Talo rannalla

    Ehkäpä suomalaisen kesämökkiunelman oregonilainen vastike on oma mökki merenrannalla. 
Iso osa Seasiden taloista on ns. kesäkäytössä.  Sitä käyttää omistajaperhe itse tai sitä vuokrataan muille.  Tottakai kun täällä olemme viikkoa viettäneet, käy mielessä...olisiko kiva omistaa täällä talo?

Tytöt ja eturivin talot.  Nämä talot ovat ihan rannalla, joten jo maisemasta saa maksaa. 

Merenrantakylissä käytetään rohkeammin värejä kuin mitä Portlandin liepeillä olen nähnyt.  Olen jo vähän kyllästynyt harmaan ja ruskean sävyisiin taloihin, ja tämä mökki oli niin söppeli pienine ikkunaluukkuineen. 

Punainen tupa aivan ihanine tiiliperustuksineen on myynnissä!

Nuo meritähdet ikkunalaudoissa, pus.

Piti oikein katsoa, että onko tämä jonkin sortin kirppis tai vaan ihanan koristeellinen porstua.  Taitaa olla vaan yhden perheen kesäkoti. 

Keltaisen talon koristeellinen savupiippu paikalliseen tapaan talon päädyssä.

Tykkään puutarhapoluista.

Kesäkukat ja harmaantunut aita.

Tässä upean hoidetussa puutarhassa kukkivat muhkeat hortensiat.  Eka kertaa näin niitä punaisen sävyissä. 

Talonpelastusvaistoni heräsi tämän tuulenpieksämän mutta kauniin rantatalon nähtyäni.  Taitaa kuitenkin olla omistajat olemassa, vaikka tämän vuoden maalaukset onkin jäänyt tekemättä. 

Leija

Eilen saimme nauttia auringonpaisteesta.  Eihän se sää täällä Oregonin rannikolla mitenkään trooppiseksi pääse vaikka kuinka paistaisi, mutta lämmitti silti.

Minua kiehtoo nuo nousu-ja laskuvedet.  Olimme rannalla laskuveden aikaan, ja hiekassa näkyy selvästi miten korkealla vesi käy nousuveden aikaan.  Ranta on matala, mutta vesi liikkuu kaksi kertaa päivässä ylös ja alas...Märkä hiekka on tukeva alusta, siellä voi pyöräillä ja työntää lastenvaunujakin. 

Meidän poika löysi uuden rakkauden...

Meillä oli vähän rapistunut laija mukana, mutta kun saimme sille huivista hännän, niin eihän siitä lennättämisestä olisi loppua tullut. 

Ilme puhuu puolestaan. 

Uiminen ei kiinnosta meidän kuumakallea niinkuin isosiskoaan, mutta leijaa hän lennättäisi tuntikaupalla. 

Rannan tuulinen sää ja laaja hiekkaranta on kuin luotu leijan lennättämistä varten. 

Kehitystä: leija sai pidemmän hännän muovipusseista :)

Taustalla Seaside.  Suurin osa rannan suurista rakennuksista on hotelleja ja muita majataloja.  Kesä on vilkas, mutta taitaa olla talvella hiljaisempaa.  Tuli mieleen monien Maeve Binchyn kirjojen miljöö...merenrantakylä ja sen asukit! 

Rannalla näkyi myös aika mahtavan kokoisia leijoja (kaukana taustalla).

Tosi rakkautta!

Aamupäivän kahvihetkeen

Aamupäivällä saimme tällaisia kaunokaisia päiväkahviseuraksi.

Kaikenlaisia ihania kuorrutteita ja makuja...

Eihän siinä kauan nokka tuhissut...

...sormia nuolimme vain tyytyväisinä koko poppoo!

Juhannussynttärit

Nostalgiset 60-luvun paperilautaset

Juhannusviikolla meillä juhlittiin 6-vuotissynttäreitä.

Sankari sai valita mitä kivaa tehdään päivän aikana.  Ilma oli lämmin, joten mentiin uimaan.

Siellä vaan unohtui kuvien otto!

