Ompelimossa ~ Sewing Shop

Nappasin ylläolevan kuvan, kun olin hakemassa uutta mekkoani ompelijalta.  

Ompelimo on paikka, jossa toteutuu ihanimmat unelmat, tai jossa itketään katkerimmat kyyneleet.  Joskus mekosta tulee aivan ihana ja joskus näyttää siltä, että kankaani on annettu harjoittelijalle saksittavaksi ja harsittavaksi.  Rima on laskutunut reippaasti enkä viitsi enää pitää suuria odotuksia yllä.  On siis kiva ilahtua, kun käy valmista mekkoa noutamassa.  

Kuten kuvasta voi nähdä, ompelimoissa istuu useita ompelijoita, jotka vuokraavat paikkaansa omistajalta (luulen, että kuvassa näkyvä lippalakkipäinen mies on omistaja, mutten ole varma).  Ompelijat eivät suostu ottamaan muiden ompelijoiden asiakkaiden pukuja ommeltavaksi, kilpailu on kovaa, ja kun olet valinnut ompelijan, vain hän ottaa sinut vastaan. 

Joskus vaihdan ompelimoa, yritän löytää sitä täydellistä ompelijaa.  Olen löytänyt muutamam kivan ja taitavan ihmisen.  Toin uusimmat kankaat pitkästä aikaa tähän ompelimoon (vanhalle ompelijalleni), ja olin taas tyytyväinen tulokseen.  Taidan tuoda talvimekotkin sitten tänne, kunhan saan kankaat ostettua.  Ilmat ovat viilenneet nopeasti ja on pitänyt kaivaa jo paksumpia vaatteita esiin.  

Mekkokankaat muuttuvat mekoksi ja housuiksi muutamassa päivässä ja työstä maksamme täällä noin 4-8 euroa, riippuen siitä, millaisesta kankaasta mekot tehdään ja kuinka monimutkaista mallia ommellaan.  Kaula-aukon ympärille tehdyistä koristeista maksetaan erikseen, noin 3-6 euroa.  

Joskus minulla on selkeä visio siitä, millaisen puvun haluan, joskus annan ompelijalle vapaat kädet.  Tällä kertaa pyysin ompelijaa ja koristeompelijaa tekemään häihin sopivat koristeet ja tulos olikin tosi kiva.  Voisinkin näyttää kuvia mekkotyyleistä täällä, jos teitä kiinnostaa.  

In English:  I took this picture in a Sewing Shop as I was picking up my newest dress.  These sewing rooms are places where the most wonderful dreams come true...or not.  Some dresses turn out gorgeous or in some cases I am sure they gave my material for the apprentice to butcher.  This time I am very happy with the results.  

Usually ladies rent their place in the sewing shop and bring their own machines and clients there.  I am guessing the man wearing the baseball cap is the owner...but I am not sure.  I visit several sewing shops, but once you have given your material to a seamstresses, the others in the same shop will not accept you as a client.  Competition is fierce.     

