Kesä Keski-Aasiassa

Vietämme pitkästä aikaa koko kesän Keski-Aasiassa.   Etukäteen vähän pelkäsimme kuumaa kesää, mutta pärjäsimmehän viime kesänäkin Suomen helteissä kärvistellessä.  Onneksi kotona on ilmatointilaitteet (autossa taasen ei ole).  Kevät oli pitkä ja viileä ja vielä kesäkuussakin ripotteli vettä.  Nyt ollaan kai normaaleissa kesälukemissa, ulkona on varjossa +35 astetta.

Ylläolevan leipäkuvan oltin eräältä vierailulta.  Tässä talossa ei ollut ilmastointia, ja selkä oli märkänä koko vierailun ajan.  Siihenkin tottuu, eikä se vaivaa suuremmin, kun vain istutaan pöytäliinan ympärillä.  

Pian leipien ympärille tuotiin teetä, kakkuja, keksejä ja karkkeja, sekä sesongin hedelmiä: melonia.  Meloni onkin aivan ihana kesähedelmä, mehukas ja kevyt!  Lopuksi vielä ruokaa, joka tällä kertaa oli pastettuja perunoita ja lihaa tomaattisalaatin kera, joka on yleinen vierasruoka silloin kun vieraat tulevat yllättäen kylään.  

Olemme miettineet mitä kivaa tehdä kesälomalla lasten kanssa.  Kesän alussa kävimme vuorikiipeilemässä mahtavissa maisemissa.  Se oli ihan oikeaa kiipeily-kiipeilyä, jossa köyden varmistamana saa kipittää vuorenseinämää ylös ja alas.  Yläkuvan pieni valkoinen neliö kuvan keskiosassa on meidän leiripaikan varjokangas.  Sinipaitainen mies kuvan vasemmassa alareunassa antaa vähän perspektiiviä mittasuhteisiin.  

Minäkin kiipesin, tottakai, mutta yksi kerta riitti.  Ei tule tästä minulle harrastusta, mutta lapsia kannustan mielelläni kaikenlaiseen ulkoilmareippailuun.  

Paluumatkalla lepotauon aikana metsästin näitä kultasiipiä kännykän kameralla.  Unohdin ottaa järkkärin mukaan, mutta kyllä nämäkin kuvat on ihan meneviä.  Kivasti näkyy tuo perhosen kiharainen kärsä! 

Meillä on nyt kaksi teiniä, kun juhannuspoikamme täytti 13-vuotta.  Synttäripäivänä hän vei naapurin pojat uimaan läheiseen ulkoilma-altaaseen, jossa on myös monta liukumäkeä.  Kaksi tuntiaa altailla oli hyvä annos touhuilua 15 pojalle! 

Mutta kivaa on myös vain loikoilla kotosalla.  Joskus istumme kaikki nenä kirjassa.  Minulla on kesken Taru sormusten herrasta-kirja englannin kielellä, joten keskipäivän kuumimmat hetket menee kivasti sen parissa.   

Iltakävelyt koirien kanssa (jätskin voimalla) tai vain piha-altaassa polskutteleminen on kelpoa kesäpuuhaa.  

On myös kiva käyttää aikaa kaappien perkaamiseen,  kun on aikaa.  Kerrankin kun on lomaa kotona, ehtii tekemään tällaisia ylimääräisia projekteja.  Mikä tietenkin lasten mielestä on ihan turhaa hommaa, mutta minä tykkään!  

Itsenäisyyspäivän lumiharso

100-vuotisjuhlan kunniaksi saimme ohuen lumipeitteen.  Yöt ja aamut ovat olleet todella viileitä ja päivää ennen ilmassa leijaili hiutaleita.  Aamulla piha oli vähän valkoisempi.  Maa on vielä lämmin, joten se ei peittynyt, mutta kasvit saivat kauniin kuorrutuksen. 

Jaksan aina ihastella miten pitkälle syksyyn täällä kukkivat ruusut!  Sain maljakkoonkin oman pihan kukkia Adventtien kunniaksi.  Tämä raukka ei ollut ehtinyt edes avautua.

