Huhu kertoo, että tätä mekkoa olen minäkin pienenä pitänyt silloin 70-luvun lopulla. Jos huhu on totta, ovat 70-luvun Tutta-mekot paljon parempaa laatua kuin nykyajan heti reikääntyvät kiina-kutaleet.
Oli miten oli, mekko on aivan ihastuttava ja olen sitä säilyttänyt kaikki nämä vuodet.
Jostain syystä en sitä esikoisella ole käyttänyt (varmaan unohtui jonnekin jemmaan), mutta nyt se on päässyt käyttöön.
Prinsessa tykkää mekosta kovasti ja nuo eläimet on kuulemma 'hiinejä' eli hiiriä. Mikki-sellaisia.
Mekko on pehmeää velouria (olen aika onneton näiden eri kangaslaatujen nimien kanssa. Heittäkää kivellä kommentilla jos meni väärin).
'Äiti, yritän päästä leikkimään...voisitko lopettaa kameran kanssa perässäni juoksemisen?'
Vielä yksi hymy tuolilla istuen.
Ja oikein Suomessa tehty, esikoisen syntymäkaupungissa!
Säilötkö sinä lapsuusaikojen vaatteita?
Mulla on tallessa yksi yläasteella neulottu paitakin (vedenvihreä, kalakuvioilla), mutta se ei ole päässyt yhdenkään lapsen käyttöön. Ehkä siitä tulee nukenvaate...
Voi Hennis! Olipa mukava löytää sun blogi, ja lukea teiän kuulumisia. Teille on kuopuski syntyny sitten viime kuulumisien. On muuten ihan äitinsä näköinen tyttö! Mullaki on tallessa joitaki omia vanhoja vaatteita, joita oon omilla tytöillä käyttäny. Niissä on mukavia muistoja.
ReplyDeleteTerveisin Laura
Hei Laura! Olipas kiva nähdä sinut täällä Keski-Aasiassa ;) Ja älä sano vielä 'kuopus', eihän sitä koskaan tiedä! Käythän useamminkin, on kiva pitää yhteyttä netinkin välityksellä!
ReplyDelete