Esittelyssä uusi kamera

Kuten viimeksi kirjoitin, olen uuden kameran innokas omistaja.  Jii-haa!

Olen niin innokas, että kun eräässä blogissa otsikkona oli "Eläköön aperitiivi", klikkasin sitä lukemaan ennenkuin harmaat aivosoluni raksuttivat mieleen, että aperitiivi onkin alkudrinkki.  Olin sekoittanut sen englanninkielen sanaan aperture, joka tarkoittaa kameran aukkoa! 

Tykkään valokuvien ottamisesta ja tämän blogin pitäminen on mukava motivaatio tallentaa kaikenlaisia hetkiä ja tapahtumia "filmille".  Samalla olen kuitenkin huomannut a) voisin olla parempikin kuvien ottaja ja b) kamera voisi olla parempi kuvien ottaja.  

Tuo pointsi a on kyllä tärkeämpi...Jos valokuvauksen perusteet ei ole hallussa ollenkaan, et saa otettua hyviä kuvia hienoimmallakaan kameralla.  Hyvä valaistus, tarkka ja terävä kohde ja kuvan asettelu ovat niitä ensimmäisiä askeleita.  Näitä opettelen vieläkin.  

Olen myös huomannut, että järjestelmäkameralla saisin päätettyä itse paljon enemmän kuvaan menevästä suunnittelusta.  Vaikka pikku kamerassamme oli useampi vaihtoehto kuvien varalle (maisema, portretti, toiminta, auringonlasku, hiekkaranta ym ym ym), ei asetuksia voinut käsin säätää...

JA yksi todella iso haitta oli kameran linssissä oleva NAARMU, jonka huomasin kuvatessani auringonkukkia eräs kaunis iltapäivä kaksi vuotta sitten:

Naarmu näkyy "valoläikkänä" kuvissa... se ei siis ole auringosta johtuvaa häikäisyä.  

Aina sitä ei huomaa tai sen sai rajattua pois...

...mutta minua se häiritsi.  

Vaikka uuden kameran ostoa oli suunniteltu jo aika pitkään, en ollut kuitenkaan ihan valmis valitsemaan juuri sitä oikeaa.  Vietin tuntikausia jonkin aikaa Pioneer Womanin sivuilla lukemassa hänen kamerastaan.  Varmasti sieltä tarttui kiinnostus Nikon-merkkiin.  Jos mietit kameran ostoa, voin vakuuttaa, että kaiken merkkisillä kameroilla saa otettu erinomaisia kuvia, niin hyvää on nykyajan tekniikka.  Kameramerkin valinta on makuasia, vähän niinkuin Pepsi vs. Coca Cola.  Mutta meillä maistuu siis tuo Nikon.  

Sitten piti valita joku niistä Nikoneista.  Toisaalta valinta oli helpohko; vähän yksinkertaisemmat järjestelmäkamerat maksavat huomattavasti vähemmän kuin ammattikuvaajien suosimat pro-kamerat.  Olen siis tosiaan ihan amatööri tässä järjestelmäkameran käytössä, joten aloin katselemaan näitä "Entry level DSLR"-kameroita.  (DSLR tarkoittaa Digital single-lens reflex ja älä pyydä minua selittämään sitä! Vielä!).

Paikallisessa kamerakaupassa oli joku tarjous menossa ja vähän edistyneempi Nikon d5100 oli melkein samanhintainen kuin perus d3200.  Siinä sitten raavittiin päätä ja kuunneltiin asiantuntevan myyjän selityksiä ja esittelyitä.  Piti kuitenkin vielä yön yli nukkua ja lukea useita kamera-arvosteluja, erityisesti vertailuja näiden kahden kameran välillä. 

En osaa nyt ihan varmasti sanoa miksi päädyimme d3200:een.  En nähnyt ilmestystä eikä intuitio ohjannut minua yhtään mihinkään.   d3200 on uutena ilmestynyt markkinoille seuraamaan d3100:aa, joka on se aloittelijoiden suosima malli.  Mietin, että ilmestyyköhän kohta joku d5200, joka korvaa sen edellisen, jolloin olisin "vanhan mallin" omistaja.  

d3200:ssa on myös kamerassa oleva opas, josta voi klikkailla termejä ja malleja ja saada niille selityksen.  Ei mikään huono idea kun ollaan tässä opettelemassa eikä ole varmaan se opaskirja joka paikassa mukana.  

Ja sitten vielä yksi ominaisuus, joka painoi vaakakupissa vain ihan pikkasen vaan (sillä eihän tosissaan oleva kuvaaja sorru näin halpoihin mainoskikkoihin):  d3200n saa myös punaisena! 