Tummanpunaisesta ruususta näkee miten pölyistä täällä on koko ajan.  Täällä on aina pölyä joka paikassa.  Lakaisemme pihan ja kadunpätkän joka päivä ja naapurin rouva pyyhkii ikkunansa päivittäin.  Itse en jaksa ikkunoita kiillottaa, mutta piha ja varsinkin sisääntulo pitää pyyhkiä.  Talvella pöly muuttuu mudaksi.  Vasta kun saamme kunnon sateita, kasvitkin raikastuvat.  Se on sitten oikeastaan vasta keväällä. 

Ikivihreät pensasaidat pitävät pihan kauniina talvellakin.  Täytyy olla aikamoinen pakkanen ennekuin nämä pensaat jäätyvät niin, että lehdet tippuvat - ja silloin ne yleensä kuolevat.  Sitä on tapahtunut pari kertaa kymmenen vuoden aikana. Aina ne kasvavat uudelleen.

Lapset opiskelevat lintuja tämän vuoden.  Teimme linnuille ruokintapullon, jossa mm. suomalaisia neljän viljan hiutaleita, jotka olivatkin täynnä ötököitä.  Harmiksemme lintuja ei vain näytä pullo kiinnostavan.  Pihalla ne kyllä käyvät koirien ruokakuppeja tutkimassa, eli ruokailevia lintuja on.  Mikäköhän auttaisi? 

Pihaa keittiölle päin. 

Takorautaisissa ikkunalaatikoissa sinnittelee vielä jokunen kasvi. Nämä ovat korkealla, joten kasteleminen on hankalaa ulkoapäin, ja sisältäpäin pitää ensin poistaa hyönteisverkot ennenkuin pääsee "ulos".  Oikeassa alakulmassa näkyvä peili on aikuiselle sopivalla kohdalla, eli talo on korkea. Kuva on otettu portailta. 

Lumet sulasivat heti jo pois, mutta ehkäpä saamme vielä sen verran, että pääsemme vuosittaiseen mäenlaskuun vuorille!  

Kotia on laitettu joulukuntoon - vuosi vuodelta haluan vähemmän koristeita, mutta silti haluan jouluisen tunnelman :)  

Kenkähylly

Kesä meni niin että hujahti, ja siitä on paljon kuvia.  Mutta niitä odotellessa jotain täältä kotoota: uusi kenkähylly!  Sehän ei enää ole niin uusi, sillä ostin sen jo aikapäiviä sitten, mutta en ole tainnut sitä täällä esitellä.  Keski-Aasialaiseen tyyliin ostosreissu ei mennyt ihan nappiin, mutta onneksi lopputulos on ihana!  

Kun kenkämäärä ylittää sen viisi-kuusi paria, alkaa säilyttäminen olla onk-kel-ma!  Paikalliset naiset saavat häälahjaksi kenkähyllyn (ja kenkiä, se on osa myötäjäisiä) ja päätinpä minäkin, että sellaisen hankin.  Basaarissa silmiin sattui tämä kaunokainen.  Olen heikkona kiekuraisiin juttuihin, joita reunassa ja taustalevyssä on, mutta lisäksi jokainen hylly on koristeltu kukkasin.  

Kun ensimmäisen hyllypaketin sain käsivarret täristen kannettua autolle ja kotiin, huomasin, että yksi hylly olikin ihan muusta setistä.  Se käytiin vaihtamassa, onneksi muistin keneltä sen olin ostanut ja eipä onnistunut vieläkään. Kolmas kerta toden sanoo ja sain kengät riviin.   

Ja kesän jäljiltä hyllyyn on jopa tullut hiukan lisättävää, mikä on aina mukava uutinen :)  

Hylly on nyt remontoidun makuuhuoneen oven takana, jonne se mahtuu juuri sopivasti.  Huoneessa on kaunis uusi laminaattilattia, jota ihailen joka kerta kun sen huomaan.  Ei raskisi sitä matoilla peittää, mutta ehkä talven tullessa pitää jotain lämmikettä heittää lattialle.  

Pink Ceiling for Master Bedroom

'The Winds of Change' have been blowing in our house interior.  I have known for over a year that we will need to make some changes in our bedroom organization, but we took it slowly. 

Shortly: we moved bedrooms and in between did a bit of this and a bit of that.  

I thought it would be a one week process.

It took three and half weeks. Three.and.half! But we are finally done.  

