Äiti lasta tuudittaa...

Kuka vanhempi ei ole tuntenut tätä tunnetta: vaikka vauva tai lapsi olisi kuinka ihana ja suloinen ja fiksu ja filmaattinen hereillä ollessaan ja häntä kernaasti esittelee vieraille, on tämä nyytti kymmenen kertaa kauniimpi nukkuessaan? Kun kolmas vauvamme syntyi, vietin pitkiä aikoja nukkuvan vaavin vieressä katsellen kun maailman pisimmät ripset kasvavat.

Kerrassaan ihastuttava.

Ja kun lapset ovat jo isompia, on lastenhuoneen oven sulkeminen illalla aivan mahtavan vapauttavaa. Elämä alkaa! Iltalenkki! Elokuvat! Herkut! Aikuiskontaktit!

Tai...

...kolmenkymmenen sekunnin sisällä ovelta jo kurkistelee lapsi, jolla on ihan kauhea pissahätä ja jano ja asiaa ja sisko ei anna nukkua ja...sitä rallia jatkuu kunnes vanhempi on uuvutettu niin, ettei se jaksa kuin ryömiä sänkyyn. Ehkä huomenna sitten.

Tai...

...vauva nukkuu puolen tunnin pätkiä päivällä ja herää vielä kahdeksan kuukauden iässä neljä kertaa yössä rintaa huutaen...

Minä? Nukkumaan? Hyvä vitsi!

Kirjoitan aiheesta, koska meillä on hyviä kokemuksia lasten nukuttamisesta. Toisten kommenteista olen ymmärtänyt, että aina ei ole näin. Kerran eräs ystävämme tuli lapsenvahdiksi kun menimme hääpäivän kunniaksi pääkaupunkiin hotelliin yöksi. Matka oli ikimuistettava myös fyysisesti, sillä mieheni sai kurkkutulehduksen ihan niin kuin juuri ennen häitämme Suomessa, ja söi antibiootteja ja parasetamolia herkullisen illallisen lisäksi.

Enivei, lapsenvahti kertoi, että silloin 4- ja 2-vuotiaiden lastemme nukuttaminen oli niin helppoa! Olin kirjoittanut iltarutiinit paperille, ja kaikki sujui kuin tanssi. Lapset nukahtivat ja heräsivät aamulla paperille kirjoittamien aikojen mukaan. Hän vertasi iltaa siskonsa perheeseen, jossa vähän vanhempien lasten nukuttamistaisteluihin menee parhaimmillankin tunti, ja huuto ja stressi on kova.

Nyt voisimme ihastella miten onnekkaita olemmekaan kun meillä on niin hienosti nukutettavat lapset. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että onnesta ei ole kyse. Meillä lasten nukutusohjelma on tarkkaan mietitty ja aiheesta olemme paljon lukeneet ja keskutelleet.

Mutta ei se aloitus meilläkään unelmaa ollut.

Kun olin esikoisen kanssa raskaana, lueskelin ahkerasti vauva-palstoja ja imetysopassivuja. Esillä oli paljon vauvantahtinen elämäntapa ja vauvantahtinen imetys. Siis, imetä aina kun vauva haluaa, ja kyllä se vauva tietää miten paljon unta se tarvii. Vauvaa kannetaan liinassa, että saa paljon ihokontaktia ja tietenkin käytetään vain kestovaippoja, jotta herkkä pylly ei haudu muovikääreissä, jotka rumentavat kaatopaikan seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Ostin pinon kestovaippoja ja kantoliinan.

Olen todella tyytyväinen, että luin imetyssivuja. Esikoisen imetys ei ollut helppoa vauvan tiukan kielijänteen ja monen rintatulehduksen takia, mutta onneksi meilläkin alkoi normaali vauva-arki. Ja siinä suuri apu ja tuki oli ollut imetykseen kannustavat sivut ja imetysongelmien pohtiminen yhdessä muiden äitien kanssa.

Kerron tämän siksi, että suosittelen imetyksen suunnittelemista. Synnytyssuunnitelmia nyt kirjoittelee monikin äiti, mutta varsinkaan uudet äidit ei osaa edes miettiä imetystä. Eikö sen imetyksen pitäisi ihan luonnollisesti sujua, vauva imee ja maitoa tulee?

Ja miten tämä liittyy lapsen nukkumiseen? No ihan siten, että pienen vauvan elämässä kaikki liittyy kaikkeen. Kun ei sitä niin montaa aktiviteettia vielä ole. Vauva syö, katselee ympärilleen, kastelee vaipan, ja nukkuu. Jos vauva ei syö hyvin, se ei nuku hyvin. Yliväsynyt vauva ei ime, vaan huutaa väsyksissään, kun ei osaa enää nukahtaa.

No, imetin tyttöä sitten vähän väliä, ja hän oppi nukahtamaan rinnalle. Ja jos havahtui hereille, niin äkkiä rinta suuhun, muutama imaisu ja uni tuli. Tämä oli ihan kivaa siihen asti, kunnes tajusin, että seuraamalla ohjetta "feeding on demand" eli syöttämällä kun vauva vaatii, olin luonut itselleni vaativan vauvan.

Tässä vaiheessa eräs ystävä näytti kirjaa, joka oli auttanut heitä vauvan päivärutiinien luomisessa ja tuomaan jonkinlaista tolkkua vauva-arkeen.

Luin kirjan heti, ja laitoin oppini käytäntöön. Olisin ehkä voinut odottaa, kunnes olimme omassa kodissa, koska sinä uutena vuotena me sitten rauhoittelimme vauvaa, joka vaati maitonukutusta äidiltä, joka ei aikonut sitä enää antaa.

Jatkan tarinaa seuraavassa postauksessa, jossa sitten pääsenkin jo ihan aiheeseen, eli lapsen nukuttamiseen. Ja esittelen sen kirjan myös.

:)