Tekemällä oppii 2

Patalappuhan siinä. Tai pannunalunen. Pannulappu? Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämähän on monen elämässä se ensimmäinen käsityötekele. Ei liian iso, eikä vaikea. Persoonallisuutta saa aikaan väreillä, ja onhan sitä monta tapaa ommella näitä käytännöllisiä lappusia, kuten kohta huomaat.

It's a pot holder. Or a kettle holder. Every kitchen has one, and if you do not, you will miss it! For many school kids this is the first attempt in sewing and handicrafts. It is not too big and not difficult. You can show your personality by different materials and colors, and there are surprisingly many ways to sew one, as you will soon see.

Löysin tämän kirjasöpöstyksen Yhdysvalloista, maailman suurimmasta kirjakaupasta (siitä sitten joskus toiste). En ollut yhtään patalappua ommellut (ellen sitten ala-asteella), mutta kirjassa oli niin hauskoja ja kauniita pannunalusohjeita, että päätin ostaa. Koska rakastan kirpputoreilla kiertelyä, ajattelin, että sieltähän löytää monia ihania kankaita/vaatteita, joille voi antaa uuden elämän patalappuna.

I found this cute little book at Powell's Book Store in Portland. I had not sewn potholders before (I might have made one during school time...), but the book has such fun and cute and pretty potholders that I decided to give it a try. I love browsing second hand shops, and knew that you can find materials and clothes that deserve a new life as a pot holder.

Laavailin kirjaa ja yritin päättää mallin. Tässä on kiva idea, mutta ohje ei ollut niin selkeä, että olisin uskaltanut lähteä sitä seuraamaan.

I was looking at different pictures and trying to choose one. This one is a nice idea, but I did not completely understand the instructions, so I skipped it.

Kaunis ja yksinkertainen.

Pretty and simple.

Ihanat värit!

Lovely colors!

Ihastuttava. Olisipa tuollaisia kankaita!

Darling. I wish I had materials like that!

Vanha kunnon hirsimökki-kuvio. Päädyin sitten tähän, koska olen ennenkin käyttänyt tätä tilkkukuviota. Muista, en ole käsityö-opettaja!

Good old log cabin. I have done it before, so it was an easy choice. Remember, I am not an expert!

Sitten kankaiden valintaan.

Choosing the materials.

Pinosin kankaani värien mukaisiin pinoihin. Päädyin valitsemaan mallin mukaiset värimaailmat.

I piled my materials according to color. I ended up choosing the same colors as in the model.

Omistan tilkkutöissä korvaamattoman leikkurin, leikkausmaton ja viivottimen. Leikkasin 4 cm levyisiä suikaleita.

I cut the materials in 4 cm strips.

Valmis etukappale. Minulla ei ole kuvia hirsimökkimallin ompelusta, mutta se aloitetaan pienimmästä keskuspalasta (keltainen pala, jossa vihreä tähti). Siihen ommellan samankokoinen pala (oranssi), sitten ommellaan näiden kahden reunaan seuraava pala ja jatketaan järjestyksessä keskupalan ympäri. Värit pidetään kahdessa osassa niin, että toinen kulma on keltaoranssi ja toinen vihreäsininen.

Kun olet lukenut tämän ohjeen, ymmärrät, miksi en pidä käsityöblogia.

A ready pot holder front. I do not have pictures of the process, but you start with the smallest center piece, and keep on adding pieces around the center piece in orderly way. Keep the colors separate so that one corner will be yellow-orange and the other blue-green.

After reading my instructions here you understand why I do not keep a handicrafts blog.

Numerot apuna. Jatka kunnes patalappu on halutun kokoinen. Älä tee liian pientä, sillä sillä ei voi sitten napata kuumasta kattilan reunasta kiinni (eikö ole kiva laittaa kaksi samaa sanaa peräkkäin, ja silti niillä on ihan eri merkitys!).

Numbers might help. Continue until the pot holder is desired size. Do not stop too early, small pot holder is useless when you try to carry a hot pot! Unless you have really small hands.

Sitten lisätään kuumuutta eristävä täyte. Laitoin itse asiassa sekä palan vanhaa pyyheliinaa että kuumuutta eristävän kankaan. Takakappaleeksi laitoin väreihin sopivaa kangasta.