Kevätkuvia kaupungilta - Spring in the city

Perinteinen asu Navruz-juhlan kunniaksi. -   Traditional outfit for Navruz.

~~~~~~

Kevään viimeisen päivän kunniaksi kuvia keväisestä kaupungista.  Tyttöjen voimisteluryhmän esiintyminen vei meidät taas keskelle juhlaa Navruzin aikaan.  Napsin puiston läpi kulkiessa kuvia.

In honor of the last day of spring!  Navruz and girls gymnastics group took us in the middle of celebrations.  I snapped some photos when we walked through the park. 

Juhlakatu oli valmiina tärkeitä vieraita varten. Ehdimme sinne juuri kun kojut suljettiin tavalliselta kansalta, joten en ottanut montakaan kuvaa.  

The celebration street is ready for the important guests. We got there just moments after it was closed for the common folk, so I did not take many pictures.  

Ihana kampaus!  -   A lovely hair do! 

Nuoren miehen perinteinen hattu   -   Traditional hat for a young man.

Puistossa herkuttelemassa  -  Enjoying snacks in the park. 

Vuoden nainen -palkintotilaisuus

Usean kerran vuodessa tyttöjen voimisteluryhmä esiintyy jossain kaupungin tapahtumassa.

Sen varjolla olemmekin päässeet mukavasti näkemään keski-aasialaista juhlakalenteria ja juhlien järjestämistä.  Täällä se nimittäin osataan, on väriä musiikkia ja aika vaikuttavia esityksiä; yleensä laulua ja tanssia.

Tammikuussa saimme parin päivän varoitusajan ja tytöt viettivät monta tuntia päivässä keskustan juhlasalissa harjoittelemassa rutiiniaan.  Onneksi lapset ovat kotikoulussa, joten tällaiset yhtäkkiset aikataulunmuutokset tai lisäykset ei heitä koko taloa sekaisin.  Hyvin luova on muutenkin päivien kulku täällä.

Harjoituksissa oli tanssiryhmä ja muotiryhmä ja meidän tyttöjen voimisteluryhmä sekä yläluokkalaisten koulutyttöjen ryhmä.  Emme oikein saaneet selville mikä juhlan aihe oli, ennenkuin istuimme juhlan alkua odottamassa ja katselimme kun televisioryhmä veteli jatkojohtojaan koristeltuun saliin.  Tarkoituksena oli palkita vuoden nainen-tittelillä viime vuoden menestyneitä naisia.

Olimme ihaillen seuranneet tanssiryhmän harjoituksia.  Keski-aasialainen tanssi on minusta todella kaunista.  Koulujen juhlissa on yleensä koottu ryhmiä, jotka esittävät hienoja tanssiesityksiä.  

Tämä oli ammattitanssijoiden ryhmä ja heillä oli aivan upeat esitykset.  

Ajattelin löytää tyttöjen tanssikoulun ja kysyä ottaisivatko he 5-vuotiaan tyttömme sinne.  Taitoja voisi löytyä!

Atlas-silkkupuvuissaan seisovat tytöt ovat eri kouluista valittuja yläluokkien tyttöjä, keskellä laulaja. 

Yhteensä juhlassa oli viisi eri laulajaa:  kaksi naista, kaksi miestä ja eräs nuori tyttö, jonka lauluesityksen aikana voimisteluryhmä valtasi lavan ja esitti taitojaan.

Yleensä mieslaulajan parina lavalla on tanssija.

Palkintoja saivat lääkärit, järjestöjen johtajat, opettajat, urheilijat ja monta muuta ammattiryhmää.  

Juhlan juontajapari ja meidän esikoinen.  Minusta tuo miesjuontaja oli ihan Disneyn prinssin näköinen!  Esikoisen paikka oli portailla ja olin aika ylpeä siitä, että tytöt pysyivät kapealla askelmallaan ja pystyivät siinä voimistelemaan nauhan kanssa.  

Tanssia: 

Muotinäytöksessä oli esillä uskomattoman kauniita pukuja.  Aina mukava nähdä, millaisia tuulahduksia vaaterintamalla on.  Nämähän ovat kyllä sellaisia moderneja juhlapukuja, joita tässä esiteltiin.  Harmi kyllä, en saanut monestakaan tytöstä hyvää kuvaa, vaikka löysinkin unelmieni iltapuvun!  

Lopussa lavalle kokoontuivat "kaikki" samalla kun eräs mieslaulaja esitti laulunsa.  

Juhlan pitäisi näkyä paikallistv:ssä.  Se oli hienosti järjestetty juhla, paikalliseen tyyliin parissa päivässä valmisteltu, ainakin voimisteluryhmän osalta :) Ja hyvin meni tytöillä!

Onnea jokaiselle palkinnon saajalle! 

Samettinen tilkkupeitto

Nyt on vuosia muhinut ajatus vihdoin kypsynyt siihen pisteeseen, että olen valmis ottamaan ompelukoneen esiin!

