Vuorilla taas

Näin ihanaa päivää ei voi heittää hukkaan!  Autoon ja vuoria päin. Muutamat vesisateet ja ne lumiset päivät antoivat kauan kaivattua vettä luontoon, joten maisema ei ole ankean harmaa ja ruskea kuten yleensä tähän aikaan vuodesta.

Vanhemmat lapset kirmaavat ensimmäistä rinnettä jo ylös ja minä jäin kuopuksen kaveriksi.

Aamulla oli tuntunut vielä vähän viileältä, ja olin pukenut kuopukselle villahousut ja päälle viellä toppahaalarit, kylmiä vuoristotuulia peläten.  Toppahaalarit otin nopeasti pois kun ensimmäistä rinnettä kiivettiin, ja tein niistä olkalaukun vesipullolle laittamalla lahkeet solmuun.

Kaunis taivas hahtuvapilvineen ja vuorenvalloittajat.

Esikoinen juoksi ystävineen kiipeilemään tälle vuorenrinteelle.  Huomaat ehkä, jos siristelet, kaksi hahmoa oikealle nousevalla rinteellä.  Hmmmm...ovatkohan tytöt vähän liian kaukana ilman aikuista...

Sillä aikaa muut ihmettelivät muurahaisia, jotka tulivat siivoamaan keksinmuruset pesäänsä.  Täällä muurahaiset rakentavat 'kekonsa' maan alle...eihän se enää mikään keko ole...onko se sitten vain muurahaispesä? Vaatteita heiteltiin yltä ja tungin niitäkin sinne haalarihousulaukkuun.

Tuolla siintää joki, jonka rannalla käymme usein piknikillä.

Tytöt juoksivat rinnettä alas.  Vuorilla käyminen on mahtava tapa antaa lasten juosta ja kiipeillä.  Ja nauttia auringosta!  Kuva on vähän hassusti rajattu, mutta en halunnut paljastaa ystäväni kasvoja :)

Lehmät märehtivät rinteellä.  Täällä on usein lehmä- tai lammaslaumoja, ja olemme nähneet hevosiakin vaeltelemassa.

Eivät nousseet ylös, mutta tarkkailevat tunkeilijaa silmä kovana.

Yksi iltapäivä oli hyvin vietetty!