November 21, 2014

Miten meistä (melkein) tuli koiraperhe

Lapsilta kuulee aina kadun uusimmat uutiset.  Naapuri kaupitteli meille koiraa kahdella dollarilla.  Täysi-ikäinen koira ei kuitenkaan kiinnostanut, meidän koiralla pitäisi olla edes vähän länsimaisia tapoja ja valistin lapsia viidakon viisauksilla: "Vanha koira ei opi uusia temppuja" jne.

Myöhemmin ajoin kotiin lasten kanssa ja ehdin näkemään vilauksen valkoista.  Ai miten söpö se koira oli, ja kuulemma ei vielä täysikasvuinen.  Olen kysellyt jo parin päivän ajan, että onko sillä omistajaa, pitääkö sitä kukaan, kenen koira se on.  Täällä kun ei koskaan tiedä, koirat elelevät usein vapaata kulkurielämää vaikka niillä olisikin omistaja.  Naapuri kun sitä kauppasi, onko se heidän?

Seurasin koiran ja lasten telmuamista kadulla.  Se oli niin nöyränä maassa heti kun lasten kenkä kohosi eikä haukkunut ollenkaan.

Tänään tutustuin koiruuteen paremmin kadulla ja äidinsydämeni tulvahti täyteen rakkautta.  Otetaan tuo orpo meille, annetaan koti!  Syötin sille pihalta löytämäni, lasten hylkäämän paikallisen piirakan ja minusta tuli jumalatar.  Rekku pääsi pihalle tutustumaan.


Päätin ottaa muutaman kuvan isännälle lähetettäväksi, että tietää minkänäköinen on uusi perheenjäsen kun palaa kotiin työmatkaltaan.  

Kuten huomaat, Rekku ei usko paikallaan istuskelemiseen.  Ei ehtinyt Nikon mukaan ei.  
Oli hauska katsoa kun kissat kohosivat puihin ja portaille, miten minnekin ehti.  Yksi kurkki yläkerran parvekkeelta tätä uutta ihmettä, toinen miukui sharonpuussa, muut viiniköynnöksissä ja muurien päällä.  


 Eppu oli hyvin ihmeissään tästä eläimestä ja samalla hyvin ihastunut.  Kyllä jokainen poika sen koiran tarvii?  Koiranhännän tupsukoista jne.


Harjasimme Rekku-paran takkuuntunutta turkkia ja siitä se tykkäsi todella paljon.  Ihana väri, eikö, hunaja.  Saa kauniita kuvia blogiin!    


Nappisilmällä toinen korva repsottaa ja toinen on pystyssä.  Miten ne osaa, onko niillä ollut se Boltin koirien tavoille opettanut Mittens kouluttamassa?  


Vauhtia riitti.  Rekku ei hetkeksikään istahtanut paikoilleen, uusi piha, uudet tuoksut.  Yksi roskapussi revittiin auki, kissanruokalautanen nuoltiin puhtaaksi.  Olen aina tykännyt näistä terrierin kaltaisista, niillä tuntuu olevan älyä.  


Mutta yksi tenkkapoo tuli tämän illan päätteeksi.  Rekku nimittäin tykkäsi meidän pupuista.  Niitä käytiin kutsumassa leikkiin useamman kerran. 


 Mutta puput eivät tykänneet Rekusta.  Paukuttivat varoituksia ja juoksivat ympäri häkkejä.  Toinen sai pomppaamisellaan kohotettua hänkin kantta ja juuri kun mietin, että pitäisikö siihen saada painoa päälle, häkistä ponkaisi ulos hämmästynyt kaniini.  Hämmästys kesti koiran osalta vain hetken ja sitten mentin iloista hippaleikkiä ympäri pihaa.
 

Sekuntin murto-osat tallentuivat mieleeni kuin hidastetulla nauhalla.
Laitoin kameran pöydälle turvaan.
Juoksin portille, jossa ovi ammotti appposen auki ja vedin sen äkkiä lukkoon.  Naapuruston kaduille kadonnut kaniini olisi toivoton tapaus.  
Yritin juosta koiraa kiinni, mikä näin jälkeenpäin on aivan naurettava ajatus.  Se on varmasti metsästyslajia. 
Kani-parka, häkissä lihoneena, veti tyhjää sementin päällä mutta sai taas etumatkaa puutarhassa ja nurmikolla. 
Viimein se hoksasi piiloutua erääseen tyhjään huoneeseen rojukasan alle, minne Rekku joutui luovuttamaan.
Kannoin Rekun kadulle ja nuhtelin vakavasti sitä viattoman eläinparan säikyttelemisestä.  
Ajattele, jos se olisi saanut sydänhalvauksen! 


Kania ei näkynyt ei kuulunut.  
Piha rauhottui.  
Kissat laskeutuivat aitiopaikoiltaan ja kävivät kaikki tutustumassa Rekulta harjaamisen yhteydessä irronneeseen karvaan.  


Eppu oli seurannut kilpajuoksua rauhallisen ihmeissään autonsa päältä.  Siinä me tuijottelimme toisiamme, mietimme mitä tehdä.  

Isommat lapset saivat sitten illalla kaniinin takaisin häkkiin.  
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Mutta ei taida meistä tulla Rekulle uutta perhettä. 
Harmi, toisaalta.  

2 comments:

  1. Eihän tuo nyt ollut mikään syy tuomita koira parkaa. Ensimmäistä kertaa elämässään sillä on varmaan ollut niin kivaa kuin teillä olessaan. Oppii kyllä jättämään kanit rauhaan mutta sitä tarvii opettaa. Ei sillä ole ihmisen älyä. Jos ihmisen aivolohkot on tuplat koiriin verrattuna niin meidän pitää tietää miten koiralle kerrotaan asioita eikä toisin päin. Laita Rekku pakettiin ja lähetä tänne, mie haluaisin sen kyllä ja saisin opetettua tavoillekkin mutta sitten kyllä ette saisi sitä takaisin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moro muru, ei tuo ole se pääsyy,miksi Rekku ei nyt meille muuta. Naapurin tyttö pitää sitä omanaan, vaikka olivat antamassa sen pois. Katsotaan nyt miten tilanne kehittyy! Ja kyllähän puppelitkin voivat tottua koiraan, kun antaa aikaa...

      Delete

Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?