Koululainen

Vuoden viimeinen koulupäivä.

Luokkaan oli tulossa Joulupukki - tai siis paikallisella kielellä Lumiukki - ja sehän tiesi lahjoja!

Vanhemmat olivat keränneet etukäteen noin 3,5 e jokaiselta lapselta ja erään luokkakaverin äiti aikoi ostaa sillä lahjapussukat jokaiselle.

Vanhemmatkin saivat kuulemma tulla mukaan ja läksin siis matkaan innokkaan ekaluokkalaisen kanssa.  

Uudeksi vuodeksi tullut lumi teki viimeisestä koulumatkasta mukavan tunnelmallisen.

Mutta aloin aavistelemaan, että taidamme olla vähän liian aikaisin liikenteessä.  Koulupäivän piti alkaa klo 8.00 ja tässä on katu 7.50.  No, ainakin saa ottaa kuvia rauhassa!

Älä anna lukuisten sähkölankojen hämätä sinua uskomaan, että meillä on aina sähköä :) Nuo seinistä törröttävät putket ovat puulämmitteisten uunien savupiippuja, jotka katoavat kevään tultua.   

Odottelimme koulun käytävällä noin 20 minuuttia.  Tuossa näkyy koulun jalkapallokenttä.  

Sitten saapui muutama koulukaverikin.  Pojat juoksivat lämpimikseen kilpaa käytävällä niin että puiset lattialankut tömisivät.  Malttoivat hetkeksi pysähtyä yhteen kaverikuvaan.  

Jokaisen luokkahuoneen eteen oli jätetty sen päivän luokanlämmityssatsi: kaksi puukalikkaa ja lehmänlantakakku.  Sillä pitäisi lämmittää iso luokka päiväksi.  

Luokan takaosassa on rautauuni, jota opettaja alkoi saavuttuaan heti sytyttämään.  Lapset touhusivat tuolit alas pulpeteilta ja pari isompaa tyttöä saapui järjestämään pöydät ja tuolit juhlaa varten. Tytöt aloittivat pukeutumisen hienoihin mekkoihin juhlan kunniaksi.   

Onneksi tänä vuonna oma oppilaani on poika: ihan samoilla vaatteilla voi mennä arkena ja juhlana!  

Pojat.  Yksi oli ottanut mukaan Zorro-puvun.  

Oppilaat kutsuivat Lumi-ukon luokkaan kovalla äänellä ja saapuihan se.  Vasemmassa reunassa opettaja lausuu tervetulosanoja ja sitten lapset lauloivat kansallislaulun kovaäänisellä kuorolausunnalla.  

Jokainen oppilas esitti Lumi-ukolle runon tai laulun.  Täällä panostetaan esiintymiseen ja säkeet kajahtivatkin kuuluvalla äänella reippaasti pää pystyssä seisoen.  Tässä eräs oppilas, joka esitti laulunsa meihin päin kääntyneenä, niin sain hyvän kuvan.  

Ohjelmaan kuului myös pari esitystä ja pikku-kilpailua.  Hedelmänkuorimiskisaan ei ollutkaan kukaan muistanut ottaa hedelmiä mukaan.  Soitin pikaisesti kotiin ja pyysin esikoista tuomaan hedelmiä, me kun asumme 5 minuutin kävelymatkan päässä.  Mutta kiireessä oli mukaan tullut yksi appelsiini ja yksi mandariini (samankokoiset, mutta hiukan erinäköiset), joten arvasin kuorimiskilpailun tuloksen heti kun näin kummalle mandariini päätyi, heh! 

Ja eihän se ole juhla eikä mikään, jos siellä ei ole tanssia!  Lumi-ukko ja lapset innostuivat erityisesti, kun joku vanhempi laittoi puhelimestaan jonkin suositun kappaleen soimaan.  Mutta tanssi sai kunnon rytmin vasta, kun erään oppilaan mummo käänsi tyhjän tuolin itseään vasten ja paukutti siihen kuin rummulla ikään hyvän rytmin.  Alkoi itselläkin tanssijalkaa vipattamaan :)  

Lopuksi jaettiin lahjapussit ja eikun loman viettoon!  

Viimeinen koulupäivä paikallisessa koulussa

Viimeisenä koulupäivä ystävien kanssa.