 Tässä se siis on, uusi perheenjäsenemme: 

Edestä...

...takaa...

...ja ylläältä. 

Olen siirtynyt käyttämään tätä kameraa ja pikkuhiljaa opettelen hyvien kuvien ottamisen salat.  Kirjoittelen oppimistani asioista täälläkin sitten aina välillä.  

Tässä tämän päivän saalista:  

Hei päärynä...mitä tapahtui?

Punaposkinen omppupari.

Hyvää syntymäpäivää vaan itselleni :) 

Halloweenin aattona

Hyvää Halloweenia!

Emme juhli sitä täällä mitenkään, mutta ajattelin toivottaa hyvät juhlat, jos aiot juhlia.  Ja halusin saada vielä yhden postauksen tälle lokakuulle. Krhm.

Iltaruoka on valmis, pienin nukkuu ja isommat katsoo hauskaa elokuvaa, jonka on päässyt äitisensuurin läpi.  Olen siis työtön tämän tunnin :)

Kuten varmaan huomaat, tein vähän muutoksia tähän blogiin.  Olen jo pitkään halunnut muuttaa tuota taustaa, ja viikonlopun aikana sain sen tehtyä.  Netti oli jotenkin ihan hirveän hidas ja joka klikkauksen jälkeen piti odottaa viisi sekuntia ainakin ennenkuin mitään tapahtui.  Murrr!

Olin myös pitkään miettinyt blogin nimen vaihtamista.  Silloin kun perustin blogini, en tiennyt bloggauksesta yhtään mitään.  Niinpä en ajatellut, että blogissa on osoite ja nimi.  Ja nimi on se, joka jää näkyviin joka paikassa.  Ja vaikka se nimi Supercalifragilisticexpialidocious oli ihan hauska, se ei antanut oikeaa kuvaa blogini sisällöstä.  Niinpä nimenä on nyt Central Asian Living, joka on kuitenkin aina ollut tuona osoitteena.  Eli eloa Keski-Aasiassa.

Mutta osaan nyt kirjoittaa Supercalifragilisticexpialidocious turvautumatta malliin.

Täällä on satanut vettä muutaman päivän ja puut ja pensaat ovat ihanasti pestyjä.  Aurinko pilkahti ihan vähän pilven takaa, mutta nyt on taas taivas harmaana.  Ei siis kuvanottoilma, mutta löysin viime vuoden lokakuulta Keski-Aasian elämää kuvaavia kuvia.  Täällä siis jokasyksyistä työtä...

Hyvää lokakuun viimeistä päivää (ja siskontyttärelle oikein ihanat synttärionnittelut!)...
marraskuussahan saa alkaa jo joulunodotuksen, saahan?

Henna-Maria

Syksyistä sisustusta

On varmaan tuttua teillekin, että yksi hiirenklikkaus johtaa toiseen ja se taas toiseen ja sitten ollaan jo ihan mennyttä miestä...naista pitkäksi aikaa.  Kävin katsastamassa blogilistani uudet postaukset, ja löysin SyksynJuhlaLinkityksen.

Järjestääkö suomalaiset blogit tällaisia linkkijuhlia? Et joku järjestää blogissaan 'Juhlan' ja sinne toiset sitten linkittää oman blogipostauksen Juhlan teemalla? Ne on ihan hauskoja, varsinkin jos etsii ideoita tietystä aiheesta.

Löysin syksylle oman blogipartyn...Aivan ihania ideoita, tämän päivän teemana on takanreunuksen tms. hyllyn syksyiset koristelut.  Ei Suomessa kai harrasteta noita takanreunoja samalla innolla kuin valtameren takana, mutta saahan niistäkin inspiraatiota...omalle ikkunalaudalle tai lipastonpäälle... Kynttilät ainakin otan nyt heti käyttöön!



En ole oikeastaan vielä mitään koristellut syksyä varten...Jotenkin mun kodin koristeluteemat ovat olleet Joulu ja Pääsiäinen...sitten kun inspis iskee niin olen muutellut järjestystä tai vaihtanut verhoja tai laittanut taluja seinään ja sen semmoista pientä.

Laavasin sitä linkkilistaa.  Linkkejä on jo yli 200, joten en tietenkään voinut jokaista käydä katsomassa... vaikka halua olisi! Valitsin kuvan perusteella omasta mielestäni kauneimmat ja mielenkiintoisemmat ja kävin hakemassa ideoita ja nauttimassa vaan.

