Syksy Keski-Aasiassa

Ja hupsista vain onkin jo syksy!  Nautin kun ilmat ovat vihdoin viileämmät, on satanut vettäkin jo pari kertaa.  Virkistyin pihahommissakin niin, että nyt minulla on pari pihaprojektia meneillään (kuvia laitan ahkerammin Instagramin puolelle nimellä @centralasianliving). 

Koirulaiset ovat kuvassa lempipaikallaan.  Siitä on hyvä pitää vahtia kadulla liikkuvista ihmisistä, niistä kun ei koskaan tiedä.  Jos rintamurina ei riitä, vimmattu haukku portin takana pitää ne viimeistään kurissa ja nuhteessa.

Olen käynyt läpi laatikoita ja penkonut kaappeja.  Olemme asuneet täällä jo 12 vuotta, ja vaikka tavaraa ei olekaan paljon, aina löytyy jotain tarpeetonta, jonka voi laittaa jo menemään.  Varsinkin lasten kasvaessa jää leluja ja pelejä käyttämättä.  Niillä on mukava ilahduttaa tuttavien lapsia.  Vaatteet ovat myös tervetullut lahjoitus. 

Keittiön kaapeistakin löysin kaikenmoista, osa perittyä muilta ulkomaalaisilta, jotka olivat lähdössä maasta pois.  Täällä toimii kierrätys niin, että jos kukaan tuttava ei tarvitse tavaraa, laitan ne puhtaassa muovipussissa roskiksen viereen (vaikka olenkin julistanut sodan muovipusseja vastaan, aina niitä vain pursuaa joka paikasta).

Roskat kerätään meidän naapurustossa kaksi kertaa viikossa, ja silloin on aina kadunvarsilla erilaisia muoviämpäreitä, pusseja ja laatikoita roskatraktorin tyhjennettäväksi.  Kesän aikana laitoimme sinne vanhat, pieneksikäyneet ja kuluneet potkulaudat, ja heti ne joku sieltä otti, lapsenlapsilleen aikoi kunnostaa. 

Syksyn tullen alkavat myös nuotioillat pihalla.  On niin mukavaa istua perheenä tulen ympärillä.  En perusta niin paljon nakeista, joita usein paistamme, mutta tunnelma on hieno illan pimeydessä.   Ei ole vielä liian kylmä, vaan juuri sopivaa.  Suomessahan tällaisia lämpimiä, mutta pimeitä iltoja ei ole, ainakaan pohjoisessa.  On joko ihan valoisaa tai liian kylmää minun makuuni! 

Miten on sinulla lähtenyt syksy käyntiin? 

Kesä Keski-Aasiassa

Vietämme pitkästä aikaa koko kesän Keski-Aasiassa.   Etukäteen vähän pelkäsimme kuumaa kesää, mutta pärjäsimmehän viime kesänäkin Suomen helteissä kärvistellessä.  Onneksi kotona on ilmatointilaitteet (autossa taasen ei ole).  Kevät oli pitkä ja viileä ja vielä kesäkuussakin ripotteli vettä.  Nyt ollaan kai normaaleissa kesälukemissa, ulkona on varjossa +35 astetta.

Ylläolevan leipäkuvan oltin eräältä vierailulta.  Tässä talossa ei ollut ilmastointia, ja selkä oli märkänä koko vierailun ajan.  Siihenkin tottuu, eikä se vaivaa suuremmin, kun vain istutaan pöytäliinan ympärillä.  

Pian leipien ympärille tuotiin teetä, kakkuja, keksejä ja karkkeja, sekä sesongin hedelmiä: melonia.  Meloni onkin aivan ihana kesähedelmä, mehukas ja kevyt!  Lopuksi vielä ruokaa, joka tällä kertaa oli pastettuja perunoita ja lihaa tomaattisalaatin kera, joka on yleinen vierasruoka silloin kun vieraat tulevat yllättäen kylään.  