Koko talven on uskollisesti käyty koulua.  Opettaja mainitsi sen ihan sivuhuomautuksena Uuden Vuoden Juhlassakin, että tyttäremme on tullut kouluun sateen ja lumen läpi kun muut ovat ottaneet luovia vapaita vissiin aika paljon enemmän.  Eihän sitä suomalaisen koulumoraalin omaksuneena voi tehdä muuta kuin lähettää lapsi kouluun, jos se koulupäivä on!  Vaatetta vaan päälle ja villahuivi pään ympärille.  Talvellahan koululuokkaa lämmitetään puu-uunilla ja aina välillä tuli pyyntöä oppilaiden kautta, että lähettäkääpä vanhemmat nyt puita luokkaan.   Koulu ei pysty kustantamaan lämmitystä.  

Ruususelle kakku!

Talvisin koulusta tulikin usein kotiin savulta tuoksuva lapsi.  Kylmissän ei onneksi joutuneet lapset opiskelemaan.  

Vierashuoneessa.

Ruusunen lähti koulusta ennen virallista kesäloman alkua.  Päätimme kutsua viimeisenä koulupäivänä koko luokan opettajineen meille syömään pizzaa ja kakkua.  Keski-Aasialaiseen tapaan pöytäliinan pitää olla täysi, joten sieltä löytyy lapsille mieluisia karkkeja, keksejä ja sipsejä.   

Alussa oppilaat vähän jännittivät pöydän ääressä istumista.  Opettaja neuvoi ja ohjasi koko ajan luokkaa istumaan kauniisti.  Toisille tarjoiltiin juomaa...ilma oli jo todella lämmin.  

Mutta kun vauhtiin päästiin niin lapsia ei tarvi kehoitella syömään niin kuin aikuisia koko ajan pitää kehoitella ottamaan.  Pizzakin maistui hyvin, taisi olla ensimmäinen pizza-ateria koko luokalle opettajia myöten! 

Opettajakaan ei tullut yksin vaan oli kutsunut kollegansa mukaan.  Yksin ei oikeastaan koskaan mennä minnekään.  (Juttelen opettajian kanssa, he vasemmalla, minä oikealla). 

Kun vatsat olivat täynnä, lähdettiin leikkimään ulos.  Kitaran säestyksellä hakivat ensin tytöt istumapaikkaa...

...sitten pojat.  Voittajille oli pienet palkinnot.  

Leikin jälkeen lapset sanoivat jäähyväiset tyttärellemme.  Kaikki kättelivät tai halasivat.  Sitten lapset lähetettiin jäätelöt kourassa kotiin, juuri ennen kuin sadepisarat alkoivat tipahdella taivaalta.  Siitä se painostava ilma siis johtui.

Syksyllä nähdään! 

Vähän ajan kuluttua tuli pari isompaa tyttöä pyytämään muutamaa pizzapalaa muillekin opettajille, olivat kuulleet ilo-uutiset maistuvasta länsiruoasta ja halusivat maistaa :) 

Sitten KesäUutisia:

Vietämme tämän kesän Ameriikkojen länsirannikolla.  

Lähettelen uutisia, ilmiöitä ja hauskoja juttuja amerikan ihmemaasta teillekin katseltavaksi.

Pysykää kuulolla!

Atlaksesta asiaa

Olen täällä joskus aiemminkin kirjoittanut keski-aasialaisten rakastamasta kangaskuviosta nimeltä atlas.  

Alunperin atlas-kankaat olivat todella kirjavia, kaikki värit samassa puvussa, villein kuvioin.  

Guugletin ja löysin pari kuvaa kirjavista kankaista tässä ja tässä.  Mulla on sitä itselläkin kaapissa, mutta on jo ilta, joten ei ole tarpeeksi valoa kuvien ottoa varten... 

Tämä on siis todellakin mekkokangasta, ei riikinkukon sulkakuviota.  Nykyään löytää jo hillittyäkin atlasta, ja  olen jo haeskellut itselleni mieleistä...kyllähän sitä pitää yksi atlas-puku naisella olla, kun täällä päin asustellaan!   Toisaalta jos nyt tunnustan, niin mekon teettämisen esteenä ja mentaalisena blokkina on ollut lähinnä maksamakkara tuolla vyötärönseudulla, koska haluan tyköistuvan puvun.  Ehkä se tässä joskus...(pistää tuliaisena saadun After Eight suklaan suuhun).

Tässä on yksityiskohtia esikoistyttären juhlamekosta.  

Kevään juhla Navruz on maaliskuussa, ja silloin 'pitää' olla atlasta päällä.  Koulun puolesta itse asiassa käskettiin, että tytöille atlas-mekot ylle ja päähän perinteinen tyttöjen keväthattu.