This is the view when I lay down on our bed.  I looked up and decided to snap a couple of pictures for you all.   

I made the green curtains couple of years ago.  The room has three huge windows, so I decided they will stay.  My plan A would have been happy turquoise walls with white curtains, but I had to choose plan B.  

Which ceiling color would go well with green curtains? I did not want grey, brown or yellowish tunes.  Green and blue were out.  I thought of pink.  The more I thought about it, the more I liked it.  I searched for photos of pink ceilings.  The biggest job was to convince my husband that it was a good idea :) 

I chose dusty pink, because I really didn't want a little girl pink bedroom.  Dusty pink has a tint of grey in it and it is a very calm and beautiful color, and appropriate for adults. 

Of course here you mix the paint by hand.  The first try was too light,  it looked almost white.  It was also a bit too peachy.  For the next layer we mixed several patches to get the right tint.  If I let my perfectionist side to take over, I would say this a bit too much color, but I will not go there.  

Husband approved and focused on the lights.  Even though this room is very light during the day, in the evenings the ceiling lamp was not enough.  

Now we have spot lights around the room that are on the box that was build to cover the heating pipes.  In addition to those there are led string lights around the ceiling for non direct lighting.  

We kept the old ceiling lamp but updated it with a round moulding. A bit of princess feel! 

What do you think? Is a pink ceiling appropriate for adults? For men? :)  

Kukkaistutuksia

Joka kevät mieheni saa kevätvillityksen ja lähtee kukkaostoksille.  Olin ihan naatti, mutta minutkin raahattiin pihalle istuttamaan kukkia.  Onneksi sain kaksi reipasta apulaista mukaan ja he tekivätkin erinomaisen hienoa jälkeä!  

Orvokit olimme istuttaneet jo aiemmin ja nyt lisäsin vain pari valkoista kukkaa sinne väliin.  En harmi kyllä osaa näitä nimiä, vaikka ne olisi jo äidinmaidossa pitänyt imeä.  Sori äiti! 

Kukkalaatikot ovat monen vuoden haaveilun tulos.  Mehän siis haaveilemme upeasta puutarhasta, mutta se on ollut täällä vaikeampaa kuin luulimme.  Huomasimme myös, että yhdistelmä lapset, lemmikit ja kukkapenkit eivät elä - heikoin lenkki eli kukkaparat eivät kestä lapsi-ja lemmikkiperheen elämää.  

Alla olevassa kuvassa näkyy, miten suojasimme kukkapenkin matalalla aidalla: ei auta, elukat pääsee sinne sitten toiselta puolelta ja vetävät päiväunia kukkien päällä.  Sinne on jäänyt vain kaikkein vahvimmat kukat kasvamaan, liljat jne.  Niinpä suunnittelimme kukkaistutukset ikkunoiden alle, jossa ne ovat suojassa kuoppia kaivavilta koirilta, päiväunipaikkaa etsiviltä kissoilta ja jalkapalloa pelaavilta lapsilta.  

Annoin pari inspiraatiokuvaa työmiehelle ja saimme kotiin tällaiset kauniit takorautaraamit lautalaatikoineen.  

No, lapsi tai pari ovat napsineet muutaman kukan, kun ne siinä niin kädenulottuvilla olevat, mutta muuten laatikot ovat toimineet todella hyvin.  Ja kauniitkin ovat!  Kaksi laatikkoa on korkeamalla olevien ikkunoiden alla, mutten hoksannut ottaa niistä kuvaa.  

Oikeassa elämässä täyttäisin laatikot periaatteella "thrill, fill, spill", mikä tarkoittaa, että laatikoissa olisi kolmenlaista kasvia: yksi silmäänpistävä, näyttävä värikäs kukka, yksi täytekasvi ja yksi, joka roikkuu laatikosta alas.  No, nauroimme, että meillä on omat versiot tästä suunnitelmasta: thrill, kill... 

Eli testaillaan erilaisia basaarista löytyviä kasveja vaihtelevin menestyksin. (tuo kuiva kepakko kukkien keskellä on eräs köynnöskasvi, jonka laitoimme tuonne juurtumaan...)

Flower boxes are a result of years of trying and failing in gardening.  It is hard to have flower beds with pets and children running around in the yard.  Finally I gave couple of inspirational pictures to a welder and he came back with these.  So pretty! 

