September 15, 2018

Koulussa kotona ~ kahdeksan vuotta kotikoulua

Yksi iso osa lastemme päivittäistä elämää on koulu - ihan niin kuin Suomessakin.  Me vain käymme koulua kotona.  


Aloitamme koulupäivän klo 8.15, mutta tarvittaessa joustamme aloitusajasta.  Muutama vuosi sitten sisustimme koululaisille luokkahuoneen, jossa pidämme koulua, mutta teemme tässäkin poikkeuksia.  Varsinkin itsenäisesti opiskeleva voi löytää muualta  rauhallisen sopen itselleen.  Yleisesti ottaen tykkäämme kaikki kouluhuoneesta, koska siellä on se koulun tuntu ja kaikki tarvittavat kirjat ja koulutarvikkeet käden ulottuvilla.   


Kissamme Mona Lisa näyttää olevan melkein joka kuvassa.  Se on hyvin seurallinen ja tulee luokkahuoneen ikkunan taakse moukumaan, että pääsee oppilaiden syliin päiväunille.  


Koiratkin haluavat usein tulla kouluun meidän kanssa.  Kutsun niitä koulukamuiksi, ja leikin, että niiden läsnäolo auttaa koulunkäynnissä.  Joskus lemmikit ovat kyllä tiellä.  


Eppu haluaa yleensä olla mukana koulupäivässä, ja hänellä on omia tehtävävihkoja ja koulukirjoja.  Eppuhan oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, mutta koulutaidoissa on paljon muutakin opeteltavaa.  


Joskus Eppu lähtee leikkihuoneeseen leikkimään autoilla tai keinuu pihalla.  Introvertillä on usein oman rauhan tarve ja senkin voi kotona ottaa huomioon.  


Kouluksi voidaan laskea myös leikkien lomassa tapahtuvat hetket, kuten tässä Judy Moodyn seurassa: 


Luemme useita aineita Kulkurikoulun parissa, mutta opiskelemmme myös omien suunnitelmien mukaan yhteisiä aineita.  

Tänä vuonna kirjoitan taululle uusia sanoja, joita olemme löytäneet viikon aikana.  Kun sanoja on 7-10 kasassa, keskimmäiset kirjoittavat niistä vihkoihinsa lauseet.  Esikoiselle ne ovat yleensä ennestään tuttuja - paitsi nämä 6. luokan matikan termit, jotka tuli tässä kerran esiin.   



Sanoja löytyy kirjoista, Aku Ankoista tai käytän itse sanoja, joita lapset eivät vielä osaa.  Joskus tuntuu aika hurjalta olla se ainoa suomea puhuva ihminen lasten elämässä! 
 (Lenkkimakkara ei ollut tuttu sana, vaikka makkara olikin).  
9-vuotias herkkä tyttö ei halunnut kirjoittaa lausetta sanasta "viikatemies", joka oli tullut esiin 6. luokkalaisen historian opinnoissa.  Joskus tarkistan itsekin sanojen merkityksiä, esim. siippa-sanaa käytetään yleensä vain miehestä.    



Kotikoulussa emme seuraa kelloa, van opiskelemme yhden alueen (esim. matikankirjan aukeaman) kerrallaan.  Joskus se on nopeasti valmis, joskus lapset tekevät tehtäviään toista tuntia.  

Eppu kertoi minulle kerran painokkaasti, että ei halua mennä minnekään muualle kouluun, vaan hän haluaa olla kotona koulussa 40-vuotiaaksi saakka!  Sitten hän mietti hetken ja sanoi: "Tai 18-vuotiaaksi saakka". :)  No, katsotaan kuinka kauan tätä iloa kestää!   


In English:

This is our 8th year of homeschooling.  We have one room school house for all the kids (and the cats and dogs are often there).  Eppu, who is 5 years old, likes to join us, but sometimes he will go play by himself like a real introvert!  He knows how to read and is practicing other skills as well.  

I feel the responsibility of teaching the kids Finnish!  I am the only person in their lives who speaks Finnish to them and they are doing well.  I write down new words each week and the youngest kids compose sentences of them.  

Eppu told me recently that he doesn't want to go to any other school, ever, before he is forty.  After a little pause he added "Or maybe when I'm 18!"   

No comments:

Post a Comment

Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?