33 - Tuesday

I have always liked this day. The last day of summer, I have named it. Tomorrow is September, which in Finnish is called the autumn month. Today is still summer, green, light and warm. Bees are buzzing, children wearing shorts and flip flops; we are drinking sun tea with ice. Tomorrow we start looking for woolen socks, stocking wood by our fireplaces, lighting candles in the evening when we are drinking a cup of hot tea. Changing colors in the trees. Rain and thunder. Grass will be frozen white one morning before you know it.

Well, not in Central Asia where we were sweating today because of the heat and the humidity, but, you know, in the real world. The world out there. Somewhere, over the rainbow…

But today is also my birthday. I really like the fact that my birthday is on the 31^st, because not every month has a 31^st day. So it is special! Also, my husband’s birthday is on 31^st (except not in August) so we are a perfect match. It is a sign.

Because it is my birthday, I am going to write a list of 33 things. I am 33 years old, so I should be able to come up with 33 interesting facts of me. I hope. I think it is going to be fun!

1. I am 33 years old today.
2. I have 3 children. Wonderful, crazy, lively children.
3. I have one husband, BUT I have been proposed for 3 times. I said yes to the third guy! ( I am really going for the number 3 here. Let’s see how many points I can make with it).
4. We have lived in this country, in this city, for 3 years.
5. It is my 3^rd Central Asian city I have lived in.
6. I have lived in 3 (three) European countries; Finland, naturally, Germany and England.
7. I have visited 3 states in US; Oregon, Washington and California (I am not listing one stop at the JFK airport).
8. I can have a deep conversation with you in 3 languages.
9. I believe in one God, the Trinity, the unity of Father, Son and Holy Spirit (not Father, Son and Virgin Mary as some people mistakenly think).
10. I love reading. I could write it 3 times here, it is just something I. love. to. do.
11. My top 3 favorite novel authors are Maeve Binchy, John Grisham and Agatha Christie.
12. I really enjoy books by Henri J.M. Nouwen, Philip Yancey, C.S. Lewis and Elisabeth Elliot.
13. I have books on 3 continents.
14. One day I will write something. Something.
15. I love second hand shops. The surprises, the treasures. And of course the price!
16. In my dreams I own a second hand-books-and-coffee shop. Even though I do not love coffee. It is just to get people in. Pure cold blooded calculation.
17. I have had to learn to cook from scratch since moving to Central Asia 6 years ago. Not much pre-prepared food here!
18. I value and appreciate the gift of motherhood. It is a gift. Every child is a gift, and a healthy baby is a miracle!
19. I am looking forward to homeschooling my kids and I know I will learn a lot with them!
20. I am learning to have a quiet heart in the midst of the busiest days and the most challenging environments.
21. I choose cakes over cookies and chocolate over anything else.
22. Nutella jars quiver with fear at my approach.
23. Earl Grey tea with sugar and milk, please.
24. The longest I can go without washing my hair is three days. Even if I have to carry the water from the neighbors through the snow and ice and heat it on fire, I have to have my hair washed!
25. If you look into my closet you see a bunch of weird dresses in shades of red, purple and violet. One green, one brown and two blue. No yellow, no orange.
26. I need to go shopping.
27. Last time I had a dress made I cried. Not from joy.
28. I enjoy reading decorating magazines and blogs. I have a Romantic season going on.
29. I had to sweep the yard really well yesterday, because we had over hundred men doing their prayers on our yard last night.
30. No kidding.
31. Tomorrow night we will have 27 adults over for breaking the Muslim fast- meal. I am looking forward to it.
32. I love having guests come over. But I like the table setting more than cooking.
33. One day I will learn to get up early and not bite everyone’s head off. Tomorrow? Time to bed.

Pääkaupungin puistossa

Tässä on muutama kuva pääkaupungin uudesta keskuspuistosta. Kävimme siellä mmmm... pari viikkoa sitten? En ole ollenkaan semmoinen reaaliaikainen kuvaaja. "Juuri astelimme keskuspuiston suihkulähteiden luona, ja kuivailen vieläkin vesipisaroita kameran linssistä". Saatte sitten näitä juttuja vähän jälkikäteen. Mutta luulen, että kävimme pääkaupungissa pari viikkoa sitten. Ihan vain olemassa ja tapaamassa ystäviä. Oli kivaa. Nämä kuvat otimme kiinalaisessa ravintolassa syömämme lounaan jälkeen. Tässä näkyy neuvostovaikutteinen suihkulähde. Tykkään noista taustalla näkyvistä vanhantyylisistä katulampuista!