Tikkaus aloitetaan keskeltä. Tässä tulee nyt yksi suuri vaikeus, joka minulla oli tilkkutöiden kanssa. Laitoin ensimmäisessä patalapussa etukappaleen, täytteet ja takakappaleen yhteen muutamalla nuppineulalla. Tikkauksen jälkeen kankaat olivat pyörineet sen verran, että jouduin saksimaan reunoja saadakseni ne taas samankokoisiksi. Lopuissa patalapuissa käytin kaikki nuppineulani ja ne joutuiva uhraamaan elämänsä kovassa käsittelyssä (kts. teemakuva sivupalkissa). Silti kangas pääsi pyörimään vähän. Teenkö jotain väärin?

For padding I put a piece of a towel and insulating material. For the back piece I cut one piece of a matching color. Start stitching in the middle. Here is one big difficulty I have with quilting. After I finished stitching the first pot holder, I noticed that the back piece had turned. I had only used few needles to secure them together. I had to cut all the pieces to match the edges again. For the next ones I used all my needles, and many sacrificed their lives for this work (see the theme picture on the side of my blog). Even so, the materials had moved again. Am I doing something wrong?

Sain valmiiksi neljä patalappusta. Kokeilin muutamaa eri kangasta ja vaihtelin kankaiden järjestystä.

I finished four pot holders. I tried different materials and changed the order a bit.

Tykkään valkoisesta kankaasta, mutta se ei ehkä ole käytännöllisin patalappuväri.

I like the white material, but it might not be the most useful color for a pot holder.

Nämä pääsivät naapureille asumaan. Vein lähinaapureille Uuden Vuoden tervehdykset (täällä ei juhlita Joulua, mutta Uutta Vuotta kylläkin).

These pot holder found new homes at our neighbors. This was our New Year greeting for the closest neighbors (people do not celebrate Christmas in Central Asia, but they do celebrate New Year).

Hyvää Uutta Vuotta!

Happy New Year!

Tekemällä oppii

Tervetuloa käsitöiden ihmeelliseen maailmaan! Tykkään kaikesta käsintehdystä. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat luoda kaunista ja käytännöllistä omin käsin.

En ole itse mikään käsityöihminen. Ihan oikeasti. Jos olen jotain luonut, se on yrityksen ja erehdyksen kautta, verta, hikeä ja kyyneleitä vuodattaen. Niinpä laitan käsitöilleni realistisen teemakuvan (yllä). Nämä nuppineulat kärsivät uuden vuoden lahjoja valmistellessa. Valmista tuli, vaikka moni nuppineula sai elämänsä siihen uhratakin, ja laitan niistäkin valmiiksi tulleista patalapuista tännekin kohta kuvia.

Innostun monesti tekemään jotakin ihme työtä, jota minun taidoillani ei oikeasti pitäisi edes aloittaa. Vieläkin on muistissa seiskaluokalla aloittamani takki. Takinpalat on vieläkin tallessa, koska en raaski heittää niitä pois. Ja ehkä, ehkä se tulee joskus tehtyä valmiiksi (kierii lattialla ja nauraa vatsansa kipeäksi)!

Aloitin viime kesänä tytöilleni kauniit kesämekot. Nyt toivon, että kun kevät tässä koittaa, lapset eivät ole kasvaneet niin, etteivät mahtuisi mekkoihinsa. Se jäi siitä vetoketjusta kiinni...pitäisikö laittaa vaan napit...Ja oli siinä kanttinauhan tekemisessä oma hommansa!

Niinpä kun jotakin saan sitten oikeasti tehtyä ja loppuun asti valmiiksi, esittelen luomuksiani ylpeänä täällä. En aio siloitella ja peitellä virheitä ja kummatuksia, vaan toivon, että moni saa niistä oppia. Tämä on käsin- ja kotonatehtyä! Ja sitten vielä loppuun tsemppaus: jos minä teen käsitöitä, sinäkin voit! Hmmm...se kuulostaa niin paljon paremmalta englanniksi "If I can do it, you can do it!"

