Maito

Nyt taisi tulla blogin elämän lyhyin otsikko.

Ajattelin kertoa juttua meidän arjesta ja tässä on aihe, josta en olekaan ennen kirjoittanut.  Nimittäin maito.  Lehmänmaito.

(Kuva ei liity aiheeseen mitenkään, on vain viimeisimmältä vuorireissulta nappaistu maisemakuva.)

Suomalaisittain minä tykkään juoda maitoa, varsinkin kun terveysvaikutuksia on tuloksekkaasti hehkutettu kaikissa ruokajulkaisuissa.  Kolme lasillista päivässä!

Muistan ensimmäisen kerran kun join muuton jälkeen Keski-Aasiassa maitoa.  Ostimme jotain venäläistä kestomaitoa, joka säilyi avaamattomassa purkissa huoneenlämmössä kuukausikaupalla.  Eihän sen maku ollut tuoreen veroinen ja oli siinä opettelemista, että sai aamumyslin alas.  En tykkää sitä vieläkään juoda ihan noin vain paljaaltaan.  Lapset siitä kyllä tykkää.  Tämä kestomaito on nykyään myös tosi kallista, n. 2 e/litra.

Kertomus kuuluu eräästä ulkomaalaisesta, joka ensimmäisellä vierailullaan heräsi aamulla aikaisin pihalta kuuluviin kiljahteluihin.  Hädissään hän arveli, että siellä on nyt joku avun tarpeessa, mutta löysikin kerrostalon pihalta maitoa myyvän mummelin.  Kaupunkeihin maitoa tuovat kyläläiset nousevat aikaisin ja kiertelevät kutsuhuutoinensa asiakkaita etsimässä.  Myyjät eivät kilistele kelloja aikä heillä autojakaan ole, joten heidän täytyy turvautua ääneensä.  Joillakin myyjillä on todella hyvät myyntiäänet ja he kehittävät omanlaisensa laulun kertoakseen asiakkaille, että nyt voi tulla ulos ostamaan.  Ma-III-to-aaa, os-TA-maan!

Me kerrostalossa asuessamme teimme tuttavuutta maitomyyjän kanssa ja hän tiesi tulla meille ilman huuteluita.  Onkin mukavampaa ostaa maitoa suoraan kotiovelle, kuin  juosta ulos rahojen ja astioiden kanssa.  Sovin yleensä tietyn litramäärän, jota ostan tiettyinä päivinä.  Lapsiluvun kasvettua on myös maitomäärä kasvanut.

Tässä talossa asuessa olemme kokeneet kaikenlaisia versioita maidonmyynnistä.  Paras tilanne oli se, kun vastapäisellä naapurilla oli lypsylehmä.  Sovimme, että ostamme kaksi litraa päivässä ja lähetin aamuisin lapsen ämpärin kanssa maidonhakumatkalle.  Siitä riitti lapsille juotavaa ja sitten makaroonilaatikkoon, riisipuuroon tai leipomuksiin.  Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että jos naapurit ehtivät ensin ostoksille, saattoi olla, että meille ei riittänytkään maitoa.  Täällä kun ei ole tapana sanoa ei ihmisille, varsinkin jos he tietävät, että maitoa on.  Tätä tapahtui kuitenkin vain juhlapäivien aattoina, jolloin naapuritkin käyttävät maitoa leipätaikinaan ja kakkuihin.  

Mutta naapuri järjesti häät ja myi lehmän alta pois.  Vielä he eivät ole uutta hankkineet, joten on pitänyt löytää uusi maitovirta.  Meidänkin naapurustossa kiertelee maitomyyjiä ja he ovat tulleet tutuiksi.  Yksi heistä, Lola-täti, on minulle mieleen.  Lola-täti on vauhdikas ja äänekäs ja hauska ja juttelemme aina asioista, vaikkei meillä yhteistä kieltä oikein olekaan.

Kotikatu aika tasan vuosi sitten.  Siellä on kiva luistella sateen jälkeen maitotonkkia raahaten.  

Maitomyyjien hinnat ovat noin 50 euron senttiä/litra, joten ostan mieluummin heiltä, vaikka maidon joutuukin sitten itse pastöroimaan.  Kiehautan maidon tiettyyn astemäärään (+71-75 C) ja sitten laitan sen mahdollisimman pian jääkaappiin.  Tiesitkö muuten, että tuikitavallisesti monella täällä asuvalla ei ole jääkaappia?  Koen olevani kuin mikäkin talouskeittiön emäntä, kun meillä on jääkaapit ja pakastin!

Viime syksynä tapahtui, että Lola-täti ei pyynnöistä huolimatta tullut meille myymään maitojansa.  Hän kyllä kierteli meidän naapurustossa, mutta olikohan luvannut maitolitransa jollekin suurkuluttajalle, kun ei kävellyt meille asti, vähän syvemmälle naapurustoon.  Löysimme sitten uuden tädin, jonka nimeä en useasta kyselystä huolimatta vielä muista.

Saimme myöhemmin selville, että maidonmyyjillä on reviirinsä, joita he aika tiukastikin puolustelevat.  Tämä uusi myyjämme pelkää kuollakseen, että Lola-täti saa selville, että hän myy meille 10 litraa viikossa.  Olen siis ollut asiakkuudestani hipi-hiljaa, vaikka itse rehellisenä ihmisenä olisin mielummin avoin kaikista asioista.  Joskus on vain parempi olla puhumatta liikaa ja selittelemättä kaikkia tekemisiään jokaiselle kylän naiselle.  En halua mitään tappeluita, joissa maitohinkit heiluu ja tukka pöllyää jonkin litran takia.  Aikamoiseksi diplomaatiksi täällä joskus joutuu!

Viime aikoina maidon maku on ollut vähän outo...kutsumme sitä navettapihan mauksi.  Myyjä sanoi, että kylällä hän ottaa maidot myyntiin paikasta, jossa kaikkien maidot sekoitetaan yhteen, joten hän ei voi valita kenen maitoja myy.  Kerroimme, että ostamme kyllä maitoa säännöllisesti, jos se vain maistuu paremmalta.  Saa nähdä paraneeko maku.  En tiedä johtuuko tämä lehmien ruokinnasta vai siitä, että astiat eivät ole puhtaat?

Aloitin myös kyläkerman oston, kun portille sattui oikein makean kerman myyjiä.  Kermaa pitää ostaa litra kerrallaan ja hinta on hiukan yli 3 e/litra.  Kerma maistuu tuoreen non-leivän kanssa ja pitää kyllä nälän poissa pitkään.  Ei siis mitään vähärasvaista tuotetta!

Lapset kyllä edelleenkin suosivat suomalaista maitoa.  Kyllähän se on totta, että maito maistuu Suomessa tosi hyvälle!