Jälkijunassa vähän

Meillä oli oikein kunnon talvi kolmisen viikkoa.  Nyt ovat lumet jo sulaneet, mutta pakkohan on vähän näyttää mitä minä puuhaan kun maass' on hanki.  Kun tuli ne kuvatkin otettua.  

Alan järjestelemään kirjahyllyä.  Pölyt lähtevät ja sitten leikitään kameran kanssa.  Ihana kori, jonka löysin kirpputorilta ilahduttaa aina vaan.

Nämä kirjat kuvaavat oikeastaan aika hyvin, mitä täällä usein tapahtuu: lapsiin, kotiin ja puutarhaan liittyviä asioita.

Oranssi kirja on isomman pojan vauvakirja.  Väri tuli valittua ihan nappiin, hän on räiskyvä ja vahva persoona!

Martta-tätin kirja on muhkea paketti kaikesta kodinhoitoon liittyvästä.  Et ole varmastikaan edes ajatellut patjojasi.  Tiesitkö, että patjat pitäisi kääntää neljä kertaa vuodessa, jotta käyttöpaino jakautuu tasaisesti? Niin, että kaksi kertaa jalkopää pysyy paikoillaan, mutta patja käännetään ympäri, ja sitten kaksi kertaa niin, että jalkopään ja pääpään paikkaa on vaihdettu ja patja käännetään ympäri.  Jos ei muista miten patja on käännetty, voit kirjoittaa pienet lappuset ja kiinnittää ne hakaneuloilla patjaan.  Toiseen päätyyn lappu, jossa lukee tammikuu (oikein päin) ja huhtikuu (ylösalaisin), toiseen päätyyn lappu, jossa lukee lokakuu (oikein päin) ja heinäkuu (ylösalaisin).  Lapusta tarkistamalla huomaat, onko patja tullut käännettyä ajallaan.  Martalla on neljä sivua  pyhitetty patjoihin.  Eikö kuulosta ihan hirmuisen mielenkiintoiselta kirjalta!  Ai siellä takapenkissä on jollain kysymys, niin, rohkeasti vain?  Ai että olenko lukenut kirjan läpi?  Tottakai olen!  Joitakin osia jopa kahteen kertaan!

Puutarhakirjan ostin aika hiljattain, kun siinä oli paljon kauniita kuvia ja ohjeita ihan kaikkeen puutarhaan liittyvään.  Elättelen suuria toiveita, jälleen kerran.    

Pölyrätti kävi huiskuttamassa myös ylähyllyn, josta löytyi hukassa ollut mittanauha.

Kylmällä ilmalla kissat notkuivat keittiössä kerjäämässä ruokaa.  Miu miu miu.  Ei ollut sitten sydäntä laittaa niitä kinoksiin hiiriä etsimään.  

Mutta kuvan laitoin tänne, kun huomasin, että tässä vaiheessa tuolla aloe veralla on vielä monta ehjää lehteä-  nyt niitä on vain yksi.  Ei sovi tuo kasvi huoneeseen, joka on kovassa käytössä. Ensi talveksi sille täytyy löytää paikka jostain korkealta, jos se on vielä olemassa.  

 

Keittiöhän koki remontin viime kesänä.  Sinne laitettiin avohyllyt ja olen niitä järjestellyt siitä asti.  Joskus on aikomus ihan koko huone esitellä (muutama juttu vielä puuttuu, voitko kuvitella), mutta tässä on puukulhoja Turkista, joita ei ikinä aiota käyttää oikeasti, mihinkään!   

Hyllylle pääsi myös purkki, jonka ostin Peppi Pitkätossun periaatteen mukaan; purkkeja ei ole koskaan liikaa.  Pilkkukyljessä heijastuu keittiön ihanat suuret ikkunat.  

Aurinko armas kuivas lumehen ja lapset, omat sekä naapurin, olivat innoissaan auttamassa.  Monena päivänä kuului lapion kalketta kun he paukuttelivat jäätä rikki ja kauhoivat sitä puskiin.  Eppua en jaksanut päästää märkään konttaamaan.  Kehoitin häntä opettelemaan kävelyä, niin pääsisi vapauteen.  

