Keski-Aasiasta nykyajalle

Teinien kanssa - With teenagers  :)

Olen yrittänyt vältellä sosiaalista mediaa, koska pelkään imeytyväni sinne uppeluksiin saakka.  Mutta meillä on nyt kotona teini!  Viime kesänä teini kerjäsi itselleen Instagram-tilin, jotta voi pitää yhteyttä ystäviinsä ympäri maailmaa.  Suostuimme siihen, ja tiesimme, että nyt meidänkin pitää ottaa oma tontti Instagramiin, että saa pitää lasta silmällä.

Teini muuttui siis heti lapseksi, kun keskustelemme vanhempina asiasta. 

Mutta minut siis löytää Instagramista nimellä Centralasianliving.  Jaan kuvia Keski-Aasian kauneudesta.  Ensi viikolla pääsen käymään vuoristoisella alueella, joten näytän teillekin upeita maisemia! 

Tällä hetkellä tili on avoin kaikille, mutta mietin sen sulkemista jossain vaiheessa.  Millaisia kokemuksia teillä on tästä?  Kumpi sinulla on? 


In English:
From Central Asian living to present day living. Having a teenager in the house has forced us to move to a new area in social media.  She wanted an Instagram account to keep in touch with friends around the world.  Of course we as parents need to be there when our child is concerned.  And thus the teenager turns into a child in our speech!  

You can find me in Instagram at Centralasianliving. Next week I will visit a mountainous area and will share the beauty of Central Asian nature there! 

Vuorellisen verhon ompelu

Sain tyttöjen huoneen toisen verhon ommeltua.  Tämä voi kuulostaa ihan normaalilta tapahtumalta, mutta kun klikkaat tänne, näet, miltä vuodelta se ensimmäinen verhon ompelu on:

Näin suunnitellaan kunnon verhot

Itse asiassa tuohon aikaan huone oli vielä vanhempien makuuhuone.  Elelimme tyytyväisenä yhden verhon kanssa...kun osaa stailata, se näyttää ihan kivalta (näin kerron itselleni).

Tyttäret ovat vaatineet verholleen paria siitä asti kun minä sain uuden makuuhuoneen, jossa on vaaleanpunainen sisäkatto.

"Äiti, me haluamme verhollemme parin".
"Äiti, ompele nyt se toinenkin verho".

Verho verho verho.

Kangas oli valmiina, mutta vuorikangas puuttui, koska jostain syystä en ollut ostanut sitä tarpeeksi ensimmäisellä kerralla. Vuorihan nostaa verhon ihan toiselle tasolle, niinkuin tuossa ensimmäisessä linkissä väitän, ja minä halusin tasokkaat verhot (ja toisaalta kun ensimmäisessä verhossa on vuori, ei sitä toista voi jättää ilman...).

Ostin ensin liian pehmeän ja venyvän vuorikankaan, ja sehän ei toimi.  Sitten meni aikaa, ennenkuin sain ostettua venymätöntä puuvillakangasta.  Säilytin verhojen mittoja puhelimeen tallennettuna kaksi vuotta.

Sitten kankaat makasivat ompelukoneen vieressä.  Viimein siirsin ne kaapin pohjalle.  Poissa silmistä, poissa mielestä.

Olin laskeskellut, että yhden vuorellisen verhon ompeluun menee 10 tuntia.  Kenellä on 10 tuntia aikaa uhrattavana!  Ei minulla ainakaan, että haluaisin sen tuohon verhoon käyttää.  Henkinen rima oli korkealla.

Ja koska verhon ompelutyöt vaativat suuren lattiatilan, mikä meillä oli olohuoneen lattia, siihen kymmeneen tuntiin piti löytää sellainen aika, jolloin perhe ei käyttäisi olohuonetta.

Onko teillä sellaisia hetkiä?

Ei meilläkään!

Mutta tällä viikolla olin tarpeeksi rauhaton illansuussa, eikä ollut mitään muutakaan kiireellisempää tekemistä.  Lapset leikkivät ulkona ja huone oli juuri imuroitu.  Optimaalinen tilanne.  Levitin kankaat lattialle ja aloin toimiin.



Lupasin vinkkejä vuorellisen verhon ompeluun, joten tässä muutama.

Työskentele lattialla

Suosittelen runsaasti ylimääräistä leveyttä verholle, jonka haluat näyttävän kauniilta.  Tyttöjen huoneen verhot ovat molemmat 220 cm leveät.  Mikään pöytä ei riitä tällaisten kankaiden levittelyyn, joten raivaa lattialle verhon kokoinen tila, jossa voit kulkea oikomassa kangasta suoraksi joka reunalta.

