Heppatyttöjä

Pääsiäsiviikonloppuna kävimme tervehtimässä krokotiilivuorta.  Emme kyllä jaksaneet sinne krokolle asti kiivetä, mutta eväsretkeilimme antoisasti vihreillä niityillä kevätkukkasista nauttien.  Lapset kirmasivat kuin villivarsat, ja sitten kuulin jonkun ihastuneen huudahduksen: "Katsokaa, hevosia!"

Joku oli päästänyt heppansa nauttimaan runsaasta vihreästä ruohosta vuorille.  Ja ihana pieni tähtiotsainen varsakin siellä verrytteli jalkojaan ja kävi välillä maitotankkauksella.  

Minähän lähdin heti metsästämään hevosia kameran kanssa.  Vaihdoin Nikoniini Nikkor-linssin 55-300mm.  Tuo numero tarkoittaa sitä, että linssi on pitkä ja sillä saa kyllä zoomattua tosi kauas.  Käytän sitä aika harvoin kun tulee kuvattua enemmän kotosalla jossa ei tietenkään tarvi noin valtavaa zoomia. 

Vuorilla on usein lampaita, vuohia ja lehmiäkin, joista olet nähnyt kuvia jos olet blogiani seurannut kauemmin.  Mutta hevosia näkee aika harvoin.   

Lapset innostuivat myös hevosia katsomaan.  Esikoinen varsinkin on hurahtanut viime vuoden aikana hevosiin ihan täysin.  Kirjastosta kannettiin kotiin hevos-kirjoja ja kaikki on ihanaa jos siinä on vaan hevosen kuva (vihkot, kynät, penaalit, vaatteet yms.).  Käytin kahta vanhempaa lasta Suomessa parilla tallilla katsomassa hevosia ja toisella kerralla saivat myös puuhastella ponien kanssa ja ratsastaakin.  Se oli kyllä ikimuistoista!   

Olin itse päätynyt ihan toiseen suuntaan kuin lapset, mutta vuorilla äänet kantautuivat ihmeen selvästi kauaskin.  Seisoin kukkulalla ja yritin neuvoa heitä olemaan paikoillaan ja matalana, jotta hevoset eivät lähtisi juoksemaan poispäin.  

Aina kun lapset lähestyivät, hevoset juoksivat vähän kauemmaksi, harmi kyllä koko ajan poispäin minusta.  

Varsa oli kovin kiinnostunut lapsista, muttei uskaltanut kosketusetäisyydelle.  

Näin kameran linssin läpi mukavan selvästi hepolaiset.

Tästä kuvasta näet kuinka kaukana olin, silti sain hyviä :) kuvia otettua.    

Lopulta lapset eivät enää malttaneet olla juoksematta hevosia kohti ja sittenhän hevoset laukkasivatkin jo hyvän matkan päähän.  

Kyllä hevonen on yksi kauneimmista eläimistä! 

Näin eilen tämän kuvan Pinterestissä ja melkein tuli kyynel silmään, niin upea hevonen tässä on kuvattu (ei ollut lähdettä):  

 

Mikähän se on, että jotkut eläimet saavat tällaisen tunnereaktion aikaan.  Kerran katselin Youtubessa lasten kanssa videonpätkiä delfiineistä ja liikutuin siinäkin kyyneliin asti.  Ja ei, en ollut raskaana :)  

Mutta heppatyttö on näköjään äitiinsä tullut!  Ja nyt odottelen, että tännekin saataisiin ratsutalli!  Olisi ihana viedä lapsia sinne hevostelemaan.  Miten on, löytyykö sieltä lukijoiden joukosta hevostyttöjä?  Ja jos et ole klikannut itseäsi vielä lukijalistalle, käy lisäämässä itsesi joukkoon!