Piirakka / Quiche

Erään piirakan surullinen tarina.  Piirakan näkökulmasta surullinen.  Minun näkökulmasta tarina oli herkullinen, joskin liian lyhyt.

Mutta ennen kuin menemme syvällisiin, pitää vähän praatata jonninjoutavia.  Tiesittekö, että praatata on meän kieltä ja tarkottaa porisemista?  Mien itte ossaa meän kieltä, mutta solis kiva taito! Sitä on vaan jääny vähän korvan taakse kun on kasvanu niillä nurkilla.

Meitä on täällä keskellä Aasiaa siunattu polviin asti ulottuvilla kinoksilla.  Pari postausta sitten laitoin jonkun talvirunon, jossa puhuttiin polkujen tuiskuamisesta umpeen.  Kerkesin jo siihen, että eipähän täällä noin ikkään taida tuiskuttaa ja heti sanomasta päästyäni alko semmonen lumisade, ettei oo vuosiin nähty.  Satoi melkein kolme päivää yhtä kyytiä.

Mutta nautittu on lumesta, leikkien, luoden.  Ulos mennessä on niin hiljaista.  Lumen lumoavan kaunis valkea peitto vaimentaa ihanasti äänet.

Tästä tuli mieleen, että jos lapsi, erityisesti sellainen juuri yksi vuotta täyttänyt ja aktiivinen liikkuja, on hiljaa, silloin pitää äidin juosta.  En tätä uskonut, vaikka itse sanonkin ja kun Eppu oli ollut hiljaa liian kauan jonkun aikaa, piti lähteä katsomaan minne se on ehtinyt.  Ajattelin, että vessaan hammasharjoilla leikkimään tai jonkun puhelimen latausjohtoa imeskelemään.  Mutta ipana olikin saanut minun muka ovelasti räsymatolla tukkiman kaapinoven auki ja heilutteli löytämiään vitamiinipurkkeja mielissään.  Mutta ihan hipihiljaa, koska tokihan jo tiesi, että tämä kaappi oli ei-ei ja no-no (kasvatan kahdella kielellä, jotta menee varmasti perille)!  D-vitamiinpurkki oli auennut ja näin siis selvisi, että sen kansi ei ole lapsenkestävä.  Kaivelin heti Epun suuta puruyrityksistä huolimatta, mutten kohdannut yhtään pilleriä.  Ehkä niitä ei siis ollut suuhun asti ehtinyt ja poika on vielä voimissaan nyt pari päivää tapahtuman jälkeen.  Keräsin lattialle levinneet pillerit takas purkkiin ja nostin ne korkealle.  Näin se elintaso nousee päivä päivältä.

Nyt siihen piirakkaan.  Tämähän on englanniksi quiche.  Tiesitkö, että muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta kuten Qatar, jos englanninkielinen sana alkaa q-kirjaimella, toinen kirjain on aina u?  Pieni muistivinkki oikeinkirjoitussääntöihin.

Tällainen suolainen kinkkujuustopiirakka on yksi lempipiirakoistani.  Se on helppo tehdä ja maistuva kuin mikä!  Se on hyvää aamupalalla, lounaalla, välipalalla tai iltapalalla.  

Tuli mieleeni, kun Suomessa viime talvena kutsuimme vihdoin viimein seinänaapurit kylästelemään.  Mehän oltiin siellä lapsensynnytysmatkalla.  

 Tein tottakai piirakan.  Kinkkua, vähän maistuvampaa juustoa, ei sitä perusOltermannia, punaista paprikaa munamaitoon kellumaan ja uuniin. 

Olimme yrittäneet kutsua naapuripariskuntaa kylään jo monta viikkoa, mutta tiedäthän millaista se Suomessa on, kalentereiden kanssa.  Saimme viimein virallistettua tämän aikeen.  

Piirakka oli siis jo valmiina aikuisten iltapalaistujaisia varten.  Oli iltapäivä, siinä kello 16 maissa.  

 Samana päivänä olimme käyneet jossain ultrakontrollissa ja saaneet tietää, että odotimme pientä poikaa.  Laskettu aika oli parin viikon päässä.  

Isommilla lapsilla oli jokin lastenohjelma menossa, odottelin miestä kotiin.  

Ja sitten, ihan ilman mitään varoituksia,

lapsivesi meni.  

Ja mietin, että miten pitäisi jalat ristiä, että saataisiin nyt ne iltapalaistujaiset vietettyä naapureiden kanssa, kun oli se piirakkakin!  

Eikä siinä vielä mitään, mutta seuraavana päivänä olisi serkun kihlajaiset, jäisikö nekin nyt välistä?! 

Täti lähetti viestiä, kysellen osallistumista kihlajaisiin.  En uskaltanut sanoa muuta kun "jos ei olla synnyttämässä, heh heh".  Suuttukohan se? 

Ja niinhän siinä kävi, että harmikseni piti ilmoittaa J&E:lle, että tänä iltana meille tuli muita, odottamattomia menoja :) 

Mutta leikkasin hyvänkokoiset viipaleet piirakkaa heille ja vein naapuriin, niinkuin lohturuoaksi.  

Ja tämän mainiompaa lohturuokaahan ei ole!  

Tädille en uskaltanut kertoa, jätin sen äitin harteille.  :) 

Mutta lähetin kyllä miehen ja isommat lapset kihlajaisiin edustamaan kun itse nuuhkin vauvanposkea synnärillä.  

Niin, siis tämä piirakka.  

Eli ohjeeni on, että tee ihmeessä se pohja itse!

Ei mitään "nopeita" valmispohjia.  

Mikään ei ole nopeampaa kuin sekoittaa

100 gr. kylmää voita

3 dl jauhoja

ripaus suolaa

3 rkl vettä

palloksi, 

jäähdyttää jääkaapissa

 sen aikaa kun pilkot päälliset

 ja levittää nyrkkimällä vuokaan.  

Ja kun vieraat ovat nuolleet murusetkin lautaselta, voit ylpeänä, mutta tietenkin vaatimattoman näköisenä kertoa, että se on alusta alkaen itse tehty! 

Nami nam!