Osallistuin feisbuukissa käsityötempaukseen; jos kommentoit, teen sinulle jotain käsin. Tässä on tämä ensimmäinen, jonka piti olla valmiina vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta mehän mennään keski-aasialaisessa ajassa... Siskolleni meni tummansini-valkoiseen makuuhuoneeseen tämä tilkkutyynyliina...

Tilkkutöissähän ajatus on se, että kangas saksitaan pikku palasiksi (tilkuiksi), ja sitten ne ommellaan sopivasti sommitellen taas yhteen. Tein yläasteella ensimmäisen tilkkutyöni: sini-violetin tilkkupeiton. Se oli oikeastaan ihan kiva! Sen jälkeen olen tehnyt esikoiselle vauvapeiton. Pikkukakkosen vauvapeitto on vielä pikku palasina pussissa odottamassa, ja kuopukselle en edes aloittanut mitään...

Tässä on palasia.

Mallin otin ostamastani tilkkutyökirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt", Lise Bergene. Kirjassa tämä oli peitto, mutta nappasin siitä vain kulman ja tein tyynyliinan. Ajatuksena on käyttää "vaaleampia" ja "tummempia" kolmioita, ja sommitella niitä vuorotellen kivaksi kuvioksi.

Kirjassa oli kaavaimet kolmioihin, ja leikkasin paksusta paperista mallit. Sitten käytin kangasleikkuriani kankaanleikkaamisen. Huomaamatta höyläsin samalla mallipaperista siivuja pois, ja ompeluvaiheessa huomasin, että jotkut tilkut ovat liian pieniä. Niinpä piti alkaa leikkaamaan uusia kaavaimia ja uusia tilkkuja, ja siinä vaiheessa luovuin kahden tyynyliinan teosta (sori, sisko!).

Vielä ei valunut veri ja kyyneleet, mutta hiki kylläkin.

Pähkäilyä aiheutti myös palasien sommittelu. Että ei tulisi samat kankaat yhteen reunaan...saisi jotenkin leviteltyä tasaisesti pitkin työtä.

Tätä ei auttanut se, että jouduin keräämään työtä aina välillä pois tieltä. Siksi otin kuvia sommitteluista, että voisin kuvasta katsomalla nopeasti löytää missä olin menossa.

Ompelua...

Kun päällinen oli valmis, leikkasin täytteeksi jotain vanua jota mulla oli pussien kätköissä. Sitten laitoin takakankaaksi vaaleansinisen vanhan lakanan palan.

Olin jostain lukenut, että käsin tikkaamalla tulee pullea jälki, ja aloin tikata käsin. Päätin jo silloin, että tikkaan vain keskipalat käsin ja loput koneella. Tilkkutöiden tikkaus kannattaa muuten aloittaa keskeltä, ettei kangas ryppyynny ja ala vetämään jostain kulmasta. Ja kuten kirjoitin kuvaan, leikkaa takapala vähän isommaksi. Silloin, jos työ kiertyy johonkin suuntaan, sinulla on saumanvaraa vaikka joutuisin leikkaamaankin taustakangasta "suoraksi". Sanon vaan...

Koneella tikkausta...

En tikannut jokaista saumaa, katselin sopivat kohdat suurinpiirtein silmäillen.

Ja tyynyliinan takaosa. Tein sinne kätevän kolon, josta tyynyä voi laittaa sisälle ja ulos. En vaan ommellessani hoksannut, että ensiksi ommeltu takapala tulee valmiissa työssä päälle. Oli siis tarkoitus laittaa tuo pienempi pala (vasemmalla) alle ja oikealla oleva isompi pala päälle.

Tehkää te sitten viisaammat tuo kohta "oikein".

Se on siinä.

Vuorilla

Lauantaina oli niin mukava ilma jo heti aamusta. Molemmat meistä ajattelivat samaa, mutta mieheni se sitten sen ensiksi ääneen ehdotti. Lähdetäänkö ajelulle? Tai ei hän noilla sanoilla sitä ilmaissut, koska puhuu englantia, mutta ajatus oli sama. Täytyy päästä vähän tuulettumaan. Pitkä ja ikävä flunssa on pitänyt meitä kotona ja lähellä päiväunipaikkaa. Mutta nyt oli perhepäivä ja kauniin aurinkoinen, raikas ja lupaava ilma.