Olemme miettineet mitä kivaa tehdä kesälomalla lasten kanssa.  Kesän alussa kävimme vuorikiipeilemässä mahtavissa maisemissa.  Se oli ihan oikeaa kiipeily-kiipeilyä, jossa köyden varmistamana saa kipittää vuorenseinämää ylös ja alas.  Yläkuvan pieni valkoinen neliö kuvan keskiosassa on meidän leiripaikan varjokangas.  Sinipaitainen mies kuvan vasemmassa alareunassa antaa vähän perspektiiviä mittasuhteisiin.  

Minäkin kiipesin, tottakai, mutta yksi kerta riitti.  Ei tule tästä minulle harrastusta, mutta lapsia kannustan mielelläni kaikenlaiseen ulkoilmareippailuun.  

Paluumatkalla lepotauon aikana metsästin näitä kultasiipiä kännykän kameralla.  Unohdin ottaa järkkärin mukaan, mutta kyllä nämäkin kuvat on ihan meneviä.  Kivasti näkyy tuo perhosen kiharainen kärsä! 

Meillä on nyt kaksi teiniä, kun juhannuspoikamme täytti 13-vuotta.  Synttäripäivänä hän vei naapurin pojat uimaan läheiseen ulkoilma-altaaseen, jossa on myös monta liukumäkeä.  Kaksi tuntiaa altailla oli hyvä annos touhuilua 15 pojalle! 

Mutta kivaa on myös vain loikoilla kotosalla.  Joskus istumme kaikki nenä kirjassa.  Minulla on kesken Taru sormusten herrasta-kirja englannin kielellä, joten keskipäivän kuumimmat hetket menee kivasti sen parissa.   

Iltakävelyt koirien kanssa (jätskin voimalla) tai vain piha-altaassa polskutteleminen on kelpoa kesäpuuhaa.  

On myös kiva käyttää aikaa kaappien perkaamiseen,  kun on aikaa.  Kerrankin kun on lomaa kotona, ehtii tekemään tällaisia ylimääräisia projekteja.  Mikä tietenkin lasten mielestä on ihan turhaa hommaa, mutta minä tykkään!  

Koulussa kotona ~ kahdeksan vuotta kotikoulua

Yksi iso osa lastemme päivittäistä elämää on koulu - ihan niin kuin Suomessakin.  Me vain käymme koulua kotona.  

Aloitamme koulupäivän klo 8.15, mutta tarvittaessa joustamme aloitusajasta.  Muutama vuosi sitten sisustimme koululaisille luokkahuoneen, jossa pidämme koulua, mutta teemme tässäkin poikkeuksia.  Varsinkin itsenäisesti opiskeleva voi löytää muualta  rauhallisen sopen itselleen.  Yleisesti ottaen tykkäämme kaikki kouluhuoneesta, koska siellä on se koulun tuntu ja kaikki tarvittavat kirjat ja koulutarvikkeet käden ulottuvilla.   

Kissamme Mona Lisa näyttää olevan melkein joka kuvassa.  Se on hyvin seurallinen ja tulee luokkahuoneen ikkunan taakse moukumaan, että pääsee oppilaiden syliin päiväunille.  

Koiratkin haluavat usein tulla kouluun meidän kanssa.  Kutsun niitä koulukamuiksi, ja leikin, että niiden läsnäolo auttaa koulunkäynnissä.  Joskus lemmikit ovat kyllä tiellä.  

Eppu haluaa yleensä olla mukana koulupäivässä, ja hänellä on omia tehtävävihkoja ja koulukirjoja.  Eppuhan oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, mutta koulutaidoissa on paljon muutakin opeteltavaa.  

Joskus Eppu lähtee leikkihuoneeseen leikkimään autoilla tai keinuu pihalla.  Introvertillä on usein oman rauhan tarve ja senkin voi kotona ottaa huomioon.  

Kouluksi voidaan laskea myös leikkien lomassa tapahtuvat hetket, kuten tässä Judy Moodyn seurassa: 

Luemme useita aineita Kulkurikoulun parissa, mutta opiskelemmme myös omien suunnitelmien mukaan yhteisiä aineita.  

