Kissat pakkasella

 Tässä ei tietenkään ole kissa, mutta piti laittaa yksi vertailukuva.  

Lunta on siis maassa ja pakkanen nipistelee poskia.  

Mitti leikkimökin ikkunalla.  

Pentu mietiskelee lumen ääressä. 'Voisin loikkia lumen läpi ja hyökätä emon hännäpään kimppuun...'

Kaikilla on oma nimi Mitin pennulle.  Minä kutsun sitä Pössiksi, koska se on aika pössi.  

Lapset ei tykkää kun kutsun sitä tällä nimellä.  

Esikoinen on antanut sille englanninkielisen nimen 'Milky' (leuassa on vähän valkoista ja parhaan ystävän kissan nimi on myös Milky)  ja poika kutsuu sitä nimellä Soja, joka on kolmannen kissamme nimi.  

Mutta pentu-nimellä sen tunnistaa parhaiten.  

Pentu on ainoa viidestä pennusta, joka on selvinnyt tänne asti.  Kolme kuoli joko synnytyksessä tai päivä sen jälkeen ja yksi katosi pihamaalta parin kuukauden iässä.  

 Mutta kyllä riittää nämäkin, nyt meillä on jo neljä kissaa.  

Mitti on toiveikkaana keittiön oven edessä.  'Kohta varmaan pääsee sisään lämmittelemään...'

Se ei yhtään tykkää pakkasesta.  

Kärsivällisesti odotellaan, että kuvaaminen loppuisi...

Pentu odottaa penkin alla.  Varsinkin nyt, kun pentu on saanut koossa melkein emonsa kiinni, ne erottaa helpoiten silmistä.  Mitillä on suuret vihreät silmät ja pennulla pienet ruskeat silmät.  Pentu on hiukkasen väriltään tummempi emoaan, mutta eroa on vaikea huomata.  

'Eikö se aio aukaista tätä ovea ollenkaan?'

Mitin kauniit isot silmät.  

Taidamme jäädä pihamaalle tällä kertaa...