A B C

Paikallinen koulu ei ole pakollinen (voimme suorittaa peruskoulun oppimäärän myös kotona, suomen kielellä), mutta sen myötä olemme oppineet paljon! Kulttuuria, kieltä ja juhlia.  Ekaluokkalaisten tärkeä juhla järjestetään kun aakkoset on opittu.  Yleensä se on ollut joulukuussa ennen lomaa, mutta tänä vuonna se järjestettiin vasta helmikuussa.  Prinsessamme on opetellut ulkoa runoja, jotka lausutaan reippaalla äänellä nopeaan tahtiin.  Jokainen oppilas sai kirjaimen, joka esitellään runon avulla.  Esikoisella on kirjain T. 

Juhla on oman luokan kesken ja sinne tulevat äidit tai mummot seuraamaan esityksiä.  Pojat ovat pukeutuneet pukuihin paitoineen ja kravatteineen, joka on myös koulupuku.  Tytöt päättivät pukeutua juhlamekkoon musta-valkoisen kouluasun sijasta.  Ne ovat morsiuspukujen luokkaa röyhelöissään ja kimalteissaan.  Niinpä tytöt ovat hyvin innoissaan juhlasta.  Hiukset, jopa meikit, korut... Miksi me Suomessa odotamme vanhojen päiviin asti? 


Tyttäremme lausui runonsa todella hyvin ja reippaasti.  Olihan niitä harjoiteltu jo pari kuukautta.  

Ja tottakai myös tanssittiin!  Samalla laulettiin. Tyttöjen kahden esityksen teemana oli mekkokangas, sen ostaminen ja ompeleminen uudeksi puvuksi.  Kiitos äiti-kullalle uudesta mekosta! Näitä lauluja varten moni tyttö vaihtoi vaatteensa Atlas-silkkipukuun.  

Alla olevassa kuvassa näkyy kivasti tyttöjen värikkäät mekot (ja se, että tyttäreni on päätä pitempi luokkakavereitaan):

Yhteiskuva, joka oli sopivan epäselvä julkaisua varten.  Oppilaita on esikoisen luokalla 22. Opettaja seisoo harmaassa takissaan oikealla. 

Ja olihan se kiva huomata, että vaivannäkö kannattaa: Prinsessa sai mitalin, joka jaettiin kolmelle parhaalle oppilaalle! Onnittelut! 


Lopuksi lapset saivat kakkua ja kaakaota.  Seuraava juhla onkin sitten kevään juhla Navruz, maaliskuun loppupuolella.  Siihen pitäisi meidänkin saada se Atlas-mekko teetettyä!