Silkkiäispuu ja toukka

Kevät on täällä jo pitkällä. 

Aikoinaan kun muutimme tähän taloon, olin iloinen, että meidän pihan mulperipuu eli silkkiäispuu oli valkoinen.  Siis sen marjat olivat valkoisia.  Olin nähnyt silkkiäispuun marjojen sotkemia katuja ja pihoja enkä ikinä halunnut sitä omalle pihalle.  Mutta tämä valkoinen ei näyttänyt sotkevan lainkaan.

Kunnes puu varttui tarpeeksi isoksi ja alkoi pukata mulpereita huimaa vauhtia.  Pihalle ropisivat valkoiset marjat ja niitä lakaistiin sieltä sitten kompostiin. 

En oikein välitä valkoisen mulperin mausta.  Se on aika mitäänsanomaton, hiukan makea, mutta tylsä.  Niinpä emme niitä oikein koskaan poimi pöytään.  Sain kuulla, että Suomessa mulperinmarjaa mainostetaan terveysmarjana, josta maksetaan huimia hintoja.  Ja täällä me lapioimme niitä kompostiin!  

Tykkään marjoista kuivattuina, joten tänä vuona aion kokeilla mulpereiden kuivaamista.  Marjat nappaamme nykyään kankaiden päälle, jolloin pihanurmi saa rauhan ja mekin saamme puhtaat marjat.  

Lapset lahjotaan keräämään pudonneet marjat.  Puu on hurjan suuri, se peittää toistakymmentä metriä piha-alueesta.  Kankaat eivät yllä joka paikkaan, ja tuuli heittelee marjoja kankaiden välistä maahan.  

Keski-Aasiassahan kasvatetaan silkkitoukkia, jotka syövät silkkiäispuun lehtiä.  Erityisesti nämä valkoisen puun lehdet maistuvat toukalle.  Usein silkkiäispuut istutetaan pitkiin riveihin teiden varrelle ja niistä riivitään oksat joka kesä.  Puut voivat olla vanhoja, paksuvartisia, mutta oksat ovat hassun näköisenä kimppuna, kuin tikkarin pallo.  Mutta toukka tarvii ruokaa ja silkkibisnes toimii.  

Olisin laittanut tänä vuonna puun kirveen alle, mutta lapset rakastavat silkkiäispuuta.  Se on meidän ainoa kiipeilyyn sopiva puu.  Eihän sitä raski lapsilta sitä iloa viedä.  Puussa istuu joskus useita lapsia marjoja syömässä.  

Huiman pitkässä langassa roikkui vihreä toukka tästä mulperipuusta.  Se kiipeä kiemurteli ylöspäin keräten lankaansa samalla talteen.  En usko sen olevan silkkitoukka, mutta enhän minä sitä oikeasti tunnistaisi.  

Terveisiä silkkiäspuun alta!  

Näin suunnitellaan kunnon verhot

Olen kokenut herätyksen.  Verhoherätyksen.



Ennen muinoin ostin kankaan sen perusteella, miten paljon siitä tykkäsin ja miten edullinen se oli.  Ehkä kuitenkin toisessa järjestyksessä.  Ja sitten ripustin sen ikkunaan.

En kummemmin huolitellut sivusaumoja, kun niissähän on ne siistit reunat.  Ja kuka niitä yläsaumoja näkee, antaa olla vaan kappalevyn alla piilossa.  Alasaumojakaan ei kannata ommella, kun ei tiedä jos joskus muuttaa ja on asunnossa tai talossa, jossa on korkeammat tai matalammat, mutta toivottavasti korkeammat huoneet tai ikkunat.

Huolentonta menoa.

Sitten halusin uudet verhot olohuoneeseen.  Olohuone on meillä vierashuone, jossa emme oikeastaan vietä arkiaikaa perheen parissa, paitsi joulunaikaan levitämme sen joulupatjan kuusen alle.  Se on hiukan virallisempi huone ja niinpä verhojenkin piti olla vähän virallisemmat.  Olohuoneessa on kolme isoa ikkunaa.

