Vuorellisen verhon ompelu

Sain tyttöjen huoneen toisen verhon ommeltua.  Tämä voi kuulostaa ihan normaalilta tapahtumalta, mutta kun klikkaat tänne, näet, miltä vuodelta se ensimmäinen verhon ompelu on:

Näin suunnitellaan kunnon verhot

Itse asiassa tuohon aikaan huone oli vielä vanhempien makuuhuone.  Elelimme tyytyväisenä yhden verhon kanssa...kun osaa stailata, se näyttää ihan kivalta (näin kerron itselleni).

Tyttäret ovat vaatineet verholleen paria siitä asti kun minä sain uuden makuuhuoneen, jossa on vaaleanpunainen sisäkatto.

"Äiti, me haluamme verhollemme parin".
"Äiti, ompele nyt se toinenkin verho".

Verho verho verho.

Kangas oli valmiina, mutta vuorikangas puuttui, koska jostain syystä en ollut ostanut sitä tarpeeksi ensimmäisellä kerralla. Vuorihan nostaa verhon ihan toiselle tasolle, niinkuin tuossa ensimmäisessä linkissä väitän, ja minä halusin tasokkaat verhot (ja toisaalta kun ensimmäisessä verhossa on vuori, ei sitä toista voi jättää ilman...).

Ostin ensin liian pehmeän ja venyvän vuorikankaan, ja sehän ei toimi.  Sitten meni aikaa, ennenkuin sain ostettua venymätöntä puuvillakangasta.  Säilytin verhojen mittoja puhelimeen tallennettuna kaksi vuotta.

Sitten kankaat makasivat ompelukoneen vieressä.  Viimein siirsin ne kaapin pohjalle.  Poissa silmistä, poissa mielestä.

Olin laskeskellut, että yhden vuorellisen verhon ompeluun menee 10 tuntia.  Kenellä on 10 tuntia aikaa uhrattavana!  Ei minulla ainakaan, että haluaisin sen tuohon verhoon käyttää.  Henkinen rima oli korkealla.

Ja koska verhon ompelutyöt vaativat suuren lattiatilan, mikä meillä oli olohuoneen lattia, siihen kymmeneen tuntiin piti löytää sellainen aika, jolloin perhe ei käyttäisi olohuonetta.

Onko teillä sellaisia hetkiä?

Ei meilläkään!

Mutta tällä viikolla olin tarpeeksi rauhaton illansuussa, eikä ollut mitään muutakaan kiireellisempää tekemistä.  Lapset leikkivät ulkona ja huone oli juuri imuroitu.  Optimaalinen tilanne.  Levitin kankaat lattialle ja aloin toimiin.



Lupasin vinkkejä vuorellisen verhon ompeluun, joten tässä muutama.

Työskentele lattialla

Suosittelen runsaasti ylimääräistä leveyttä verholle, jonka haluat näyttävän kauniilta.  Tyttöjen huoneen verhot ovat molemmat 220 cm leveät.  Mikään pöytä ei riitä tällaisten kankaiden levittelyyn, joten raivaa lattialle verhon kokoinen tila, jossa voit kulkea oikomassa kangasta suoraksi joka reunalta.

Leikkaa vuori verhokangasta kapeammaksi

Vuorellisen verhon ompelussa hankalinta on saada vuori ja verhokangas täsmälleen samankokoisiksi, jotta reunat saisi tikattua siististi yhteen.  Mutta kun vuori on 5 - 7 cm kapeampi kuin verho, reunat silitetään niin, että verhokangas kääntyy taakse.  Kun sen silittää muotoonsa, reunasta tulee kaunis ilman tikkauksia.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyy verhokangasta, n. 2 cm kääntynyt kapeamman vuorikankaan vuoksi verhon takapuolelle:

Ensimmäiset saumat

Ompele vuorikangas ja verhokangas oikeat puolet vastakkain molemmilta pitkiltä reunoiltaan yhteen.  Käännä kangas oikeinpäin.  Nyt sinulla on putkilo, joka on auki ylä-ja alareunasta.  Kapeampi vuorikangas vetää verhokankaan kääntymään taakse.  Silitä reunat.