Villit vesikiehkurat.

Prinssi Uljas.

Prinsessamme.

Lapset innostuivat juoksentelemaan altaiden reunoilla. En jaksanut alkaa miettimään, että jos ne sinne tipahtaa. Päätin antaa juosta. Entä jos tipahtaakin? Vaihdetaan sitten kuivat vaatteet. Kotiinpäin oltiin menossa joka tapauksessa.

Vesi oli ihanan raikasta ja viileää kuumana keskipäivänä. Eikä sinne altaaseen kukaan sitten tipahtanutkaan. Vaikka mieli varmasti teki. Täällä on aika yleistä, että pojat virvoittelevat kaupungin suihkulähteissä. Tämä on uusi puisto, joten tänne ei tulla uimaan (vielä).

Lapsilla on kova ikävä Turkin ihaniin uima-altaisiin. Naapurustossamme on pikku kanaali, jossa mieli tekisi uida, mutta kun äiti ei anna. Vesi virtaa aika nopeasti, ja sinne pitäisi lähteä vahtimaan.

Ja kohta on jo virallisesti syksy!

Salapoliisi-äiti

Äideillä on ylimääräinen vaisto. Se alkaa hälyttämään silloin, kun lapsi on ollut liian hiljaa liian kauan. Tätä aavistusta voi yrittää vähätellä ajattelemalla, että lapsi on oikeasti löytänyt jonkun lelun, jonka kanssa on leikkimässä todella keskittyneesti. Tai ehkä se pieni kullannuppu on lukemassa kirjaa, kun se on niin huomattavan älykäs ikäisekseen! Mutta lopulta tosiasiat (lapsi ei koskaan ole leikkiessä hiljaa, ja lukiessa se ääntelee kuin lammas, koska kaikki eläimet ja ihmiset sanovat 'bääää') pakottavat äidin jättämään mitä-nyt-olikaan-tekemässä ja etsimään lapsen.


Hetkinen! Eteisen matossa on kyllä paikalliseen tyyliin montaa väriä, mutta ei siinä sentään näin paljon punaista ennen ollut!

Ja siinähän eteisessä olevan keskiaasialaisen arkun päällä on värin lähde. Muovailuvahaa, johon isommat lapset ovat lisänneet vettä, koska se kuivui, koska jäi ilman kantta ulos. Nyt se on liian vetelää muovailtavaksi, mutta silti todella mukavaa sormiväritöihin. Mutta missä on syyllinen? Ja mitä kaikkea on keretty maalata?


Kädenjäljet johdattavat tännepäin...


...apua, ryömivä vauva on mennyt ulos (meillä on aina kesällä ovi auki, haluamme tai emme)!



Ai mitä se äiti tuossa nyt huutaa? Haluaako sekin maalata sormiväreillä? Ajattelin juuri koristella tämän kukan, jonka joku tuolta kukkapenkistä repi.

Tälläkö ei saanutkaan leikkiä? Mutta se oli siinä ihan käden ulottuvilla (äiti huokaa). Ja niin ihanan väristä!

En koske enää toista kertaa
(koska äiti laittaa purkin hukkaan, josta sitä ei ikinä löydetä).
Minä voin auttaa siivoamaan!

Ihana lapsi.

Village Visit

Even though you would not believe it, we live in a city. It is a medium sized Central Asian city. Our neighborhood is in the center, the big bazaar is 15 min walk away. But life in Central Asia is such that when we have a holiday outside the Central Asia, we politely decline offers that include living without electricity, running water and sitting toilet. We have had our deals of bucket carrying all the water into the house, camping in one warm room in mid winter and using candles to see what is cooking on the stove that is heated with a big rusty Russian propane bottle. We like it to be a bit of a luxury when we are vacationing.


Last week we went to visit some friends that live in a village. Their village is furthest I have been outside the city. I think it was about 40 minutes driving. I snapped some pictures while driving. In August the nature is brown and dry and dusty. The only thing green is the thorny bushes that no sheep, goat or cow will eat.


I cannot imagine what these sheep are eating there. But they wander around the hills during the day, and return to their homes at dusk.


There are some really pretty colors on the dry, dusty hills.

We were driving quite fast, trying to get to the village before it got too late. We passed this truck, and also that little van you see out there.

It is a looong road, but in a very good condition.

A lonely sheep up on the (say it with me:) brown, dry, dusty hill.