Eppua huvitti äidin kehoitukset: "Minäkö? Kävelemään?  Mielummin revin itseäni hiuksista!" 

Mukavasti sujui monta välituntia ja iltapäivää jään parissa.  "Crocsit" on Suomesta alennuskorista eurolla löytyneet ja on kuule just sopivat tänne! 

Lumiukosta piti ottaa kuva muistoksi.  

Muutaman päivän päästä maassa oli ihan pieni kasa ja sementillä pyöri likainen porkkana.  

Elämä on niin lyhyt, varsinkin lumiukolla keväällä.

Ensi talvena odotan sellaisia Lassimaisia lumiukkonäytöksiä pihalle.  

Että tämmösiä me täällä lopputalvena.

Piirakka / Quiche

Erään piirakan surullinen tarina.  Piirakan näkökulmasta surullinen.  Minun näkökulmasta tarina oli herkullinen, joskin liian lyhyt.

Mutta ennen kuin menemme syvällisiin, pitää vähän praatata jonninjoutavia.  Tiesittekö, että praatata on meän kieltä ja tarkottaa porisemista?  Mien itte ossaa meän kieltä, mutta solis kiva taito! Sitä on vaan jääny vähän korvan taakse kun on kasvanu niillä nurkilla.

Meitä on täällä keskellä Aasiaa siunattu polviin asti ulottuvilla kinoksilla.  Pari postausta sitten laitoin jonkun talvirunon, jossa puhuttiin polkujen tuiskuamisesta umpeen.  Kerkesin jo siihen, että eipähän täällä noin ikkään taida tuiskuttaa ja heti sanomasta päästyäni alko semmonen lumisade, ettei oo vuosiin nähty.  Satoi melkein kolme päivää yhtä kyytiä.

Mutta nautittu on lumesta, leikkien, luoden.  Ulos mennessä on niin hiljaista.  Lumen lumoavan kaunis valkea peitto vaimentaa ihanasti äänet.

Tästä tuli mieleen, että jos lapsi, erityisesti sellainen juuri yksi vuotta täyttänyt ja aktiivinen liikkuja, on hiljaa, silloin pitää äidin juosta.  En tätä uskonut, vaikka itse sanonkin ja kun Eppu oli ollut hiljaa liian kauan jonkun aikaa, piti lähteä katsomaan minne se on ehtinyt.  Ajattelin, että vessaan hammasharjoilla leikkimään tai jonkun puhelimen latausjohtoa imeskelemään.  Mutta ipana olikin saanut minun muka ovelasti räsymatolla tukkiman kaapinoven auki ja heilutteli löytämiään vitamiinipurkkeja mielissään.  Mutta ihan hipihiljaa, koska tokihan jo tiesi, että tämä kaappi oli ei-ei ja no-no (kasvatan kahdella kielellä, jotta menee varmasti perille)!  D-vitamiinpurkki oli auennut ja näin siis selvisi, että sen kansi ei ole lapsenkestävä.  Kaivelin heti Epun suuta puruyrityksistä huolimatta, mutten kohdannut yhtään pilleriä.  Ehkä niitä ei siis ollut suuhun asti ehtinyt ja poika on vielä voimissaan nyt pari päivää tapahtuman jälkeen.  Keräsin lattialle levinneet pillerit takas purkkiin ja nostin ne korkealle.  Näin se elintaso nousee päivä päivältä.

Nyt siihen piirakkaan.  Tämähän on englanniksi quiche.  Tiesitkö, että muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta kuten Qatar, jos englanninkielinen sana alkaa q-kirjaimella, toinen kirjain on aina u?  Pieni muistivinkki oikeinkirjoitussääntöihin.

Tällainen suolainen kinkkujuustopiirakka on yksi lempipiirakoistani.  Se on helppo tehdä ja maistuva kuin mikä!  Se on hyvää aamupalalla, lounaalla, välipalalla tai iltapalalla.  

Tuli mieleeni, kun Suomessa viime talvena kutsuimme vihdoin viimein seinänaapurit kylästelemään.  Mehän oltiin siellä lapsensynnytysmatkalla.  