Pidä silitysrauta valmiina

Ylä- ja alareunojen ompelu tulee olemaan paljon helpompaa, kun silität käänteet muotoonsa.  Olen yleensä aika huoleton ompelija ja surautan menemään ilman nuppineuloja, mutta tässä vaiheessa paras ratkaisu on silittää taitteet ja käyttää runsaasti nuppineuloja (silityksen vuoksi kuvassa näkyy pyyheliina kankaan alla). 

Yläreunan ompelu

Sama kuva uudestaan, tämä on verhon yläreuna ompeluvalmiina.  Verhotankoa varten tarvitsin 8 cm kujan. Laita verho lattialle vuoripuoli ylöspäin.  Oio verhoa joka puolelta niin, että se on suorassa ja siistinä.  Taita yläreunaa 10 cm nurjalle puolelle, tarkista mittanauhalla ja silitä kohdalleen.  Sitten käännä vielä 2 cm saumanvaraa, jotta saat siistin kujan (kuvassa alhaalla oleva nuppineula pitää paikallaan kohtaa, johon ommellaan).

Alareunojen ompelu

Kun yläreuna on ommeltu, levittele verho jälleen lattialle.  Ompele alareunoihin siistit käänteet, mutta erikseen.  Älä siis ompele alareunoja yhteen, niin kuin yläreunojen kanssa teit.  On mahdotonta saada pituudet mallaamaan niin täydellisesti, että joka saumasta yhteen ommeltu verho ei pussittaisi jostain kohdasta (ainakaan tällainen kotiompelija ei saa).  Taita verhokangasta taas 10 cm, josta vielä 2 cm sisäänpäin.  Silitä, käytä nuppineuloja.  Alataitoksesta tulee siis 8 cm leveä.

Ompele vuorikankaan alareuna.  Nyt ei ole niin väliä, että siinä olisi kaunis, suuri taitos, joten taitos voi olla minä levyinen vaan, kunhan se jää lyhyemmäksi kuin verhokangas, jottei se pilkota näkyville.   

(ratko alareunan saumoja auki 10 cm (tai jätä jo ompeluvaiheessa ne auki) erillistä käännöstä varten).   

Sain tämän verhon valmiiksi jo saman illan aikana, aikaa meni noin 3 tuntia.  En ymmärrä, mistä tuo 10 tuntia oli mieleeni jäänyt!  Ehkä siinä oli Lapin lisää mukana...

Vielä kerran valmiit verhot:




In English:  I finally got the curtains ready for the girls room.  I actually made the first curtain ready when this room still belonged to the parents... and just never got the second one done.  Yeah, I know. 

Now the girls have been asking and asking, and one evening this week I just took the well hidden materials out, spread the on the living room floor and got to work.  3 hours later it was done!  

I like to make liners for curtains, it really makes a difference, even though it adds few extra steps to the sewing project.  

Näin suunnitellaan kunnon verhot

Olen kokenut herätyksen.  Verhoherätyksen.



Ennen muinoin ostin kankaan sen perusteella, miten paljon siitä tykkäsin ja miten edullinen se oli.  Ehkä kuitenkin toisessa järjestyksessä.  Ja sitten ripustin sen ikkunaan.

En kummemmin huolitellut sivusaumoja, kun niissähän on ne siistit reunat.  Ja kuka niitä yläsaumoja näkee, antaa olla vaan kappalevyn alla piilossa.  Alasaumojakaan ei kannata ommella, kun ei tiedä jos joskus muuttaa ja on asunnossa tai talossa, jossa on korkeammat tai matalammat, mutta toivottavasti korkeammat huoneet tai ikkunat.

Huolentonta menoa.

Sitten halusin uudet verhot olohuoneeseen.  Olohuone on meillä vierashuone, jossa emme oikeastaan vietä arkiaikaa perheen parissa, paitsi joulunaikaan levitämme sen joulupatjan kuusen alle.  Se on hiukan virallisempi huone ja niinpä verhojenkin piti olla vähän virallisemmat.  Olohuoneessa on kolme isoa ikkunaa.