Illalla grillattiin kotona perheen kesken.  Päätin, että mitään ei osteta, jota talosta löytyy...ja löytyihän sieltä: herttaiset pojalle sopivat paperilautaset ja servetit!  Ne taisivat olla mieheni lapsuudesta.  Hintakin oli takana merkitty vain 60 c, joten ei ihan tältä vuosikymmeneltä.

Grandpan kuistilla on mukava istua ja nauttia lämpöisestä kesäillasta.

Ilmeestä päätellen autokakku oli mieluinen :)  Päätimme tilata sen kun kerran mahdollisuus on.  Keski-Aasiassakin saa kakkuja, mutta olen aina leiponut itse syntympäpäiville.  Nyt lepäilen tästä hauskuudesta ja olihan se kakku hyvää, vaikka tilaamamme suklaakakun sijasta kuorrutteen alta paljastui vaalea kakku. 

Tämän pojan lahjojen avaamista on hauska seurata: lahjapaperi lentää pieninä palasina ilmaan ja hypitään innosta tasajalkaa!

Hyvää syntympäpäivää Juhannus-poika!  Olet mahtava tyyppi!

Seaside - Oregon Coast

We are on a family holiday (for Americans: vacation) and enjoying every moment.
I am also writing in English after a long time writing in Finnish. 
I hope the pictures will speak at least a thousand words more than my words...

On their way to the beach!

Seaside is a small coastal town in Oregon Coast.  It is possible to do day trips from Portland to Seaside, but we were offered a little cottage in the town so we are here for the whole week!

Portland finally got warm after the rainy June...but the weather by the sea is more cool and cloudy at the moment.  Last night we had fun on the beach nevertheless...just watching the sea birds and of course the ocean is wonderful!

The water is cold.  But you get used to it after awhile.  A bit like dipping into a hole in a lake in Finland mid winter :)

My legs look really white...I do not tan as easily as before, but really I am not that white.  It just looks like that!  And my pretty pink pedicure is not showing :(

I had fun zooming at all the interesting things one will find on the beach.  Colors abound!

Orange...

...purple...

...yellow...

...sea grass green...

...sand dollar white...

...sea bird brown...

....tiny pretty sea shell rainbow pastels...

...brown...

...boosted yellow dry grass...

...sea bird grey (my favorite)...

...more sand dollar white.

We did not find any whole sand dollars...I guess sea birds get to them before us and just trash them to pieces in the search of breakfast.

Beach climate is hard on the houses, but I found this weathered house attractive!

I am hoping to write more from the beach this week.  We finally got the internet to work and kids to bed :)

Karkkiomenat

Pitänee aloittaa uusi jatkis nimeltä Ameriikan Herkut!

Täällähän nimittäin niitä herkkuja riittää ja ollaan jo nautiskeltu vaikka mitä.  Aina ei ole kamera mukana tai sitten se saapuu rikospaikalle liian myöhään (burp).  

Päivänä muutamana olin shoppailemassa ja pienemmät lapset jäi kotiin.  Tuliaiseksi tarttui mukaan karkki-omenat pienestä jäätelöbaarista.  Olivat niin kauniita:

Ajatushan on perin yksinkertainen: omenaan tökkäistään tikku ja se kuorrutetaan.
Valkosuklaata ja toffeeta on näissä.  

Täytyy sanoa, että nämä koristeet on kyllä syötävän makean näköisiä: ihania nonparilleja! 

Olin aina jotenkin ajatellut, että nämä omenat on kuumennettu...en ymmärrä mistä mulle on jäänyt sellainen mielikuva.  Omena kypsennetään ja kuorrutetaan?  Sehän hajoaisi kun se kuumetessa pehmenee...

m&m on sekin täältä kotoisin oleva karkki. 

Koekaniini saa iskeä hampaansa omenaan...

...tai kuorrutteeseenhan ne hampaat jäi kiinni.


Lapsille taisi olla mieluisempaa jyystää tahmea karkkitahna suuhun ja jättää terveellinen omena syömättä.  Äitiinsä tulleet, paitsi olen allerginen omenalle, joten mulla on lääkärin lupa jättää se syömättä!  

Herkullista Juhannusta!!!