Kuten olet huomannut, käytän täällä Keski-Aasiassa paikallisia vaatteita.  Kankaat ostetaan basaarista ja ompelija ompelee niistä mittojen mukaan paikallisen mekon, jonka alla käytetään samasta kankaasta ommeltuja housuja.

Kangasvalikoima on aika hurja hillittyyn suomalaiseen makuun.  Silmä on kuitenkin vuosien varrella tottunut kirjaviin kukkakankaisiin ja hurjiin geometrisiin kuvioihin ja nykyään pystyn ihan rehellisesti sanomaan, että onpas ihanaa kangasta!  Ostin jopa hurjan villieläinkankaan, kun silmä tottui siihen vuosien varrella ja tykkään siitä mekosta vieläkin tosi paljon.

Alusta alkaen olen säästänyt mekkokankaistani jääneet tilkut ja toivonut, että saan niistä tehtyä jonkinlaisen muiston itselleni näistä vuosista.  En vain oikein osannut päättää, millaisen muiston niistä ompelisi.  Seinävaatteen?  En koskaan innostunut tästä ajatuksesta.

Velvet patchwork

Keski-aasialaiseen hääperinteeseen kuuluu, että morsiamelle ommellaan kangastilkuista pöytäliina ja verho (verholla on tietty käyttötarkoitus hääjuhlissa, mutta ei siitä nyt sen enempää).  Istuin keväällä ompelijani huoneessa odottelemassa mekkoa ja katselin, kun hänen äitinsä valmisteli  kangastilkkuja; joistakin raaputeltiin koristekivet saumojen kohdalta pois, ohuisiin kankaisiin lisättiin vahviketta.  Morsiamen tilkkutuotteissa on paljon mustaa ja sen rinnalla kirkkaita värejä.

Ihan tässä viime päivinä tulin siihen tulokseen, että teen samettikankaistani jääneistä tilkuista meille päiväpeiton.  Sille tulee heti käyttöä, eikä tarvitse miettiä minkä huoneen seinälle laittaisi mekkokangastilkkutyön roikkumaan.  Hain muutaman inspiraatiokuvan netistä (lähteet laitan loppuun) hakusanalla "velvet patchwork quilt":

 









Olen ihastunut tummasävyiseen, rikkaaseen tunnelmaan, jota näissä kuvissa on.  Ja peitosta tulee varmasti ihanan pehmeä!

Nyt on vain muutama tenkkapoo, jotka ratkaista ennenkuin aloitan kokoamisen.  Ensimmäinen: onko minulla tarpeeksi kangasta?  Tässä siis kangastilkkukokoelmani:

Osaa on paljon, kuten ylärivin viininpunaista.  Se on oikeastaan harmi, koska ompelija ei koskaan tehnyt housuja: aina on pitänyt säätää tätä mekkoa käytettäessä.  Miksi se ei ommellut niitä housuja? Mutta nyt on ainakin kangasta tilkkutyötä varten!  

Alarivin tummanvihreää on myös paljon:  siitä paloi kerran sähköpatterin vieressä takakappale, ja siksi kangasta ostettin lisää; palanut takakappale on nyt tilkkutyöhön käytettävissä (palanut osa on aika pieni).  

Uusinta kangasta on todella vähän.  Saan ehkä siitä kaksi tilkkua jos ompelen nuo rippeet yhteen. 

Samoin "riekaleen" nimellä esiteltyä kangasta on vain tuo riekale, mutta se on mekko jota käytin todella paljon monta vuotta.  Viime kuussa laitoin sen menemään ja nyt vähän harmittaa, kun ei ole mekkoa tilkuiksi leikeltävänä.  

Toinen tenkkapoo: onko huijausta, jos ostaa kankaita vain tätä tilkkutyötä varten?  Silloinhan se ei olisi se muistojen peitto, omista mekoista koottu.  Tyttöjen kangasjäänteistä otin tuon oikealla olevan eläinkuviosen, mutta heilläkään ei ole oikein muita samettitilkkuja.  Jokaisella omalla kankaalla on tarina, kuten tuo "Ei käytetty"-nimellä merkitty kangas.  Annoin kankaan nuorelle ompelijalle, joka tarvitsi työtä.  Mekkoa korjailtiin kahteen kertaan ja housuja ei voi edes käyttää.  Housut menevät suoraan tilkkutyöhön; mekkoa ehkä voin käyttää, jos löydän siihen sopivat housut.  

Minulla on oikeastaan toinenkin tällainen nuoren ompelijan kokeilu; ihanaa violettia kangasta, mutta siinä pitäisi uhrata koko mekko ja olin vähän miettinyt, josko taitava ompelija voisi palauttaa sen käyttökelpoiseksi. 

Kahdesta kankaasta ei ole tilkkuja ollenkaan.  Olen saanut lahjaksi kankaita ja ne ovat aina olleet aika lyhkäisiä kappaleita minun pituuteen.  Kangas on siis mennyt kokonaan, mutta minulta löytyy yksi uusi kangas, joka on samanlaista viininpunasävyistä kangasta kuin nämä kaksi omistamaani mekkoa.  Se ei siis olisi ihan huijausta :)  

