksi epävieraanvaraisuuttamme!  Osh on ruokaa, jota tarjoillaan a i n a kun tulee vieraita tai on juhlia (ja söimme sitä tänään kotonakin, lasten herkkua).  

Sashlik taas on ruoka, joka yleensä onnistuu vaikuttamaan vierailijat, tulevat he sitten idästä tai lännestä.  

Sashlik eli liha-kebab on tässä kotigrillissämme kypsymässä.  Haimme valmiiksi laitetut vartaat vaki-paikastamme.  Kotona on mukavempi paistaa ja syödä...lasten kanssa ei aina jaksa lähteä ravintolaan "istumaan". 

Tarjolla on jauhelihaa (taustalla) ja nautaa.  Valkoinen kimpale keskellä on rasvaa...tiristessään se siinä pehmentää vieruskaveriakin ja makuhan on hyvä! 

Vaaleammat palat ovat kanaa.  Tällä kertaa emme ottaneet lammasta, vaikka se yleensä on taattu elämys...lammasvartaat on herkullisia!  

Kypsää on!  

Päälle ripotellaan yleensä viipaloitua sipulia tillin kera, ja lihavartaat nautitaan salaattien ja leivän kanssa. 

Herkkua ruokapöytään!  

p.s. tämä neljäs raskaus on pilannut kaikki hiiligrillikokemukset minulta...en kestä enää sitä savun makua lihassa.  Sniff...Mies lupasi, että tästä lähtien meillä on sitten kaksi grilliä, että saan myös savustamatonta grilliruokaa vaikka sitten kaasun avulla kypsennettynä.  

No, joskohan asia korjaantuisi ensi kesään mennessä? 

p.s. 2. Älkää vain kertoko appivanhemmille tätä, heillä hiiligrilliruoat ovat perheen ilo ja ylpeys ja kukaan ei varmasti kestäsi tätä totuutta!  

:) 

Kulttuurin keskellä

Eihäm sitä kulttuuria opi ellei siinä elä.  

Ja lasten touhutessa yhdessä se on niin luonnollista ja helppoa.  

Äitikin on oppinut paljon seuraamalla vierestä lasten tekemisiä.

Muutama naapurin poika tuli kysymään saisivatko he pitää nyyttikestit meidän pihalla.  

Näitä on aina välillä täällä pidetty...taitaa olla pojat innokkaampia kuin tytöt, ovatko aina valmiita syömään?

Jokainen kantaa kortensa kekoon.  Tuomisia vertaillaan, hinnat ovat tiedossa! 

Kaikkien pitäisi tuoda suurinpiirtein samalla määrällä syötävää.

Me lahjoitimme leipää, granaattiomenan ja keksejä. 

Poikamme toimi isäntänä ja juoksi keittiöstä kuppeja, vettä, lautasia, veitsen ja mitä vain pyydettiinkään.

Mutta en alkanut paistamaan perunoita ranskalaisiksi...meni vähän liian monimutkaiseksi ja oli omat projektit meneillään! 

Juhla ei ole juhla ellei siellä vähän tanssita! 

Monissa häissä sulhasen ystävien tanssi on sitä hauskinta ja hurjinta katsottavaa.  Nuorukaisia lentelee korkealle ilmaan ja hiki virtaa!  Harjoiteltu on pikkupojasta saakka. 

Friends Forever! 

p.s. suomalaisoppia tuli äidin kautta joka laittoi pojat keräämään karkkipaperit ja hedelmienkuoret ruohikolta pois.  Täällä ei ole miniää! :) 

Voimistelua

Lapset käyvät voimistelemassa kolme kertaa viikossa.  

On kiva löytää mieleisiä harrastuksia täältä pikkukaupungistamme.

Tämä ei ole ihan puhdasta telinevoimistelua, kun telineitä ei oikein käytetä :) Edellisellä salilla oli hevonen ja puomi, mutta täällä ollaan permannolla vaan.

Alussa on tehokas lämmittely juoksuineen, pomppuineen ja venytyksineen.  Tehdään vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia ja kunnon venytyksiä.

Olen itse varmaan jotenkin sokeutunut tälle Keski-Aasian vaikutukselle, kun itämainen, punainen matto ei pistä silmään ollenkaan outona voimistelusalissa.

Molemmat isommat ovat oppineet tekemään sillan.

Ja siitä pitää oppia nousemaan myös ylös (poikanen tarvii vielä vähän hauista :).

Opettaja ohjaa kädestä pitäen.  Esikoinen on vihdoin oppinut taipumaan siltaan taaksepäin, seisaaltaan....nyt harjoitellaan siitä sitten jalkojen vientiä yli, niin että noustaan käsilläseisontaan ja taas päädyttäisiin seisaalleen.

Poika harjoittelee siltaan kaareutumista.

Ryhmiä ei ole jaoteltu mitenkään iän perusteella.  Tämä on iltapäivän ensimmäinen ryhmä ja sen vuoksi aika rauhallinen.  Suurin osa tässä ryhmässä on tyttöjä.  Minusta on hyvä, että monenikäiset saavat harjoitella yhdessä.  Isommat auttavat alkulämmitysten vedossa ja ovat mainiona kannustuksena pienimmille, jotka seuraavat silmät suurina hienoja kaaria ja voltteja.

Taustalla näkyy juoksumatto, jolla käyn omalla vuorollani kävelemässä (ei saa kuulemma juosta kun on raskaana).  Naisten vuoro on iltaisin, joten silloin on liian hämärää kuvien ottoon...enkä nyt niitä itsestäni tänne niin haluaisikaan :D

Kuopus-pupunen oli ensimmäistä kertaa seuraamassa isompien harjoittelua ja oli niiin innoissaan että!

Mietin vähän, että minkälaiseen solmuun taustalla oleva ohjaaja vääntää tuota pientä voimistelijaa...?

Tässä on tuleva lupaus tälle ryhmälle!  Aloitettaisiinko jo nelivuotiaana? Onko tietoa minkä ikäisenä voisi tällaisen voimistelun aloittaa harrastusmielessä? 

Loppuverryttelyssä...mitä lie liikkuu pojan mielessä kun ilme on noinkin hurja.  Ääntä sieltä ei kuulunut.

Keksi osuva puhekupla!