Ruokakaapilla ja kaupoilla

Jokapäiväisen leivän pöytään saaminen on ihan oma työnsä täällä Keski-Aasiassa.  Kesä Suomessa oli niin huoleton, grillasimme, söimme valmisruokaa ja ne pari kertaa kun tein ruokaa, se oli niin helppoa.  En oikein osaa selittääkään mistä se johtuu. 

Olen juuri tekemässä ruokalistaa, koska löysin itseni taas tuijottamassa ruokakaappiin päivällisajan lähentyessä.  En ole jaksanut olla luova keittiössä, ja jopa riisikattilan tulelle laittaminen tuntui liian vaikealta.  Ajattelin, että ruokalista ehkä auttaa illallisten suhteen, mutta sekään ei ole täällä niin sanottua. 

Korttelin päässä on pikku kauppa (siitä kohta lisää) ja pappa, joka myy vihanneksia.  Vihanneskojun saapuminen noin lähelle kotia muutti basaareissa käynnit kyllä täysin.  Enää ei tarvitse jokaista perunakiloa kantaa kuumuudessa ja tungoksessa.  Vihanneskojun miinuspuoli on se, että siinä todellakin on vain perustuotteita.  Perunaa, porkkanaa, sipulia, sekä kaalia tai kurpitsaa sesongin mukaan, joskus valkosipulia ja punajuuria. Hedelmistä on lähinnä omenaa.  Mitään nopeammin pilaantuvaa ei oikein ole.  Niinpä haen paprikat, yrtit, kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatit sekä muut hedelmät vielä basaarista: 





Syömme kasvispainotteista ruokaa, käytännönkin syistä.  Lihaa myydään vain kirveellä hakatuissa kimpaleissa, kana on aina pakastekoipia tai -reisiä ellei osta valmiiksi grillattua kokonaista kanaa, joka on parhaimmillaan kuumana.  Kanafileitä löytää pääkaupungista pakasteena, mutta mitään valmiita marinoituja vaihtoehtoja ei ole.  Lihasta laittaminen on työläämpää, vaikka jauhankin kerralla yleensä 5 kiloa pakasteeseen odottamaan.     

Tässäpä muuten muutama kuva "lihatiskiltä", jossa leikkuulautana on kanto:







Pikku kaupassa on kaikkea pientä tarpeellista, paitsi että nyt ei ole koko kauppaa.  Se on remontissa, jonka pituudesta ei ole tietoa.  Niinpä haemme munat, maidot, margariinit, makaronit, riisit, teen, kahvin, öljyn ja kaiken muun vähän kauempaa.  Ei ole enää varaa olla spontaani, vaikka eivät seuraavat lähikaupatkaan kovin kaukana ole, ehkä noin 10 minuutin kävelymatkan päässä.  Lähimmät kaupat valitettavasti ovat vähän huonommin varustettuja, joten käymme nykyään kauempana kaupassa. 

Tyypillinen pikkukauppa, josta ei yleensä löydy esim. kissanruokaa, soijakastiketta tai hyvää juustoa:



Jääkaappiosasto kadulla:



Linssit ja pavut ovat mukavasti osa aterioita, mutta nyt vain pitäisi saada ne päivälisideat listalle ja alkaa noudattaa niitä.

Suomalaisittain katsottuna meillä kuluu erityisen paljon tomaattipyrettä (sitä käytetään täällä esim. keittojen mausteena), öljyä (ostamme vähintään 2 litran pulloja) ja majoneesia, joka on perheen amerikkalaisvaikutteita.  Käytetään sitä kyllä paikallisittain salaateissakin.  Viimeksi ostamamme majoneesit olivat pikkukaupassa olleet varmaan huoneenlämmössä ja maistuivat hieman oudolle, joten palautimme ne kauppaan. 

Jos paikallista maitoa saisi säännöllisesti, tekisin enemmän laatikkoja ja muuta maitopainotteista.  Ostamme litran maitopurkkeja 1,3 euron hintaan, eikä sitä oikein raaski sitten makaronilaatikkoon laittaa, koska voisin ostaa maitotädeiltä maitoa 30 sentin litrahintaan.  Jos he sitä toisivat.  Ehkä he taas saapuvat portille kolkuttamaan, kun jäätelökausi on ohi ja ihmiset eivät enää kymmeniä litroja kotijäätelön (myyntiin) tekemiseen.

Hintava (muualta tuotu) maitopurkki, jota käytän teen ja kahvin kanssa.  Paikallisessa maidossa on pieni sivumaku, josta en tykkää kuumassa juomassa. 



Itse kun tekee, saa hyvääkin.  Tässäpä naudanpaisti:




Ja tässä juustotarjotin, jonka loin syntymäpäivääni juhlistamaan.  On kiva huomata, että täälläkin on jo valikoimaa juustojen suhteen (ja joo, Valion tuotteita löytyy edelleen). 



Ehkäpä ensi ruokaviikko on jo värikkäämpi!