Mietin myös, että pyytäisin ystäviltä heille rakkaan kankaan tilkun omaan peittooni ommeltavaksi.  Silloin jäisi muisto myös täällä saaduista ihanista ystävistä.  Vaarana on, että tilkkuja tulee hurjissa väreissä, joita on hankala sovitella oman, aika yhtenäisen värimaun mukaan.  Mutta tilkkutyöhän on aina tilkkutyö!  

Kolmas tenkkapoo on tilkkujen koko.  Päätin jo, että tilkuista tulee suhteellisen suuria, vähintään 15 cm x 15 cm.  Mutta olisiko vielä suurempi paremman näköinen?  Suuressa pinnassa suuret tilkut eivät haittaisi, voisi jopa näyttää paremmalta.   Yritän myös sommitella tilkkuja veloorin mukaan eli tummat ja vaaleat voisivat muodostaa jonkinlaisen kuvion peittoon.  Sydän?  

Kuvien lähteet:

Pinterest

Visit-our-simple-life.com

Etsy

Etsy

ebay

Taidanpa laittaa Pinterest-sivuille oman lokerikon tilkkupeitolle, jonne säästän inspiraatiokuvat, kun voi olla että nämä eivät kauan tässä blogipostauksessa näy.  

Onko kokemusta samettitilkkutöistä?  Neuvoja, vinkkejä?

The answer

Last time I asked what this purple material would be...

You will find the answer in these pictures: 

It's only worn with traditional clothing, a long coat.  At weddings, funerals, celebrations.

A belt!  

Visiting and gifts

Time to write in English again!

Visiting is a big thing in Central Asia.  There are rules and norms and gestures that take a while to learn.  I remember when we arrived here 7 years ago a friend was explaining what to take with you when you go visiting.  It takes a while to learn the art of bringing something to the hosts...and I still sweat a bit over my gift bags.  

Our neighbor organized a circumcision party for their son and at the same time they celebrated grandpa's birthday.  It was a big party and all the neighbors were invited.  It is very common that close neighbors will collect some money and give it together as a present to the host.  In our neighborhood it was about 3,5 euros per house.  Naturally we participated with the others.  

Unfortunately I could not join the neighbor ladies when they went to the party at lunch time.  Our daughters were both in a gymnastic competition and I spend 5 hours watching the gymnasts.  I'll promise to show some great pictures from there soon!  

Anyway, I received a gift from the hosts just like the other neighbors.  

Now it's time to see what you receive from the hosts as a neighbor (there are different 'levels' of presents).  

First, the bag of Lola! :)  Gift bag in Central Asia usually means a new plastic bag in bright colors.  This Lola-bag is a very common bag in here...you should have some in your house ready for those situations when you are giving something to someone.  You never give anything to anyone without a bag, and a pretty bag is important.  

Inside I found these: 

It's pretty obvious what these items are, but let's look at them with more detail anyway.  

Green tea.  Most people drink green tea, so you should always have some in your house for guests even if you wouldn't drink it yourself.  

Roll cake.  Not really from Switzerland.  Just to have something to put on the table when surprise guests arrive.

Scarf.  Deep green is not my color so I will save it for those times I need to give a scarf to someone.  

Bowl.  This is a pretty nice gift.  Most people would not give dishes.  This family is a bit better off.  

Small towel.  Don't be fooled by the name!  Towels, for some reason, are quite common gifts.  I might save this to give away, as I don't really need another small towel myself.  

Bread.  Always, always, always a right choice in your visiting bag.  There is always bread, you cannot go wrong with that!  I have written about the importance of bread in Central Asia here (in Finnish).  

