Äideillä on ylimääräinen vaisto. Se alkaa hälyttämään silloin, kun lapsi on ollut liian hiljaa liian kauan. Tätä aavistusta voi yrittää vähätellä ajattelemalla, että lapsi on oikeasti löytänyt jonkun lelun, jonka kanssa on leikkimässä todella keskittyneesti. Tai ehkä se pieni kullannuppu on lukemassa kirjaa, kun se on niin huomattavan älykäs ikäisekseen! Mutta lopulta tosiasiat (lapsi ei koskaan ole leikkiessä hiljaa, ja lukiessa se ääntelee kuin lammas, koska kaikki eläimet ja ihmiset sanovat 'bääää') pakottavat äidin jättämään mitä-nyt-olikaan-tekemässä ja etsimään lapsen.
Hetkinen! Eteisen matossa on kyllä paikalliseen tyyliin montaa väriä, mutta ei siinä sentään näin paljon punaista ennen ollut!
Ja siinähän eteisessä olevan keskiaasialaisen arkun päällä on värin lähde. Muovailuvahaa, johon isommat lapset ovat lisänneet vettä, koska se kuivui, koska jäi ilman kantta ulos. Nyt se on liian vetelää muovailtavaksi, mutta silti todella mukavaa sormiväritöihin. Mutta missä on syyllinen? Ja mitä kaikkea on keretty maalata?
Kädenjäljet johdattavat tännepäin...
...apua, ryömivä vauva on mennyt ulos (meillä on aina kesällä ovi auki, haluamme tai emme)!
Ai mitä se äiti tuossa nyt huutaa? Haluaako sekin maalata sormiväreillä? Ajattelin juuri koristella tämän kukan, jonka joku tuolta kukkapenkistä repi.
Tälläkö ei saanutkaan leikkiä? Mutta se oli siinä ihan käden ulottuvilla (äiti huokaa). Ja niin ihanan väristä!
En koske enää toista kertaa(koska äiti laittaa purkin hukkaan, josta sitä ei ikinä löydetä).
Minä voin auttaa siivoamaan!
Ihana lapsi.
No comments:
Post a Comment
Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?