Olihan niitä nättejä monta, mutten innostunut niistä oranssi & kurpitsteemaisista postauksista yhtä paljon.  Omalle silmälle mieluisia postauksia laittelen nyt tässä teillekin näkyville.



Tämä lipastonpäällinen houkutteli minua juuri tuolla ei-syksyisellä värityksellään.  Nuo kurpitsat ovat hauskoja! Eikä yhtään oranssia! :)




Tässä on aivan upea luomus! Taustalla vanha ovi, ja esillä hauskoja pöllöjä, höyheniä ja kultaisia raameja.  Suosikki! Täytyy joskus käydä katsastamssa muitakin postauksia, täältä saa varmasti ideoita vaikka mihin.




Hopeaa, valkoista, vanhaa ja kaunista.  Tämän blogin pitäjällä on silmää asetelmille! Ja vanhoja kirjoja...rakastan vanhoja kirjoja.



Pianon päälle kerätyt koriste-esineet viehättävät valkoisuudellaan ja hauskoilla yksityiskohdilla (ihana peili!).  Eikä tavaraa ole liikaa. Vaikka en ikinä maalaisi kotiini oranssia seinää, se luo mukavan kotoisen tunnelman.  Toisaalta, never say never :) Lisää kuvia löytyy täältä.




Oranssia seinää en halua, mutta tiiliseinässä on aivan upean rosoista tunnelmaa!  Tässä on kyllä käytetty kauniisti tuo 'takanreuna'.  Aivan ihastuttavasti melkein tippumassa nuo lehdet...ja oikeiden omenien käyttä on plussaa! Niitähän voi sitten korvata kun tulee edelliset syötyä. Tykkään ihan kaikesta tämän talon takanreunuksella.



Vaikka tämä takanreunus ei olekaan niin 'tyrmäävä', jokainen tavara symbolisoi jotain tälle perheelle.  Se onkin kiva idea.  Nuo kukat/oksat taisivat olla se houkutus, jolla klikkasin linkkiä.  Ja hauska tausta!




Ihanasti käytetty luonnonantimia...ja puiset koristeet ovat herkkuja! Kaunis ja syksyinen.




Tässä esiteltiin koko huonetta, mutta tykästyin tähän kuvakulmaan...kuivat heinät reunustavat kivasti, tekee mieli päästä kierrokselle ja sinnehän pääsee!

Innostuin siis kovasti näistä kuvista ja koristelimme lasten kanssa yhden ikkunalaudan...Ei siis takanreunusta meilläkään.  Kaivelin koristeet esille ja löytyihan siellä syksyisiä tavaroita: oranssia ja kurpitsoita!!! Niinpä niin.  Laitan kuvia sitten myöhemmin.

Käy ihailemassa syksyisiä koteja ja kerro mistä tykkäsit eniten!
Miten olet koristellut kotia syksyn kunniaksi? Vai säästeletkö Joulua varten?

Syystunnelmissa,
Henna-Maria

Tunnustus

Blogimaailmassa liikkuu tällaisia pieniä "nappeja" eli tunnustuksia, joita voi jakaa haluamalleen blogille. Olen elämää villa honkasalossa-blogia maanisesti uskollisesti seuraava lukija, ja malla oli saanut tämän tunnustuksen jo vaikka kuinka monelta bloggaajalta. Ei se ole ihmekkään, sillä niin herkullisesta kodista hän postailee kuvia ja kirjoituksia. Se on semmosta silmäkarkkia.

Tänään malla lähetti tunnustuksen tuulen mukana ulkomailla asuville lukijoilleen. Minäminäminä! Saapui Keski-Aasiaankin. Nyt sitten vastaan kysymyksiin.

1. Milloin aloitit blogisi?

Kohta tulee vuosi täyteen.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan monikulttuurisen perheen elämästä Keski-Aasiassa. Haluan välittää meidän perheen arkea ja kertoa tästä erikoisesta kulttuurista kotomaissa oleville ystäville ja perheelle. Vaikka täältä saisi monta nyyhkytarinaa aikaiseksi (alue on mm. erittäin köyhä), haluan keskittyä ihaniin ja kauniisiin ja positiivisiin tapahtumiin ja tunnelmiin. Ja sitten kirjoitan asioista, joista itte tykkään, joissa haluan tulla paremmaksi ja mitä muuta vielä mieleen pilkahtaakaan.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattaessa muihin?