Tänä vuonna kirjoitan taululle uusia sanoja, joita olemme löytäneet viikon aikana.  Kun sanoja on 7-10 kasassa, keskimmäiset kirjoittavat niistä vihkoihinsa lauseet.  Esikoiselle ne ovat yleensä ennestään tuttuja - paitsi nämä 6. luokan matikan termit, jotka tuli tässä kerran esiin.   

Sanoja löytyy kirjoista, Aku Ankoista tai käytän itse sanoja, joita lapset eivät vielä osaa.  Joskus tuntuu aika hurjalta olla se ainoa suomea puhuva ihminen lasten elämässä! 

 (Lenkkimakkara ei ollut tuttu sana, vaikka makkara olikin).  

9-vuotias herkkä tyttö ei halunnut kirjoittaa lausetta sanasta "viikatemies", joka oli tullut esiin 6. luokkalaisen historian opinnoissa.  Joskus tarkistan itsekin sanojen merkityksiä, esim. siippa-sanaa käytetään yleensä vain miehestä.    

Kotikoulussa emme seuraa kelloa, van opiskelemme yhden alueen (esim. matikankirjan aukeaman) kerrallaan.  Joskus se on nopeasti valmis, joskus lapset tekevät tehtäviään toista tuntia.  

Eppu kertoi minulle kerran painokkaasti, että ei halua mennä minnekään muualle kouluun, vaan hän haluaa olla kotona koulussa 40-vuotiaaksi saakka!  Sitten hän mietti hetken ja sanoi: "Tai 18-vuotiaaksi saakka". :)  No, katsotaan kuinka kauan tätä iloa kestää!   

In English:

This is our 8th year of homeschooling.  We have one room school house for all the kids (and the cats and dogs are often there).  Eppu, who is 5 years old, likes to join us, but sometimes he will go play by himself like a real introvert!  He knows how to read and is practicing other skills as well.  

I feel the responsibility of teaching the kids Finnish!  I am the only person in their lives who speaks Finnish to them and they are doing well.  I write down new words each week and the youngest kids compose sentences of them.  

Eppu told me recently that he doesn't want to go to any other school, ever, before he is forty.  After a little pause he added "Or maybe when I'm 18!"   

Ruokakaapilla ja kaupoilla

Jokapäiväisen leivän pöytään saaminen on ihan oma työnsä täällä Keski-Aasiassa.  Kesä Suomessa oli niin huoleton, grillasimme, söimme valmisruokaa ja ne pari kertaa kun tein ruokaa, se oli niin helppoa.  En oikein osaa selittääkään mistä se johtuu. 

Olen juuri tekemässä ruokalistaa, koska löysin itseni taas tuijottamassa ruokakaappiin päivällisajan lähentyessä.  En ole jaksanut olla luova keittiössä, ja jopa riisikattilan tulelle laittaminen tuntui liian vaikealta.  Ajattelin, että ruokalista ehkä auttaa illallisten suhteen, mutta sekään ei ole täällä niin sanottua. 

Korttelin päässä on pikku kauppa (siitä kohta lisää) ja pappa, joka myy vihanneksia.  Vihanneskojun saapuminen noin lähelle kotia muutti basaareissa käynnit kyllä täysin.  Enää ei tarvitse jokaista perunakiloa kantaa kuumuudessa ja tungoksessa.  Vihanneskojun miinuspuoli on se, että siinä todellakin on vain perustuotteita.  Perunaa, porkkanaa, sipulia, sekä kaalia tai kurpitsaa sesongin mukaan, joskus valkosipulia ja punajuuria. Hedelmistä on lähinnä omenaa.  Mitään nopeammin pilaantuvaa ei oikein ole.  Niinpä haen paprikat, yrtit, kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatit sekä muut hedelmät vielä basaarista: 





Syömme kasvispainotteista ruokaa, käytännönkin syistä.  Lihaa myydään vain kirveellä hakatuissa kimpaleissa, kana on aina pakastekoipia tai -reisiä ellei osta valmiiksi grillattua kokonaista kanaa, joka on parhaimmillaan kuumana.  Kanafileitä löytää pääkaupungista pakasteena, mutta mitään valmiita marinoituja vaihtoehtoja ei ole.  Lihasta laittaminen on työläämpää, vaikka jauhankin kerralla yleensä 5 kiloa pakasteeseen odottamaan.     

