August 9, 2013

Vierailulla

Yksi vuoden suurimmista vierailuajankohdista vie meitä kyläpaikasta toiseen.

Täällä asuessa on jo niin tottunut paikallisiin koteihin, etteivät ne enää herätä samaa hämmästystä ja ihastusta kuin ensimmäisillä kerroilla.  En enää kanna kameraakaan mukana niin paljon.

Mutta tänään kävimme talossa, joka sai taas heräämään vahvoja tunteita.

Erään suuren perheen vanha isä, pappa, kuoli kesäkuun alussa.  Hänellä on seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.  Jälkeläiset kestitsivät talossa tavan mukaan suurta joukkoa naapureita, sukulaisia ja tuttavia.   Koti on erään pikkukaupungin vieressä sijaitsevassa kylässä...keskellä peltoja ja niitä halkovia kanaaleita.

Valkoinen palleromme oli hyvissä käsissä koko vierailun ajan.

Perinteiseen tyyliin pihapiiriin astutaan portin läpi.  Portti on ruosteinen yhdellä saranalla heiluva metalliportti ja ovenpielien ja mutamuurin välisestä raosta vilkkuu värikkäitä kankaita; kaikki ovat kotona.  Muurin vieressä kasvaa puita, jotka varjostavat pihaa.  Lehmät märehtivät puiden varjossa heilutellen laiskasti häntiään.  Pihaan astuttaessa mies ohjataan heti portin vieressä vasemmalla olevaan huoneeseen, jossa on laitettu suuri herkuilla täytetty pöytäliina lattialle miesväkeä varten.

Minä kävelen kovaksi tallautuneella mutapihalla tervehtimään miniöitä jotka häärivät ruoan parissa. Keskellä pihaa on uusien huoneiden perustus; kolmen huoneen kodille on laitettu puolen metrin peruskivi.  Rakentaminen on jäänyt kesken...jo vuosia sitten.  Huoneiden paikalla kasvaa rikkaruohoa ja sinne heitetään teekuppeihin jääneet jäähtyneet teet ja teenmurut.

Pikku-Tähti oli auttamassa äitiään pyykinpesussa.
Minut ohjataan istumaan verannalle naapurin naisten seuraan.  Verannalla on korotettu istumapaikka, jonne on katettu pöytäliina.  Verannan ikkunoista on jäljellä puiset, rikkonaiset raamit ja ohut, repaleinen verho on kiedottu ylös, jotta heikko tuulenvire viilentäisi seisovaa ilmaa.  Joka paikassa on kärpäsiä.  Verannalta kahteen muuhun huoneeseen johtavat ovet ovat myös puuta, joista maali on rapissut vuosien varrella ja pielet värjäytyneet mustaksi kymmenien käsiparien koskettelujen jäljiltä.

Vasta herännyt vauva kannetaan auton turvaistuimessaan takahuoneeseen, jossa on viileämpää.  Huonekaluina takahuoneissa on perinteiset puiset arkut, joiden päälle on kasattu patjakasa (ne levitetään yöksi lattialle) siistiin pinoon ja peitetty verholla.  Matalalla olevat pienet ikkunat ovat auki ja pitsiverhot heiluvat hitaasti satunnaisessa tuulessa.  Ovenpielessä on metallinen pikku kamiina, joka lämmittää huoneita talven kylminä kuukausina.  



Perheenjäsenet ovat iloisia ja hyvin vieraanvaraisia.  Saan eteeni kuumaa teetä ja kulhollisen rasvaista keittoa.  Liemi on hyvin maukasta; sopassa on peruna, sipulia, kikherneitä ja läskistä lihaa.  Pöydällä on useita erikokoisia litteitä leipiä, joista voi murentaa keittoon täytettä.  Syön hitaasti jutellen samalla vieressäni istuvien naisten kanssa.  He ovat naapureita ja kun he ovat syöneet keittonsa he nousevat ylös; tänä päivänä vieraillaan useissa taloissa eikä kyläpaikoissa viivytä keittokulhollista kauempaa.


Verannalla käy perheen lapsia; serkkulauma on hyvin suuri ja miltei kaikki ovat koolla juhlan aikana.  Lapset ovat saaneet ilmapalloja ja tikkareita ja ovat hyvin iloisia vapaasta mahdollisuudesta nappaista pöytäliinalta karkkeja ja keksejä.  Kyselen vähän koulunkäynnistä.  Tytöt opiskelevat vaaditut 9 tai 11 vuotta.  Sitten he jäävät kotiin, kunnes menevät naimisiin.  Pojat voivat opiskella enemmänkin; heidän vastuullaan on perheiden toimeentulo.