 Tein tottakai piirakan.  Kinkkua, vähän maistuvampaa juustoa, ei sitä perusOltermannia, punaista paprikaa munamaitoon kellumaan ja uuniin. 

Olimme yrittäneet kutsua naapuripariskuntaa kylään jo monta viikkoa, mutta tiedäthän millaista se Suomessa on, kalentereiden kanssa.  Saimme viimein virallistettua tämän aikeen.  

Piirakka oli siis jo valmiina aikuisten iltapalaistujaisia varten.  Oli iltapäivä, siinä kello 16 maissa.  

 Samana päivänä olimme käyneet jossain ultrakontrollissa ja saaneet tietää, että odotimme pientä poikaa.  Laskettu aika oli parin viikon päässä.  

Isommilla lapsilla oli jokin lastenohjelma menossa, odottelin miestä kotiin.  

Ja sitten, ihan ilman mitään varoituksia,

lapsivesi meni.  

Ja mietin, että miten pitäisi jalat ristiä, että saataisiin nyt ne iltapalaistujaiset vietettyä naapureiden kanssa, kun oli se piirakkakin!  

Eikä siinä vielä mitään, mutta seuraavana päivänä olisi serkun kihlajaiset, jäisikö nekin nyt välistä?! 

Täti lähetti viestiä, kysellen osallistumista kihlajaisiin.  En uskaltanut sanoa muuta kun "jos ei olla synnyttämässä, heh heh".  Suuttukohan se? 

Ja niinhän siinä kävi, että harmikseni piti ilmoittaa J&E:lle, että tänä iltana meille tuli muita, odottamattomia menoja :) 

Mutta leikkasin hyvänkokoiset viipaleet piirakkaa heille ja vein naapuriin, niinkuin lohturuoaksi.  

Ja tämän mainiompaa lohturuokaahan ei ole!  

Tädille en uskaltanut kertoa, jätin sen äitin harteille.  :) 

Mutta lähetin kyllä miehen ja isommat lapset kihlajaisiin edustamaan kun itse nuuhkin vauvanposkea synnärillä.  

Niin, siis tämä piirakka.  

Eli ohjeeni on, että tee ihmeessä se pohja itse!

Ei mitään "nopeita" valmispohjia.  

Mikään ei ole nopeampaa kuin sekoittaa

100 gr. kylmää voita

3 dl jauhoja

ripaus suolaa

3 rkl vettä

palloksi, 

jäähdyttää jääkaapissa

 sen aikaa kun pilkot päälliset

 ja levittää nyrkkimällä vuokaan.  

Ja kun vieraat ovat nuolleet murusetkin lautaselta, voit ylpeänä, mutta tietenkin vaatimattoman näköisenä kertoa, että se on alusta alkaen itse tehty! 

Nami nam! 

Luminen lauantai

Sään vuoksi piti perua viikonloppusuunnitelmat.

Oli luvattu lunta ja pakkasta, joten matkustus kesärenkailla ei olisi onnistunut. 

Saimme helmikuun kunniaksi ihanan lumimyräkän.  

Myräkkä.  Enpäs ole tätäkään sanaa käyttänyt pitkään aikaan. 

Mutta tähän se sopii kuin nenä naamaan. 

Saimme viettää leppoisan lauantain kotosalla.  

Kun olin saanut sormet kohmeeseen kameran kanssa ulkona juostessa, pelastauduin lämpimään keittiöön.  Tällainen ilma on hyvä tekosyy joulumusiikille.  Ihanaa David Nevuen pianomusiikkia: 

Ikkunalaudan asukit haaveilevat kevätilmoista pitsiverhon suojissa. 

Lapset leikkivät lumessa ja eihän tätä mahdollisuutta voi jättää käyttämättä: 

Kanelikaakaota ja vaahtokarkkeja!

...tai Eppu sai vain lämmintä maitoa.  

Välipalaksi grillileipää...Mutta sähkökatkos muutti suunnitelmat...

...jatkettiin kaasuhellalla grilled cheese-leivillä: 

Räystään alla värjöttelevät linnut.  Suojaisten paikkojen luona kävi kuhinaa.  

Helmikuun rakkausviesti :)

Onhan se ystävänpäiväkin tässä kylmässä kuussa.