Lähdin kangaskauppoihin ja verhoomoihin.  Olin jo päättänyt tilata uusinta mallia ja päättää piti vain väri.  Kohtasimme yllättävän ongelman.  Meidän huoneet on liian korkeat: verhon pitäisi olla 3 metriä pitkä ja siihen vielä ne saumanvarat.  Koko kaupungista ei löydy tarpeeksi pitkiä valmisverhokankaita, kaikki myyvät (kiinalaista) standardia eli 280 cm pitkiä verhoja.  Minulle kerrottiin, että jos haluan tilata verhot ompelimosta, pitää lähteä pääkaupunkiin kangasostoksille.

Hetken mietin jos sitä ompelisi jatkopaloja, tai alareunaan tehosteväristä pitennyksen kuten kuvassa:



Mutta ei.  Ja pääkaupunkimatkalle en ala juuri ennen joulua, joten piti ottaa suunnitelma B käyttöön.  Löydän sopivan kankaan ja ompelen verhot itse!  Kerta kaikkiaan.  

Sitten inspiraatiota hakemaan, apuun Pinterest!  Keräsin ihastuttavia verhokuvia ja pikkuhiljaa ymmärsin, miten väärässä olen ollutkaan.  Verhojen ompelulla on väliä.

Esimerkiksi luonnonmateriaalit kuten silkki olisi aivan loistava valinta.  Harmaa silkki.
Sanopas ääneen: "silkkiverhot".  Eikö kuulosta ylelliseltä ja juuri sopivalta virallisempaan vierashuoneeseen?

Tai hempeän vaaleanpunainen verho ja kaareva verhotanko.  Upea!  

Silmää viehätti kaikista eniten runsaat ja ylipitkät verhot.

Niinpä ostoksille ja tässä juuri tämä kiinalainen basaari pelasti suunnitelmani.  Sieltä löytyy halvalla kankaita, joita myydään rullista.  Sillä eihän me mitään silkkiverhoja voida laittaa.  Rullasta myynti tarkoittaa sitä, että kangasta on metrikaupalla, joten ei pitäisi olla ongelmallista löytää isoihin ikkunoihin verhoja.  Painotus sanalla pitäisi.

Päätin tehdä ylipitkät verhot, jotka ryöppyävät lattialle, joten niiden valmispituuden tuli olla 320 cm.  Ostin 350cm pätkiä.  Ostin kolme eri testipätkää huimalla 70 sentin metrihinnalla, jotka ripustin vuoronperään olohuoneeseen mallattavaksi.  Vihdoin pääsimme väristä yhteisymmärrykseen.

Sitten tuumasta toimeen.

Kaikkein parhaimmat neuvot löysin tältä sivulta, joka on kokonaan omistettu verhojen ompelemiseen.  

Tärkeitä sääntöjä:

1. Tee verhoista "liian" leveät.

Älä osta kangasta niin, että se nippanappa peittää ikkunan, kun suljet verhot.  Tai voithan ostaakin, mutta jos haluat vau-efektiä ikkunaan, älä osta.   Uskomattoman runsaat verhot saat, kun kangasta on kolminkertainen määrä.  Katsopas miltä nämä verhot näyttää:



Ne eivät näyttäisi miltään, jos ikkunoita reunustaisi kapeat oranssit luikerot.  Nyt ne ovat vaikuttavat.  Tällaisia verhoja ei tietenkään keittiöön laiteta, mutta jos haluat yhtään hienompaa verhoa, niin osta kangasta paljon!


2. Verhoissa pitää olla vuorikangas.

Ainoa poikkeus on läpikuultavat verhokankaat.  Olen itse ommellut vain yksiin verhoihin vuoret, ja vaikka se tekikin näistä verhoista todella hyvännäköiset, vuorin ompelu oli niin vaikeaa, etten yrittänyt toista kertaa.  Nyt löysin ohjeet, joilla päätin itsekin yrittää.

Vuoritettu verho laskeutuu kauniimmin, koska vuori antaa verholle painoa.  Oikein hienoissa tapauksissa verhoon laitetaan vielä sisävuorikin, joka tekee verhoista hyvin ylellisen näköiset.  Sisävuorta kannattaa harkita myös silloin, jos ikkunat vetää ja haluaa säästää lämmityskuluissa.