Vähän mietimme kuinka mutaisaa vuorilla olisi...on satanut vähän vettä ja vähän lunta, ja nyt on mutakausi. Tässä ihanasti kiiltävä muta lähikaupan pihassa. Pysähdyimme sieltä ostamaan keksiä ja muuta energianantajaa. Pienten lasten kanssa emme ota sitä riskiä, että jollakin tulee nälkä! Ehei, me heitämme heti jotain suuhun, jos nokka vähän aukeaa. On rauhallisempaa kaikille.

Juuri kun otin kuvan kaupasta, naapurintyttö astui ovesta ulos.

Ajelimme kaupungin ulkopuolelle kunnes tulimme sopivan näköiseen paikkaan. Vuorilla on kivaa! Kuopus oli oikein tyytyväisen oloinen enon ostamissa Crocseissa. Se tykkää harjoitella maastokävelyä, tasapaino on jo aika hyvin hallussa.

Äitikin, siis mie ite, on tyytyväinen kenkiinsä. Jätin päälle mekon, sillä on ihan hyvä kävellä. Kaulassa lempihuivi. Miten nuo vuoret onkaan aina niin harmaanruskean ja pölyisen näköisiä...Keväällä täällä on ihan eri maailma!

Harmitti vähän tuo sumu, olisi ollut kyllä niin kaunista vuorimaisemaa silmänkantamattomiin! Lunta oli raitoina siellä täällä ja jotkut kukkulat ovat kauniin punaisia.

Lunta oli tosiaan läikkinä ja lapset tutkailivat sitä mielissään.

Hedelmäpuut ovat paljaissa talviasuissaan niin dramaattisen näköisiä.

Mutta täytyy tulla keväämmällä kuvaamaan kukkaloistoa!

Muta roiskui kun hain hyviä kuvakulmia. Ja paakkuuntui kengänpohjiin.

"Lähtekäämme metsään, metsään, metsään..." Kiva oli reippailla perheenä. Lapset sai juosta ja huutaa sydämen kyllyydestä!

Ja tutkia maata. Kaikkeen ei saa koskea (huom. tummat kasat :).

Sitten pieni nostettiin selkään... Aikamoista ylä- ja alamäkeä siellä on!

Aurinkoa oli aina välillä, pilkisteli meille pilvien takaa.

Ihana esikoinen! Suussa loistaa hampaanpaikat ja keksinmuruset :) Ja se vaki mustelma otsassa, aina ne osaa itsensä kopauttaa.

Heinikkoa lumilaikuissa.

Kyllä vain virkisti tuo luonnon helmassa reippailu. Ja vaikka mutaa raavittiin kenkien pohjasta, niin kyllä kannatti!

Projektipino

Täällä näyttää nyt tältä. Lunta, pakkasta ja auringonpaistetta. Kaunista. Olemme sairastaneet koko perheen voimin, joten ensimmäisenä lumisadepäivänä en edes jaksanut ottaa kuvia. Onneksi ei heti sulanut pois. Mutta onpas nyt sitten kans kylmä! Kävin eilen illalla ulkona ja päätin, että toista kertaa en sinne mene ennekuin lumi on sulanut.

Mutta heti aamupalan aikaan täytyi pyörtää päätös...keittiö on nimittäin pihan toisella puolella! Tuossa ollaan kiiruhdettu pihan poikki jo monta kertaa, ja keittiössä sitten äkkiä lämmittimen ääreen!

Meillä ainut, joka on jaksanut lumesta nauttia, on nelivuotias poikanen. Pääsi Suomesta tulleet talvivaatteet käyttöön, ja kovin oli onnellista poikaa. Kysyi, että onko nyt taas JOULU, koska Joulunahan on lunta! Poikanen pääsi tänään myös naapurintytön syntymäpäiville, kun isosiskonsa on vielä toipilaana (lue: nukkuu vaan). Edusti sitten meidän perhettä ja sehän oli todella mieleinen tehtävä. Siellä oli SUKLAAkakkua, jonka päällä oli SUKLAAkermavaahtoa! Tämä mies rakastaa suklaata! Sitä kakkua tuotiin sitten lautasella meille kotona istuneillekin, jotta pääsimme maistelemaan.