Kävimme yhdessä kiertelemässä kahdessa bazaarissa ja suurena toiveena äidillä oli löytää valmis mekko.  En jaksanut alkaa suunnittelemaan ja odottelemaan ompelijalle...niistä lopputuloksista kun ei koskaan tiedä...enkä luottanut omaan pukusuunnittelutaitoihin tällaisessa kansallisasiassa.  

Ja löytyi mieleinen ja mukavassa mallissa: kuminauharypytykset yläosassa, joten mekkoa voinee pitää vielä ensi vuonnakin.  Vaikka tähän mennessä lapseni ovat kasvaneet vain pituussuunnassa. 

Hiuksiin laitoin vähän lettejä, kun ne ovat täällä todella perinteisiä tyttöjen pitkissä hiuksissa.  

Lapset pitivät juhlat vain luokan kesken,  joten ei ole kuvia luokkatovereiden väriloistosta.  

Erityisesti tytär ihastui leveään prinsessahelmaan.  Keski-Aasiassa saa joka nainen toteuttaa sisäistä prinsessaansa ihan vapaasti ja julkisesti.  Siihen rohkaistaan joka suunnalta.  Minullakin on vaaleanpunaisia mekkoja ja paljetteja ja kultaa ja kimalletta.  Höyhenkoristeisia kenkiä en ole kuitenkaan vielä ostanut, mutta atlaskankaalla päällystettyjä kenkiä olen vähän katsonut sillä silmällä.

Ja minusta on ihanaa ostaa tytöille kauniita mekkoja.  Kyllä ne ehtii löytää sen farkut-ja-t-paita-tyylin myöhemminkin.  

Tässä vielä muutamia kuvia kaupungilta Navruz-päivänä.  Lunta on vielä maassa, mutta ilma oli lämmin. Valkoinen puku on perinteisin kirjailluin koristeltu juhlamekko.  Miehet käyttävät samaan tyyliin koristeltuja paitoja, liivejä ja/tai hattuja.  

Pikkuenkeleitä! 

Katukuvaa, monella on päällä atlakset, eri väreissä.  

P.s. yleensä täällä ovat kadut todella siistit ja puhtaaksi lakaistut, mutta juhlan kunniaksi monet ostivat jäätelön (sinihuivinen tyttö!) ja jäätelöpapereita oli kaikkialla! 

A B C

Paikallinen koulu ei ole pakollinen (voimme suorittaa peruskoulun oppimäärän myös kotona, suomen kielellä), mutta sen myötä olemme oppineet paljon! Kulttuuria, kieltä ja juhlia.  Ekaluokkalaisten tärkeä juhla järjestetään kun aakkoset on opittu.  Yleensä se on ollut joulukuussa ennen lomaa, mutta tänä vuonna se järjestettiin vasta helmikuussa.  Prinsessamme on opetellut ulkoa runoja, jotka lausutaan reippaalla äänellä nopeaan tahtiin.  Jokainen oppilas sai kirjaimen, joka esitellään runon avulla.  Esikoisella on kirjain T. 

Juhla on oman luokan kesken ja sinne tulevat äidit tai mummot seuraamaan esityksiä.  Pojat ovat pukeutuneet pukuihin paitoineen ja kravatteineen, joka on myös koulupuku.  Tytöt päättivät pukeutua juhlamekkoon musta-valkoisen kouluasun sijasta.  Ne ovat morsiuspukujen luokkaa röyhelöissään ja kimalteissaan.  Niinpä tytöt ovat hyvin innoissaan juhlasta.  Hiukset, jopa meikit, korut... Miksi me Suomessa odotamme vanhojen päiviin asti? 


Tyttäremme lausui runonsa todella hyvin ja reippaasti.  Olihan niitä harjoiteltu jo pari kuukautta.  

Ja tottakai myös tanssittiin!  Samalla laulettiin. Tyttöjen kahden esityksen teemana oli mekkokangas, sen ostaminen ja ompeleminen uudeksi puvuksi.  Kiitos äiti-kullalle uudesta mekosta! Näitä lauluja varten moni tyttö vaihtoi vaatteensa Atlas-silkkipukuun.  

Alla olevassa kuvassa näkyy kivasti tyttöjen värikkäät mekot (ja se, että tyttäreni on päätä pitempi luokkakavereitaan):

Yhteiskuva, joka oli sopivan epäselvä julkaisua varten.  Oppilaita on esikoisen luokalla 22. Opettaja seisoo harmaassa takissaan oikealla. 

