Jälkijunassa vähän

Meillä oli oikein kunnon talvi kolmisen viikkoa.  Nyt ovat lumet jo sulaneet, mutta pakkohan on vähän näyttää mitä minä puuhaan kun maass' on hanki.  Kun tuli ne kuvatkin otettua.  

Alan järjestelemään kirjahyllyä.  Pölyt lähtevät ja sitten leikitään kameran kanssa.  Ihana kori, jonka löysin kirpputorilta ilahduttaa aina vaan.

Nämä kirjat kuvaavat oikeastaan aika hyvin, mitä täällä usein tapahtuu: lapsiin, kotiin ja puutarhaan liittyviä asioita.

Oranssi kirja on isomman pojan vauvakirja.  Väri tuli valittua ihan nappiin, hän on räiskyvä ja vahva persoona!

Martta-tätin kirja on muhkea paketti kaikesta kodinhoitoon liittyvästä.  Et ole varmastikaan edes ajatellut patjojasi.  Tiesitkö, että patjat pitäisi kääntää neljä kertaa vuodessa, jotta käyttöpaino jakautuu tasaisesti? Niin, että kaksi kertaa jalkopää pysyy paikoillaan, mutta patja käännetään ympäri, ja sitten kaksi kertaa niin, että jalkopään ja pääpään paikkaa on vaihdettu ja patja käännetään ympäri.  Jos ei muista miten patja on käännetty, voit kirjoittaa pienet lappuset ja kiinnittää ne hakaneuloilla patjaan.  Toiseen päätyyn lappu, jossa lukee tammikuu (oikein päin) ja huhtikuu (ylösalaisin), toiseen päätyyn lappu, jossa lukee lokakuu (oikein päin) ja heinäkuu (ylösalaisin).  Lapusta tarkistamalla huomaat, onko patja tullut käännettyä ajallaan.  Martalla on neljä sivua  pyhitetty patjoihin.  Eikö kuulosta ihan hirmuisen mielenkiintoiselta kirjalta!  Ai siellä takapenkissä on jollain kysymys, niin, rohkeasti vain?  Ai että olenko lukenut kirjan läpi?  Tottakai olen!  Joitakin osia jopa kahteen kertaan!

Puutarhakirjan ostin aika hiljattain, kun siinä oli paljon kauniita kuvia ja ohjeita ihan kaikkeen puutarhaan liittyvään.  Elättelen suuria toiveita, jälleen kerran.    

Pölyrätti kävi huiskuttamassa myös ylähyllyn, josta löytyi hukassa ollut mittanauha.

Kylmällä ilmalla kissat notkuivat keittiössä kerjäämässä ruokaa.  Miu miu miu.  Ei ollut sitten sydäntä laittaa niitä kinoksiin hiiriä etsimään.  

Mutta kuvan laitoin tänne, kun huomasin, että tässä vaiheessa tuolla aloe veralla on vielä monta ehjää lehteä-  nyt niitä on vain yksi.  Ei sovi tuo kasvi huoneeseen, joka on kovassa käytössä. Ensi talveksi sille täytyy löytää paikka jostain korkealta, jos se on vielä olemassa.  

 

Keittiöhän koki remontin viime kesänä.  Sinne laitettiin avohyllyt ja olen niitä järjestellyt siitä asti.  Joskus on aikomus ihan koko huone esitellä (muutama juttu vielä puuttuu, voitko kuvitella), mutta tässä on puukulhoja Turkista, joita ei ikinä aiota käyttää oikeasti, mihinkään!   

Hyllylle pääsi myös purkki, jonka ostin Peppi Pitkätossun periaatteen mukaan; purkkeja ei ole koskaan liikaa.  Pilkkukyljessä heijastuu keittiön ihanat suuret ikkunat.  

Aurinko armas kuivas lumehen ja lapset, omat sekä naapurin, olivat innoissaan auttamassa.  Monena päivänä kuului lapion kalketta kun he paukuttelivat jäätä rikki ja kauhoivat sitä puskiin.  Eppua en jaksanut päästää märkään konttaamaan.  Kehoitin häntä opettelemaan kävelyä, niin pääsisi vapauteen.  

Eppua huvitti äidin kehoitukset: "Minäkö? Kävelemään?  Mielummin revin itseäni hiuksista!" 

Mukavasti sujui monta välituntia ja iltapäivää jään parissa.  "Crocsit" on Suomesta alennuskorista eurolla löytyneet ja on kuule just sopivat tänne! 

Lumiukosta piti ottaa kuva muistoksi.  

Muutaman päivän päästä maassa oli ihan pieni kasa ja sementillä pyöri likainen porkkana.  

Elämä on niin lyhyt, varsinkin lumiukolla keväällä.

Ensi talvena odotan sellaisia Lassimaisia lumiukkonäytöksiä pihalle.  

Että tämmösiä me täällä lopputalvena.