Vuorikangas suojaa myös verhoa auringonpaisteelta, mikä meillä on iso ongelma juuri tässä vierashuoneessa.  Se on etelänpuolella ja aurinko paahtaa sinne aamupäivästä iltapäivään saakka.  Jos verhokangas on kallis, se säästyy vuoren avulla pitkän aikaa hyvänä.  On halvempaa uusia vuorikangas kuin uusia koko verho, jos aurinko pääsee haalistamaan ja tuhoamaan kangasta.

Vuorikangas voi olla myös pimennysverho, jos haluat, etä huoneen saat pilkkopimeäksi myös kesäöiksi.  Tämä on erityisen mukavaa makuuhuoneissa ja niillä, joiden mies ei ole kasvanut keskiyön auringonpaisteessa ja joka ei saa kesällä unta.


3. Pitkä on kaunis.  

Ellei sinulla ole jotain erityistä syytä jättää verhoja lyhyeksi, kuten keittiötiloissa tai kylpyhuoneessa, tee niistä pitkät.  Lattiaan saakka ja ehkä vähän pitemmätkin.  Alla eri vaihtoehtoja:





4. Ripusta verhotanko ylös

Edelliseen kohtaan liittyen: ota myös huomioon miltä korkeudelta verhot ripustetaan.  Näyttää paremmalta ripustaa verhotanko reilusti ikkunan yläpuolelle ja huomaa miten verhon pituus vaikuttaa tässä kuvassa:





Tällaisilla neuvoilla varustettuna aloitin verhourakan.

Ostin kankaan ja aloitin ommella.  Voisin näyttää täälläkin ompeluprosessia ja ohjeita, mutta älä pidätä hengitystäsi postausta odotellessa.  :)  Valmiit verhot vilahtivat jo täällä blogissa, mutta tässä vielä yksi kuva, jouluisissa punaisissa nauhoissa, jotka ärsyttävästi ovat vähän eri tasolla!

Kaikki muut kuvat ja niiden omistajaoikeudet jne. löytyy sieltä Pinterest-boordistani.

Millaisia verhoja teiltä löytyy kotoa?  Ompeletko itse vai tilaatko ammattilaiselta?

Kuvia juuri ennen joulujuhlaa

Sain kuin sainkin ompeluprojektit valmiiksi ennen joulua ja jouluista juhlaa!  

Verhot saapuivat päivää aiemmin kuin luvattiin.  Ompelin siis osan itse ja osan annoin verhokaupan tätille.    

Nuo pöydällä olevat kaitaliinat surautin jouluaattoaamuna, kun heräsin reippaana ennen kukonkiekua, kello 5.  

Tänä vuonna koristeluja ei ollut kovin paljon.  

Ihanaa kun lapset ovat jo isoja ja osaavat ja haluavat auttaa ja niiden apu ei saa enää irvistämään. 

Esikoisen kanssa teimme nuo lahjapakettipinot, kun löysin kivaa vihreää ja punaista paperia.  Juuri ennen jouluaattoa löysin basaarista vielä punaista ja vihreää nauhaa, joissa oli pirteät pilkut.  Niistä saimme värikkäät paketit aikaan.  

Seinällä oleva kranssi on viime vuodelta.  Sohvalla olevan vihreän tyynyn ympärillä oli punainen nauha, tehden siitä lahjapaketin näköisen.  Mutta tuli akuutti punaisen nauhan tarve, kun ostin liian vähän nauhaa verhojen sitomista varten.  Ostan joskus oikeat ripustusnauhat verhoille, kun on ajan kanssa mahdollisuus etsiä sopivia.  Punainen oli passeli väri joulua varten.  

Uudet verhot tuovat huoneeseen ihan uuden ilmeen.  Laitan joskus ennen/jälkeen-kuvia.  

Pöytäkoristelut ovat vähäiset, koska katamme juomat ja osan syötävistä pöytään.  Vihreät kaitaliinat toivat juuri sitä pirteää juttua, jota tänä vuonna kaipasin.  Joulukuussa kukki vielä useita punaisia ruusuja puutarhassa, joten ne pääsivät joulupöytään.   

Aattoiltana oli juuri sitä, mitä joulussa kaipaan: ystävät, ruokaa, joululauluja, lahjojenvaihto ja sauna kuumana.  

Ensi vuonna uudestaan!  

:)