Meillä ei ollut valkoinen Joulu, mutta uudeksi vuodeksi saimme lunta.
Lapsistahan se on tietysti ihastuttavaa.
Nyt me tehdään lumiukko!
Viime talvena Suomessa kaksi vanhinta lasta olivat lumisen kylmässä säässä kuin kotonaan, ja hyppelivät tuntikausia lumikasoissa ja opettelivat hiihtämään ja luistelemaan ja laskemaan mäkeä. Pikku prinsessamme ei ole mikään lumi-prinsessa. Lumileikit ovat hauskoja tiettyyn rajaan saakka. Sitten kipistellään mielummin sisälle lämpimään.
Mutta katsopas noita riemastuttavia ilmeitä näissä kuvissa! Voisi luulla, että lumileikit ovat lempileikkejä!
Lumipäivänä nro 4 menin herättämään tyttöjä. Prinsessa kurkisti unisena peiton alta: "Onko lumi jo sulanut?". Voi pientä, minä ajattelin, lapset niin nauttivat tästä säästä. "Ei ole, kulta!" sanoin innoissani, kun en tuottanut lapselle pettymystä. Pieni nenä katosi kokonaan peiton alle: "No, sitten minä en nouse ollenkaan sängystä!"
On täällä muitakin asukkeja, jotka eivät välitä kylmistä ja märistä tassuista:
Entäs Eppu? Tammikuun poika, jonka ensimmäiset kaksi kuukautta elettiin Suomen kylmässä pimeydessä?
"Äiti?"
(Toppapuku, äitiyspakkaus vm. 2004. Sen siitä saa kun on neljästä lapsesta nuorin.)
"Äiti, älä mene!"
"Mitä tässä pitäisi tehdä?"
"Tuoltako se tuli?"
"Jee."
"Lopetetaanko jo?"
Hennis, mie niin tykkään lukea näitä ja käyn täällä usein kurkkimassa uusia postauksia. En kehtaa joka kerta kommentoia, mutta täällä mie oon aivan fanina silti!
ReplyDeleteElä ujostele, kommentit on mukavia! Ja tietää, että joku näitä lukee :)
Delete