Itse olen toipunut sen verran, että pääsin ompelukoneen ääreen ja projektien kimppuun. Sain valmiiksi yhden työn, jonka olisi pitänyt olla valmis 2010 loppuun mennessä. No, täällä mennään keski-aasialaiseen aikaan...Mutta en vielä näytä kuvia ennenkuin vastaanottaja on saanut lahjansa! Sen sijaan tässä on kuvia tulevista projekteista.

VERHOJA!

Keittiössä on muutama hylly, joiden avonaisuus alkaa nyt ottamaan päähän. En halunnut alunperin verhoja, koska ajattelin, että niitä täytyy sitten alinomaa pestä kun käytämme hyllyjä koko ajan, joten verhoa joutuisi siirtelemään koko ajan. Mutta nyt en jaksa enää katsoa kaikkea mahdollista keittiötavaraa ja vempainta. Tässä on altaan vieressä seisova pieni pöytä, jonka päällä asuu astiankuivausteline. Se on aina täynnä, koska tiskiä vaan tulee ja tulee. Reunassa roikkuu lasten käsipyyhe. Hyllyissä säilytetään kulhoja ja leikkauslautoja sekä paria ämpäriä, joilla täytetään vedensuodatinta. Nyt ne joutaa kaikki verhon taakse piiloon.

Sitten meidän luksuslaite, Jouluksi ostimme perheelle mikron. Voi miten on kiva lämmittää nopeasti ruoka, tai tehdä mikrokananmunat lapsille aamupalaksi (ei ole sitä kauheaa paistinpannun pesua), ja sulattaa juustot leivän päälle!

Mutta siellä se töröttää niin koneellisen näköisenä...Romanttista kautta elävä sieluni haluaa kaiken tuommoisen maallisen pois silmistä. Eli verho eteen. Tämä verho voisi olla melkein maahan asti, jotta saa tuon lämmittimen pois silmistä kun se ei ole käytössää...Kone on sekin.

Kauniit kaapinovemme. Kuvio ovessa on hauska, mutta sekin näkyisi varmasti paremmin, jos takana olisi valkea kangas. Eikä sitten myöskään näkyisi meidän kaappien sisältö jokaiselle keittiöön kurkistelijalle. Haluan pitää sekasotkut ja Nutellapurkit salassa! Kolme vuotta olen tätäkin miettinyt, mutta ehkä nyt alkaa ompelukone laulamaan.

Nyt rakas ystäväni, kysymys: minkälaisia kankaita suosittelisit hyllyjen eteen ja kaapinoviin? Pitsihän on kaunista ja romanttista, ja oli ennakkosuosikkini, mutta tänään aloin taipua puuvillaisen puoleen...Ehkä yksinkertainen valkoinen (?) puuvillakangas? Ehdotuksia otetaan vastaan sisustusmaanikoilta!

Sitten perhehuoneesta. Kadunpuolen ikkunoissa on valkoiset puuvillakankaat. Se on eteläpuoli, ja kesällä aurinko paahtaa niin voimakkaasti, että verho antaa välttämätöntä aurinkosuojaa. Puolenkin asteen viileys helpottaa. Ja eipähän pala huonekalut auringossa. Verho on myös näkösuojaa, vaikka ikkunat on aika korkealla. Verho on myös pölysuojaa, ja talvella se pitää vetoa pikkusen paremmin poissa kuin pelkkä paljas ikkuna. Nyt tämä kangas on tullut tiensä päähän. Se on kolme vuotta vanha, ja kesäisin roikkunut ulkopuolella, jossa tuuli on sitä riepotellut ja aurinko korventanut.

Siinä on reikiäkin (iik!). Se on loppu ny!

Ajattelin ommella aikoja sitten ostamani ohuen, yksinkertaisen, valkoisen verhokankaan nyt sinne roikkumaan. Se tulisi siis vain tuon ikkunan kokoiseksi aurinkosuojaksi, meillä on erikseen verhot ikkunoissa. Nyt täytyisi löytää se kangas tuolta "tallesta" ja vain saada aikaseksi.

Huh! Olipas siinä verhoasiaa. Kunhan pääsisin ihan oikeasti nyt ratkaisemaan näitä "ongelmia". Tällaise pienen mittakaavan sisustusongelmat on kivaa harrastusta!

Ja lopuksi muistutus: omena päivässä!