Tässäpä muuten muutama kuva "lihatiskiltä", jossa leikkuulautana on kanto:







Pikku kaupassa on kaikkea pientä tarpeellista, paitsi että nyt ei ole koko kauppaa.  Se on remontissa, jonka pituudesta ei ole tietoa.  Niinpä haemme munat, maidot, margariinit, makaronit, riisit, teen, kahvin, öljyn ja kaiken muun vähän kauempaa.  Ei ole enää varaa olla spontaani, vaikka eivät seuraavat lähikaupatkaan kovin kaukana ole, ehkä noin 10 minuutin kävelymatkan päässä.  Lähimmät kaupat valitettavasti ovat vähän huonommin varustettuja, joten käymme nykyään kauempana kaupassa. 

Tyypillinen pikkukauppa, josta ei yleensä löydy esim. kissanruokaa, soijakastiketta tai hyvää juustoa:



Jääkaappiosasto kadulla:



Linssit ja pavut ovat mukavasti osa aterioita, mutta nyt vain pitäisi saada ne päivälisideat listalle ja alkaa noudattaa niitä.

Suomalaisittain katsottuna meillä kuluu erityisen paljon tomaattipyrettä (sitä käytetään täällä esim. keittojen mausteena), öljyä (ostamme vähintään 2 litran pulloja) ja majoneesia, joka on perheen amerikkalaisvaikutteita.  Käytetään sitä kyllä paikallisittain salaateissakin.  Viimeksi ostamamme majoneesit olivat pikkukaupassa olleet varmaan huoneenlämmössä ja maistuivat hieman oudolle, joten palautimme ne kauppaan. 

Jos paikallista maitoa saisi säännöllisesti, tekisin enemmän laatikkoja ja muuta maitopainotteista.  Ostamme litran maitopurkkeja 1,3 euron hintaan, eikä sitä oikein raaski sitten makaronilaatikkoon laittaa, koska voisin ostaa maitotädeiltä maitoa 30 sentin litrahintaan.  Jos he sitä toisivat.  Ehkä he taas saapuvat portille kolkuttamaan, kun jäätelökausi on ohi ja ihmiset eivät enää kymmeniä litroja kotijäätelön (myyntiin) tekemiseen.

Hintava (muualta tuotu) maitopurkki, jota käytän teen ja kahvin kanssa.  Paikallisessa maidossa on pieni sivumaku, josta en tykkää kuumassa juomassa. 



Itse kun tekee, saa hyvääkin.  Tässäpä naudanpaisti:




Ja tässä juustotarjotin, jonka loin syntymäpäivääni juhlistamaan.  On kiva huomata, että täälläkin on jo valikoimaa juustojen suhteen (ja joo, Valion tuotteita löytyy edelleen). 



Ehkäpä ensi ruokaviikko on jo värikkäämpi! 

Itsenäisyyspäivän lumiharso

100-vuotisjuhlan kunniaksi saimme ohuen lumipeitteen.  Yöt ja aamut ovat olleet todella viileitä ja päivää ennen ilmassa leijaili hiutaleita.  Aamulla piha oli vähän valkoisempi.  Maa on vielä lämmin, joten se ei peittynyt, mutta kasvit saivat kauniin kuorrutuksen. 

Jaksan aina ihastella miten pitkälle syksyyn täällä kukkivat ruusut!  Sain maljakkoonkin oman pihan kukkia Adventtien kunniaksi.  Tämä raukka ei ollut ehtinyt edes avautua.

Tummanpunaisesta ruususta näkee miten pölyistä täällä on koko ajan.  Täällä on aina pölyä joka paikassa.  Lakaisemme pihan ja kadunpätkän joka päivä ja naapurin rouva pyyhkii ikkunansa päivittäin.  Itse en jaksa ikkunoita kiillottaa, mutta piha ja varsinkin sisääntulo pitää pyyhkiä.  Talvella pöly muuttuu mudaksi.  Vasta kun saamme kunnon sateita, kasvitkin raikastuvat.  Se on sitten oikeastaan vasta keväällä. 