We had to stop at a police check point, so I had a chance to take couple of pictures of some village houses. Mud walls, lots of mud. But there is an electric line in this village!

More sheep on dry, dusty hills.

Finally here! Their house in in the middle of nowhere, surrounded by dry, dusty hills, made of mud.
(I am the lady wearing a pink dress and carrying my baby who is officially one year old and not a baby anymore). The children in the foreground came running from the neighbor's house to check and see the foreign guests.


This is the front of their house. There is one room that is used for sleeping in the cooler months, cooking, sitting and eating. Then there is the veranda (behind the picket fence), where they sleep in the summer. That's it. I cannot imagine how it feels in the winter, when it is cold and muddy and rainy outside.
The roof is made of sticks and mud and grass. When we arrived at their home, they were mixing mud and adding new layer on the roof. It had leaked during the last rain, leaving them looking for a dry spot to sleep in the room.



Our hostess washing dishes for the tablecloth on the veranda.


The closest neighbor is few hundred feet away.


Someone's unfinished mud house and couple of donkeys. There were lots of donkeys in there.

When the sheep come marching in...
This shepherd was riding a pretty white horse. You can only imagine the dust that was raised by dozens of little hooves.

The goats always look so perky with their horns and sharp yellow eyes.


Our friends have a donkey, and all the kids got to ride it many times. It was really fun! Just look at the donkey; it is overjoyed!

They also had a little kitty and all the kids got to hold it.

This watering hole is the only source of water in this area. The ONLY. There are no city water pipes. This water comes from a bitter spring, so it is not suitable for humans to drink. Luckily it is good enough for the animals, I cannot imagine what they would do without having water for all the animals. The villagers get their water from a truck that goes around and sells water to people.

They pay 40 cents for a container of water (yellow) which is a lot of money for them. This is not safe drinking water, it still needs to be boiled before it is drinkable.


The shepherd washing his vehicle. I love the expressions on the horse's face! He seems to really enjoy his evening bath.


I was looking around and feeling like I landed in an alien world. But the air was clear and nice, it was pretty quiet and peaceful out there, the main road being few hundred meters away.

The sunset was gorgeous.



Kitty was playing with my son... or rather...being played by my son.

The house had one little room with no floor on it. The host spread a tablecloth on the carpet that was set on the hard mud floor. We sat on little hand made mattresses, filled with white fluffy cotton. We drank tea and water that we brought with us, knowing that it was hard to find drinking water out there. There was one piece of furniture in the room: a small table with a shelf, where they stored dishes and some food items. Then they had a pile of mattresses neatly folded and covered by a blanket, and a wood/coal heater for winter. When it got dark, they got a solar lamp from the roof and hung it in the room. It gave a nice light and we could spend time together after the sunset.


After I got home, and we had put our kids into their beds, I went to my kitchen. It has a tile floor, electricity, water filter and two refrigerators. I turned on the lights and the AC to cut the evening heat, had some pop and potato chips (I am not famous for my healthy evening snacks). And I felt really weird for a while.

Nyt minäkin sitten kuulen näitä

Mulla on lapsia. Tämä oli ehkä jo aika selvää kaikille. Lapsia on kolme, joista yksi on vielä vaipoissa eikä puhu muuta kuin "ma", kun haluaa jotakin, "papa", joka tarkoittaa siis isäänsä, ja "bye-bye", kun olet lähdössä. Olen aivan haltioissani näistä älykkäistä ilmaisuista. Ja ne vielä lausutaan maailman suloisimmalla pikkuäänellä. Ai niin, palloa kutsutaan sanalla "paatu", ja kun kissa nähdään niin silloin vain kiljutaan innoissaan.

Mutta ne kaksi muuta puhuvat. Voi miten ne puhuvatkaan. Se alkaa aamulla eikä meinaa loppua illalla. Joskus annan puhetulvan virrata korvasta sisään ja toisesta ulos ja äiti-tyylillä vastaan mmmm.... ja niinkö? sopiviin kohtiin.

Kyllä niitä juttuja on mukavakin kuunnella. Tänään ajelin autossa 4-vuotiaan poikani kanssa. Lähdimme pihasta, ja auto heittelehti meidän naapuruston kuoppaisilla ja pölyisillä teillä ennenkuin tulimme päätielle. Naapurustomme on lähellä bazaaria, ja tällä tiellä voi nähdä kaikenlaista pienistä kolmipyöräisistä lavamopoista, venäläisistä rekoista ja Ladoista rattaita vetäviin aaseihin ja kärrypoikiin. Poika huomasi kaikki autot, ja alkoi luettelemaan näkemäänsä.