Lähdin kangaskauppoihin ja verhoomoihin.  Olin jo päättänyt tilata uusinta mallia ja päättää piti vain väri.  Kohtasimme yllättävän ongelman.  Meidän huoneet on liian korkeat: verhon pitäisi olla 3 metriä pitkä ja siihen vielä ne saumanvarat.  Koko kaupungista ei löydy tarpeeksi pitkiä valmisverhokankaita, kaikki myyvät (kiinalaista) standardia eli 280 cm pitkiä verhoja.  Minulle kerrottiin, että jos haluan tilata verhot ompelimosta, pitää lähteä pääkaupunkiin kangasostoksille.

Hetken mietin jos sitä ompelisi jatkopaloja, tai alareunaan tehosteväristä pitennyksen kuten kuvassa:



Mutta ei.  Ja pääkaupunkimatkalle en ala juuri ennen joulua, joten piti ottaa suunnitelma B käyttöön.  Löydän sopivan kankaan ja ompelen verhot itse!  Kerta kaikkiaan.  

Sitten inspiraatiota hakemaan, apuun Pinterest!  Keräsin ihastuttavia verhokuvia ja pikkuhiljaa ymmärsin, miten väärässä olen ollutkaan.  Verhojen ompelulla on väliä.

Esimerkiksi luonnonmateriaalit kuten silkki olisi aivan loistava valinta.  Harmaa silkki.
Sanopas ääneen: "silkkiverhot".  Eikö kuulosta ylelliseltä ja juuri sopivalta virallisempaan vierashuoneeseen?

Tai hempeän vaaleanpunainen verho ja kaareva verhotanko.  Upea!  

Silmää viehätti kaikista eniten runsaat ja ylipitkät verhot.

Niinpä ostoksille ja tässä juuri tämä kiinalainen basaari pelasti suunnitelmani.  Sieltä löytyy halvalla kankaita, joita myydään rullista.  Sillä eihän me mitään silkkiverhoja voida laittaa.  Rullasta myynti tarkoittaa sitä, että kangasta on metrikaupalla, joten ei pitäisi olla ongelmallista löytää isoihin ikkunoihin verhoja.  Painotus sanalla pitäisi.

Päätin tehdä ylipitkät verhot, jotka ryöppyävät lattialle, joten niiden valmispituuden tuli olla 320 cm.  Ostin 350cm pätkiä.  Ostin kolme eri testipätkää huimalla 70 sentin metrihinnalla, jotka ripustin vuoronperään olohuoneeseen mallattavaksi.  Vihdoin pääsimme väristä yhteisymmärrykseen.

Sitten tuumasta toimeen.

Kaikkein parhaimmat neuvot löysin tältä sivulta, joka on kokonaan omistettu verhojen ompelemiseen.  

Tärkeitä sääntöjä:

1. Tee verhoista "liian" leveät.

Älä osta kangasta niin, että se nippanappa peittää ikkunan, kun suljet verhot.  Tai voithan ostaakin, mutta jos haluat vau-efektiä ikkunaan, älä osta.   Uskomattoman runsaat verhot saat, kun kangasta on kolminkertainen määrä.  Katsopas miltä nämä verhot näyttää:



Ne eivät näyttäisi miltään, jos ikkunoita reunustaisi kapeat oranssit luikerot.  Nyt ne ovat vaikuttavat.  Tällaisia verhoja ei tietenkään keittiöön laiteta, mutta jos haluat yhtään hienompaa verhoa, niin osta kangasta paljon!


2. Verhoissa pitää olla vuorikangas.

Ainoa poikkeus on läpikuultavat verhokankaat.  Olen itse ommellut vain yksiin verhoihin vuoret, ja vaikka se tekikin näistä verhoista todella hyvännäköiset, vuorin ompelu oli niin vaikeaa, etten yrittänyt toista kertaa.  Nyt löysin ohjeet, joilla päätin itsekin yrittää.