Ikivihreät pensasaidat pitävät pihan kauniina talvellakin.  Täytyy olla aikamoinen pakkanen ennekuin nämä pensaat jäätyvät niin, että lehdet tippuvat - ja silloin ne yleensä kuolevat.  Sitä on tapahtunut pari kertaa kymmenen vuoden aikana. Aina ne kasvavat uudelleen.

Lapset opiskelevat lintuja tämän vuoden.  Teimme linnuille ruokintapullon, jossa mm. suomalaisia neljän viljan hiutaleita, jotka olivatkin täynnä ötököitä.  Harmiksemme lintuja ei vain näytä pullo kiinnostavan.  Pihalla ne kyllä käyvät koirien ruokakuppeja tutkimassa, eli ruokailevia lintuja on.  Mikäköhän auttaisi? 

Pihaa keittiölle päin. 

Takorautaisissa ikkunalaatikoissa sinnittelee vielä jokunen kasvi. Nämä ovat korkealla, joten kasteleminen on hankalaa ulkoapäin, ja sisältäpäin pitää ensin poistaa hyönteisverkot ennenkuin pääsee "ulos".  Oikeassa alakulmassa näkyvä peili on aikuiselle sopivalla kohdalla, eli talo on korkea. Kuva on otettu portailta. 

Lumet sulasivat heti jo pois, mutta ehkäpä saamme vielä sen verran, että pääsemme vuosittaiseen mäenlaskuun vuorille!  

Kotia on laitettu joulukuntoon - vuosi vuodelta haluan vähemmän koristeita, mutta silti haluan jouluisen tunnelman :)  

Jurtassa - Kyrgyz Yurt Inside

Kolme jurttaa: vasemmalla perinteinen puukehyksinen villahuopajurtta, keskellä puukehyksinen telttakankaalla päällystetty jurtta.  Oikealla olevaa "jurttaa" isäntäperhe ei meinannut meille edes tarjota, se kun on metallikehyksinen ja telttakankaalla päällystetty, eli ei siis ollenkaan oikea! 

Onko yöpymiskokemuksissa eroja?  Kyllä on! 

Three yurts: on the left is traditional wool felt covered and wood framed yurt.  One in the middle has wooden frame, but it is covered in canvas.  The host family almost didn't let us use the "yurt" on the right, because it has an iron frame and canvas top, so it really isn't a real yurt at all!  

Did the material yurt was made of make any difference in the sleep experience? Yes, I think so! 

Jurtan oviaukolla

Alkuperäinen oikea kirgiisijurtta on siis huovutetulla villalla päällystetty.  Villavaatteethan on suomalaiselle tuttu kerros talvipukeutumisessa.  Yllätyksekseni villan ominaisuudet huomaa myös jurtassa!  

Saavuimme kylään illalla juuri auringonlaskun jälkeen - ja piti vetää takkia päälle!  Lapset juoksivat innoissaan heti sisään jurttiin ja kävin kurkistelemassa mihin he hävisivät.  Villajurtassa oli selvästi lämpimämpi kuin telttakankaalla päällystetyssä jurtassa.  Jurtissa ei ollut pattereita päällä, joten lämpötila oli ihan vain kankaan ominaisuudesta kiinni.  Lämpöeron huomasi jo oviaukolla seisoessa.  Mutta mennäänpä sisään:  

The original Kyrgyz yurt is covered with felt.  We Finns use woolen clothes in the winter and already appreciate its qualities in our, shall I say, challenging climate.  To my surprise the qualities of wool were noticeable even in a yurt! 

We arrived in the village moments after sunset.  The weather was cool and I had to pull on a jacket.  Children disappeared inside the yurts immediately and looking for them I peeked into each yurt.  The felt covered yurt was warmer than the canvas covered ones and I only stood at the door.  There were no heaters, so the only difference was the material. But let us go inside:    

Jurtan ovi on huovutettu villanpala, jonka taustalla oli kaislaverhoa.  Päiväsaikaan rullasimme sen ylös ja illalla asetimme sen huolellisesti kiinni.  Mitään lukkojahan oviläpyskään ei siis saa :)  mutta olen nähnyt myös jurttia, joissa on puinen ovi. 