Kun vien suuhuni keitosta viimeisen lihapalan ja pureskelen sen pehmeää liukkautta hitaasti suussani, se maistuukin epäilyttävästi...pahalle.  Mietin nopeasti mitä tehdä.  Verannalle on tullut uusi ryhmä vierailijoita ja olen jo huomion keskipisteenä ulkomaalaisuuteni takia.  Sylkäisenkö lihan teekuppiin, josta voisin olla ottavinani siemauksen?  Vai otanko sen pois? Lusikalla, kuten hyviin tapoihin kuuluu (ruoka otetaan pois suusta samalla tavalla kun se on sinne laitettu) vai sormin, kuten täällä on tavallista?  Mutta se herättäisi huomiota enkä halua häpäistä isäntäväkeä.  Jos lihanpala päätyy teekuppiin, voisin kipata sen takaisin keittokulhoon...täällä on ihan normaalia huuhdella teekuppi tyhjiin astioihin.  On myös aika tavallista jättää ruokaa syömättä, joten kukaan ei ihmettelisi jäljelle jäänyttä lihakimpaletta.  Hädissäni nielaisen lihapalan kokonaisena.  No, pääseehän siitä tälläkin tavalla eroon.  Jos saan vatsataudin ainakin tiedän mistä se tuli!

Käyn välillä imettämässä vauvaa takahuoneessa.  Istun ikkunan eteen lattialle, mutta ei siitä tunnu olevan apua.  Mekko liimautuu hikiseen ihoon ja vauvallakin on pää märkänä...tänään on melkein 40 astetta lämmintä.  Tytöt kerääntyvät ympärilleni katsomaan imetystä ja vitsailen, että vauva on nyt juomassa keittoa.  He nauravat iloisesti ja sitten Ruusunen pyytää paperia, jotta saisia alkaa piirtämään kuvia.  Tytöt asettuvat lattialle paperinpalan ympärille katsomaan kun esikoiseni piirtää hevosen ja tytön.  Sitten kaikki kirjoittavat paperille nimensä.

Uusia ystäviä


Illalla vierailemme kaupungissa rikkaassa perheessä uutta miniää katsomassa. Häitä varten taloon rakennettiin toinen kerros; remontti kesti kuukausikaupalla.  Istumme huoneessa, joka on kolme kertaa suurempi kuin oman kotimme vierashuone ja jonka jakaa kahtia näyttävästi kolme koristeltua pylvästä.   Kahdessa isossa ikkunassa on kultaiset verhot, lattialla suuret matot ja kiiltävällä tasolla suuri televisio näyttää jotain venäläistä saippuasarjaa.  Pöydällä on hienoissa astioissa kalliita pähkinöitä, hedelmiä ja karkkeja sekä itseleivottuja kakkuja ja suolaisia piirakoita.  Meille tuodaan kahdenlaista ruokaisaa salaattia syötäväksi ja viipaloidaan hedelmiä jälkuruoaksi.  Lapset käyvät yläkerrassa ihailemassa miniän kymmeniä uusia pukuja ja löytävät sitten perheen nuorimman pojan pelaamassa tietokonepelejä.  He viihtyvät koneen ääressä loppuvierailun ajan.

Kontrasti on suuri, melkein liian suuri.  Nämä kaksi perhettä eivät koskaan istuisi samoissa huoneissa toistensa juhlissa, heidän lapsensa eivät olisi ystäviä keskenään.  Mutta täällä me olemme kuin kameliontit, löydämme ystäviä köyhien kyläläisten ja rikkaiden kaupunkilaisten keskuudesta ja istumme hyvin erilaisten pöytäliinojen ääressä saman päivän aikana.

Lasten kanssa käymme mielenkiintoisia keskusteluita päivän vierailuista.  Elämä Keski-Aasiassa on kirjavaa ja rikasta!

2 comments:

  1. Onpas tosiaan kontrastia kerrakseen...niin suomeen verrattuna, kuin myòs eri aasialaisiin perheisiin verrattuna. Oli kiva postaus lukea, mielellàni kuviakin katselisin enemmàn. Tein sen murrepostauksen...kàyhàn tsekkaamassa http://ciacyinitalia.blogspot.it/2013/08/suomi-ja-mummurre.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vierailusta! Kävin lukemassa sun murrepostauksen ja hauskahan niitä on lukea :) kun vähän lukuvauhtia hidastaa!

      Delete

Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?