Vuoritettu verho laskeutuu kauniimmin, koska vuori antaa verholle painoa.  Oikein hienoissa tapauksissa verhoon laitetaan vielä sisävuorikin, joka tekee verhoista hyvin ylellisen näköiset.  Sisävuorta kannattaa harkita myös silloin, jos ikkunat vetää ja haluaa säästää lämmityskuluissa.

Vuorikangas suojaa myös verhoa auringonpaisteelta, mikä meillä on iso ongelma juuri tässä vierashuoneessa.  Se on etelänpuolella ja aurinko paahtaa sinne aamupäivästä iltapäivään saakka.  Jos verhokangas on kallis, se säästyy vuoren avulla pitkän aikaa hyvänä.  On halvempaa uusia vuorikangas kuin uusia koko verho, jos aurinko pääsee haalistamaan ja tuhoamaan kangasta.

Vuorikangas voi olla myös pimennysverho, jos haluat, etä huoneen saat pilkkopimeäksi myös kesäöiksi.  Tämä on erityisen mukavaa makuuhuoneissa ja niillä, joiden mies ei ole kasvanut keskiyön auringonpaisteessa ja joka ei saa kesällä unta.


3. Pitkä on kaunis.  

Ellei sinulla ole jotain erityistä syytä jättää verhoja lyhyeksi, kuten keittiötiloissa tai kylpyhuoneessa, tee niistä pitkät.  Lattiaan saakka ja ehkä vähän pitemmätkin.  Alla eri vaihtoehtoja:





4. Ripusta verhotanko ylös

Edelliseen kohtaan liittyen: ota myös huomioon miltä korkeudelta verhot ripustetaan.  Näyttää paremmalta ripustaa verhotanko reilusti ikkunan yläpuolelle ja huomaa miten verhon pituus vaikuttaa tässä kuvassa:





Tällaisilla neuvoilla varustettuna aloitin verhourakan.

Ostin kankaan ja aloitin ommella.  Voisin näyttää täälläkin ompeluprosessia ja ohjeita, mutta älä pidätä hengitystäsi postausta odotellessa.  :)  Valmiit verhot vilahtivat jo täällä blogissa, mutta tässä vielä yksi kuva, jouluisissa punaisissa nauhoissa, jotka ärsyttävästi ovat vähän eri tasolla!

Kaikki muut kuvat ja niiden omistajaoikeudet jne. löytyy sieltä Pinterest-boordistani.

Millaisia verhoja teiltä löytyy kotoa?  Ompeletko itse vai tilaatko ammattilaiselta?

Kuvia juuri ennen joulujuhlaa

Sain kuin sainkin ompeluprojektit valmiiksi ennen joulua ja jouluista juhlaa!  

Verhot saapuivat päivää aiemmin kuin luvattiin.  Ompelin siis osan itse ja osan annoin verhokaupan tätille.    

Nuo pöydällä olevat kaitaliinat surautin jouluaattoaamuna, kun heräsin reippaana ennen kukonkiekua, kello 5.  

Tänä vuonna koristeluja ei ollut kovin paljon.  

Ihanaa kun lapset ovat jo isoja ja osaavat ja haluavat auttaa ja niiden apu ei saa enää irvistämään. 

Esikoisen kanssa teimme nuo lahjapakettipinot, kun löysin kivaa vihreää ja punaista paperia.  Juuri ennen jouluaattoa löysin basaarista vielä punaista ja vihreää nauhaa, joissa oli pirteät pilkut.  Niistä saimme värikkäät paketit aikaan.  

Seinällä oleva kranssi on viime vuodelta.  Sohvalla olevan vihreän tyynyn ympärillä oli punainen nauha, tehden siitä lahjapaketin näköisen.  Mutta tuli akuutti punaisen nauhan tarve, kun ostin liian vähän nauhaa verhojen sitomista varten.  Ostan joskus oikeat ripustusnauhat verhoille, kun on ajan kanssa mahdollisuus etsiä sopivia.  Punainen oli passeli väri joulua varten.  