Door of the yurt is a long strip of felt that was lined with bamboo reed.  During the day time we rolled it up and in the evenings made sure it was well closed.  No locks in these doors!  But I have seen yurts with wooden doors as well.  

Jurtassa on perinteisen punaiseksi maalatut puukehykset, jotka on sidottu nahkanaruilla yhteen.  Tästä linkistä löytyy jurtanrakentamisesta kuvia ja tekstiä.  

The wooden frame is traditionally painted red and attached by leather strips.  In this link you can find pictures and text about building a yurt.  

Villajurtassa oli huomattavasti hämärämpää kuin telttakankaisissa jurtissa.  Pyysimme jopa aamulla isäntäperhettä laittamaan lamppuun valon ja sitten emäntä näytti meille, miten jurtan huipulla olevaa kangasta pystyi avaamaan ja sulkemaan tarpeen mukaan.  Se auttoi kivasti myös lämpötilan säätelyyn, sillä päivällä aurinko lämmitti jurtat todella lämpimiksi.  

Felt covered yurt was noticeably dimmer than the canvas yurts.  We asked the host family to turn on the  electric light bulb during the day and then the hostess showed us how to open the top of the yurt.  It helped also with the temperature that was really warm during the day in the yurt.  

Jurtan huipulla oleva renkaan kuvio on myös Kirgistanin (Kirgiisian) lipun symboli.  Ehkäpä tämä on se ensimmäinen kuvio, jota vastasyntyneet paimentolaisvauvat katselivat jurtassa maatessaan.  

Rengas, eli tundyk, on perheille tärkeä.  Isän kuoltua poika perii sen omakseen, joten se pysyy perheessä vaikka jurtan muut osat voidaankiin uusia.   

The pattern on the ring is also the symbol in Kyrgyz flag.  Maybe this is the first shape that the new born nomadic babies saw when they were laying in their beds in the yurt.  

The ring, tyndyk in Kirgiz, is important for the family.  After father passes away, the son will inherit it, so it will stay in the family even when all the other parts of the yurts can be renewed.  

Villajurtassa, jossa meidän perhe nukkui, oli ruohikolle asetetut matot, ja niiden päällä patjat. Alimmainen patja oli muovipäällysteinen ja seuraavat olivat perinteisiä kirgiisipatjoja.  Saimme paksut peitot yöksi ja nukuimme oikein hyvin viileässä yöilmassa.  Päivällä rullasimme jurtan reunaa vähän auki tuuletusta varten.  Seinälle sai ripustettua vaatteita roikkumaan, mikä ei ole esteettisesti miellyttävää mutta hyvin käytännöllistä.

Our family slept in the felt yurt on mattresses on the carpets that were set on the grass.  The bottom mattress was covered with plastic, on top of that was a traditional Kyrgyz mattress.  We had plenty of thick blankets for the night and we slept well in the cool night air.  During the day we rolled parts of the edge of the yurt open for air.  The wooden lattice of the wall was useful for hanging clothes...not aesthetically pleasing but very practical.  

Tässä on telttakankainen jurtta sisältäpäin.  Telttakankaan alla oli muovi.  Se on paljon valoisampi sekä yö- että päiväsaikaan.  Osa tässä jurtassa nukkuneista siirtyi sisälle taloon nukkumaan valoisuuden ja lämpötilan vuoksi.  Tässä jurtassa oli puiset sängyt ja kauniit kankaat seiniä koristamssa. 

This is the canvas covered yurt inside.  There was a sheet of plastic underneath the canvas. It is much more light both during the day and night.  Some people who were sleeping in this yurt moved inside the house because of the light and temperature.  This yurt had rough wooden beds and beautiful materials to adorn the walls.  