Leikkaa vuori verhokangasta kapeammaksi

Vuorellisen verhon ompelussa hankalinta on saada vuori ja verhokangas täsmälleen samankokoisiksi, jotta reunat saisi tikattua siististi yhteen.  Mutta kun vuori on 5 - 7 cm kapeampi kuin verho, reunat silitetään niin, että verhokangas kääntyy taakse.  Kun sen silittää muotoonsa, reunasta tulee kaunis ilman tikkauksia.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyy verhokangasta, n. 2 cm kääntynyt kapeamman vuorikankaan vuoksi verhon takapuolelle:

Ensimmäiset saumat

Ompele vuorikangas ja verhokangas oikeat puolet vastakkain molemmilta pitkiltä reunoiltaan yhteen.  Käännä kangas oikeinpäin.  Nyt sinulla on putkilo, joka on auki ylä-ja alareunasta.  Kapeampi vuorikangas vetää verhokankaan kääntymään taakse.  Silitä reunat.

Pidä silitysrauta valmiina

Ylä- ja alareunojen ompelu tulee olemaan paljon helpompaa, kun silität käänteet muotoonsa.  Olen yleensä aika huoleton ompelija ja surautan menemään ilman nuppineuloja, mutta tässä vaiheessa paras ratkaisu on silittää taitteet ja käyttää runsaasti nuppineuloja (silityksen vuoksi kuvassa näkyy pyyheliina kankaan alla). 

Yläreunan ompelu

Sama kuva uudestaan, tämä on verhon yläreuna ompeluvalmiina.  Verhotankoa varten tarvitsin 8 cm kujan. Laita verho lattialle vuoripuoli ylöspäin.  Oio verhoa joka puolelta niin, että se on suorassa ja siistinä.  Taita yläreunaa 10 cm nurjalle puolelle, tarkista mittanauhalla ja silitä kohdalleen.  Sitten käännä vielä 2 cm saumanvaraa, jotta saat siistin kujan (kuvassa alhaalla oleva nuppineula pitää paikallaan kohtaa, johon ommellaan).

Alareunojen ompelu

Kun yläreuna on ommeltu, levittele verho jälleen lattialle.  Ompele alareunoihin siistit käänteet, mutta erikseen.  Älä siis ompele alareunoja yhteen, niin kuin yläreunojen kanssa teit.  On mahdotonta saada pituudet mallaamaan niin täydellisesti, että joka saumasta yhteen ommeltu verho ei pussittaisi jostain kohdasta (ainakaan tällainen kotiompelija ei saa).  Taita verhokangasta taas 10 cm, josta vielä 2 cm sisäänpäin.  Silitä, käytä nuppineuloja.  Alataitoksesta tulee siis 8 cm leveä.

Ompele vuorikankaan alareuna.  Nyt ei ole niin väliä, että siinä olisi kaunis, suuri taitos, joten taitos voi olla minä levyinen vaan, kunhan se jää lyhyemmäksi kuin verhokangas, jottei se pilkota näkyville.   

(ratko alareunan saumoja auki 10 cm (tai jätä jo ompeluvaiheessa ne auki) erillistä käännöstä varten).   

Sain tämän verhon valmiiksi jo saman illan aikana, aikaa meni noin 3 tuntia.  En ymmärrä, mistä tuo 10 tuntia oli mieleeni jäänyt!  Ehkä siinä oli Lapin lisää mukana...

Vielä kerran valmiit verhot:




In English:  I finally got the curtains ready for the girls room.  I actually made the first curtain ready when this room still belonged to the parents... and just never got the second one done.  Yeah, I know. 

Now the girls have been asking and asking, and one evening this week I just took the well hidden materials out, spread the on the living room floor and got to work.  3 hours later it was done!  

I like to make liners for curtains, it really makes a difference, even though it adds few extra steps to the sewing project.  

Koulussa kotona ~ kahdeksan vuotta kotikoulua

Yksi iso osa lastemme päivittäistä elämää on koulu - ihan niin kuin Suomessakin.  Me vain käymme koulua kotona.  

Aloitamme koulupäivän klo 8.15, mutta tarvittaessa joustamme aloitusajasta.  Muutama vuosi sitten sisustimme koululaisille luokkahuoneen, jossa pidämme koulua, mutta teemme tässäkin poikkeuksia.  Varsinkin itsenäisesti opiskeleva voi löytää muualta  rauhallisen sopen itselleen.  Yleisesti ottaen tykkäämme kaikki kouluhuoneesta, koska siellä on se koulun tuntu ja kaikki tarvittavat kirjat ja koulutarvikkeet käden ulottuvilla.   

Kissamme Mona Lisa näyttää olevan melkein joka kuvassa.  Se on hyvin seurallinen ja tulee luokkahuoneen ikkunan taakse moukumaan, että pääsee oppilaiden syliin päiväunille.  