Uudet verhot tuovat huoneeseen ihan uuden ilmeen.  Laitan joskus ennen/jälkeen-kuvia.  

Pöytäkoristelut ovat vähäiset, koska katamme juomat ja osan syötävistä pöytään.  Vihreät kaitaliinat toivat juuri sitä pirteää juttua, jota tänä vuonna kaipasin.  Joulukuussa kukki vielä useita punaisia ruusuja puutarhassa, joten ne pääsivät joulupöytään.   

Aattoiltana oli juuri sitä, mitä joulussa kaipaan: ystävät, ruokaa, joululauluja, lahjojenvaihto ja sauna kuumana.  

Ensi vuonna uudestaan!  

:) 

Samettinen tilkkupeitto

Nyt on vuosia muhinut ajatus vihdoin kypsynyt siihen pisteeseen, että olen valmis ottamaan ompelukoneen esiin!

Kuten olet huomannut, käytän täällä Keski-Aasiassa paikallisia vaatteita.  Kankaat ostetaan basaarista ja ompelija ompelee niistä mittojen mukaan paikallisen mekon, jonka alla käytetään samasta kankaasta ommeltuja housuja.

Kangasvalikoima on aika hurja hillittyyn suomalaiseen makuun.  Silmä on kuitenkin vuosien varrella tottunut kirjaviin kukkakankaisiin ja hurjiin geometrisiin kuvioihin ja nykyään pystyn ihan rehellisesti sanomaan, että onpas ihanaa kangasta!  Ostin jopa hurjan villieläinkankaan, kun silmä tottui siihen vuosien varrella ja tykkään siitä mekosta vieläkin tosi paljon.

Alusta alkaen olen säästänyt mekkokankaistani jääneet tilkut ja toivonut, että saan niistä tehtyä jonkinlaisen muiston itselleni näistä vuosista.  En vain oikein osannut päättää, millaisen muiston niistä ompelisi.  Seinävaatteen?  En koskaan innostunut tästä ajatuksesta.

Velvet patchwork

Keski-aasialaiseen hääperinteeseen kuuluu, että morsiamelle ommellaan kangastilkuista pöytäliina ja verho (verholla on tietty käyttötarkoitus hääjuhlissa, mutta ei siitä nyt sen enempää).  Istuin keväällä ompelijani huoneessa odottelemassa mekkoa ja katselin, kun hänen äitinsä valmisteli  kangastilkkuja; joistakin raaputeltiin koristekivet saumojen kohdalta pois, ohuisiin kankaisiin lisättiin vahviketta.  Morsiamen tilkkutuotteissa on paljon mustaa ja sen rinnalla kirkkaita värejä.

Ihan tässä viime päivinä tulin siihen tulokseen, että teen samettikankaistani jääneistä tilkuista meille päiväpeiton.  Sille tulee heti käyttöä, eikä tarvitse miettiä minkä huoneen seinälle laittaisi mekkokangastilkkutyön roikkumaan.  Hain muutaman inspiraatiokuvan netistä (lähteet laitan loppuun) hakusanalla "velvet patchwork quilt":

 









Olen ihastunut tummasävyiseen, rikkaaseen tunnelmaan, jota näissä kuvissa on.  Ja peitosta tulee varmasti ihanan pehmeä!

Nyt on vain muutama tenkkapoo, jotka ratkaista ennenkuin aloitan kokoamisen.  Ensimmäinen: onko minulla tarpeeksi kangasta?  Tässä siis kangastilkkukokoelmani:

Osaa on paljon, kuten ylärivin viininpunaista.  Se on oikeastaan harmi, koska ompelija ei koskaan tehnyt housuja: aina on pitänyt säätää tätä mekkoa käytettäessä.  Miksi se ei ommellut niitä housuja? Mutta nyt on ainakin kangasta tilkkutyötä varten!  

Alarivin tummanvihreää on myös paljon:  siitä paloi kerran sähköpatterin vieressä takakappale, ja siksi kangasta ostettin lisää; palanut takakappale on nyt tilkkutyöhön käytettävissä (palanut osa on aika pieni).  