Jurttahan on siis teltta.  Ja ihan niinkuin teltassa yöpyessä, kaikki äänet läpäisevät seinät.  Isäntäperheemme asui keskellä kylää, ja osana maaseutuelämää äänitehosteita antoivat kylän hevoset, lehmät, aasit, lampaat, kanat, koirat, kissat ja kukot.  Kaikki nämä äänet olivat tarpeeksi kaukana, kunnes aurinko nousi.  

Linnut aloittivat viserryksen.  En ole koskaan kuullut niin kaunista liverrystä, niin kirkkaana ja niin läheltä.  Laulajia oli monenlaisia, kaikilla ihana ääni.  Konsertti oli oikein nautittava, vaikka se alkoikin aikaisin.  Teki mieli nousta ylös ihastelemaan sekä laulua että laulajaa.  Mutta en jaksanut.  Silmät alkoivat painua taas kiinni.  

Seuraava laulaja toi täyden shokin.  Metrin päästä tyynystäni kiekaisi kukko reippaan aamuherätyksen - ei vain yhtä, vaan useamman.  Se kulki ympäri jurttaa kiekuen.  Kukon kieunta on juuri niin äänekästä kuin voisi kuvitella.  Lapset eivät ihme kyllä heränneet, mutta me aikuiset kyllä.  

Mainitsimme tämän aamulla isäntäperheelle....että voisiko sen kukon ehkä päästää pihalle vasta noin aamuseitsämän jälkeen...me ollaan lomalla?  Valitettavasti kukko oli naapurin kukko, joten perhe ei voinut tehdä asialle mitään - mikä meitä vähän ihmetytti, mutta minkäs teet.  Niinpä aamuherätyksen saimme aitoon maatilan tyyliin. 

Yurt is a tent.  And just like when you sleep outside in a tent, you will hear anything and everything.  Our host family lived in the middle of a village, and part of farm lifestyle are all the village animals who were making animal noise: horses, cows, donkeys, sheep, chickens, dogs, cats and roosters.  All this was just a background noise further away, until sunrise. 

Birds started signing.  I have never heard such beautiful singing, so bright and so close.  There were several kind of singers, all with lovely voices. The concert was really enjoyable, though early.  I felt like getting up and seeing the birds and enjoy their songs.  But, as I said, it was really early and my eyes started to close. 

The next songbird gave me a total shock.  Out of nowhere, but still right next to my billow, I heard a rooster crowing.  Not just once, but several times.  It was actually walking around the yurt crowing, and it is exactly as loud as you can imagine it to be.  I am surprised that the kids didn't wake up, but we adults did.  

We mentioned this to the host family in the morning...that maybe they let the rooster out only after 7 am...we are on holiday?  Unfortunately it was neighbor's rooster, so they couldn't do anything about it.  So the wake up in the yurt is real farm style.  

Kauniit villahuovutukset jurtan reunuksilla.

Adorable felt decorations. 

Olen vakuuttunut luonnollisen villan ylivoimaisista ominaisuuksista vaatteissa sekä asumisessa! Ajatella, että kasvatat lampaat, joiden villasta saat tehtyä itsellesi talon.  Ei sen luonnonmukaisempaa asumista olekaan.  Ja se on parempi materiaali kuin nykyajan telttakankaat ja muut muoviset viritelmät.  Jos sinulle avautuu mahdollisuus nukkua jurtassa, valitse ihmeessä aito oikea huopajurtta! 

I am convinced of the superiority of woolen materials in clothing and also in living!  Think about it: you raise sheep and use their wool to make yourself a house.  There is no more natural way of living :)   It is better than canvas and other plastic tricks.  If you will have a chance to sleep in a yurt, make sure you get a yurt made of felt.  

Vihjailin miehelleni, että voisimme asua kesät villakodassa, mutta kuulemma muutama päivä riitti hänelle.  Minusta tuntuu, että miehet vain teeskentelevät laittavansa kodit ja asunnot naisilleen.  Taitavat olla mukavuudenhaluista sorttia!  

I hinted to my husband that we could live in a woolen teepee during the summer, but few days was enough in his opinion.  I think men pretend to make nice houses and apartments for their women.  They seem to like comforts of a house themselves! 

Photo Copyrights are all mine!  Please ask before using.