Marras-pohdintaa

Kotipihaa syyskuussa (ei liity tekstiin mitenkään :) 

Yksi omituisista piirteistäni on se, että kaivan esille tietoa ihan vain sen tiedon esiinkaivamisen ilon vuoksi.  Tai itse asiassa tuo ei ole omituinen piirre vaan vahvuus.  Sain sen selville kuin tein syksyllä Vahvuus-testin eli Strengths-testin.  Yksi vahvuuksistani on oppija, joka rakastaa oppimista myös ihan oppimisen itsensä vuoksi.  

No, mitä sitten olen tässä oppinut?

Halusin selvittää mitä sana 'marras' tarkoittaa.  Lapset ovat kiinnostuneita kuukausista, erityisesti nyt kun odottavat J o u l u kuun tuloa.  Ja sitten he kyselevät sanojen merkityksiä ja tarkoituksia.

Löysin parilta sivulta sanan 'marras' tarkoituksen, eikä se ollutkaan mikään kiva merkitys.  Taidan jättää tämän lapsille selittämättä :)  Tässä yksi sivu:

Sana ’marras’ on liitetty henkiin, kuolleisiin ja vainajien uhreihin. ’Marras’ on liitetty myös kuolleeseen maahan, kuten sanonta ”Maa on martaana” osoittaa. ’Marras’ kuuluneekin alkuperältään ikivanhaan indoeurooppalaiseen kuollutta merkitsevään sanaperheeseen, ja sen kaiut kantavat mukanaan kahden vuosituhannen takaisia tarinoita.

Työkalenterissa marraskuu on ollut kiireistä verkkolankojen kehruukuukautta ja pyydysten kudonta-aikaa. 

 Tai voihan tämän selittää sillä, että luonto 'kuolee' ja herää sitten keväällä taas eloon.  Täällä Keski-Aasiassa nimittäin todella monet perinteet ja tavat liittyvät kuolleiden omaisten kunnioittamiseen ja muistelemiseen.  En halua sitä perinnettä meille!

Löysin myös mielenkiintoisen blogin tämän haun tuloksena, jossa selitettiin kuukausi näin:

Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras kuuluu samaan sanaperheeseen kuin mm. muinaisintian marta, joka tarkoittaa kuolevaa ihmistä, latinan mors ja ranskanmort=kuolema.

Tuota blogia täytyy käydä joskus lukemassa, tykkään lukea kielistä ja sanojen alkuperistä.

Keski-Aasiassa marraskuu on saanut sateisen lähdön.  Viime vuonnahan sateita odoteltiin tammikuulle asti.  Sateet takaavat paremmat sähkönjakelut, ainakin toivon mukaan, koska vesivoimala tarvii sitä vettä pyöriäkseen.  Tiet muuttuvat salakavaliksi muta-ansoiksi, jonne ei kannata lähteä liukastelemaan ellei ihan pakko.  Naapureiden kanssa tilasimme isokivistä soraa ja sillä siveltiin koko katu.  Ihan köyhimmät eivät voineet rahallisesti osallistua, mutta he auttoivat lapioimalla soran tasaisesti joka paikkaan.  Saa nähdä kuinka pian nuo kivet uppoavat tien pehmeään pintaan, mutta ainakin vielä pysyvät kengät puhtaana.  Lapsista on tietenkin hauskaa keräillä kiviä...toivottavasti malttavat olla heittelemättä.  Talvella paras kenkä on saduista tuttu kalossi, musta kuminen tossu, jonka alla pidetään nahkaista perhmeää saapasta.  Otanpa tässä kuvat heti kun on mahdollisuus!  Lapsillakin kalossit ovat näppärä kenkä mutaisilla ilmoilla, sen saa sujautettua helposti jalkaan ja jalasta pois kun juoksemme pihan poikki monta kertaa päivässä.

Marrasterveisin :)

Henna-Maria