Men visited the party house early in the morning.  They received something else as a gift.  My husband came home with the mysterious, deep pink piece of material.  Can you guess?  

Even thought the size would work, this is NOT a tablecloth.  If you receive one as a gift, don't put it on your table!

It has pretty decorations, but it's not handmade.  China is too close, I assume...

Dare to guess what it is?  Remember, it is for men!  

I will reveal the secret in the next post!  

New Baby in the Central Asian Cradle

I had the privilege to visit a cradle party again.  

I have written about the Central Asian baby parties before here.  

I had somebody take this picture for me as I was sitting next to the cradle and I couldn't see the baby very well.  But I just love this picture!

New mother...looking a bit tired (I know, honey, I know!)

Tiny little girl laying in her cradle.  

Wonderfully decorated wooden cradle. 

On the left corner a pile of local mattresses, beautiful colors; shiny and sparkly! 

What a joy living here is! 

Navruz stadionilla

Voimistelija-ystävät

Nyt vihdoinkin kuvia itse stadionilta.  Navruzia juhlitaan värikkäästi, joten kuvia tämän vuoden kevään juhlasta on ziljoona.  Käytimme tilaisuutta hyväksi ja napsimme menemään sen suurempia huolia.  En nimittäin kehtaa liikkua kotikaupungissa iso kamera kaulalla joka kauppareissulla, vaikka näkemistä ja näyttämistä täällä olisikin.  Mutta nyt oli helppoa olla kameran kanssa liikkeellä.  Tai siis mieheni oli liikkellä kamerani kanssa, koska minun piti kotona toimia imettäjänä pikkubeibille.  Valitsin kuvien joukosta muutamia mielenkiintoisia tänne blogiin.  Kuvittele taustamusiikiksi kevyt keskiaasialaisen pop (meillä olisi myös kameralla otettua videota, mutta se latatutui kumman pomppivana...)! 

 Juhlan aloitti kala, joka uiskenteli kepeästi stadionin halki.  Älä kysy :D 

 Kala kohtasi lohikäärmeen, joka katseli lavalla heiluvia tanssityttöjä: 

 Ohjelmassa oli paljon tanssia ja erilaisia ryhmäesityksiä, joten valitsin tähän muutamia mielenkiintoisempia kuvia.  Sen suuremmitta puheitta: 

 Tytöt seurasivat ohjelmaa tarkkaavaisina: 

Tässä pari kuvaa tytöistä Atlassilkki-puvuissaan.  Sinivalkoinen puku olisi ihanan suomalainen. 

Pukujen kaula-aukon ympärille ja hihojen suuhun ommellaan usein taidokkaita koristeita.  Koristeompelun hinta vaihtelee muutamasta eurosta reiluun pariinkymmeneen euroon: 

Atlassilkkipuvun koristeompeluita

Nuoret miehet saivat laukata hevosineen (värikkäät kankaat) ympäri stadionia...

Tanssiesitysten välissä oli voimisteluryhmän vuoro.  Taustalla on Taekwondoo-ryhmä ja toisella puolella sinipukuiset painijat! 

Toisilla hyppy sujuu! 

 Kuvien oton kannalta tyttäremme oli hankalassa paikassa; aina joku oli edessä, mutta tuossa hän taiteilee violetti jumppapallo päänsä päällä: 

Pikkulikat ja hula-vanteet.  Keskellä olevat keltaisiin puetut pienet tytöt ovat voimisteluopettajan tyttäriä.  

Ja sillalle taipuminen käy kätevästi: 

Tällaisia tunnelmia siis tämän vuoden Navruz-päivältä. 

Navruz-juhliahan voivat naapurustot järjestää milloin heille sopii.

Meidän kadun sumalak aloitettin tänään; kävin katsomassa kun liotetut viljasiemenet laitettiin jättimäiseen kattilaan.  Sekaan heitetään myös jauhoja.  Sitä hämmennellään yön yli ja aamulla sen pitäisi olla valmista!  Sitä jaetaan sitten naapureille...ja kattilahan on varmasti ainakin sadan litran kattila, joten jaettavaa riittää!  En aio kuitenkaan näihin yöllisiin menoihin osallistua, on omat yölliset menot Pikku-Elijorin kanssa kotona!  Poikavauvamme paikallinen nimi on siis Elijor ja sitä on helpompi käyttää kuin puhua pelkästä vauvasta tai kuopuksesta....

Ensi kerralla sitten jotain muuta kuin Navruz-kuvia! :D