Uusinta kangasta on todella vähän.  Saan ehkä siitä kaksi tilkkua jos ompelen nuo rippeet yhteen. 

Samoin "riekaleen" nimellä esiteltyä kangasta on vain tuo riekale, mutta se on mekko jota käytin todella paljon monta vuotta.  Viime kuussa laitoin sen menemään ja nyt vähän harmittaa, kun ei ole mekkoa tilkuiksi leikeltävänä.  

Toinen tenkkapoo: onko huijausta, jos ostaa kankaita vain tätä tilkkutyötä varten?  Silloinhan se ei olisi se muistojen peitto, omista mekoista koottu.  Tyttöjen kangasjäänteistä otin tuon oikealla olevan eläinkuviosen, mutta heilläkään ei ole oikein muita samettitilkkuja.  Jokaisella omalla kankaalla on tarina, kuten tuo "Ei käytetty"-nimellä merkitty kangas.  Annoin kankaan nuorelle ompelijalle, joka tarvitsi työtä.  Mekkoa korjailtiin kahteen kertaan ja housuja ei voi edes käyttää.  Housut menevät suoraan tilkkutyöhön; mekkoa ehkä voin käyttää, jos löydän siihen sopivat housut.  

Minulla on oikeastaan toinenkin tällainen nuoren ompelijan kokeilu; ihanaa violettia kangasta, mutta siinä pitäisi uhrata koko mekko ja olin vähän miettinyt, josko taitava ompelija voisi palauttaa sen käyttökelpoiseksi. 

Kahdesta kankaasta ei ole tilkkuja ollenkaan.  Olen saanut lahjaksi kankaita ja ne ovat aina olleet aika lyhkäisiä kappaleita minun pituuteen.  Kangas on siis mennyt kokonaan, mutta minulta löytyy yksi uusi kangas, joka on samanlaista viininpunasävyistä kangasta kuin nämä kaksi omistamaani mekkoa.  Se ei siis olisi ihan huijausta :)  

Mietin myös, että pyytäisin ystäviltä heille rakkaan kankaan tilkun omaan peittooni ommeltavaksi.  Silloin jäisi muisto myös täällä saaduista ihanista ystävistä.  Vaarana on, että tilkkuja tulee hurjissa väreissä, joita on hankala sovitella oman, aika yhtenäisen värimaun mukaan.  Mutta tilkkutyöhän on aina tilkkutyö!  

Kolmas tenkkapoo on tilkkujen koko.  Päätin jo, että tilkuista tulee suhteellisen suuria, vähintään 15 cm x 15 cm.  Mutta olisiko vielä suurempi paremman näköinen?  Suuressa pinnassa suuret tilkut eivät haittaisi, voisi jopa näyttää paremmalta.   Yritän myös sommitella tilkkuja veloorin mukaan eli tummat ja vaaleat voisivat muodostaa jonkinlaisen kuvion peittoon.  Sydän?  

Kuvien lähteet:

Pinterest

Visit-our-simple-life.com

Etsy

Etsy

ebay

Taidanpa laittaa Pinterest-sivuille oman lokerikon tilkkupeitolle, jonne säästän inspiraatiokuvat, kun voi olla että nämä eivät kauan tässä blogipostauksessa näy.  

Onko kokemusta samettitilkkutöistä?  Neuvoja, vinkkejä?

Finnish weaving loom for kids

I decided to write in English (and some Finnish at the end).  Maybe I should just decide on one language to be consistent.  On the other hand, I have hard time being consistent in anything I do... Just ask me about our homeschooling!  I am actually making a school room happen around here, but that's another post for another time!  And the school year is almoust over anyway.  

Lasten kangaspuut

So, being inconsistent and everything, here is a post about Finnish weaving looms - kangaspuut.  I have a dream, and one part of it is a big room with a real weaving loom in it.  But the real ones are really big (see below), so we were really happy to be able to use the miniature one with our kids.  I was feeling all nostalgic and super Finnish as I was introducing weaving for my kids. 
  