Koiratkin haluavat usein tulla kouluun meidän kanssa.  Kutsun niitä koulukamuiksi, ja leikin, että niiden läsnäolo auttaa koulunkäynnissä.  Joskus lemmikit ovat kyllä tiellä.  

Eppu haluaa yleensä olla mukana koulupäivässä, ja hänellä on omia tehtävävihkoja ja koulukirjoja.  Eppuhan oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, mutta koulutaidoissa on paljon muutakin opeteltavaa.  

Joskus Eppu lähtee leikkihuoneeseen leikkimään autoilla tai keinuu pihalla.  Introvertillä on usein oman rauhan tarve ja senkin voi kotona ottaa huomioon.  

Kouluksi voidaan laskea myös leikkien lomassa tapahtuvat hetket, kuten tässä Judy Moodyn seurassa: 

Luemme useita aineita Kulkurikoulun parissa, mutta opiskelemmme myös omien suunnitelmien mukaan yhteisiä aineita.  

Tänä vuonna kirjoitan taululle uusia sanoja, joita olemme löytäneet viikon aikana.  Kun sanoja on 7-10 kasassa, keskimmäiset kirjoittavat niistä vihkoihinsa lauseet.  Esikoiselle ne ovat yleensä ennestään tuttuja - paitsi nämä 6. luokan matikan termit, jotka tuli tässä kerran esiin.   

Sanoja löytyy kirjoista, Aku Ankoista tai käytän itse sanoja, joita lapset eivät vielä osaa.  Joskus tuntuu aika hurjalta olla se ainoa suomea puhuva ihminen lasten elämässä! 

 (Lenkkimakkara ei ollut tuttu sana, vaikka makkara olikin).  

9-vuotias herkkä tyttö ei halunnut kirjoittaa lausetta sanasta "viikatemies", joka oli tullut esiin 6. luokkalaisen historian opinnoissa.  Joskus tarkistan itsekin sanojen merkityksiä, esim. siippa-sanaa käytetään yleensä vain miehestä.    

Kotikoulussa emme seuraa kelloa, van opiskelemme yhden alueen (esim. matikankirjan aukeaman) kerrallaan.  Joskus se on nopeasti valmis, joskus lapset tekevät tehtäviään toista tuntia.  

Eppu kertoi minulle kerran painokkaasti, että ei halua mennä minnekään muualle kouluun, vaan hän haluaa olla kotona koulussa 40-vuotiaaksi saakka!  Sitten hän mietti hetken ja sanoi: "Tai 18-vuotiaaksi saakka". :)  No, katsotaan kuinka kauan tätä iloa kestää!   

In English:

This is our 8th year of homeschooling.  We have one room school house for all the kids (and the cats and dogs are often there).  Eppu, who is 5 years old, likes to join us, but sometimes he will go play by himself like a real introvert!  He knows how to read and is practicing other skills as well.  

I feel the responsibility of teaching the kids Finnish!  I am the only person in their lives who speaks Finnish to them and they are doing well.  I write down new words each week and the youngest kids compose sentences of them.  

Eppu told me recently that he doesn't want to go to any other school, ever, before he is forty.  After a little pause he added "Or maybe when I'm 18!"   

Makuhuoneen rauhaisa nurkkaus

Makuuhuoneen nukkumisnurkkaus on rauhaisa yksityisalue.  Erotimme sen työpöydästä uusiopuista tehdyllä tilanjakajalla.

Soitin basaarista miehelle:

"Miten olisi vaaleanpunainen päiväpeitto?!"

Ehkä ei ihan samalla innolla tullut vastausta, mutta vakuutin, että kangas on hyvin hempeän vaaleanpunainen. Ostin pehmeää, pörröistä kangasta 6 metriä ja ompelin siitä 3 metriä pitkän päiväpeiton.  

Yöpöydän päällä on Ikean vaaleankeltaisesti maalattu vanerilaatikosto ja ystävältä saatu lamppu.  

Huoneessa on kolme isoa ikkunaa, joten sänky oli pakko laittaa ikkunaa vasten.  Ikkunalauta toimii hyllynä ja vaikka patteri jäi sängyn taakse, kaksi muuta patteria riittävät lämmittämään huoneen talvella hyvin.  

Lasten mielestä vähän liukas päiväpeitto on mainoa peuhaamisalusta.  Usein sängyllä on myös nenä kirjassa peiton alla rauhaa etsivä lapsi.  Se on myös mainio päikkäripaikka!  Nurkkauksessa viihtyy siis koko perhe. 

Talveksi tekisi mieli laittaa iso matto sängyn alle niin, että se tulee reunoilta esiin lämmittämään varpaita.  Katsotaan toteutuuko tämä idea ennen talvea.  

