March 23, 2013

Tasoitetaan tie Navruz-juhlinnalle

(ymmärrätte otsikon sitten postauksen lopulla :)

Maaliskuun 21. päivä on "kansainvälinen" Navruz juhlapäivä.  Navruz tulee persiankielen sanoista nav (uusi) ja ruz (päivä).  Se on uuden vuodenajan alku, kevän juhla.  Sitä juhlitaan ympäri Keski-Aasiaa vaikuttavin näytöksin ja esityksin.  

Koska esikoinen oli (yllättäen) mukana näissä Navruzin kunniaksi järjestettävissä juhlissa voimisteluryhmänsä kanssa, mekin näimme uusia puolia juhlinnasta.  Ryhmän piti kokoontua stadionille aamulla klo 7 maissa.  Koska en voinut vauvelin kanssa olla liikkeellä koko aamua, lähti mies kameran ja tietenkin esikoisen kanssa aamulla kohti juhlapaikkaa.  Niinpä nämä kuvat ovat sitten hänen käsialaansa! 

Tien varsilla keskustassa olivat monenlaiset valmistelut käynnissä.  Persialaiset juuret ovat ylpeyden aihe ja niinpä niitä esitellään näyttävästi mitään säästelemättä.  Kaduille saatiin aikaan oikea basaarikojujen rivi, joissa oli esillä keskiaasialaisia ruokia ja perinteitä.  


Tässä esitellään Navruzin aikaista herkkua sumalakkia.  Sitä keitetään yön yli tuoreista viljanversoista.  Sumalakin tekemiseen liittyy monia uskomuksia ja sääntöjä, joita on noudatettava tarkkaan jotta ruoka onnistuu.  Usein naapurit kokoontuvat yhteen sumalakin keittoon.  Sitä ei kuitenkaan tehdä kaduilla, joilta on kuollut joku naapuri vuoden sisällä.  Niinpä meidänkään kadulla ei sumalakkia joka vuosi ole keitetty.  Maultaan sumalak on minusta vähän mämmin tyylistä (siinä mielessä että se maistuu paremmalta kermaan ja sokeriin hukutettuna)! 


Pöytäliinan valmistelua perinteisine herkkuineen.  Ihmettelen vähän tuota "pääsiäisruohoa", mutta onhan se toisaalta kevään merkki! 


Yksityiskohta pöytäliinalta.


Kauniisti laitettu pöytä.  Monelta pihalta löytyy tällainen puolen metrin korkeuteen nostettu taso, jonka päällä istutaan.  Lämpiminä iltoina mikään ei ole ihanampaa kuin istua vesimelonia napostellen ja kaihoisaa keskiaasialaismusiikkia kuunnellen ystävien seurassa kun ilta viilenee ja tummenee.  Monet perheet siirtävätkin lämpimän ajan ruokailut ulos pihalle.  Pöytäliinan äärellä istutaan noilla kauniilla puuvillatäytteisillä patjoilla (jotka ovat perheissä nukkumapatjoina) ja nojaillaan muhkeisiin tyynyihin.  


Miehiä perinteisissä takeissa.  


Näitä puukulhoja olen aina ihaillut, meiltäkin löytyy yksi tällainen.  Siltä syödään salaattia, mutta lännessä laittaisin sen koristeeksi olohuoneeseen tai hedelmäkulhoksi!  Täällä joutuukin olemaan tarkkana sen kanssa, miten käyttää basaarista löytyviä juttuja.  Esimerkiksi yksi länsimaisten ihailema esine joutuu usein haarukoiden ja veitsien säilytystelineeksi ja sitten paikalliset nauravat kun vierailevat meillä: miksi vauvan POTTAAN on laitettu ruokailuvälineitä! :) (Tietovisa: tiedätkö miksi vauvalla on potta?). 



Voimisteluryhmäläiset valmistautumassa katuesitykseen: 


Meidän trinsessa mustassa jumppa-asussaan toinen oikealta:


 Piti vähän harrastaa yksityisyyssuojausta, mutta oma lapsihan se on se tärkein :) 


Ihmisiä saapui tasaisena virtana kohti stadionia:


Pikkuiset kullanmurut uusissa Atlas-mekoissaan

Minusta oli niin huvittavaa nähdä, miten kaikenlaista kulttuuriin liittyvää oli esillä.  Tässä on "hääpari".  Meilläpäin tällaiset kulttuuririennot voisin nähdä turisteille järjestettävän?  Mutta tämä on ihan jokavuotinen juttu täällä.  


Lapset ovat ilmiselvästi näyttelemässä perhettä, johon on syntynyt uusi vauva.  Vauva makaa kehtoonsa kiedottuna mustan kankaan alla nukkumassa (tämä voi auttaa tuossa tietovisakysymyksessä).Valkohuivinen esittää mummoa (koska mummot käyttävät valkoista huivia, se on surun merkki ja heillä on aina joku läheinen, jota surra), hattupäinen on varmaan sitten se miniä, joka on saanut vauvan.  Se ei ole tytär, koska tyttäret annetaan pois, vävyn perheeseen, mutta miniät taas jäävät appivanhempien luo.   Mummot usein hoitelevat lapsenlapset.  Kaksi muuta kai ompelevat perinteistä liinaa lahjaksi ja laulu raikaa? Onpas minusta tullut taitava kulttuurin tulkitsija :D


Sitten saapuvat paikalle VIPit (puvut päällä, muhkeat vatsat, ei voi erehtyä).  Esiintyjät ovat valmiina katujen varrella johtaen juhlaväkeä kohti stadionia, jossa pääjuhla järjestetään.  
Voimistelijat: 


Päiväkotilaisten tanssiesitys: 


 Pikkupojat ja jännittävä ritarileikki: 


Taekwondo-pojat.  Kun kävimme katsomassa koko perheenä kenraaliharjoituksia, leivisi 6-vuotiaan eskarilaispoikamme silmät suuriksi.  Taekwondoryhmä oli vaikuttava yhtenäisine liikkeeineen ja huutoineen: "Ha!".  Voi olla että tulee eteen pojan harrastuksen vaihto, ei taida voimisteleminen enää kiinnostaa jos pääsisi oikeasti taistelemaan!  Enpäs ollut tiennytkään, että tätä voi harrastaa meidänkin kaupungissa. 


Kuka poika ei haluaisi osata tätä liikettä? 



Tässä kuvassa on niin mielenkiintoinen lisäys hevosen universaaleihen varusteisiin:  huomaa itämainen matto satulan päällä!  Miksi meillä ei lisätä räsymaton palaa satulaan?  


Soitinryhmä valmiina, ai tänne ne tulivat ne perinteisiin takkeihin sonnustautuneet miehet.  



Ja stadionin porteilla sitten tervetulokuja VIP-vieraille, jotka ovat todennäköisesti virkamiehiä pääkaupungista ja omasta kaupungista.  


Koska kuvia on näin paljon, jätän stadionilta otetut kuvat ensi kertaan!  Näillä päästiin portille asti! 

Kommentteihin sitten arvauksia vauvan potta-kysymykseen. 




No comments:

Post a Comment

Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?