Tee leipiä - teeleipiä

Tämä on juhlapostaus.

300 tuli täyteen!

Onhan tässä bloggailtu jo neljän vuoden ajan ja mukavaa se on vieläkin.  Kiitos vaan mukanaolijoille, olisi vähän tylsempää kirjoittaa, jos kukaan ei kävisi lukemassa ja kommentoimassa.  

Teeleipä-aihe on minusta aika hauska aiheeksi tällaiselle "juhla"postaukselle.  En nimittäin ole mikään keittiön kuningatar.  Täytyy sanoa, että kaikista kotihommeleista tuo kokkauspuoli on minusta vähiten houkutteleva.  Mielummin pesen pyykkiä ja siivoan kuin laitan ruokaa.  

Joskus innostun ruoanlaitosta ja kuvittelen jo, että joka ilta meillä on pöydässä herkullinen ja tasapainoinen ateriakokonaisuus.  Mutta eihän se kuitenkaan mene aina niin.

Maha tässä kurnii ja huomasin juuri, että tänään me ei syöty ollenkaan iltaruokaa.  Lapset saivat juustovoileivät iltapäivällä välipalaksi ja sitten oli pianotuntia, jutustelin uuden tuttavuuteni seinänaapurin kanssa kadulla katsellen kun Eppu heitteli kiviä ojaan ja hups heijakkaa, lapset kävivät kylvyssä ja laitoin ne nukkumaan.  Kukaan ei kyllä kysellytkään iltapalaa...näin kuumalla säällä ei tule nälkäkään niin heti.  

Teeleipien synty alkoi jääkaapista löytyvästä perunamuussista. 

(muusista?)

Mieleeni tuli heti Gudrunin perunateeleivät, jonka reseptin huolellisesti kirjoitin uuteen keittokirjaani 16 vuotta sitten. Käytin ensimmäisen oman reseptikirjan omistajan innolla ihan oikeaa mustekynää ja koukeroista käsialaa, joilla kopioin kirjaani reseptejä sitä mukaan kun niitä sain "perinnöksi".  Molemmat kyllä jäivät ajan myötä pois;  säiliömustekynää ei enää ole ja koukeroinen käsiala vie liikaa tilaa ja aikaa.    

Gudrun-tädin teeleipäresepti on sen sijaan käytössä usein!  

Teeleipä on siitä kiva leipä, että sitä ei tarvitse vaivata, ei odotella.  Sen kun sekoitat ainekset yhteen ja lättäiset pellille.  Muodollakaan ei ole väliä, meillä nimittäin leivät katoavat parempiin suihin pelliltä heti kun ne ovat jäähtyneet syömäkuntoon.  

Gudrunin perunateeleivät

10 dl vehnäjauhoja

6 tl leivinjauhetta

1-2 tl suolaa

3 tl sokeria

75 gr voita/margariinia

6 dl perunasosetta

n. 3,5 dl kermamaitoa

Käytä suolaa vähemmän, jos perunasoseessa on jo suolaa.

Lisää maitoa sen verran, että taikinaa on helppo kaulia jauhoitetulla pöydällä.

Paista 250 C asteessa 12-15 minuuttia.  

Lapset kävivät nappaisemassa aina "vielä yhden" teeleivän ja ihmettelivät siinä sivussa äitiä, joka hätisteli heitä kauemmaksi teeleipäpinosta, josta räpsi kuvia.  Eppu päätti, että tuohon asetelmaan hänkin heittää oman lakkinsa  - siis kenkänsä.  Tällaista bloggajan arkea täällä.  Otettiin siitäkin sitten kuva! 

p.s. en malta olla vähän vihjailemasta tulevasta.  

Meillä on erään ruusuprinsessan syntymäpäivät tulossa ihan kohta.  Toivelistaykkösenä on oma hevonen, jota emme, ihme kyllä (lue tylsät vanhemmat) ole hankkimassa.  Mutta hyvänä kakkosena on oma huone.  Ja sehän on meillä mahdollista!  Pihan toisella laidalla on yläkerran huoneita, jonne olen salaa sisustellut ja suunnitellut prinsessan omaa olohuonetta.  Nukkumiseen se ei tule, koska neiti on liian nuori nukkumaaan toisessa rakennuksessa yksin, mutta nyt sinne saa kaikki omat tavarat järjestykseen.  Saa jättää vaikka 1000 palan palapelin kesken eikä kukaan tule sotkemaan!  

Olen nauttinut huoneen suunnittelusta ja paljastan täälläkin sitten miten yllätys sujuu.

Nyt pitää jatkaa verhojen ompelua, kun kaikki uteliaat silmäparit ovat toivon mukaan kiinni!