No tämä maantieteellinen sijaintihan tässä...tämän kummallisen kulttuurin seassa uiminen ja melkein jo pinnalla pysyminen...Käytän omituisia vaatteita, joskus myös huiveja, ja syön ilomielin öljyistä riisiä ja valkoista leipää.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Öööö...muistan kyllä tilanteen, mutta en ole ihan varma syvimmistä motiiveistani (kuten en silloinkaan kun avaan Nutella-purkin ja kaapaisen lusikalla sieltä suoraan suuhun).

Olin juuri löytänyt Pioneerinaisen blogin ja hänestä tuli uusi paras ystäväni. Jostakin tulla tumpsahdin keskelle hänen rakkausjatkokertomustaan, joka oli niiiin hyvin kirjoitettu, että iltaisin kun sain lapset nukkumaan klikkailin läpi tätä verratonta kertomusta ja valvoin liian myöhään. Silloin tajusin, että ihmiset bloggaavat. Ja se voi olla hauskaa. Ja kun menin katsomaan Bloggerin kotisivua, niin blogin aloitushan on niin mielettömän helppoa. Muutama hiiren painallus ja sinulla on blogi!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

No muuttelen tuota taustakuvaa vähän väliä, ja viilailen pilkkuja tuon sivupalkin kanssa. Mutta kaikista mukavin muutos olisi se, että sinä, rakas lukijani, laittaisit pienen tervehdyksen käyntisi jälkeen!!! Tiedän, tiedän, en jaksa itsekään kommentoida jokaista blogia jossa käyn, mutta jospa kertoisit nyt kuka olet, mitä teet ja miksi olet mielummin blogiani lukemassa kuin tekemässä kotihommia? :D

Nyt pitää sitten tunnustus jakaa eteenpäin viidelle blogille. Täytyisi olla suomenkielisiä...

Olen aika huono laittamaan ylös upeiden blogien osoitteita...päädyn niille usein sattumalta...

Mutta yksi ihastus on Esmeralda, jonka joulukalenteria aloin seuraamaan joulukuussa. Kauniita kuvia!

Toinen blogi, jossa on kauniita kuvia arkipäivästä ja ympäristöstä on souvenirs. Tämä on niitä ensimmäisiä blogeja, joissa vierailin.

Ja nyt en sitten kyllä oikein muita suomalaisia blogeja niin uskollisesti seuraa...Ota tästä tunnustus itsellesi jos olet naimisissa ulkomaalaisen (siis ei-suomalaisen) kanssa!!!

Hyvää illanjatkoa ja nyt mie lähen sitten teenjuontiin!

Central Asian Living

Kun aloittaa bloggaamisen, on valittava blogille nimi.
Sepäs olikin päänvaiva.
Haluan kirjoittaa kaikenkarvaisista asioista, kuten jo mainitsinkin, joten nimen pitää olla laaja.

Hennis ja Henna-Maria olivat tietysti jo varattuja nimiä... ja eivät oikeen sanoneet mitään muuta kuin mun nimen.

Keski-Aasian kutsu? Olin ajatellut tätä nimeä vähän niinkuin "Erämaan kutsu" ja "Lakeuden kutsu"- tyylillä. Mutta se näyttää ja kuulostaa niin uskonnolliselta.

Atlas-silkki? Se on Keski-Aasian erikoisuutta, riemunkirjavaa silkkikangasta, josta naiset teettävät upeita mekkoja. Voisi kuvastaa värikästä elämää täällä. Mutta ei tämä nyt mikään käsityöblogikaan ole...

Bazaari? Harhaanjohtava...ei tässä kauppaa pidetä...

Silkkitiellä? Me ollaan käytetty tätä niin paljon, että en jaksanut ajatella loppuun asti...

Sitten muistelin suosikkiblogieni nimiä...

Ja mieleen tuli Martha Stewart. Amerikkalaisille ei tarvi selittää kuka on Martha Stewart, mutta suomalaisille nimi ei varmaan ole kovin tuttu.

Martha tuli kuuluisaksi pitopalvelus-vieraanvaraisuus-pöytäkoristelu-kukka-asettelu-kodinhoito-ruoanlaitto- alojen menestyksistään. Tässä on Mathan nettisivu.

Kuuluisa lehti Martha Stewart Living on kodinhoidon taitoon perustuva menestyksekäs lehti. Anoppi se minulle näitä lehtiä ensimmäiseksi lähetti, ja niinpä jäin koukkuun Marthan neuvoihin ja oppeihin.

Ja kodinhoidon taitoja on täällä Keski-Aasiassa saanut opetella ihan eri lailla kuin Suomessa koskaan.

Living myös linkittyy mun mielessä asumiseen ja elämiseen, ja niinpä se oli näpsäkkä osoite tälle mun blogille.