Unelmissa kangaspuut

In Finland the (female) students learn to use weaving looms at school.  I weaved a rug for the floor and a table runner for my mom's kitchen table.  They both still exist after 20+ years!  Later I went to our town handicrafts center and weaved another table runner.  You only had to pay for the materials you used!   

For children weaving is really very simple.  For material you need some cotton knits.  I had some t-shirts that had holes in them or otherwise they were not good for wearing anymore.  Sometimes the squirrel instinct is a good one to have.  I had been harboring some of these in my sewing pile for years!  

Räsymattomateriaalia

The best t-shirts for Finnish rag rugs would't have side seams.  But the original idea was to use whatever rags you had in hand, so really anything will work.  I cut them in thin strips, about 1,5 cm wide.  The longer the strips the better.  

Matonkuteita

In this weaving loom the threads were already in place.  All we had to do was to separate the rugs with a sturdy piece of card board.  Please use a wider piece than I did.  Use at least 5 cm (2 inches) between the rugs.  I will show you later why.  

4-vuotias kutoja

Then off you go weaving, back and forth, turning the wooden piece on the top that controls the threads to go up and down.  You can make stripes of different colors...just finish one color strip in the middle and continue the next color, overlapping just a bit.  

In order to get a nice, straight rug, you need to make sure the strips are nice and snug around the thread at the end, not too tight nor too loose.  I learned this the hard way.  The edges of my first rug are very wavy because I was pulling the strips too hard around the thread until the mid point.  Then I finally figured out the flow of weaving at the mid point and then in the rest of the rug the edges are perfectly straight. 

Matonkudontaa

  The kids made rugs for their small dolls and stuffed animals.  They each chose colors for their own rugs and had great enthusiasm and fun while weaving!  

When you are ready to take the rugs apart, loosen the threads and cut them in pairs, one pair at the time.  Make a slipknot to the end that stays in the weaving loom so it's easy to tie on it's place when you need it again.  Start at the end, taking turns on both sides.  

Make two good tight knots at the end of your rug.  This is why you need enough room between the rugs.  It's really difficult to make knots with teeny tiny threads!  My fingers were hurting (future rheumatism?)! 

Räsymaton solmiminen

I wanted to show you pictures how the kids were using their little rugs.  I only could find this one, neatly rolled on a school desk.  

 

The other two are already in use somewhere... I will add the pictures once I'll find them!

I love weaving looms.  We were borrowing this one, but I will totally buy our own once we get to Finland.  The used onces are quite affordable, about 20 euros each!

By making the rug size narrow, you could make cup holders or other fun stuff too!  Do you have a weaving loom in your home?  Have you ever made anything with it?

Tällä kertaa kangaspuiden ylistystä.  Lasten kanssa leikkelin matonkuteita "rääsy"mattoja varten - ulkosuomalaislapsen sanoin.  Pikkuiset räsymatot päätyivät nukkeleikkeihin.  Ihanaa puuhaa lasten kanssa ja saan taas hyvällä omallatunnolla säästää kaikki reikäiset mutta niin suloiset t-paidat!  Onko teillä kangaspuut?  Mitä olet kutonut? 

DIY - Kangasviirit lastenhuoneeseen

Pastellisävyinen viirilippunauha

Yksi syy miksi päädyimme valkoisiin seiniin lastenhuoneessa oli se, että värin valitseminen olisi ollut niin kauhean vaikea päätös, että seinät olisivat varmasti maalaamatta vielä keväälläkin.  Joo, ei mulla ole vaikeuksia tehdä tällaisia elämäämuuttavia päätöksiä, ei.  Toinen syy oli se, että valkoinen on helppo yhdistellä kaikkeen muuhun...meillä on värikkäitä huonekaluja, sininen kokolattiamatto ja päätimme, että seinillehän saa ripustettua kaikkea kivaa sitä peittämään ja koristelemaan.  

Yksi tällainen mahtava ja helppo koriste lastenhuoneen seinille on viirilippunauha.  Olen varmaan sen jossain blogikuvissa nähnyt ja se oli jäänyt alitajuntaan  tekemään työtään.  Eräänä iltana oli sopivan tylsää, joten päätin ottaa kankaat esiin ja alkaa työhön.