Ja olihan se kiva huomata, että vaivannäkö kannattaa: Prinsessa sai mitalin, joka jaettiin kolmelle parhaalle oppilaalle! Onnittelut! 


Lopuksi lapset saivat kakkua ja kaakaota.  Seuraava juhla onkin sitten kevään juhla Navruz, maaliskuun loppupuolella.  Siihen pitäisi meidänkin saada se Atlas-mekko teetettyä! 

Ensimmäinen koulupäivä

Syyskuun ensimmäinen päivä on monissa Keski-Aasian maissa ensimmäinen koulupäivä.  Niin täälläkin.  Päätimme laittaa/päästää 7-vuotiaan esikoisen paikalliseen kouluun, joka on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä.  Ajatus koulusta on innostava ja jännityksellä sitä odotettiinkin päiviä laskien.

Mehän pidämme myös kotikoulua suomen kielellä.  Täytyy katsoa, ettei kahden koulun käymisestä tule liian raskasta, mutta tällä hetkellä en ole huolestunut.  Koska Ruusunen osaa jo lukea ja kirjoittaa suomea, en usko että lukemaan opettelu toisella kielellä tulee liian raskaaksi.  Olen lukenut jostain, että kahden eri kielen aakkosien opettelun välillä pitäisi olla kaksi vuotta, jotta ne eivät menisi sekaisin.  Olinkin siis aloittanut suomen kielen aakkosten opettelun hyvissä ajoin pari vuotta sitten juuri tätä paikallista koulua silmälläpitäen.  Englantia äidinkielenään puhuvan mieheni kanssa olemme sopineet, että opetamme vain suomalaisia aakkosia tässä vaiheessa.  Kun hän lukee lapsille englanninkielisiä kirjoja, joissa on aakkosia, hän ääntää ne suomalaisittain.  'A' äännetään 'aa', eikä 'ei', 'E' äännetään 'ee', eikä 'ii'.  'I' äännetään 'ii', ei 'ai'.  Näkeehän sen jo tästäkin kuinka helposti sitä voi mennä sekaisin!

Tälle paikalliselle koululle on kaksi tavoitetta: vahvistaa kieltä, jota Ruusunen osaa jo puhua, ja luoda uusia ystävyyssuhteita.  Akateemiset tavoitteet laitamme sitten suomalaisen suunnitelman mukaan kotikoulun ohjelmaan.

Jouduimme odottelemaan pihalla luokan järjestäytymistä. Onneksi sää on viilentynyt, ja sisäpiha oli varjoisa, sillä seisoimme siellä yli tunnin.  Lapset puristelivat kukkasiaan, joita toivat opettajalle...kuinkahan kukat selvisivät hengissä tästä päivästä?  Ruusunen on puolta päätä pitempi kuin muut tytöt, ja monet äidit kysyivätkin minulta Ruususen syntymävuotta.  Kyllä se on se 2004, ihan niinkuin teidänkin lapsillanne!  Mietin ihan tosissani, että voiko se olla geeneistä kiinni, vai onko tässä ravitsemuksesta kyse.

Sosiaalista elämää tässä oppii kyllä heti.  Reppuja vertailtiin (kenellä on eniten taskuja) ja joku halusi pitää kädestä kiinni tyttöä, jolla oli jo pari.  Apua, miten pentuni pärjää? Leijonaemon vaistoja ei tarvi herätellä.

Mielessäni vertailin kotikoulua ja julkista koulua...hyviä ja huonoja puolia löytyy varmaan molemmista. 'Suosituin tyttö' ja kiusaaminen ovat kotona ihan vieras käsite, mutta joskushan nämäkin elämäntilanteet täytyy kohdata. Päätin heti käydä kaveriaihetta läpi kotona...miten suhtautua siihen, että tytöt niin helposti omivat itselleen sen yhden parhaan kaverin ja entä jos se et olekaan sinä?  Me harjoitamme nyt molempia koulumuotoja, ja reipas ja sosiaalinen Ruusunen toivottavasti nauttii koulunkäynnistä.

Kaksi ensimmäistä päivää ovat menneet järjestäytymisessä.  Vihreäpukuinen nainen on Ruususen opettaja.  Ehkä ensi viikolla alkaa sitten ne oikeat tunnit.  Matematiikkaa ja äidinkieltä...