-"Tuo auto liikkuu, tuo auto on pysähtynyt, nuo autot odottaa liikennevaloissa..." Hän jatkoi autojen kuvailemista ja totesi sitten: "Tämä näyttää ihan kaupungilta!"

-"Tämä on kaupunki, kultaseni" kerroin ja mietin, että ehkä lapsia pitäsi käyttää ihmisten ilmoilla vähän useammin, ja päivänvalon aikaan.

-"Onko tämä pääkaupunki?"

Olin oikein otettu nelivuotiaan tietotaidoista. Siis tietää, että mailla on pääkaupungit ja kaikki. Me ollaan matkusteltu niin paljon, että varmaan pienessä mielessä menee kaupungit ja maat sekaisin.

-"Ei, tämän maan pääkaupunki on Hulabaloo ja tämä meidän kaupungin nimi on Kuumaa".

-"Ai." (Hänellä on aivan hellyyttävän ihana tapa sanoa "ai", kun oivaltaa jonkin asian.) Sitten vähän ajan päästä pienet aivot raksuttivat taas esille kysymyksen.

-"Onko tämä meidän kaupunki sitten jalkakaupunki?"

Voi miten äidin päivä piristyi!

Iltakukkia - Night Flowers

Kun muutimme tähän taloon kolme vuotta sitten, pihalla rehotti kaikenlaista kasvia ja rikkaruohoa. Siellä oli mm. iso kaktus. Mutta sitten siellä oli tällainen tummanvihreä pensasmainen kasvi, jonka kukat aukesivat illalla, auringon laskiessa. Me asuimme vielä edellisessä talossa kuukauden, ennenkuin muutimme vuokrataloomme, joten puutarhassa oli kovat - kuumat- paikat. Kasvien piti selvitä heinäkuu hengissä ilman säännöllistä kastelua. Ja tämä kasvi kesti.

When we moved into this house three years ago, there were all kinds of weeds and plants growing on the yard. Including a big cactus. But then there was this dark green bushlike plant, whose flowers started to open in the evening, at sunset. We had to live in the previous house one more month before we moved into our rented home, so it was tough - and hot- time for the plants. They had to survive the month of July without regular watering. And this plant made it!

Muuton jälkeen olemme kokeilleet kukkien istuttamista vaihtelevin tuloksin. Kaikessa rehellisyydessä täytyy sanoa, että aika huonoin tuloksin. Kannoimme ja pyysimme sukulaisia lähettämään siemenpusseja ympäri maailmaa, mutta mikään ei ole täällä oikein kukoistanut. Päätin palata kasveihin, jotka ovat osoittaneet kestävyytensä Keski-Aasian kuumassa ja kosteassa kesässä.

After the move we have tried planting flower with various results. To be honest, mostly with poor results. We carried in and asked relatives to send us seed packages from all over the world, but those plants did not take on very well. I decided to concentrate on plants that have proved they can take the hot and humid summer of Central Asia.

Alkuperäiset kasvit olivat tätä aniliininpunaista väriä. Aniliininpunaisesta tulee mieleen seiskaluokan käsityöprojekti, jolloin päätin ommella itselleni aniliininpunaiset collegehousut mustilla polvipaikoilla. Älä kysy. Mulla ei ole paljonkaan muotitietoa.

The original plants were of this color (what do you call this in English?). It reminds me of home economics class on seventh grade when I went and sewed a pair of sweatpants of this color, with black patches on the knees. Do not ask. I do not have much sense of fashion.

Niinpä kun nämä uudet kasvit alkoivat kukkia, oli kaunis yllätys nähdä valkoisia, ja jopa noita kaksivärisiä kukkia. Sittemmin olen nähnyt tätä kasvia myös keltaisena. Tässä kuvassa näkyy kukan hauskan ohut varsi.

So when these newly planted bushes started to flower, it was a wonderful surprise to see white and even striped and dotted flowers. Since then I have also seen yellow flowers. In this picture you can see the fun, skinny stem of the flower.

Kukat aukeavat hetki ennen auringonlaskua, ja sulkeutuvat nupuiksi taas auringon noustua.

Paikallinen nimi onkin Yökukka.

The flowers open just moments before the sunset and close again after the sunrise.

The locals call this the Night Flower.