Kangasviirien tekeminen on hyvin helppo projekti.  Valitse kankaat joita haluat käyttää ja päätä minkäkokoisia ja -mallisia viirejä haluat tehdä.  Jos lähdet kangaskaupoille, tarkista alennus- ja palakorit; kangasta ei tarvita kovin paljon!

 Tässä pari inspiraatiokuvaa. 

Lähde

lähde

lähde

Lähde

Lähde

Päätin tehdä kaikki kolmiot samankokoisiksi.  Kolmiot voi leikata saksilla, mutta käytin itse kangasleikkuria ja alustaa, sain näin oikein tasaiset reunat.  Jos haluat, voit leikata reunat myös siksak-saksilla kivan vaikutelman saamiseksi, mutta saksien tulee olla hyvin terävät.  

Tein kolmioista kaksinkertaiset, jotta ne ovat vähän jämäkämpiä.  Vain ihan paksuimmat kankaat jätin yksinkertaisiksi.  Kaksipuolisia viirejä voi myös ripustella huoleti huoneeseen koristukseksi, koska molemmat puolet näyttävät hyvältä.  Taustakankaana voisi käyttää myös valkoista kangasta, koska silloin ohuen kankaan läpi ei kuulla taustakankaan kuviot. 

Ompelin kolmiot yhteen nurjat puolet vastakkain, koska minua ei haittaa vaikka huolittelematon reuna näkyy.  Siksakilla saa kivan vaikutelman myös aikaan.  Jos päätät ommella kolmiot kankaan oikeat puolet vastakkain ja kääntää ne, leikkaa nurjalta puolelta kolmion kärki pois (varo ettet leikkaa lankoja poikki!).  Näin saat kolmion kärjestä terävän ja siistin kun se on käännetty oikein päin.   

Kolmion yläreunaa ei tarvitse ommella kiinni, koska ompelet sinne ripustusnauhan.  

Päätin jättää viirien väliin 4-5 cm väliä.  Kuvissa tykkäsin eniten juuri sen näköisistä viirinauhoista.  Nauhana käytin ihanaa pitsiä, jonka olin ostanut vuosia sitten.  Ostin pitsiä 5 metriä ja kirjoitin facebookissa "Ostin viisi metriä pitsinauhaa, sitä kun ei koskaan tiedä!".  Olinpas tyytyväinen kun sille löytyi nyt näin hyvä käyttö!  Koska pitsi on leveää, päädyin ompelemaan sen kolmioihin kiinni kahdesta kohtaa...muuten se olisi roikkuessa töröttänyt enkä olisi voinut katsoa kangasviirejä sen häiritsemättä minua.  

Pitsi ommeltu kahdesta kohtaa kiinni

Kelpaako omistajalle?  Lasten kanssa tehdessä on mukavaa antaa heidän valita kankaat ja järjestys.  Ihan pieniä äiti voi sopivasti manipuloida "hyviin" päätöksiin...isommilla on jo tarkat mielipiteet! 

Kun kankaat ja ripustusnauha on kotona, ei tässä projektissa kauan nokka tuhise.  Saa nopeasti kivaa ilmettä lastenhuoneeseen!  

Tein tytöille aika samannäköiset kangasviirit.  Pojan kanssa valitsimme vähän poikamaisempia, häntä miellyttäviä kankaita.  Täytyy vielä ommella ne nauhaan kiinni, pitsiä ei huolinut eikä sitä olisi riittänytkään :)

Kuvat kaikista kolmesta näytän sitten (joskus) kun huone on kokonaan valmis!  Viimeistelyssä menee aikaa...sen tiesinkin...kun on muutakin elämää.  

Mutta kiva siitä tulee! 

p.s. jos haluat hakea netistä lisää kuvia ja ohjeita, englanninkielellä käytä hakusanoja "fabric banner"  tai "fabric bunting".  Ohjeita saat lisäämällä sanan "tutorial".  

Eipä kestä!