Ruokakaapilla ja kaupoilla

Jokapäiväisen leivän pöytään saaminen on ihan oma työnsä täällä Keski-Aasiassa.  Kesä Suomessa oli niin huoleton, grillasimme, söimme valmisruokaa ja ne pari kertaa kun tein ruokaa, se oli niin helppoa.  En oikein osaa selittääkään mistä se johtuu. 

Olen juuri tekemässä ruokalistaa, koska löysin itseni taas tuijottamassa ruokakaappiin päivällisajan lähentyessä.  En ole jaksanut olla luova keittiössä, ja jopa riisikattilan tulelle laittaminen tuntui liian vaikealta.  Ajattelin, että ruokalista ehkä auttaa illallisten suhteen, mutta sekään ei ole täällä niin sanottua. 

Korttelin päässä on pikku kauppa (siitä kohta lisää) ja pappa, joka myy vihanneksia.  Vihanneskojun saapuminen noin lähelle kotia muutti basaareissa käynnit kyllä täysin.  Enää ei tarvitse jokaista perunakiloa kantaa kuumuudessa ja tungoksessa.  Vihanneskojun miinuspuoli on se, että siinä todellakin on vain perustuotteita.  Perunaa, porkkanaa, sipulia, sekä kaalia tai kurpitsaa sesongin mukaan, joskus valkosipulia ja punajuuria. Hedelmistä on lähinnä omenaa.  Mitään nopeammin pilaantuvaa ei oikein ole.  Niinpä haen paprikat, yrtit, kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatit sekä muut hedelmät vielä basaarista: 





Syömme kasvispainotteista ruokaa, käytännönkin syistä.  Lihaa myydään vain kirveellä hakatuissa kimpaleissa, kana on aina pakastekoipia tai -reisiä ellei osta valmiiksi grillattua kokonaista kanaa, joka on parhaimmillaan kuumana.  Kanafileitä löytää pääkaupungista pakasteena, mutta mitään valmiita marinoituja vaihtoehtoja ei ole.  Lihasta laittaminen on työläämpää, vaikka jauhankin kerralla yleensä 5 kiloa pakasteeseen odottamaan.     

Tässäpä muuten muutama kuva "lihatiskiltä", jossa leikkuulautana on kanto:







Pikku kaupassa on kaikkea pientä tarpeellista, paitsi että nyt ei ole koko kauppaa.  Se on remontissa, jonka pituudesta ei ole tietoa.  Niinpä haemme munat, maidot, margariinit, makaronit, riisit, teen, kahvin, öljyn ja kaiken muun vähän kauempaa.  Ei ole enää varaa olla spontaani, vaikka eivät seuraavat lähikaupatkaan kovin kaukana ole, ehkä noin 10 minuutin kävelymatkan päässä.  Lähimmät kaupat valitettavasti ovat vähän huonommin varustettuja, joten käymme nykyään kauempana kaupassa. 

Tyypillinen pikkukauppa, josta ei yleensä löydy esim. kissanruokaa, soijakastiketta tai hyvää juustoa:



Jääkaappiosasto kadulla:



Linssit ja pavut ovat mukavasti osa aterioita, mutta nyt vain pitäisi saada ne päivälisideat listalle ja alkaa noudattaa niitä.

Suomalaisittain katsottuna meillä kuluu erityisen paljon tomaattipyrettä (sitä käytetään täällä esim. keittojen mausteena), öljyä (ostamme vähintään 2 litran pulloja) ja majoneesia, joka on perheen amerikkalaisvaikutteita.  Käytetään sitä kyllä paikallisittain salaateissakin.  Viimeksi ostamamme majoneesit olivat pikkukaupassa olleet varmaan huoneenlämmössä ja maistuivat hieman oudolle, joten palautimme ne kauppaan. 

Jos paikallista maitoa saisi säännöllisesti, tekisin enemmän laatikkoja ja muuta maitopainotteista.  Ostamme litran maitopurkkeja 1,3 euron hintaan, eikä sitä oikein raaski sitten makaronilaatikkoon laittaa, koska voisin ostaa maitotädeiltä maitoa 30 sentin litrahintaan.  Jos he sitä toisivat.  Ehkä he taas saapuvat portille kolkuttamaan, kun jäätelökausi on ohi ja ihmiset eivät enää kymmeniä litroja kotijäätelön (myyntiin) tekemiseen.

Hintava (muualta tuotu) maitopurkki, jota käytän teen ja kahvin kanssa.  Paikallisessa maidossa on pieni sivumaku, josta en tykkää kuumassa juomassa. 



Itse kun tekee, saa hyvääkin.  Tässäpä naudanpaisti:




Ja tässä juustotarjotin, jonka loin syntymäpäivääni juhlistamaan.  On kiva huomata, että täälläkin on jo valikoimaa juustojen suhteen (ja joo, Valion tuotteita löytyy edelleen). 



Ehkäpä ensi ruokaviikko on jo värikkäämpi!